Haluan ymmärtää, mikä todella on sellaisten väitteiden takana kuin "palaute on tärkeää" tai "se on hampurilaismalli". On varmasti hyvä heti aluksi todeta, että hampurilaismalli ei ole osoittautunut kovin tehokkaaksi palautteen antamisessa. Palautteen puute liittyy myös monien organisaatioiden ymmärtämiseen, että tehokas palaute on kilpailutekijä muuttuvassa ja dynaamisessa työelämässä.
Huolimatta siitä, että mainitsin edellä positiivisen ja rohkaisevan palautteen luomasta toivotusta palautesilmukasta, monet työntekijät tarvitsevat myös rakentavaa palautetta. Tämä pelko palautteen saajan loukkaamisesta on ymmärrettävää, sillä kuten olen aiemmin käynyt läpi, palaute on emotionaalisesti latautunutta tietoa palautteen saajasta. Organisaatiossa voi joutua tilanteeseen, jossa rakentavaa palautetta ei kannata antaa, eikä sitä edes kysytä, koska kohteliaisuus ei salli sitä.
Kohteliaisuuden lisäksi rakentavan palautteen vähäisyyteen vaikuttaa ihmisten väärinkäsitys siitä, kuinka paljon muut haluavat rakentavaa palautetta. Rakentavaa palautetta ei välttämättä anneta vain siksi, että kollega ajattelee, että hänen muut työtoverinsa eivät halua rakentavaa palautetta.
Palautekulttuuri
- Palautekulttuuri osana organisaatiokulttuuria
- Palautekulttuurin rakenne
- Palautekulttuuriin vaikuttaminen
- Palautekulttuurin vaikutus työntekijään
- Sosiaali- ja terveysalan palautekulttuuri
Ehdottomasti kannattaa pohtia, mitä organisaatiossa viestinnän suhteen on parannettava, jos palautteen käsitys on hyvin ristiriitaista. on mahdollista päästä organisaatiokulttuuriin. Palautetilanne on hyvä esimerkki jokapäiväisestä toiminnasta, josta voidaan tehdä johtopäätöksiä organisaatiokulttuurista ja esimerkiksi siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Tuen laajuus ja laatu voidaan selvittää tarkastelemalla, miten organisaatiossa tuetaan työntekijöitä muodollisen ja epävirallisen palautteen antamisessa.
Palautekulttuurin kolmesta eri osasta koostuvan toteamisen ja sen sisällön pinnallisen yleiskatsauksen jälkeen on syytä keskittyä eri osien kehittämiseen. Tämä maisteritutkimukseni käsittelee sosiaali- ja terveysalaa, joten tietysti syvennyn myös erityisesti sosiaalialalla vallitsevaan organisaatio- ja palautekulttuuriin. Mikä on palautteen ja sitä ympäröivän kulttuurin rooli? sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa.
Tällainen tilanne voidaan välttää varmistamalla, että kaikki työyhteisön jäsenet ovat samalla sivulla siitä, mitä palaute tarkoittaa ja miten sitä annetaan. Räbinä-Lehden tutkimus paljasti, että palautekulttuurin luominen on mahdollista vain, kun siihen on todellinen halu.
Tutkimuksen toteutus 1 Aineiston kuvaus
Analyysimenetelmät
Laadullinen tutkimusotos on sopiva valinta, kun tutkijaa kiinnostaa tapahtumien yksityiskohtainen rakenne tai yksittäisten toimijoiden merkitys tutkittavalle ilmiölle. Jos tutkija haluaa tutkia luonnollisia tilanteita, joihin ei voida järjestää kontrolloituja kokeita tai tiettyihin ilmiöihin liittyviä syy-seuraus-suhteita, hänen tulee vakavasti harkita myös kvalitatiivista tutkimusotosta. Ennen kuin sukeltaa näihin taustateorioihin, on kuitenkin selvitettävä muutama seikka kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusotosten tiukasta rajauksesta.
Perinteisesti nämä kaksi tutkimusotosta on voitu kuvata pelkistetyssä muodossa, jossa rivin toisella puolella on kvalitatiivinen tutkimusotos ja toisella puolella kvantitatiivinen tutkimusotos. Edellä mainitsemaani keinotekoista jakoa kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen välillä tukee myös se, että molempia tutkimusotoksia on täysin mahdollista käyttää samassa tutkimuksessa. Siksi näitä kahta tutkimusotosta ei ole ollenkaan järkevää pitää toisensa poissulkevina vaihtoehtoina tai vastakohtina.
Pystyn uskottavasti perustelemaan kvalitatiivisen tutkimusnäytteen ja myöhemmin fenomenografisen menetelmän käyttöä tutkijana, syvennyn laadullisen tutkimuksen taustalla oleviin oletuksiin tiedon ja todellisuuden luonteesta. 1960-luvulla filosofisissa keskusteluissa heräsi ajatus, että humanistisissa tieteissä ei olisi tarkoituksenmukaista kopioida käsitteitä ja menetelmiä luonnontieteistä. Kvalitatiivisen tutkimuksen kenttä ei ole yksi homogeeninen ryhmä, vaan laadullista tutkimusta voidaan tehdä hyvin erilaisilla tausta-ideoilla.
Yksilön havainto on hänen ymmärrystään tietystä ilmiöstä ja samalla tämän yksilön ja ympäristön välisestä suhteesta. Tämä yksilön suhde ympäristöönsä liittyy aiemmin mainitsemaani ei-dualismiin, eli ajatukseen, että yksilö ja maailma ovat yhteydessä toisiinsa. Fenomenografia on myös osoitus siitä, ettei ole järkevää vetää tiukkaa rajaa kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen välille.
Selvitettäessä fenomenografian epistemologista puolta, eli tutkimuksesta saadun tiedon luonnetta, on huomioitava, että fenomenografian tieteellä uskotaan olevan kaksi lähdettä. Toisin sanoen mielenkiintoista on se, millaiset havainnot ovat sisällöltään ja miten ne ovat suhteessa muihin havaintoihin ryhmässä. Martonin tausta-ajatuksena oli, että on olemassa rajallinen määrä tapoja, joilla ihmiset kokevat, näkevät ja ymmärtävät ilmiöitä.
Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Arvioidessani oman tutkimukseni eettisyyttä ja luotettavuutta lähdin tutkimukseni periaatteista ja etenin lähdemateriaalin tuntemiseen, aineiston keräämiseen ja aineiston analysointiin. Tietojeni keräämisen osalta annoin jokaiselle tutkimaani yksikön työntekijälle mahdollisuuden vastata kyselyyn tasavertaisesti, sillä se löytyi yksikön yhteiseltä Teams-kanavalta, johon kaikki voivat tutustua. Tutkimukseni luotettavuudesta tulee huomioida, että kvalitatiivisessa tutkimuksessa tavoitteena on lähinnä tutkittavan ilmiön laaja ymmärtäminen toistettavuuden sijaan.
Aineiston analyysi 1 Määrällinen analyysi
Fenomenografisen aineiston analyysi
Sen lisäksi, että fenomenografinen analyysi tehdään aineiston pohjalta, teorioihin tutustumista unohtamatta, tutkijan tulee olla tietoinen omista lähtökohdistaan. Tavoitteena ei ole tutkia kyselyyn vastanneita yksikön työntekijöitä, vaan löytää palautekulttuuria kuvaavia ilmaisuja. Pidin koko ajan mielessäni tutkimuskysymykseni sekä muut yllä olevaan materiaaliin esittämäni kysymykset, jotta en poikkeaisi tutkimastani aiheesta.
Fenomenografisessa tutkimuksessa on aina tärkeää muistaa, että tarkoituksena ei ole tässä tapauksessa tutkia kyselyyn vastanneita henkilöitä. Kategorioita luotaessa on tiedostettava, että jokaisen kategorian on kerrottava jotain koettavasta ilmiöstä eri tavalla. Aiheesta positiivisen ja rakentavan palautteen saaminen lisää motivaatiota ja työhön sitoutumista, kun tietää, että omaa työtänne arvostetaan ja toisaalta myös meitä tuetaan ja kehitetään yhdessä tulemaan paremmaksi työssä."
Yritän pitää mielessä, että tavoitteeni tämän kolmannen vaiheen jälkeen on muodostaa vielä korkeampia luokkia. Ikään kuin olisin yrittänyt hypätä suoraan merkitysyksiköiden löytämisestä analyysin viimeiseen vaiheeseen, eli abstraktien kuvauskategorioiden muodostumiseen. Kuvausluokat on tarkoitettu laajapohjaisiksi ja ne on tarkoitettu sisältämään kaikki materiaalissa esiintyvät ominaisuudet.
Tulokset
Määrälliset tulokset .1 Palautteen saaminen
- Palautteen antaminen
Lisäksi vastaajalta saatu palaute on yleensä rakentavaa ja sitä voidaan kehittää yhdessä, jotta et jää yksin hänen kanssaan. Lisäksi seitsemän vastaajaa antaa palautetta esimiehille ja sama määrä vastaajia eli seitsemän vastaajaa antaa palautetta asiakkaille. Yksi vastaajista kertoo antavansa palautetta puhelimitse ja lisää, että hän antaa aina rakentavaa palautetta kahden ihmisen välillä ja kun hän antaa positiivista palautetta, muut voivat olla paikalla kuulemassa sitä.
Kaksi vastaajaa arvioi, että palautteen antaminen yksikössä on vaikeaa ja kolme vastaajaa kokee palautteen antamisen olevan vaikean ja helpon välimaastossa (kuva 4). Vastauksissa on havaittavissa, että monet työntekijät ajattelevat saavansa riittävästi palautetta, mutta samalla ajattelevat antavansa liian vähän palautetta.
Fenomenografisen analyysin tulokset
- Vertikaalinen ja horisontaalinen palaute epävirallisissa ja virallisissa palautekanavissa
- Palautteen laadun merkitys palautteen antamiseen ja saamiseen
- Sosiokulttuuristen ja persoonakohtaisten tekijöiden merkitys palautteeseen Kolmas muodostamani kuvauskategoria on sosiokulttuuristen ja persoonakohtaisten
- Systemaattiset palautekäytännöt
- Kuvauskategoriat ja palautekulttuurin rakenne
Positiivisen ja korjaavan palautteen tapauksessa eroa oli sekä palautteen määrässä, mutta myös siinä, miten palautetta annetaan. Korjaavan palautteen antamisen yhteydessä heräsi tarve perustella ja antaa vastaanottajalle mahdollisuus pohtia saamaansa palautetta. palautteen tapauksessa palaute voidaan kertoa helpommin, eikä syitä tarvitse miettiä samalla tavalla kuin korjaavan palautteen yhteydessä. Tämä palautteen laadun tärkeys liittyy vahvasti palautteen ominaispiirteisiin, ts. palaute ei ole koskaan neutraalia tietoa.
Yksikön työntekijöiden vastauksista huomattiin, että he ovat tietoisia sekä tämän palautteen laadusta että tunnetietoa sisältävästä tiedosta sekä palautteen vastaanottajan tarpeesta suojella omaa egoaan. Yritän antaa korjaavaa palautetta siten, että otan huomioon keskustelukumppanin kannan ja ymmärrän sen, ja sitten perustelen miksi muuttaisin jotain." Siksi korjaavan palautteen antaminen voi liittyä pelkoon tuottaa pettymys palautteen vastaanottajalle, eikä palautteen antajan käyttäytymistä pidetä kunnioittavana ja kohteliaana.
Siksi egonsuojelu- ja kohteliaisuusteorian mukaan ei ole yllättävää, että yksikössä vastaanotetaan ja annetaan vähemmän korjaavaa palautetta kuin positiivista palautetta. 34;Kiireessä joskus unohtuu kehua kollegaa hyvästä yhteistyöstä ja työsuorituksista, mutta yleisesti ottaen ilmapiiri on avoin ja kannustava, varsinkin positiivisesta palautteesta." työntekijät vastaavat palautteeseen.
Yksikön työntekijät kokivat, että palautekulttuuri oli yksikössä avoin, ja heillä oli myös yksilöinä positiivinen asenne palautteeseen, sen antamiseen ja vastaanottamiseen sekä palautteen merkitykseen. Osa yksikön henkilökunnasta uskoi etätyön negatiivisen vaikutuksen palautteen antamiseen ja osa uskoi etätyön helpottavan palautteen antamista. Neljä kuvaavaa luokkaa, jotka löysin ovat vertikaalinen ja horisontaalinen palaute epävirallisissa ja virallisissa palautekanavissa, palautteen laadun merkitys palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa, sosiokulttuuristen ja henkilökohtaisten tekijöiden merkitys palautteessa sekä systemaattiset palautekäytännöt.
Palautekulttuurin toinen osa, eli palautteen tärkeys, liittyy kuvauskategorioihini ja vertikaaliseen ja horisontaaliseen palautteeseen epävirallisissa ja virallisissa palautekanavissa sekä sosiokulttuuristen ja henkilökohtaisten tekijöiden merkitykseen palautteen saamisessa. Käytännön tasolla tämä näkyy siinä, kuinka usein palautetta vastaanotetaan ja annetaan virallisia ja epävirallisia kanavia pitkin sekä millaisen mallin esimies ja työtoverit antavat palautteen suhteen. Tämä palautteen avulla annettu tuki näkyy käytännössä siinä, miten työntekijöitä tuetaan eri palautekanavien käyttöön, sekä miten saadulle palautteelle annetaan tilaa ja aikaa reagoida tai mahdollisesti keskustella siitä (Kahmann & Mulder 2006, 3– 4).
Johtopäätökset
Pohdinta
Osa yksikön työntekijöistä kertoi tarvitsevansa lisää korjaavaa palautetta, mutta täydellistä korjaavan palautteen tyhjiötä vastausten perusteella ei voitu havaita. Aiemmissa palautekulttuuria käsittelevissä tutkimuksissa on huomioitu luotujen mahdollisuuksien merkitys antaa palautetta sekä ajoissa että turvallisissa ympäristöissä (Ramani ym. Lue osoitteessa https://sites.tuni. fi/tamk-julkaisut/terveys/ palaute -hyodyttaa-seka- yksiloa- etta-tyoyhteisoa/.
On politeness, face, and feedback: examining resident and faculty perceptions of how institutional feedback culture influences feedback practices. Teams in Public Administration: A Field Study of Team Feedback and Effectiveness in the Israeli Public Health Care System.
