Suomalainen musiikkivienti keskittyi 1980-luvulla klassisen musiikin kykyihin, joiden tähtiä olivat muun muassa Karita Mattila ja Esa-Pekka Salonen. Metallimusiikin virtuositeetti ja improvisaatio, erityisesti haasteena kitaristeille ja laulusolisteille, vastaa klassisen musiikin huippusolistin vaativaa tasoa, kurinalainen ja tinkimätön. Suomessa klassisen musiikin kuuntelu väheni ja pop- ja rock-musiikin kuuntelu lisääntyi vastaavasti vuosina 1991–2002.
Musiikin myynnin siirtyminen verkkokaupan sivuilta ladattaviin tiedostoihin on lisännyt myös klassisen musiikin myyntiä jonkin verran (Linnake 2007). Klassisessa musiikissa muusikko ei keskittyy vain taitavaan soitto- tai laulutekniikkaan, vaan myös tulkinnan ja tunneilmaisun löytämiseen. Syy Flyygelin mutkassa-ohjelman osaamishierarkiaan löytyy klassisen musiikin konserttijärjestelmän historiasta, musiikkikritiikasta ja makukäsityksestä.
Petteri Salomaan ja Ilmo Rannan esittely Der Feuerreiter -jaksossa osoitti, kuinka klassisen musiikin genren asiantuntijan asema usein määritellään. Ilmo Rannan ja Salomaan vuoropuhelu soittajan ja laulajan haasteista Der Feurreiterissä paljasti klassisen musiikin muusikoiden ja kuuntelijoiden keskustelutyypeille tunnusomaisen tekijän: Klassiseen musiikkiin voi olla vaikea osallistua laulamattomalle. keskustelu, jos aiheena on leikki tai laulutekniikka. Kirjallisia teoksia suomalaisista klassisen musiikin säveltäjistä ja muusikoista ovat julkaisseet muun muassa Ralf Gothoni, Eero Hämeenniemi ja Mikko Heiniö.
Vaikuttaa siltä, että erityisesti klassisen musiikin alalla vaikuttavimpia muusikoita ovat ne, joiden kulttuuripääomaan kuuluu myös kirjallisia ansioita. Vaikka sanaa genre käytetään joskus myös klassisen musiikin yhteydessä, suomen kielen sana "genre" viittaa enimmäkseen elokuvan ja kirjallisuuden genretyyppeihin (Ahonen 2002). Laulumusiikin alan dynamiikka on institutionalisoitunut hierarkian muotoon, jonka huipulle vaikuttavat edelleen samat tekijät kuin klassisen musiikin instituution syntyessä 1800-luvulla: koulutus, kilpailumenestys ja älykkyys.
Klassisessa musiikissa legitimisoidut, luonnolliset moodimääritelmät ja -kuvat liittyvät keskiaikaiseen uskonnollisuuteen, primitiiviseen tai kansallisromanttiseen taustaan. Musiikkia on kautta aikojen selitetty sanoilla, ja laulumusiikissa runollinen analyysi tukee reflektiota, mutta klassisen musiikin erityispiirteenä on etsiä totuuden sisältöä ennen kaikkea itse musiikista, ts. lähinnä partituurissa ja suoritusmuistiinpanoissa.
Kaanonin muotoutuminen
No, sitten kaiuttimien toisella puolella odotetun hetken jälkeen siirrytään uuteen Swallow the Sun -albumiin, joka ilmestyy muutaman viikon kuluttua...". Yllä kuvatun esimerkin perusteella voi olla kaksi asiaa. Voidaan päätellä; joko Riekki itse pitää Swallow the Sunista todella paljon, tai jostain syystä kuulijoiden piti olla erityisen innoissaan yhtyeen musiikista. Samanlaisen vertailun teki myös Tapio Ahola Rumba-lehden tekemässä arvostelussa: "kyllä, yhtyeen [My Dying Bride] soundi on tunnistettavissa, mutta kokonaisuuden hallinnassa monet seuraajat - kuten kotimainen Swallow the Son - ovat jo kauan sitten kuolleet."
Samoin Swallow the Sunin Matti Riekki mainitsi, että "Master Mindin" kitaristi, säveltäjä ja sanoittaja Juha Raivio on. Syynä yhtyeen odotuksiin liittyi sen kokoonpanoon, jossa on muiden tunnettujen yhtyeiden jäseniä, sekä Amorphis-yhtyeen basistin Opun säveltämiin sävelluksiin. Rocktähtien esittely bändeissä ja levyissä oli selkeästi tarkoitettu herättämään kuulijoiden uteliaisuutta uusien julkaisujen suhteen - toisaalta tiettyjen muusikoiden nimen mainitseminen viittaa johonkin tiettyyn kaanoniin.
Ippo Lukkarinen nosti lisensiaatintutkimuksessaan Raskaan rockin discurssi esiin suomalaisten metallibändien hierarkiaa rockmusiikin journalismissa 2000-luvulla. Näin on myös Flyygelin mutkassa-ohjelman lauluissa, jotka edustavat enimmäkseen romantiikan aikakauden laulukirjallisuuden kaanonin perusteoksia. Rakenteellisesti analyyttisen kuuntelemisen malli on aikansa tuote, eikä uusia ja vahvoja "kuuntelukouluja" enää esiinny 2000-luvulla.
On mahdollista, että Flyygelin mutkassa-ohjelman kaltaisilla formaateilla tallenteet löytävät paikkansa klassisen musiikin kaanonissa.
Kenttien diskurssit ja kuuntelijoiden osa
Musiikin pitäisi mielestäni olla sellaista, että se on pieni "maanalainen" älyllinen ympyrä, jossa vain ne, jotka Jos olet nuori idealisti, en halua olla kyyninen, mutta on välttämätöntä tehdä selväksi, että rock on liiketoimintaa eikä hyväntekeväisyystoimintaa." (eli "heavydoc"). Vaikuttaa siltä, että metalliyhteisön yhteisöllisyys on myytti, tai se on murtunut tai kadonnut viime vuosien mullistuksissa.
Heistä ilmeisin oli esittäjän ja kuuntelijan tasa-arvoinen suhde, joka lähestyi kuuntelijaa veljellisen sävyin korostaen hänen kuuluvansa samaan ryhmään "Se on Metalliliitto ja Riekinin Matti, järkevä" tai "..ja Johan, he kysyvät, millainen melankolinen lähetys se on, missä Sentencedia ei soiteta. Isot miehet vinkuvat aiheesta, mutta mitä tahansa teetkin, sitä se on ja tämän ympärillä maailma pyörii. Samoin Riekin määritelmät "vanhasta" rag pieru" (tässä yhteydessä 80-luvun thrash metal -fani), "Amerikan tyhmin pörnämeinki", kommentti yhtyeen uudelle albumille Fu Manchu) tai "blondi pastearyearilta.
Erilaistumisteorian näkökulmasta lauseen perusteella pystyttiin tunnistamaan klassisen musiikin alan diskurssin puitteet, joissa yksi kulttuuripääoman vaatimuksista on musiikin terminologian riittävä tuntemus ja asianomaisten säveltäjien tuntemus. klassisen musiikin kaanoni. Kommentit olivat ajoittain lähes täsmälleen samat kuin asiantuntijavieraiden kieli: "Kaikki kolme viimeistä tulkintaa onnistuivat kuvailemaan melkein sakraalista tunnelmaa, joka liittyy pianon hohtavan kevään kaipaavaan ääneen kuutamossa, kun jopa linnut hiljenevät uneksimaan oksillaan." (eli unclescrooge 6.8.2009 Gabriel Faurén Clair de Lunesta.) Pianokäännöksessä ohjelma herkistti korvan kuulemaan pianistin ja laulajan erilaisia tulkintatyylejä, ja minä mielestäni siksi se oli todella mielenkiintoista.
Flyygelin mutkassa -ohjelman päättymistä koskeva palaute oli kauttaaltaan puhtaasti objektiivista, kuten myös ohjelmasarjaan liittyvä blogikommentti oli joka tapauksessa ollut, ja useissa kuuntelijakirjoituksissa ohjelmasarjaa kehuttiin erinomaiseksi ja laajaksi. "Flyygels mutkassa" -ohjelman asiantuntijat ovat jokaisessa jaksossa erilaisia ihmisiä, mutta tutkimuskohteissa, erityisesti pianistivieraissa, puhe oli hämmentävän samankaltaista. Vaikka hänen puheessaan käytettiin myös asiantuntijatermejä, kuten "straussilaiset äänimassat" tai "syvempi ulottuvuus", Salomaa ylitti analyysin rajat ja oli innostunut puhumaan musiikista.
Todennäköisempi syy eroihin löytyy kuitenkin klassisen musiikin kehittymisestä porvariston ja älymystön eli hallitsevan yhteiskuntaluokan musiikiksi. Voidaan siis olettaa, että klassisen musiikin diskurssityypeissä miesten ja naisten käyttämät tyypit voidaan erottaa erikseen. Asiantuntijamiehille klassisen musiikin historia liittyy myös "fiksujen miesten" historiaan, joka liittyy vallan historiaan ja myötävaikuttaa siten asiantuntijamiehen habituksen muodostumiseen.
Yhteenveto
Bourdieun termein ilmiötä voidaan luonnehtia kehon habituksen dispositioksi, jossa intonaatiot ja kielen sävyt korostavat vaikutelmaa auktoriteetista. Havainnon perusteella olisi helppo eksyä johtopäätökseen, myytiin, että naisten on helpompi puhua tunteistaan - jopa "asiantuntijana" puhuessaan. Syynä voi olla vain se, että Salomaa on Rantaa ja Gothonia nuorempi ja että hän on laulaja.
Yhteistä on, että laulumusiikin alan vaadittava pääoma sisältää klassisen musiikin, erityisesti laulu- ja pianomusiikin, terminologian hallinnan sekä laulukirjallisuuden kaanonin merkittävimpien säveltäjien ja merkittävimpien esittäjien tuntemisen. Metalliitossa metallimusiikkia edustivat edelleen miesten yhteisöllisyyden, huumorin ja suomalaisuuden diskurssit, joita muun muassa Ilppo Lukkarinen ja Teija Korpi-Käkelä (1997) ovat esittäneet omissa tutkimuksissaan. Vastaavaa kritiikkiä on esittänyt myös Jyrki Ilva, jonka mukaan tietyn kulttuurin omaksuminen on yksilön sosiaaliseen rooliin liittyvä valinta.
Purhosen ja hänen kumppaniensa tutkimuksen mukaan eri makukategoriat eivät muodosta hierarkkista järjestystä, vaan erilaiset toiminnalliset makumallit, jotka eivät ole. Tutkimusten mukaan metallimusiikki on "yllättävän" suosittua Suomessa, ja toisaalta ooppera on Suomen vihatuin musiikkityyli (Purhonen & al. 2009).
LÄHTEET
