Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, voidaanko käännöksissä havaita indoeurooppalaisen lähdekielen (englannin) vaikutus siten, että johdettu passiivi ja muunneltu passiivi esiintyisivät useammin käännetyssä suomessa kuin alkuperäisessä suomessa. Painopiste ei kuitenkaan ole vain esiintymien lukumäärässä, vaan tarkoituksena on myös kuvata monikon passiivin semantiikkaa ja pragmaattisia toimintoja.
JOHDANTO
- Tutkimuksen tarkoitus
- Aineisto
- Korpustutkimus
- Työn rakenne
Monipersoonallinen passiivi on erotettu omaan kategoriaansa vasta Big Finish Grammarissa (ISK = Hakulinen ym. 2005), joten monipersoonallisen passiivin nimellä ei ole vielä paljon tutkittu, vaan U - johdannaisia tutkittiin. Suomen passiivirakenteista monikkopassiivi on lähempänä indoeurooppalaisten kielten passiivia, jolloin voidaan ajatella, että lähdekieli kannustaa kääntäjää käyttämään monikon passiivia.
KÄÄNNÖSSUOMEN OMINAISPIIRTEITÄ
- Käännösuniversaalit
- Lähdekielen vaikutus
- Uniikkiainesten aliedustuminen
- Konventionaalistuminen
- EU-käännösten suomi
Oletuksena on, että käännetyssä kielessä on vähemmän kielielementtejä, joilla ei ole yksiselitteistä vastinetta lähdekielellä. Puhumme EU-kääntäjistä ammattina ja EU-kääntäjistä erikoisuutena, mutta todellisuudessa sellaista yhtenäistä käsitettä kuin EU-käännös ei ole edes olemassa.
PASSIIVI MAAILMAN KIELISSÄ
- Passiivi pääluokkana
- Passiivin määrittelystä
- Suomen passiivi
- Englannin passiivi
- Passiivi-kategorian universaalius
- Indoeurooppalaisten kielten passiivin kääntäminen
- Passiivin pragmaattiset funktiot
Suomen passiivisuus yhdelle ihmiselle on henkilökohtaista, eli vaikka tekijää ei kerrota, sen taustalla uskotaan olevan inhimillinen tekijä. Shore puolestaan perustelee infinitiivimerkintää sillä, että suomen kielessä yksihenkilö passiivinen, "indefinite", subjektia ei ole määritelty kielirakenteessa.
MONIPERSOONAINEN PASSIIVI
Johdospassiivi
- Yleistä U-johdosten merkityksestä
- Refleksiivinen merkitys
- Automatiivinen ja passiivinen merkitys
Nominatiiviset U-johdannaiset ovat merkitykseltään automaattisia, eli ne ilmaisevat tekoja, jotka tapahtuvat itsestään eivätkä ole inhimillisen tekijän aiheuttamia (harmaa > harmaa tai ikä > vanheneminen). Itse pidän automaattisen ja passiivisen merkityksen jakoa hyödyllisenä, koska inhimillisen tekijän olemassaolo tai ainakin olemassaolon mahdollisuus on keskeinen osa passiivisten rakenteiden merkitystä. Passiivisessa mielessä voidaan erottaa kaksi alaryhmää sen mukaan, onko inhimillisen tekijän toiminta tahallista (tahallista, suunniteltua) vai ei.
Olen omassa työssäni pitänyt seuraavia kahta asiaa merkitystyyppien luokittelun keskeisinä kriteereinä: 1) onko inhimillinen tekijä ja 2) onko inhimillisen tekijän toiminta tarkoituksellista. Subjektin tarkoitus ei toimi eikä ole toiminnan kohde, mutta sille tapahtuu jotain ilman inhimillisen tekijän vaikutusta. Passiivisesti etsivän automaattisuuden erottaa varsinaisesta passiivisesta merkityksestä on se, että henkilö ei ole varsinainen toiminnan suorittaja, vaan henkilö voi olla mukana taustalla olevassa tilanteessa (vaatteet annetaan.
Esimerkki ei siis kuulu automaattiseen ryhmään, mutta mahdollisen inhimillisen tekijän toiminta ei ole suoraa eikä tahallista.
Verbiliittopohjaiset passiivirakenteet
Statiivisen passiivin muodostama nominatiivipartisitiivi TU yksikössä on luonteeltaan samanlainen kuin yhden henkilön passiivin perfekti tai plus-neliö: kello varastettiin. Staattisen passiivin subjekti-NP ei ole partisiivissa kiellon vuoksi: kelloa ei varastettu (vrt. passiivi yhdelle henkilölle kelloa ei varastettu).
Passiivilauseen tekijä
JOHDOSPASSIIVIN KÄYTTÖ ALKUPERÄISSUOMESSA JA
Analyysimenetelmä
U-johdoksen suhde kantasanaan
- Kantasana ja korrelaatioketju
- Johdosten leksikaalistuminen
Muuten aliraportoidun verbin ja johdannaisen merkitys ovat käytännössä samat, paitsi että johdannainen sisältää automaattisen merkityksen lisäyksen, sen merkityksen, että se tapahtuu itsestään. Leksikalisaation jatkumon ääripäässä olevat U-muotoiset verbit, joiden juurisanaa ei voida erottaa ollenkaan (esim. istua), jätin tarkastelustani lopullisesti pois. Sen sijaan minun piti kiinnittää erityistä huomiota niihin tapauksiin, joissa johdannaisen merkitys poikkeaa jonkin verran varsiverbin merkityksestä, yleensä siten, että johdannainen liittyy vain yhteen verbin monista merkityksistä.
Esimerkiksi verbillä lukea on sekä merkitys 'tulkkia kirjoitus' että 'sisällyttää johonkin', mutta vastaavan U-johdannaisen lukea merkitys on (ainakin yleensä) suppeampi. UtU- ja VntU-johdannaisista olen itse asiassa löytänyt vain yhden esimerkin, jossa VntU-johdannainen on selvästi näkyvissä, mutta johdannaisen merkitys on niin erilainen kuin perussana, että mielestäni kyse on kokonaan toisesta sanasta . Usein valinta voitiin tehdä myös merkityksen refleksiivisuuden perusteella, jolloin ei tarvinnut ottaa kantaa leksikalisoitumisen asteeseen.
Inkrementti eroaa useimmista muista VntU-johdannaisista verbeistä myös siinä, että se ei ole suomen kielen ainutlaatuinen samalla tavalla kuin U-johdannaiset tyypillisesti ovat.
Johdosten esiintymämäärät
290 VntU-johtoa, mutta UtU-johto liittyy herkemmin refleksiiviseen merkitykseen (mts. 101), mikä saattaa selittää sen, että tämän tutkimuksen materiaalissa on vähemmän UtU-johtoja. Myös käännetyssä suomessa passiivinen merkitys oli yleisin merkitys, mutta vain harvoin, sillä autopassiivisia johdannaisia oli lähes yhtä paljon kuin varsinaisia passiivisia. Automaattisia VntU-johdannaisia oli käännetyssä suomessa hyvin vähän, vain 8,2 kertaa 1 000 000 sanaa kohden (7,4 prosenttia käännetyistä suomenkielisistä VntU-johdannaisista).
VntU-johdannaisia oli hyvin vähän muita kuin moninkertaisia sekä alkuperäisessä suomessa että käännetyssä suomessa, kuten seuraavasta taulukosta ilmenee. UtU-yhdisteitä oli lähes puolet niin alkuperäisessä suomessa kuin käännetyssä suomessa kuin VntU-yhdisteitä (mukaan lukien lisäys). Koska käännetyssä suomessa passiivisessa mielessä käytettyjä UTU-johdannaisia oli vielä vähemmän kuin automaattisessa ja automaattisessa passiivisessa, ero käännetyn suomen ja alkuperäisen suomen kielen välillä oli tässä vaiheessa erityisen suuri.
Toinen ero muista kantamuunnelmista oli, että automaattis-passiivinen merkitys äidinkielessä oli lähes yhtä yleinen kuin passiivinen merkitys.
Automatiivisuuden ja passiivisuuden vaihtelusta
Siksi ei ole yllättävää, että esimerkiksi yllä olevan listan verbi kerääntyä on vain automaattisesti ja vain passiivisesti käytettyjen joukossa: käännetyssä suomessa sitä käytettiin vain passiivisesti ja alkuperäisessä suomen kielessä vain automaattisesti. Listalle pääsy johtuu vain materiaalin lyhyydestä - alkuperäisessä suomalaisessa aineistossa passiivia ei käytetty tällä kertaa sattumalta. Yksi syy automaattisen/passiivisen väliluokan esiintymiseen suomen alkuperäisessä aineistossa oli juuri verbi kehittyä, ja helpottuneena ja pilaantuneena päätyi myös useissa tapauksissa tähän väliluokkaan.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset näyttäisivät hyvin erilaisilta ilman joitain yleisiä virallisen kielen verbejä (esim. kehittää, kasvattaa), joiden johtaminen voidaan myös kyseenalaistaa. Lisäksi nämä verbit eroavat monista muista U-johdannaisista siinä, että ne voidaan kääntää englanniksi yhdellä sanalla (kehittää = 'kehittää' trans. / 'kehittää' intrans., kasvaa = 'lisää' trans. / 'lisää' intrans. .) , kun taas useimmat muut U-johdannaiset (esim. cut) on käännettävä englanniksi passiivisella apurakenteella (leitettäväksi) ja tekijän puute on ilmaistava erikseen esim. adverbillä . Näin ollen näyttää siltä, että suomen kielelle ainutlaatuiset U-johdannaiset ovat melko harvinaisia käännössuomessa ja harvat U-johdannaiset, jotka eivät ole ainutlaatuisia ja myös viralliselle kielelle tyypillisiä, esiintyvät sekä alkuperäisessä suomen kielessä että yleisessä suomessa. se käännettiin suomeksi.
Johdostyypin produktiivisuus
Siksi käännetyssä suomen kielessä oli enemmän verbilekseemejä, joita käytettiin vain kerran, mutta toisaalta yleisempien verbien esiintymien runsaus tasapainottaa materiaalia. Yleisin verbi ttU kehittyä esiintyi 88 kertaa alkuperäisessä suomessa ja 136 kertaa käännössuomessa. TTU ei siis ole yhtä tuottava johtaja kuin UtU. Tässä työn osassa tarkastelin kaikkia U-johdannaisia, sekä substantiivi- että verbijohdannaisia, sekä muita U-johdannaisia, kuten ttU, UtU ja VntU.
Yleisenä sanana esiintyvä adjektiivi voi olla perusadjektiivi (pysyvä, hiljainen, tuskin) tai -ine-pääte (monia sukupolvea, hankala). Lisäksi joillakin kohteliassanoista muodostetuilla U-muodoilla, joita korjausohjelma ei tuntenut ja joita ei löytynyt Kielitoimiston sanakirjasta, on myös oma erikoistapauksensa. Puhuja voi tarvittaessa muodostaa johdannaisia mistä tahansa adjektiivista, ja ainoa asia, joka tekee johdannaisista väliaikaisia, on se, että niitä käytetään suhteellisen harvoin.
-verbin juurisana on ilmeisesti täyttynyt (katso luku 5.2.1) ja merkitys on 'sataa yhteen': työvoiman ja tarjonnan kohtaaminen tarkoittaa, että työvoima ja tarjonta tuodaan yhteen.
Yhteenvetoa ja pohdintaa
UtU-johdannaisissa ero alkuperäisen suomen ja käännetyn suomen välillä oli selkein: passiivisessa merkityksessä käytettyjä UtU-johdannaisia oli 77,8 esiintymää alkuperäisessä suomen kielessä ja 17,1 esiintymää käännetyssä suomessa. 1 000 000 sanaa. Lisäksi automaattisten johdannaisten vähäisyys johtuu siitä, että tulkitsin automaattisiksi vain ne tapaukset, joissa inhimillinen tekijä ei ole edes välillisesti mukana, ja siirsin kaikki epäselvät tekijäsuhteet sisältävät tapaukset automaattiseksi/passiivisiksi. Tämä saattaa viitata siihen, ettei ole mahdollisuuksia ilmaista automaattista merkitystä samalla tavalla kuin passiivista merkitystä.
Ero alkuperäisen suomen ja käännetyn suomen välillä U-johtimien käytössä näyttää liittyvän tilanteisiin, joissa on mukana tietoisesti toimiva inhimillinen tekijä. Suomenkieliset monikon passiivirakenteet ovat samanlaisia kuin indoeurooppalaisten kielten passiivit siinä mielessä, että ne taivutetaan ensimmäisessä persoonassa ja niissä tuodaan esille objekti, joka saa kaikki kieliopillisen subjektin ominaisuudet. Erot alkuperäisen suomen ja käännetyn suomen välillä nimenomaan U-johdannaisten passiivisessa käytössä voivat olla osoitus siitä, että suomen äidinkielenään puhujat hyödyntävät pragmaattisissa valinnoissaan suomen kielen ainutlaatuisen materiaalin tarjoamaa mahdollisuutta, jota kääntäjät eivät käytä niin usein.
Muutoksen ja tilan passiivien rakenteellinen samankaltaisuus indoeurooppalaisten kielten passiivien kanssa on ehkä selvempi kuin johdannaispassiivit, eivätkä U-johdannaisten tavoin myöskään ole semanttisesti suomen kielen ainutlaatuisia.
MUUTOSPASSIIVIN KÄYTTÖ ALKUPERÄISSUOMESSA JA
Finiittimuotoiset muutospassiivi-ilmaukset
Tästä materiaalista selvimmin esiin noussut kiteytynyt passiivinen muutoksen ilmaisu oli valittava, joka esiintyi 7 kertaa alkuperäiskielellä ja 5 kertaa käännössuomella. Toisin sanoen käännetyssä suomessa rakennetta tulla + TU-partisiippi käytettiin nimenomaan kiteytetyissä ilmaisuissa, eikä juuri muuten. Toisin kuin kaikki muut tämän tutkimuksen monihenkilöiset passiivikonstruktiot, verbillä must muodostetut passiiviset muutosmuodot olivat yleisempiä käännössuomessa kuin alkuperäisessä suomessa.
Tapausten määrä on kuitenkin niin pieni, ettei siitä voi vetää johtopäätöksiä, mutta voidaan tyydyttävästi todeta, että passiivinen passiivimuoto, jossa on verbi must, on marginaalirakenne sekä alkuperäisessä suomen kielessä että käännössuomessa. . Verbin Tulla kanssa passiivisesti muodostunut muutos voidaan nähdä myös eräänlaisena deonttisen modaliteetin ilmaisuna, kuten esimerkissä 96 (Kelalla on lakisääteinen huolenpitovelvollisuus). Pakkoa tai velvoitetta ilmaisevat myös verbit kantaa, korvaa, maksaa, jotka ovat yleensä läsnä verbin come ja VA partisiipin muodostamassa muutospassiivissa.
Tärkeää on erottaa verbillä tulla muodostettu modifioiva passiivi läheisesti samankaltaisesta tehdä rakenteesta, joka sisältää apuverbin tulla ja siitä kiteytyneen passiivipartiipin TU tai TUA infinitiivin (to come done).
Muutospassiivi infinitiivilausekkeissa
MONIPERSOONAISEN PASSIIVIN PRAGMAATTISET FUNKTIOT
Kohteen nostaminen huomion keskipisteeksi
- Informaatiorakenne
- Tekijän tai aiheuttajan ilmaiseminen
Teon syy ei välttämättä ole henkilö, vaan se voi olla esimerkiksi luonnonvoima, kuten kuivuus tai tulipalo. Tekijän ilmaiseminen agenttiadverbiaalilla on siis enimmäkseen teoreettinen mahdollisuus, mutta puhujat näyttävät välttävän sen käyttöä. e) Tekijä on myös tietoinen yhteydestä. Joskus puhuja voi viitata myös puhetilanteessa oleviin ihmisiin, joita kirjoitetun kertomuksen lukija tai kääntäjä ei näe.
Paljastuneella subjektiargumentilla voi olla inhimillinen tarkoitus, kuten edellisessä esimerkissä, ja se voi olla aktiivinen toimija, mutta se voi viitata myös instituutioon tai kollektiiviin, joka ymmärretään aloitteen tekijäksi tai tekijäksi, ei aloitteen tekijäksi. konkreettinen argumentti. toimeenpanija (ISK.
Tekijän häivyttäminen
Yleensä on kuitenkin kyse kollektiivisesta syyllisyydestä esimerkiksi ympäristön saastumisesta, ja U-viivan merkitys on silloin pitkälti automaattinen. Esittelemäni ensimmäisen persoonan muodot ja pääsemme ohjaamaan tulkintaa siihen suuntaan, että puhuja itse on aktiivisesti mukana ongelmien korjaamisessa. Tilannetta tarkemmin tuntematta on kuitenkin mahdotonta sanoa, välttääkö puhuja mainitsemasta sitä vaatimattomuudesta vai siksi, että hän haluaa välttää vastuun.
Monikon passiivi jättää enemmän tilaa kausaalisuhteiden erilaisille tulkinnoille kuin yksikön passiivi (ISK § 1346), ja monikon passiivia käytetään erityisen usein ilmaisemaan negatiivisia tekoja, joista kukaan ei halua ottaa vastuuta. . Tämän tutkimuksen aineistossa tyypillisiä kielteisiä tekoja ilmaisevia verbejä tuhlattiin, kuormitettiin, lyötiin, leikattiin, pilattiin, raastettiin, leikattiin, tuhlattiin ja tuhottiin. Muutos voi olla todella ihmisestä riippumatonta eli automaattista, mutta taustalla voi olla myös inhimillistä toimintaa, kuten esimerkeissä 88 ja 89: rahaa ei ohjata tai ohjata minnekään ilman henkilöä.
Monikon passiivi on yleinen myös silloin, kun halutaan osoittaa, että jotain on tehtävä, mutta ei määritellä, kenen pitäisi tehdä se.
Muita pragmaattisia ja tekstuaalisia funktioita
Samassa esimerkissä puhuja näyttää myös käyttävän vuorottelua aktiivisen ja johdon passiivisen välillä (hallitus korjaa palkkaeron – palkkaero on kiinteä) siirtääkseen näkökulmaa aktiivisesta prosessista prosessin lopputulokseen. Monikon passiivi taivutetaan persoonallisissa muodoissa, ja siksi se voi esiintyä myös joissakin rakenteissa, jotka ovat mahdottomia ensimmäisen persoonan passiivissa. Passiiviset ilmaisut, kuten esimerkki 104, ovat tyypillisempiä kirjoitetulle oikeus- ja viralliselle kielelle kuin puheelle, ja niiden esiintyminen puheissa osoittaa, että poliitikkojen puheet perustuvat usein johonkin kirjalliseen aineistoon. 104) – – On muistettava, että varallisuus huomioidaan edelleen tulojen kautta sakkojen määrää määritettäessä.
Tässä tutkimuksessa monikon passiivin pragmaattisia toimintoja ei voitu käsitellä systemaattisemmin kuin yksittäisten esimerkkien kautta.
LOPUKSI
Automaatti- ja passiivilauseissa käytetyt U-johdannaiset ovat myös uniikki suomen kielen subjekti, toisin kuin transitiivinen passiivi.Kaikki U-johdannaiset eivät ole ainutlaatuisia subjekteja, kuten sanottiin verbeistä lisääntyä ja kehittyä. Teksti ja tekniikka: John Sinclairin kunniaksi. BAKER, MONA 1995: Korporat käännöstutkimuksessa: yleiskatsaus ja ehdotuksia tulevaa tutkimusta varten. Maeve Olohan (toim.) Intercultural Fault Lines: Research Models in Translation Studies I: Textual and Cognitive Aspects s. toim.) 2005: suomi käännöksenä : tutkimuksia suomenkielisten käännösten kielestä.
VUORINEN, ERKKA 2004: Kielentoistot Euroopasta: EU-käännösten erityispiirteet - Riitta Oittinen & Pirjo Mäkinen (toim.) Alussa oli käännös s.
