Tutkimus kartoittaa, mitä aihealueita opiskelijat ovat valinneet pro gradu -tutkielmiinsa kattamaan, miten opinnäytetyön tutkimusaiheet jakautuvat eri yliopistojen opiskelijoiden kesken ja selvitetään, voidaanko aineiston perusteella tunnistaa muutostrendejä. Opiskelija suorittaa maisteriohjelman ja siihen liittyvän kypsyyskokeen itsenäisesti maisteriohjelman aikana opiskelemiensa syventävien opintojen taitoja hyödyntäen. Tampereen yliopiston Informaatiotutkimuksen ja vuorovaikutteisen median ohjelman Graduate Guide -oppaassa (2017, 2) tutkinto määritellään "maisteriohjelmaan kuuluvaksi opinnäytetyöksi, jonka valmistelu on ohjattua työtä".
Sheffieldin yliopiston Information Studiesin osastolta (School of Information) pyydettiin sähköpostitse tietoja maisterintutkinnon ja siihen liittyvän opinnäytetyön valmistumisesta. Vastauksia haettiin kysymyksiin, millaisia vaatimuksia tutkinnon ja tutkintotodistuksen saamiselle asetetaan laitoksessa tai yliopistossa sekä opinnäytetyön tarkoitusta osana maisterintutkinnon suorittamista. Näistä rajoituksista johtuen tässä opinnäytetyössä esitellään Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen MA-tutkinnon ja siihen liittyvän opinnäytetyön vaatimukset ja tarkoitus asiaankuuluvista tietolähteistä löytyvien kuvausten puitteissa.
Maisterin tutkinnon voi suorittaa tietotieteessä, digitaalisessa kirjastonhoidossa, terveysinformatiikassa, tiedonhallinnassa, tietojärjestelmätutkimuksessa, tietojärjestelmähallinnossa, kirjastotoiminnassa, kirjasto- ja tietopalvelujohtamisessa sekä monikielisessä tiedonhallinnassa. Yhteenvetona voidaan todeta, että Sheffieldin yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen pro gradu on hyvin samanlainen kuin Tampereen yliopistossa.
Maisterin tutkielma Boråsin yliopistossa
Boråsin yliopiston kirjasto- ja informaatiotieteen laitoksella pro gradu (ruotsiksi: pro gradu) on 30 opintopisteen arvoinen suoritus, joka sisältää itse kirjallisen työn lisäksi opetuksen ja ohjauksen opinnäytetyön tekemiseen.
Opinnäytteen tutkimusaiheen valinta
Opinnäytetyön tutkimusaiheiden valinnassa erityisen tärkeä tekijä on opiskelijoiden saama opetus; opettajien kiinnostuksen kohteet ja pätevyydet siirtyvät opetuksen kautta opiskelijoiden tietoihin ja taitoihin.
3 AIKAISEMPI TUTKIMUS
- Kalervo Järvelin ja Pertti Vakkari
- Sisko Kumpulainen
- Tuula Kerttula
- Otto Tuomaala
- Gila Prebor
- Mäkinen, Järvelin, Savolainen ja Sormunen
Järvelinin ja Vakkarin tutkimusaineisto koostui 833 kirjastotieteen ja tietojenkäsittelytieteen ydinjulkaisuissa vuonna 1985 julkaistusta artikkelista. Järvelinin ja Vakkarin tutkimuksessa tunnistettiin selkeästi kaksi tieteellistä tutkimusta hallitsevaa teemaa: tiedon tallennus ja haku (29 % tutkimuksesta) sekä kirjasto- ja tietopalvelutoiminta (27). Erityisesti tiedonkeruun alhainen suosio (vain 6 %) oli Järvelinin ja Vakkarin mielestä yllättävää sen teoreettiseen ja periaatteelliseen merkitykseen nähden; Ihmisten käyttäytyminen tiedonhankinnassa on kuitenkin keskeinen osa tieteenalaa.
Järvelinin ja Vakkarin tutkimusta on sittemmin täydennetty useilla Tampereen Informaation tutkimuksen laitoksella julkaistuilla pro graduilla, jotka on tehty Järvelinin ja Vakkarin johdolla. Vuonna 1990 julkaistiin Sisko Kumpulaisen opinnäytetyö, jossa hän jatkoi Järvelinin ja Vakkarin tutkimusprojektia tuottamalla tutkimustuloksia vuodelta 1975, jota Järvelin ja Vakkar tutkivat kymmenen vuotta ennen vuotta 1985. Kaiken kaikkiaan Kumpulaisen tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin Järvelinin ja Vakkarin kymmenen vuotta myöhemmin.
Hänen tutkimuksensa ei ole suoraa jatkoa Järvelinin ja Vakkarin vuoden 1988 kansainväliselle tieteenalan tutkimukselle, joka kartoitti itseanalyysiä, vaan heidän vuotta myöhemmin julkaistua tutkimustaan, joka kuvasi suomalaisen kirjastotieteen ja informatiikan luonnetta vuosina Kerttula 2000. kartoitettu. , 1). Nämä aiheet olivat myös suosituimpia vuosina 1970-1988 Järvelinin ja Vakkarin (1989) tutkimuksessa suomalaisen kirjastotieteen ja informatiikan julkaisutoiminnasta. Vaikka Kerttula ei vertannut tuloksia vuotta 1985 kuvailevien Järvelinin ja Vakkarin (1988) ja Kumpulaisen vuotta 1975 kuvaileviin tuloksiin, löytyi myös selkeitä yhtäläisyyksiä.
Viimeisin lisäys Järvelinin ja Vakkarin vuonna 1988 aloittamaan tutkimusprojektiin on Otto-Ville Tuomaalan 2000-luvulla tehty pro gradu.
Tutkimusaineisto
Siksi tiedonhaun kehitys Suomessa liittyy läheisemmin tieteenalan kehitykseen esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa (Mäkinen ym. 2016). Esimerkiksi Tampereen yliopistossa vuonna 1991 tehty yhtenäistä tiedettä korostava oppiaineen nimenmuutos kirjasto- ja tietojenkäsittelytieteestä informaatiotutkimukseksi heijasteli samanlaista Sheffieldin yliopistossa tehtyä oppiaineen nimenmuutosta (Mäkinen ym. . 2016).
Sisällönanalyysi
Tässä tutkimuksessa käytetään Järvelin ja Vakkarin luomaa tietotutkimuksen tutkimusaiheiden luokitteluun ja Tuomaalan vuonna 2012 päivittämää luokituskehystä, joka on edelleen päivitetty vastaamaan tämän päivän informaatiotutkimuksen aihekategorioita. Mielekkäiden aihekategorioiden luomiseksi ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tehdä luokista äärimmäisen yksilöllisiä. inter-individual eli niin eri ihmiset luokittelevat saman materiaalin, tai intraindividual, eli siis sama henkilö luokittelee materiaalin, mutta eri aikaan. Koska tämän tutkimuksen puitteissa ei ole mahdollista suorittaa puhdasta yksilön sisäistä luotettavuuden todentamista, luotettavuus varmistetaan luokittelemalla materiaali syklisesti.
Luokitusrunko ja -prosessi
Otos Sheffieldin arvosanoista osoitti, että luokittelukehykseen oli tehtävä lisäyksiä internettutkimuksen ja sosiaalisen median aiheiden osalta. Uudet pääkategoriat olivat tietolukutaito, data-analytiikka, Internet ja interaktiivinen media, tietoturva, yksityisyys, etiikka ja tiedon laatu sekä tiedon ja dokumenttien hallinta. Sen sijaan tiedonhankinnan pääkategoriaa jaettiin edelleen lisäämällä sen alle arkielämän tiedonhankinta ja ammatillinen tiedonhankinta.
Tiedonhankintatutkimukseen aiemmin sisältynyt tiedonhallinta ja hallinto erotettiin omaan pääluokkaansa ja sen alakategoriat muodostettiin tämän tutkimuksen aineiston perusteella. Tämän tutkimuksen luokittelurungossa on mm. uusia aiheita, kuten sosiaalinen media ja verkkoviestintä, pelitutkimus, sähköinen liiketoiminta, älylaitteiden käyttö, verkkopalvelujen suunnittelu ja arviointi sekä virtuaaliympäristössä tai kanssa oppiminen. tieto- ja viestintätekniikan avulla. Luokittelukehykseen on lisätty dataanalytiikan luokka sekä tietoturvan, yksityisyyden, eettisuuden ja tiedon laatuluokka erityisesti Sheffieldin yliopiston koulutusohjelmien opinnäytetyöaiheiden luokittelua varten.
- Opinnäytteiden tutkimusaiheet Tampereen yliopistossa
- Opinnäytteiden tutkimusaiheet Boråsin yliopistossa
- Opinnäytteiden tutkimusaiheet Sheffieldin yliopistossa
- Sheffieldin opinnäytteiden tutkimusaiheden jakauma 2010-2015
- Tutkimusaiheiden vertailu yliopistoittain
- Tutkimusaiheiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen
Vuonna 2015 ei ollut tehty tutkimusta esimerkiksi kirjasto- ja tietoalan ammateista, julkaisutoiminnasta tai alan koulutuksesta. Suosituimmat yksittäiset aihealueet koko katsauskauden ajan olivat sosiaalinen media ja verkkoviestintä sekä kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan hallinta (molemmat 6). Varsin suosittuja olivat myös kirjastot/digitaaliset tietoresurssit, arjen ja ammatillinen tiedonhankinta, vuorovaikutteinen tiedonhaku sekä kirjasto- ja tietopalvelujen käyttöä ja käyttäjiä koskevat tutkimukset.
Viidessä vuodessa Internetin ja interaktiivisen median tutkimus lisääntyi 9 % ja kirjasto- ja tietotoiminnan tutkimus 8 %. Yksittäisiä diplomityötä laadittiin aiheista kirjasto- ja informaatioammatit, julkaisutoiminta, informaatiolukutaito, kirjastohistoria. , sosiaaliset verkostot ja verkkoviestintä sekä asiakirjojen hallinta ja arkistointi. Pääsisältökategoriat, joista tehtiin useita tutkielmia, ovat jälleen tiedonhankintatutkimus ja kirjasto-informaatiotoiminta, joita tutkittiin ylivoimaisesti eniten (65.
Otosten mukaan vain kirjasto- ja tietopalveluiden tutkimusaiheet näyttävät nousseen suosiollisesti sekä suhteellisesti että numeerisesti. Kirjasto- ja tietopalvelutoimintaa sekä tieto- ja dokumenttihallinnan aineluokkia työstettiin suhteellisesti vähemmän, mutta samalla monet aikaisempina vuosina vähemmän tutkitut aihealueet herättivät kiinnostusta. Myös kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan aiheet, tiedonkeruututkimukset ja tiedon analysointiaiheet olivat vuosien varrella varsin suosittuja, kaikki noin 10 %:lla.
Kirjastotoiminnan ja tietopalvelututkimuksen suurin kategoria on muun aihealueen tutkimus (6 artikkelia), joka osoittaa aiheluokan monimuotoisuuden. Kirjastoaineiden lisäksi vain tiedonhakututkimusta oli tehty jossain määrin, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan tutkimusta. Kirjastoaiheet olivat myös suosittu aihealue Tampereen yliopiston tutkinnoissa, ja myös kirjasto- ja tietopalveluaiheiden käsittely oli vuosi vuodelta suositumpaa.
Jos tätä kategoriaa pidettäisiin kirjasto- ja tietopalvelututkimuksen aiheena, kirjasto- ja tietopalvelututkimuksen ainekategoriasta tulisi suosituin Tampereen yliopiston opinnäytetyöaiheista. Näitä aihealueita ovat urat kirjasto- ja tietoteollisuudessa, julkaisutoiminta ja julkaisutoiminta, ammattikoulutus, tietolukutaito ja ammatin metodologia. Vuonna 1985 tiedon varastoinnin ja haun sekä kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan osuus oli lähes 60 % kaikista kansainvälisistä tieteellisistä artikkeleista (Järvelin ja Vakkari.
Teemakategoriaan Tietoteollisuuden talous ja johtaminen sisälsi digitaalisten kirjastojen tutkimusaiheita sekä kirjasto- ja tietopalveluiden johtamiseen liittyviä sisältöjä (Prebor 2007, 256). Myöskään kirjasto- ja tietopalveluammattien opiskelu opinnäytetyössä 2010-2015 ei ollut koskaan suosittu; tästä on tehty hyvin vähän tutkimusta.
Tästä syystä voidaan myös todeta, että yliopiston pro gradu -tutkielmien aiheiden perusteella ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä muiden kansallisten tai kansainvälisten yliopistojen pro gradu -tutkielmien aiheista. Tämän kolmea yliopistoa edustavan tutkimuksen tulosten perusteella ei ole vielä mahdollista vetää tarkkoja johtopäätöksiä tietyn ainealan suosiosta tietotieteen pro gradu -tutkielmissa yleisesti. Tampereen tietotutkimuksen ominaispiirteitä tutkittaessa kävi selväksi, että tiedonhakututkimuksen suosio instituutissa tehtävän tutkimuksen puitteissa ei ole koskaan yltänyt opinnäytetöiden suosioon.
2016) totesi, että tiedonhakukurssit eivät anna opiskelijoille tiedonhakututkimuksen tekemiseen tarvittavia taitoja, mikä osoittaa jälleen opetuksen merkityksen aiheiden valinnassa. Edellä mainittujen aihealueiden suosio erityisesti Sheffieldin ja Tampereen yliopiston opinnäytetyössä osoittaa myös informaatiotutkimuksessa jo havaitun muutoksen. Muun muassa Zhao ja Srotman ovat todenneet, että yhteiskunnan muuttuessa yhä enemmän teknologialähtöisemmäksi tietotekniikan ja verkon kehitys on tullut yhä näkyvämmäksi informaatiotutkimuksen tieteellisessä tutkimuksessa.
Monet opiskelijat yhdistivät opinnäytetyössään useita tieteenaloja, mikä vaikeutti niiden luokittelua yhteen kategoriaan. Tässä tutkimuksessa yritettiin taata aiheluokituksen luotettavuus useilla uudelleenluokitteluilla, mutta tämän prosessin aikana kävi selväksi, että yhden ja saman henkilön luokittelu johtaa viime kädessä aihealueiden tulkintaan, käsitykseen ja rajaamiseen. tämän ja saman henkilön kurinalaisuudesta. Opinnäytetyön oppiaineiden luokittelu on niin vivahteikas, että jos sen tekee toinen henkilö, saatat päätyä eri luokitukseen.
Luokitteluvaikeudet ovat erityisen haitallisia tutkimustulosten luotettavuudelle, kun käsitellään suhteellisen pientä dataa, kuten tässä tutkimuksessa. Tiedonhaun opetus vaihtelee oppilaitoskohtaisesti siinä määrin, että pro gradu -tutkielmien arvioinnin viitekehys on aina muutettava vastaamaan
LÄHTEET
Luokitusrunko
680 muu Internetin ja interaktiivisen median tutkimus 700 Tietoturva, yksityisyys, etiikka ja tiedon laatu 800 Tieto- ja dokumenttien hallinta.
Opinnäytteiden tutkimusaiheiden taulukoinnit
