This study investigates the effects of the intensive family work program on young clients in a Finnish city. The sample consists of the youth care documents of the young people who participated in the program between 2009 and 2011 (N=68).
Suomalainen lastensuojelu
Tätä yleistä lastensuojelua toteuttavat monet eri tahot: esimerkiksi neuvontakeskukset, päiväkodit, koulut, nuorisotyö ja muut lasten ja perheiden parissa työskentelevät tahot. mt., 37 38.). Kasvuun on arveltu vaikuttaneen mm. 1990-luvun laman aikana tehdyt lasten ja perheiden tukien ja palvelujen leikkaukset, työttömyyden ja pitkäaikaistyöttömyyden lisääntyminen ja sen vaikutukset lapsiin, väkivalta, päihteet pahoinpitely ja mielenterveysongelmat lapsiperheissä, lapsiperheiden köyhyyden lisääntyminen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus (Heino 2009, 54).
Nuorisoikäiset lastensuojelussa
Sen lisäksi, että lapset tulevat usein lastensuojelun asiakkaiksi teini-iässä, teini-ikäisten sijaishuoltotapausten määrä on lisääntynyt erityisesti viime vuosina. Viimeisen viidentoista vuoden aikana huostaanotettujen teini-ikäisten lasten määrä on lisääntynyt suhteellisesti eniten ikäryhmittäin tarkasteltuna, ja vuonna 2011 lähes puolet (47,5 %) huostaanotetuista nuorista oli 13-17-vuotiaita (Heino 2009, 57; Lastensuojelu 2011, 5).
Intensiivityön tausta
Hän arvioi intensiivisen työjakson onnistumista kyselylomakkeella, johon jaksoon osallistuneet nuoret vastasivat jakson alussa ja uudelleen kuuden kuukauden kuluttua.
Intensiivityö tutkimuskunnassa
Intensiivinen työprosessi alkaa, kun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä toteaa, että nuori täyttää intensiivisen työn kriteerit ja hakee intensiivityöpalveluun. Intensiivisen työn jälkeen perhe pyrkii saamaan tarvitsemansa tuen ja palvelut, jotta tilanne ei kärjisty.
Näyttöön perustuva käytäntö sosiaalityössä
Laajemmassa ymmärryksessä näyttöön perustuva käytäntö voidaan määritellä yhdistelmäksi parasta tutkimusnäyttöä, työntekijöiden asiantuntemusta ja asiakkaiden valintoja. Vaikka päätöksenteko sosiaalityössä ei perustu yksinomaan tieteelliseen tietoon, laajan käsityksen mukaan tiedon ajatellaan olevan hierarkkista ja tieteellistä tietoa pidetään tärkeämpänä kuin kokemuksellista tietoa tai käytännön viisautta.
Vaikuttavuuden arvioiminen lastensuojelussa
Siksi lisääntyvä tieto sosiaalityön todellisuudesta ja menetelmien tehokkuudesta tuottaa tietoa myös siitä, missä olosuhteissa sosiaalityö voi olla tehokasta. Asiakkaalla, organisaatiolla ja työntekijällä voi olla erilaisia näkemyksiä työn tavoitteista ja myös siitä, milloin tavoitteet saavutetaan.
Tutkimuksen tavoitteet
Intensiivisen työn onnistumisen arvioiminen pelkästään sen perusteella, onko nuoren tilanteessa ollut mahdollista välttää kodin ulkopuolelle sijoittamista, osoittautui tutkinnan aikana liian kapeaksi onnistumisen mittariksi. Olen maisteritutkimuksessani laajentanut näkökulmaa arvioimaan intensiivisen työn onnistumista ja kuvaamaan nuoren tilanteen muutosta laajemmin. Lisäksi onnistunut ponnistelu voidaan nähdä perheen elämässä näkyvänä lastensuojelutuen tarpeen vähenemisenä ja lastensuojeluhuolien vähenemisenä nuoren tilanteessa.
Tutkimukseni kolmas tavoite on selvittää, onko taustatekijöillä yhteyttä siihen, onko intensiivisen työn aikana mahdollista saada muutos nuoren asennossa. Tavoitteena oli selvittää, missä tilanteissa intensiivisellä työllä on positiivinen vaikutus asiakkaan tilanteeseen ja missä tilanteissa intensiivisen työn aikana ei saada aikaan muutoksia.
Tutkimusmenetelmät ja tutkimuksen kulku
Ensimmäisellä luokalla oli nuoria, joiden tilanne intensiivisen työn aikana muuttui positiivisesti ja tilanne joko parani tai säilyi hyvänä intensiivisen työn jälkeenkin. Kolmannen ryhmän muodostavat nuoret, joille intensiivisen työn aikana ei tapahtunut muutosta tai tilanne huononi, mutta intensiivisen työn jälkeen tapahtui muutos syystä tai toisesta parempaan. Neljännen ryhmän muodostavat nuoret, joiden tilanne ei ole parantunut intensiivisen työn aikana eikä myöskään työn jälkeen.
Vertailin siksi ensimmäisessä vaiheessa intensiivisen työn aikana saavutettuja muutoskategorioita (1 ja 2) niihin, joiden osalta nuoren kokonaistilanteessa ei tapahtunut muutosta intensiivisen työn aikana (3 ja 4). Toisin sanoen etsin materiaalista viitteitä siitä, missä tapauksissa intensiivisen työn aikana tai sen jälkeen tapahtuu positiivista muutosta ja missä tilanteissa työllä ei ole ollut merkittävää vaikutusta.
Asiakirjat aineistona - tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys
Päätin tehdä vertailun kahdessa osassa: ensin vertailla tilannetta intensiivisen työn aikana tapahtuneen muutoksen perusteella ja sitten koko seurantajakson aikana tapahtuneen muutoksen perusteella. Tutkitun tarinan loppu, eli nuoren tilanne puoli vuotta tai vuosi työn päättymisen jälkeen, ei ole nuoren koko tarinan varsinainen päätepiste. Asiakasraportit antoivat selkeän tavan saada selville, kuinka monen nuoren tilanteet etenivät sijaishoitoon intensiivisestä työstä huolimatta ja kuinka moni vältti sijaishoidon.
Kuvaukset ovat interaktiivisia tulkintoja koetuista kokemuksista, koska tulkinta ei aina ole puhtaasti sosiaalityöntekijän omaa, vaan siinä yhdistyvät lapsen, vanhemman ja muiden osapuolten tulkinta lapsen tilanteesta (tulkinta 1). En siis tarkastele niitä lastensuojeluasiakkaita, jotka sinänsä viittasivat intensiiviseen työhön, vaan myös lastensuojelulähetteen intensiiviseen työhön. työn aikana ja sen jälkeen tapahtuvat muutokset asiakkaan raportoinnin tuottaman tiedon valossa.
Intensiivityöhön ohjautuneiden nuorten tausta
5 NUORTEN TILANNE Intensiivisen TYÖN ALKUUN JA LOPUSSA Tutkimustoimikunnan intensiivisen työn kriteerien perusteella tiedetään, että työhön suuntautuneiden nuorten tilanne on edennyt sellaiseen kriisiin, että nuorten mielestä nuori ottaa hoitaa ja sijoittaa ne kodin ulkopuolelle. Tässä luvussa selvitän tarkemmin, miten nuorten elämäntilanne viittasi intensiiviseen työhön, kun intensiivinen työ alkoi: kuinka vanhoja nuoret ovat, millainen perhe heillä on, kuinka kauan se on ollut. lastensuojeluasiakas heidän takanaan ja miksi heidät ohjattiin intensiiviseen työhön. Pojat aloittivat intensiivisen työn hieman tyttöjä nuorempana: poikien keski-ikä intensiivisen työn alkaessa oli 13,9 vuotta ja tyttöjen vastaava ikä 14,5 vuotta.
Intensiiviseen työhön osallistuneiden nuorten perherakenne poikkeaa muiden lastenhoidon käyttäjien tavoin selvästi yleisväestön lapsista: suurin osa suomalaislapsista asuu molempien vanhempien kanssa, kun lapsista vain 17 prosenttia asuu perheessä. vanhempien perhe (Heino 2009, 62). Erityisopetuksen tarve oli erityisen ilmeinen pojilla, joista noin 75 prosenttia oli erityisopetuksessa tai työelämässä.
Aikaisempi lastensuojelun asiakkuus ja syyt intensiivityöhön ohjautumiselle
Kun tutustuin intensiivisiin työkäytäntöihin, intensiivityöntekijä toi kokemuksensa, että intensiivisen työn aloittaminen perheessä on helpompaa hätäsijoituksen jälkeen. Annika Myllärniemi (2006) totesi pääkaupunkiseudulla huostaan otettujen lasten ja nuorten sijaishoidon syitä tutkiessaan, että alle 13-vuotiaiden ja yli 13-vuotiaiden lasten sijaishuollon syyt vaihtelivat. Luokittelin intensiivisten työpäätösten syyt edellä mainitun tutkimusjaon mukaisesti joko nuoren omaan käyttäytymiseen tai vanhempiin ja nuoren kasvuympäristöön liittyviin syihin.
Vanhemmuuteen ja vanhemmuuteen liittyvistä huolenaiheista yleisimpiä olivat vanhemmuuden puutteet, vanhempien konfliktit ja perheväkivalta sekä vanhempien päihteiden käyttö. Tästä syystä voidaan päätellä, että jopa joillakin nuorilla, joiden pääasiallinen syy intensiiviseen työhön keskittymiseen liittyi nuoren omaan toimintaan, oli taustalla myös huoli vanhemmistaan tai vanhemmuudesta.
Intensiivityön jakso
Asiakkaiden tilanne intensiivityön päätyttyä
Intensiiviseen palveluhankintatyöhön osallistuvat kohteet on kuitenkin saatettu jäädä tutkimuksessa huomiotta, koska intensiivisen työn sisällön tarkastelu perustui vain sosiaalityöntekijän mahdollisiin kirjauksiin intensiivisen palveluhankintatyön aikana. Heidän tilanteessaan huoltajaa ei kuitenkaan haettu tässä vaiheessa, vaan nuorta ja perhettä tuettiin intensiivisellä työllä sijoituksen aikana ja nuoren kotiin palatessa. Lisätarkastukset osoittivat, että kaksi poikaa oli edelleen hoidossa intensiivisen työn päätyttyä: toinen puoli vuotta ja toinen kahdeksan kuukautta jakson päättymisen jälkeen.
Poikien kohdalla tilanne oli vielä selvempi: kaksi kolmesta intensiivisen työn jälkeen hoitoon tulleesta pojasta oli lastenhoidon osastoilla 1-12 kuukautta ennen intensiivistä työtä. Edellisten osastojen keston näkökulmasta tilanne näyttää tältä: enintään vuoden osastolla oltuaan intensiiviseen työhön lähetetyistä nuorista 62 prosenttia otettiin huostaan osastosta huolimatta. . intensiivistä työtä.
Yhteenveto
23 nuorta sijoitettiin pois kotoaan intensiivisen työn jälkeen: 21 heti työn päätyttyä ja kaksi pian intensiivisen työn jälkeen. Kuuden nuoren tilanteessa tapahtui merkittävä positiivinen muutos intensiivisen työn aikana, eikä heillä ollut lastensuojeluhuolia intensiivisen työn päätyttyä. Intensiiviseen työhön viittaavien nuorten lisäksi lastensuojelun lyhyt asiakassuhde ennen intensiivistä työtä heijastui myös töiden jälkeen tapahtuvaan kodin ulkopuolelle: puolet kodin ulkopuolisista sijoituksista oli onnistunut lastensuojeluasiakkaana enintään vuodeksi intensiivisestä työstä.
Intensiivisen työn onnistumisen tai epäonnistumisen sijaan tässä luvussa keskitytään mahdolliseen positiiviseen muutokseen nuoren tilanteessa sekä intensiivisen työn aikana että sen jälkeen. Toisessa tarinassa muutos on väliaikainen: intensiivisen työn aikana nuoren tilanne muuttuu positiiviseen suuntaan, mutta työn jälkeen huoli nuoresta kasvaa jälleen.
Pysyvän positiivisen muutoksen tarina
Seitsemän nuoren ja osittain neljän osalta tavoitteet saavutettiin hyvin: kaikkien nuorten tilanne rauhoittui intensiivisen työn aikana ja tapahtui käänne positiiviseen suuntaan. Nuorten tilanteesta ei kuitenkaan enää ollut suurta huolta ja seurannan aikana päätettiin ryhtyä viiden nuoren asiakkaaksi. Työn alussa pohdittiin nuorten hoitoa, kun taas töiden jälkeen ja seurannassa ei ollut suurta huolta nuoren ja perheen tilanteesta.
Viidesosa otoksesta koostui nuorista, jotka kokivat positiivisen muutoksen intensiivisessä työssä, joka kesti seurantajakson jälkeen. Toisaalta luku ei ole suuri, mutta positiivisen muutoksen suuruus huomioiden voidaan sanoa, että lastensuojelu ja intensiivinen työ ovat saavuttaneet tavoitteensa näiden nuorten perheen tukemisessa.
Väliaikaisen positiivisen muutoksen tarina
Lähes vuoden kestäneen intensiivisen työn aikana perheen ja nuoren tilanne paranee: nuori käy koulua tunnollisemmin, nuoren huoli päihteiden käytöstä on vähentynyt ja perheen ongelmatilanteisiin on puututtu. , jotta tilanne kotona on rauhoittunut. Läheisellä tuella saatiin aikaan myönteinen muutos perheen ja nuoren tilanteessa, mutta intensiivisen työn päätyttyä aikaisempi huoli nousi uudelleen esille. Pysyvän muutoksen kategoriaan verrattuna huomio kiinnitetään kolmeen seikkaan: nuoren kasvuolosuhteiden ja vanhemmuuden korkeaan huoleen, aiemman lastensuojeluasiakkuuden pituuteen ja intensiivisen työajan pituuteen.
Perhetilanteen muutoksen saaminen tähän ryhmään kuuluvilla nuorilla näyttää vieneen hieman kauemmin, sillä intensiivisen työajan keskimääräinen kesto oli yksitoista kuukautta, kaksi ja puoli kuukautta enemmän kuin pysyvän positiivisen muutoksen tapauksessa. . Intensiivinen tuki auttoi nuoria ja heidän perheitään, mutta intensiivisen työn aikana ei saavutettu pysyvää muutosta näiden nuorten ja heidän perheidensä tilanteissa.
Intensiivityön jälkeen tapahtuvan positiivisen muutoksen tarina
Muuttumattoman tilanteen tarina
Tarinat onnistuivat hyvin tavoitteessaan näyttää muutospolut, joita nuorten tilanteet kulkivat intensiivisen työn aikana ja sen jälkeen. Aineistosta tunnistettiin neljä muutoksen näkökulmasta selkeästi erilaista tarinaa, joiden analysointi syvensi ymmärrystä intensiivisestä työstä ja sen vaikutuksista ja intensiivisen työn asiakkaista myös nuoria lastenhoidon asiakkaina. . Tässä aineistossa hoito vaikutti myönteisesti myös nuoren tilanteeseen, jolloin lastensuojelu onnistui erityisen hyvin suojelemaan lasta, kun nuori sijoitettiin kodin ulkopuolelle.
Nuoren taustatilanteen ja muutoksen väliset yhteydet
Samaan aikaan vain noin neljännes (26 %) alle 15-vuotiaista koki positiivisen muutoksen, eli kolmella neljästä ei tapahtunut muutosta. Tässä vaiheessa vertasin tarinoita seurannan aikana tapahtuneista positiivisista muutoksista (tarinat 1 ja 3) tarinoihin, joissa yleistä positiivista muutosta ei tapahtunut seurannan aikana tai tapahtunut muutos oli väliaikainen (tarinat 2 ja 3). ). 4). Positiivinen muutos nuoren kokonaistilanteessa seurannan aikana tapahtui vain joka viidennellä nuorella (22 %), kun hoito kohdistui nuoren lisäksi myös vanhemmuuteen.
Toisaalta sukupuoli (p=0,555) ja aikaisempi lastensuojeluasiakaskunnan kesto (p=0,982) eivät vaikuttaneet olevan yhteydessä siihen, onko nuoren tilanteessa tapahtunut muutosta seurannan aikana. Siksi sukupuolen ja aiemman lastensuojeluasiakaskunnan keston välinen yhteys saavutettuun positiiviseen muutokseen väheni, kun tarkastelu siirtyi intensiivisen työn aikana tapahtuneesta muutoksesta koko seurantajakson aikana tapahtuneeseen muutokseen.
Yhteenveto
Alle puolitoista vuotta ennen intensiivistä työtä suojeltavina olleista vain joka kolmas koki positiivisen muutoksen intensiivisen työn aikana. Osallistuiko nuori omaan intensiiviseen kunnan työhönsä vai hankintapalvelujen intensiiviseen työhön, sillä ajanjaksolla tapahtuneen muutoksen kannalta ei ole merkitystä. Pikemminkin tuntui tärkeältä, kohdistuuko huoli vain nuoren toimintaan vai myös vanhempaan ja vanhemmuuteen, seurannan aikana tapahtuneiden positiivisten muutosten kannalta.
Kun huoli koski sekä nuorta että vanhempaa, vain joka viides nuori näki positiivisen muutoksen koko seurannan ajan. Nuorilla, joiden huoli oli vain nuoren omasta toiminnasta, oli myös positiivista muutosta 60 prosentissa koko seurantajakson ajan.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Pysyvän positiivisen muutoksen polkua seuranneet nuoret kokivat positiivisen muutoksen intensiivisen työn aikana ja nuoren tilanne pysyi hyvänä myös seurannan ajan. Tilapäisen muutoksen tarinan nuoret kääntyivät intensiivisen työn aikana positiiviseen suuntaan, mutta työn jälkeen huoli nuoresta kasvoi jälleen. Intensiivisen työn aikana tapahtunut positiivinen muutos liittyy nuoren ikään: positiivista muutosta tapahtui ajanjakson aikana 15–16-vuotiaana intensiiviseen työhön ohjatuilla, selvästi useammin kuin sitä nuoremmilla. : vain joka neljäs alle 15-vuotiaista töissä käyvistä koki positiivisen muutoksen työn aikana.
Samaan aikaan osalle nuorista intensiivisen työn aikana tapahtunut myönteinen muutos ei ollut pysyvä, mutta intensiivisen työn päätyttyä huoli nuorten tilanteesta kasvoi jälleen. Kun huoli kohdistui vain nuoren omaan käytökseen, yli puolella nuorista tapahtui positiivinen muutos joko intensiivisen työn aikana tai sen jälkeen.
Tutkimuksen merkitys
Blomberg, Helena & Corander, Clary & Kroll, Christian & Meeuwisse, Anna & Scaramuzzino, Roberto & Swärd, Hans (2010) 'n Nordiese model in kinderwelsyn. Hearn, Jeff & Pösö, Tarja & Smith, Carole & White, Sue & Korpinen Johanna (2004) Wat is kinderbeskerming. Kestilä, Laura & Väisänen, Antti & Paananen Reija & Heino Tarja & Gissler, Mika (2012) Mense wat as jong volwassenes buite die huis geplaas is.
Kuronen, Marjo & Lahtinen, Pia (2010) Perheiden tukeminen: perhetyön rooli lasten hyvinvoinnissa. Teoksessa Hannele Forsberg & Teppo Kröger (toim.) Sosiaalityö ja lastensuojelupolitiikka: Nordic Lenses.
Tiedonkeruulomake
Intensiivityön ohjattujen nuorten iät sukupuolittain
Intensiivityöhön ohjautumisen pääsyyt
