Analyysi osoitti, että kotihoidon ja kotikuntoutustyöntekijöiden määritelmät noudattavat samanlaista kaavaa jokaisella moniammatillisen yhteistyön ja kuntoutustyön osa-alueella; osapuolten käsitteellisissä määritelmissä on selviä yhtäläisyyksiä, mutta kotikuntoutustyöntekijät ottivat määritelmiä askeleen pidemmälle. Kotikuntoutustyöntekijöiden kuntouttavan työn lähestymistavan laajempi määritelmä kertoo kuitenkin heidän monipuolisemmista mahdollisuuksistaan tunnistaa asiakkaan todellinen toimintakyky ja toimia sen mukaisesti.
Johdanto
Opinnäytetyössäni selviän, kuinka Tampereen kaupungin kotihoidon työntekijät ja kaupungin uutta palvelua tuottava kotikuntoutus määrittelevät moniammatillisen yhteistyön ja kuntoutuksen lähestymistavan. Tutkimus tukee myös Tampereen kaupungissa jo aloitettuja hankkeita (ks. Lampi 2014), joissa vanhusten palveluita on uudistettu.
Tutkimuksen lähtökohtia
- Kohti kotihoitoa
- Tampereen kotihoito
- Vanhuspalvelulaki ja vanhuspalvelujen laatusuositus
- Tampereen kotikuntoutus
- Kotikuntoutustutkimusta
Muutos on osa Tampereen kaupungin vanhusten palvelurakenteen muutosta, jonka tavoitteena on varmistaa, että vanhukset pysyvät turvallisesti kotona mahdollisimman pitkään. Etsin SAGE Journals Online- ja Ebsco Host -tietokannoista avainsanoilla reablement, re-ablement ja Restorative home care.
Tutkimuskehyksen muotoutuminen
Moniammatillinen yhteistyö hoitotyössä
- Yhteistyötä estävät ja edistävät tekijät
Raija Tenkanen (2003) ja Sini Eloranta (2009) tutkivat moniammatillisen yhteistyön toteutumista vanhusten palveluissa Suomessa. Isoherranen loi tulosten perusteella kolmitasoisen mallin, joka kuvaa sosiaali- ja terveysalan moniammatillisen yhteistyön kehittämisen haasteita ja edellytyksiä.
Kuntouttava työote
Kuntouttavan työnäytteen tulee olla osa asiakkaan koko kuntoutusprosessia ja hoito- ja kuntoutustyölle asetettuja yksilöllisiä tavoitteita (Holma ym. Myös kuntouttavan työn otokseen liittyen selvitän, millaisia tekijöitä työnäyte edistää ja estää työntekijöitä osallistumasta haastatteluihin.
Tavoitteet ja tutkimuskysymykset
Koska kuntouttava työskentelytapa nähdään työntekijöiden tapana suhtautua työhönsä ja asiakkaisiinsa, se kertoo asenteista ja suhteista, jotka vaikuttavat työntekijän toimintaan (Granö 2006, 41). Kuntouttavan työn käsite ja sen määritelmien selkeyttäminen toimii siis tutkimuksessani keinona tuoda esiin eri työyhteisöissä toimivien työntekijöiden mahdollisesti erilaisia näkemyksiä ja vertailla niitä. Tällöin mahdollisesti erilaiset kuntouttavan työn otoksen määritelmät ovat myös esteenä yhteisten työmenetelmien joustavuudelle ja hoitotyön onnistumiselle.
Tupu Holma, Sirkkaliisa Heimonen ja Päivi Voutilainen (2002) myös kehottavat työntekijöitä määrittelemään, mitä kuntouttava lähestymistapa työhön tarkoittaa omassa työyhteisössään ja miten se toteutetaan työssä (sitoumus 46) työnsä kehittämiseksi. On syytä huomata, että missään kuntoutustyön mallia käsittelevistä teoksista tai artikkeleista ei mainita työnteon esteitä tai sitä edistäviä tekijöitä. Käsitteiden määrittelyn ja niitä koskevien aikaisempien tutkimusten sekä vanhusten palveluiden nykytilanteen perusteella tutkimustehtäväni on selvittää, miten kotihoito ja kotikuntoutus Tampereella voi täyttää lakien ja linjausten asettamat vaatimukset tukeakseen terveyttä ja terveydenhuoltoa. vanhusten hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä ja kuntoutuslähestymistavalla.
Aihetta ei myöskään aiemmin lähestytty keskeisten työmenetelmien käsitteiden määrittelyn näkökulmasta, vaikka todetaan, että käsitteiden yleinen määrittely on osa onnistunutta työtä (Holma, Heimonen & Voutilainen 2002, 46; Isoherranen 2012, 19). ) .
Aineisto ja analyysimenetelmä
Aineiston esittely ja aineistonkeruu
- Pohdintaa aineistonkeruusta
Molempien ryhmien haastattelut tehtiin työntekijöiden työpaikoilla, joissa etuna on tilan tuttuus ja turvallisuus haastateltaville (Eskola & Vastamäki 2001, 28). Ryhmäkeskustelu voidaan erottaa myös ryhmähaastattelusta, jossa vuorovaikutus rakentuu ryhmän johtajan ja kunkin haastateltavan välille. ryhmänjohtaja tekee ryhmässä yksilöllisiä haastatteluja ja esittää jokaiselle ryhmän jäsenelle yksilöllisiä haastattelukysymyksiä. Omassa tiedonkeruussani on joitain kohtia, jotka ovat mielestäni tarpeellisia korostaa ja pohtia niiden vaikutusta tutkimuksen toteuttamiseen.
Vaikka Hirsjärven ja Hurmeen (2011) ohje koskee lähinnä haastattelijaa "liian lähellä" olevien ihmisten haastattelua, tuli kotikuntoutustyöntekijöiden haastatteluissa esiin muutamia kohtia, joihin haastateltavien kodikkaus saattoi osittain vaikuttaa. Ryhmien välillä oli selkeitä eroja esimerkiksi siinä, miten työntekijät käyttäytyivät haastattelutilanteessa, johon tuttuus saattoi vaikuttaa. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että jo harjoittelun lopussa olin aiemmin keskustellut valmistumissuunnitelmistani joidenkin kotona olevien kuntoutustyöntekijöiden kanssa.
Lisäksi koen, että koska kotikuntoutustyöntekijät tuntevat minut, heillä oli suurempi "velvollisuudentunto" osallistua aktiivisesti haastatteluihin ja auttaa siten tutkimuksen tekijää. Suurin ero ryhmien välillä ilmeni keskustelujen aktiivisuudessa, vaikka käytin molempien ryhmien keskusteluissa samaa keskustelukehystä ja kysymyksiä. Se, että pääsin harjoittelun aikana perehtymään kotikuntoutuksen toimintaan käytännön tasolla, merkitsee sitä, että kotikuntoutuksen toimintaperiaatteet olivat minulle tutumpia kuin kotihoitoon.
Sisällönanalyysi
- Sisällönanalyysin toteutus
Koska olen omassa tutkimuksessani kiinnostunut siitä, miten haastateltavat määrittelevät tutkimukseni keskeiset käsitteet, keskityn materiaalini sanalliseen kuvaukseen tekemällä laadullisen sisältöanalyysin. Ruusuvuoren, Nikanderin ja Hyvärisen (2009) mukaan täydellisen materiaalilähtöisen analyysin tekeminen on käytännössä mahdotonta, koska tutkija tekee teoreettisia tulkintoja ja valintoja jo aineistoa kerätessään ja jäsentäessään (esim. tämä materiaalilähtöisen analyysin ongelma voi a. korjataan tekemällä teorialähtöistä analyysiä, jota kutsutaan myös oman tutkimukseni sisältöanalyysiksi.
Aiemmin esittämäni jaot moniammatillisesta yhteistyöstä (ks. sivut 16-17) ja kuntouttavasta työkokeesta (ks. sivut 22-23) toimivat apuna analyysissäni, jonka kautta tutkin työntekijöiden haastatteluissa esittämiä käsitteiden määritelmiä. . Jaostot auttavat siis jäsentämään datalähtöistä analyysiä kokonaisuudeksi, jonka avulla kuvailen työntekijöiden määritelmiä moniammatillisesta yhteistyöstä ja kuntouttavasta työstä. Materiaalin vähentäminen tarkoittaa materiaalin tiivistämistä tai jakamista osiin leikkaamalla pois osat, jotka eivät ole merkityksellisiä tutkimuksen kannalta.
Tutkimuksessani analyysiyksiköitä ovat yhdestä tai useammasta lauseesta koostuvat ajatusryhmät, joissa on koehenkilöiden näkemykset moniammatillisesta yhteistyöstä tai kuntouttavasta työstä. Tässä tapauksessa abstraktion tavoitteena on erottaa tutkimuksen kannalta oleellinen tieto ja luoda valittua tietoa teoreettisten käsitteiden perustelemiseksi. on vihdoin yhteydessä valmiisiin teoreettisiin käsitteisiin. Seuraavaksi analysoin aineistoni D'Amourin ym. tekemän moniammatillisen yhteistyön jaon perusteella. 2005), jonka esittelin aiemmin, sekä kirjallisuudesta tekemäni kuntouttavan työn otteen erittely.
Analyysi: moniammatillinen yhteistyö
- Jakaminen
- Kumppanuus
- Keskinäinen riippuvuus
- Valta
- Prosessi
Kotikuntoutustyöntekijät näkivät myös asiakastapaamiset moniammatillista yhteistyötä edistävänä työskentelytapana, jossa .. osapuolet pääsevät töihin konkreettisesti rinnakkain. Asiakastapaamisten lisäksi kotikuntouttajat pitivät tärkeänä tapaamisia, joissa osapuolten välistä yhteistyötä tehdään myös kokonaisvaltaisella tasolla, ei vain jokaiselle yksittäiselle asiakkaalle. Yhteisten tapaamisten lisäksi kotikuntoutustyöntekijät korostivat osapuolten tuntemista yhtenä yhteistyöalueena ja sitä voimakkaasti edistävänä tekijänä.
Kotikuntoutustyöntekijät kertoivat, että kotihoitajat näkevät heidät joskus taakana, toissijaisina pelaajina, jotka vain lisäävät kotihoidon työtä. Yhteisten tapaamisten, tutustumisen ja paikan löytämisen myötä kotikuntoutustyöntekijät näkivät myös toisen osapuolen arvostuksen ja oman ammatillisen osaamisensa edistymisen yhtenä moniammatillisen yhteistyön osa-alueena. Kotikuntouttajat näkivät asiakaskäynteihin varatun ajan keskeisenä yhteistyötä edistävänä tekijänä. 2005) viittaa keskinäiseen riippuvuuteen perustuvaan yhteistyöhön, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon moniin haasteisiin löydetään ratkaisuja yhdistämällä eri ammattiryhmien tietoja ja taitoja.
Kodin kuntoutustyöntekijät näkivät keskinäisen riippuvuuden tunnustamisen ja sen toteuttamisen avaintekijänä moniammatillisen yhteistyön edistämisessä. 2005) divisioonassa valta todellisessa yhteistyössä nähdään jakautuneena yhteistyöhön osallistuvien kesken. Kotikuntoutustyöntekijät kokivat, että moniammatillinen yhteistyö vaati myös oman ammatillisen osaamisen kriittistä tarkastelua ja ylpeyttä suhteessa muihin asiakkaan hoitoketjuun osallistuviin ammattilaisiin. Kotikuntoutuksen työntekijät kokivat, että moniammatillisen yhteistyön toteutuminen vaati myös työn tehokkuuden osoittamista, jota arvioitiin selventämään kotikuntoutuksen merkitystä asiakkaan hoidossa.
Analyysi: Kuntouttava työote
- Asiakkaan toimintakyky ja voimavarat
- Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja yksityisyys
- Yhdessä toimiminen asiakkaan kanssa
- Työskentelytapojen ja asenteiden tarkastelu
- Työntekijöiden yhteistyö
Työn lähtökohtana on asiakkaan toimintakyvyn huomioiminen, mutta kuntouttavan lähestymistavan mukaan työskentelyn tulee olla asiakaslähtöistä ja yksilöllistä menestyäkseen. Jakelua varten käymässäni aineistossa kuntouttavan työnäytteen periaate on selkeästi tiivistetty lauseeseen: "kuntouttava työnäyte on yhdessä tekemistä, ei asioiden tekemistä". Molemmat osapuolet omaksuivat vahvasti kuntouttavan lähestymistavan periaatteen asiakkaan itsenäisyyden tukemiseksi antamalla asiakkaan tehdä mahdollisimman paljon itselleen.
Tämä on nähty koko kuntouttavan lähestymistavan ytimeksi, sillä se tukee ja vahvistaa asiakkaan toimintakykyä toimiakseen sen mukaisesti. Tässä yhteydessä haastateltavat näkivät itsenäisyyden ja avun välisen rajan löytämisen kuntouttavan lähestymistavan keskeisenä piirteenä; kun asiakasta voidaan rohkaista tekemään asioita itsenäisesti ja kun asiakkaan toimintakyky vaatii apua tai jopa asioiden tekemistä hänen puolestaan. Kotikuntoutuksen näkökulmasta asioiden välttäminen toimii asiakkaan puolesta asiakkaan edun mukaisen kuntouttavan työn konseptin mukaisesti, jonka myös kotihoitajat allekirjoittavat.
He näkevät myös kuntoutuksen osana koko hoitotyön 1) ketjua, mutta menestyminen vaatii moniammatillisen yhteistyön tavoin 2) ammatillisten rajojen ylittämistä. Ja tietysti tämä yhteistyö kuuluu myös yhteistoteutuksen kuntouttavaan lähestymistapaan. Jokainen työntekijä toteuttaa kuntoutustyön lähestymistapaa oman ammatillisen näkemyksensä ja resurssiensa avulla, mutta pyrkii kuntoutustyön lähestymistavan yhteisiin tavoitteisiin.
Yhteenveto ja johtopäätökset
Moniammatillinen yhteistyö - Oman osuuden hoitamista vai yhdessä prosessointia
Moniammatillinen yhteistyö on myös kumppanuutta, jossa eri ammattiryhmien edustajat tuovat oman ammatillisen tietämyksensä ja kokemuksensa töihin asiakkaan hyväksi (D'Amour ym. 2005; Määttä Isoherranen. Haastateltavat näkivät myös moniammatillisen yhteistyön asiakas- suuntautunut toiminta, jossa tietoa ja taitoja käyttävät kaikki yhteisissä tapaamisissa. Kotityöntekijöille moniammatillinen yhteistyö määriteltiin pääasiassa ulkopuolelta annettujen tehtävien ja ohjeiden itsenäiseksi toteuttamiseksi tilapäisten kotikäyntien puitteissa.
Eri työntekijöiden tietojen yhdistämisen ja jalostamisen on nähty johtavan parempaan lopputulokseen asiakkaan edun kannalta. 2005) näki voiman yhtenä ulottuvuutena moniammatillisessa yhteistyössä, joka jakautuu aidossa yhteistyössä yhteistyöhön osallistuvien kesken, perustuen työntekijöiden tietoon ja kokemukseen, ei työnnimikkeisiin. Moniammatillinen yhteistyö voidaan nähdä myös askel askeleelta prosessina, joka vaatii mahdollisuuksia ylittää ammatilliset rajat (D'Amour 2005; Isoherranen 2012, 22). Samassa hän esittää tutkimukseni sivulta 15 löytyvän kaavion, joka heijastaa suomalaisen käsitteen laajuutta suhteessa englanninkielisiin käsitteisiin, jotka kuvaavat moniammatillisen yhteistyön eri tasoja.
Tutkimukseni osoitti, että Katariina Pärnän (2012) opinnäytetyön tavoin moniammatillisen yhteistyön käsite on miellyttävä jokapäiväisessä käytössä, usein yksinkertaisena ja annettuna tosiasiana. Kotihoidon työntekijöille moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa asiakaslähtöistä työskentelyä, asiakkaasta tiedon jakamista, yhteisten tapaamisten pitämistä ja ammatillisen asiantuntemuksen saamista kumppaneilta (konsultointi). Sitten esitän tutkimustuloksieni pohjalta kehittämisehdotuksia, joilla voidaan edistää kotihoidon ja kotikuntoutuksen välistä työtä moniammatillisen yhteistyön ja kuntoutuslähestymistavan näkökulmasta.
Kuntouttava työote - Toimintakyvyn ja toimintatapojen rajoilla
Tässä yhteydessä työntekijät miettivät, mitkä työtavat eivät tue ajatusta kuntouttavasta työskentelystä ja miksi tällaisia työmenetelmiä käytetään. Työntekijät ymmärsivät kuntoutuslähestymistavan asiakkaan edun mukaiseksi toiminnaksi, jonka haasteena on tasapaino asiakkaan välittömän nautinnon ja pitkän aikavälin hyödyn välillä. Aika ja henkilöstön asenteet ja motivaatio nähtiin esteinä asiakkaan pitkän tähtäimen eduksi pyrkimiselle ja kuntoutuslähestymistavan mukaiselle toimimiselle.
Koska kuntouttava lähestymistapa koskee kaikkia asiakkaan hoidossa mukana olevia, vaatii se työntekijöiden välisen yhteistyön toteutumista (Helin 2002, 61; Holma ym. Kotikuntoutuksen työntekijät näkivät kuntouttavan lähestymistavan toteutumisen näki ketjun työntekijöitä) osallistuminen hoitotyöhön, jossa jokainen linkki toteuttaa kuntouttavan lähestymistavan periaatteita oman ammatillisen osaamisensa näkökulmasta Kotikuntoutukseen linkitetyn yhteistyön ja kuntouttavan työn lähestymistavan työntekijät liittyvät vahvasti toisiinsa ja on nähtävissä, että he kehittyvät. vierekkäin, vahvistavat toisiaan.
Kotihoidon työntekijöiden kuntoutustyö on asiakaslähtöistä toimintaa, joka tukee toimintakykyä ja edistää itsenäisyyttä kunkin asiakkaan yksilölliset kyvyt huomioiden. Edellisen lisäksi kotikuntoutustyöntekijän kuntoutustehtävä on välittömän nautinnon lisäksi asiakkaan menettäneen toimintakyvyn, omien ammatillisten rajojen hämärtymisen sekä määrätietoisen ja suunnitelmallisen toiminnan kompensoiminen, joka koskee kaikkien työtä. Hoitotyössä mukana oleva muodostaa jatkumon, jossa yhteistyöllä pyritään asiakkaan pitkäjänteiseen hyötyyn. Vain Rabieen ja Glendinningin (2011) tutkimus Iso-Britannian toipumispalveluista paljasti tekijät, jotka edistävät ja estävät toimintaa, kuten kuntoutustyötä.
Pohdinta ja kehittämisehdotukset
Mahdollisella toimintakyvyllä tarkoitan sitä itsenäisyyden ja avun rajaa, joka molemmilla osapuolilla on kuntoutuslähestymistavan ja sen tunnustamisen keskiössä. Kotikuntouttajien kuntouttavan työn laajempi määritelmä merkitsee laajempia mahdollisuuksia tunnistaa asiakkaan potentiaalinen toimintakyky ja toimia sen mukaisesti. Kuntouttavan lähestymistavan suurin haaste on se, että kotihoidon ja kotikuntoutuksen työntekijöillä on usein erilaisia näkemyksiä siitä, milloin asiakkaan toimintakyky on saavuttanut "päätepisteen" ja milloin toimintakykyyn voidaan vielä vaikuttaa kuntoutuksella tai uusien menetelmien keksimisellä. . toiminnasta.
Tästä syystä kotihoitajien mahdollisuudet tunnistaa toimintakykypotentiaalia ja vahvistaa kuntouttavan lähestymistavan mukaista työtä, kuten moniammatillinen yhteistyö, kotihoidon ja kotikuntoutuksen roolien, merkityksen ja työnjaon selkeyttäminen hoidossa. yleisistä asiakkaista. Crotty, Maria, Whitehead, Craig, Gray, Steven & Finucane, Paul (2002) Varhainen kotiutus ja kotikuntoutus lonkkamurtuman jälkeen saavuttaa toiminnallisia parannuksia: satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Kuisma, Raija (2002) Lonkkamurtumapotilaiden koti- ja laitoskuntoutuksen satunnaistettu, kontrolloitu vertailu.
Salpakoski, Anu (2014) Mobility recovery after hip fracture and the effects of a multicomponent home-based rehabilitation program. Tsauo, Jau-Yih , Leu, Wen-Shyang , Chen, Yi-Ting & Yang, Rong-Sen (2005) Effects on function and quality of life of postoperative home physical therapy for hip fracture patients. Ziden, Lena , Kreuter, Margareta & Frandin, Kerstin (2010) Long-term effects of home rehabilitation after hip fracture - 1-year follow-up of function, balance of confidence and health-related quality of life in older people.
