The secondary aim of this thesis is to focus on how social workers in the health sector construct meanings of compassion in their own work. The material has been collected from electronic inquiries that have been filled in anonymously by 52 social workers who practice their profession within health-related social work. According to this thesis, compassion appears as a remarkable and vital element in the social health system.
Criticism is found in the discourse that points out insufficient compassion as a sole tool when fulfilling the demanding requirements of health care social work.
Terveyssosiaalityön kontekstista ja asiantuntijuudesta
Laajimmassa merkityksessä psykososiaalisuus voidaan ymmärtää olevan läsnä kaikessa sosiaali- ja terveysalan työssä, jota tehdään yksilöiden, perheiden ja ryhmien kanssa, jotka käsittelevät sekä sosiaalisia että psykologisia kysymyksiä. Kriisitilanteessa, jotta psykososiaalinen työ sujuisi, työntekijän on oltava asiakkaan käytettävissä nykytilanteeseen keskittyen. Potilastyön, psykososiaalisen työn ja kriisityön lisäksi terveyssosiaalityölle on ominaista työskentely moniammatillisissa tiimeissä.
Terveyssosiaalityön ammatillinen rooli on osallistua keskusteluun tilanteessa, jossa suomalainen toimintaympäristö on muuttumassa suunnitellun sosiaali- ja terveyspalvelurakenteen uudistuksen myötä (Leinonen 2018, 134).
Terveyssosiaalityön erityisyydestä
Suomessa terveydenhuollon sosiaalityöntekijöiden rooli eroaa monista muista sosiaalityön osa-alueista on se, että sosiaalityöntekijöillä ei ole valtaa tehdä esimerkiksi hallinnollisia päätöksiä (Leinonen 2018, 142). Kun terveyssosiaalityöntekijä työskentelee ns. akuuttiosastolla, ei ole mitenkään epätavallista, että ennen potilaan tapaamista sosiaalityöntekijällä ei ole paljon tai edes aiempaa tietoa potilaasta ja työ tuntuu jännittävältä. Toisaalta keskusteluun on otettu myötätunnon käsitteitä mm. psykologiasta, sosiaalipsykologiasta, teologiasta, filosofiasta ja sosiologiasta, eikä näin ollen valita vain tiettyä rajoitettua myötätunnon määritelmää.
Myötätunto käsitteenä
Lisäksi myötätuntoinen toiminta tai vaihtoehtoisesti ei-myötätuntoiset toimintaketjut "säteilevät" tai "siirtyvät" laajempiin suhteisiin kuin kahdenväliset suhteet. Myötätunto on kykyä havaita toisen tilanne, empatiaa tilanteeseen tunteiden kautta ja lopulta teko, jonka kautta myötätunto tulee tunnetuksi ja näkyväksi. Itsemyötätunto antaa sinun myöntää, että joskus odotuksesi ovat kohtuuttomia tai tuomiosi ovat vääriä ja että kaikki tarvitsevat joskus apua (Lipponen ym. Itsemyötätunto on eri asia kuin huono motivaatio, itsesääli tai selittelyjen taakse piiloutuminen.
Itsemyötätunto on viime kädessä konkreettinen myötätunto itseäsi kohtaan, esimerkiksi tuomitsevan tai tuomitsevan sisäisen puheen sijaan, ystävällinen ja rakentava tapa suhtautua itseesi.
Myötätunnon tasoja
Tätä teosta kirjoittaessani heräsin miettimään, kuinka myötätunto ei voi olla täysin neutraalia työskennellessäni sosiaalityön asiakkaiden kanssa. Martha Nussbaum kuitenkin huomauttaa, että vaikka yksilö elää toisen kokemusmaailmassa, hän ei voi koskaan olla täysin sen sisällä. Organisaation tunneilmapiiri koostuu tunneista, jotka ovat tyypillisiä ja ominaisia yhteisön jäsenille suhteessa työhön, työtovereihin ja organisaatioon.
Vaikka tunteet eivät ole staattisia ja näyttävät samanlaisilta joka päivä, tunneilmapiiri koostuu tunneista, jotka näkyvät pääasiassa yhteisössä.
Tutkimustehtävät ja aineisto
Kysyin vastaajilta myös sosiaalityön työhistorian pituutta luomallani kuusiportaisella luokittelulla: työkokemus terveyssosiaalityöstä 0–2 vuotta, 3–5 vuotta, 6–10 vuotta, 11–20 vuotta. , 21–30 vuotta tai yli 30 vuotta.
Tutkimuksen tausta ja metodologia
Sosiaalisen konstruktionismin mukaan asiat, ilmiöt, esineet, tunteet tai instituutiot nimetään aina tavalla tai toisella, joten tutkittavaa kohdetta ei ole mahdollista lähestyä ilman kulttuurisesti vaikuttavia symboleja ja merkityksiä. Diskurssianalyysin ytimessä on yksityiskohtainen analyysi siitä, miten sosiaalinen todellisuus syntyy erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä (Jokinen, Juhila & Suoninen. Käytän diskurssianalyysiä keskittyen terveydenhuoltoalan sosiaalityöntekijöiden kielenkäyttöön siitä, mitä myötätunto on sosiaalityössä ja miten myötätunnosta tulee merkityksellistä, kun se on sosiaalityöntekijöiden tuottama.
Tarkastelen analyysissäni, mitä kielellisiä välineitä, sanoja tai metaforeja terveydenhuollon sosiaalityöntekijät käyttivät haastatteluvastauksissa tehdäkseen myötätunnosta ymmärrettäväksi. Esimerkiksi diskurssin käsite on soveltunut hyvin tutkimukseen, jossa katsauksessa keskitytään institutionaalisissa sosiaalisissa käytännöissä konstruoituihin ilmiöihin (Jokinen, Juhila & Suoninen. Ian Parkerin (1992) diskurssien rakentamistapassa rajaus tulee siitä, että diskurssi on havaitaan ensin tekstissä.
Toiseksi, diskurssi koostuu materiaalista, joka voidaan nimetä ja jolle voidaan antaa olemassaolo. Parkerin mukaan diskurssi on myös yhtenäinen merkitysjärjestelmä, joka on ymmärrettävä kokonaisuutena ja joka voi viitata muihin diskursseihin. 33 1) puhua myötätunnosta asiakastyön tasolla, 2) puhua myötätunnosta yhteisötasolla, 3) puhua myötätunnosta ja siihen liittyvistä käsitteistä, 4) puhua myötätunnosta, stressistä tai uupumuksesta ja 5) puhua itsemyötätunnosta. .
Yritin poimia materiaalista otteita, jotka tulkinnani mukaan kiteyttivät ansiokkaasti erilaisia myötätunnon tulkintoja ja merkityksiä. Diskurssien määrittelyn viimeiseen vaiheeseen sijoitin yhdeksän diskurssia, jotka kuvaavat aineistoa, joka tekee myötätuntoa ymmärrettäväksi terveyssosiaalityöntekijän työssä.
Tutkimuseettiset periaatteet ja hyvä tieteellinen käytäntö
Poistan tutkimuksessa keräämäni aineiston tietokoneeni kiintolevyltä ja hävitän painetun aineiston ja siihen liittyvät muistiinpanot silppurilla pro gradu -työn arvioinnin valmistuttua. Olen yrittänyt käsitellä opinnäytetyötä maisteriohjelman viimeisenä koetinkivenä, jossa voin soveltaa yliopistovuosien aikana oppimaani, mutta opin edelleen myös uutta mm. kokeilemalla. Diskurssien rajaamisessa ja erottelussa olen aina pyrkinyt heijastamaan valintojani tutkimuskysymyksissä: joillain muilla kysymyksillä ja muilla teoreettisen viitekehyksen valinnoilla aineistosta nousevat diskurssit olisivat voineet johtaa täysin erilaisiin valintoihin.
Kun valitsin tutkimusaihetta oman kiinnostukseni perustelemiseksi, minulla oli ainakin alitajuisesti tietty oletus siitä, mitä tulosten ajattelin sisältävän.
Myötätunnon diskurssit asiakastyön tasolla
Myötätunto on toisen ihmisen ja hänen tilanteensa ymmärtämistä; asettaa itsensä toisen ihmisen asemaan tiettyyn rajaan asti. Aineellisesta katkelmasta näyttää siltä, että myötätunto tulkitaan toisen ihmisen ja hänen tilanteensa ymmärtämiseksi, itsensä asettamiseksi hänen asemaansa. 38 metaforia, kuten "sosiaalityön polttoaine" yllä olevasta materiaaliotteesta 1 tai kielelliset kuvat myötätunnosta sosiaalityön "tärkeimpana rakennuspalikkana" ja "itsensä asettamisesta muiden asemaan".
Aineistokatkelman kirjoittaja, alle 5 vuotta sosiaalityössä työskennellyt työntekijä, ilmaisee sanoin, mitä hän tukee työssä myötätunnon ylläpitämisessä ja ylläpitämisessä. Aineistootteen kirjoittaja kuvailee, että ajatus sosiaalityön arvoista on hänelle tärkeä myötätunnon ylläpitämisessä, ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja tasa-arvon mainitsemisessa. Ihmisten väliset valta-asennot eivät näytä yhtä suurta roolia kyvyssä asettua toisen asemaan kuin tämän tutkimuksen muissa diskursseissa.
Seuraavassa otteessa yli 30 vuotta terveys- ja sosiaalityössä työskennellyt sosiaalityöntekijä kirjoittaa siitä, miksi myötätunto on yleensä merkittävää ihmisen elämässä. Aineistootteessa tehdään selväksi, että myötätuntoa tarvitaan sekä työssä että henkilökohtaisessa elämässä. Lopuksi otteen kirjoittaja kuvailee myötätuntoa sellaiseksi, mitä ihmisellä joko luonnostaan on tai ei ole.
Alle 10 vuotta sosiaalityössä työskennellyt työntekijä kertoo seuraavassa otteessa, mistä kärsivällinen työ tuottaa hänelle iloa. Seuraavassa otteessa sosiaalityöuransa alkuvaiheessa oleva henkilö ilmaisee tämäntyyppisellä puheella myötätuntoa ja sen merkitystä asiakastyössä.
Myötätunnon diskurssit yhteisöllisellä tasolla
Lisäksi hän mainitsi esimerkkejä tilanteista, joissa hänen mielestään myötätunto ei toteudu työyhteisössä. Materiaalin alussa kirjoittaja korostaa, että hän ei pystyisi työskentelemään ilman kollegoiden tukea ja ymmärrystä. Tämän aiheuttamaa haastetta sympatian saavuttamisessa havainnollistaa seuraava materiaaliote, jonka on tuottanut alle 5 vuotta sosiaalityössä työskennellyt henkilö.
Eräässä toisessa yhteisötason myötätuntoa koskevassa keskustelussa, jonka tunnistan, myötätunto yhdistetään uudelleen työskentelyyn asiakkaiden ja potilaiden kanssa. Minä tulkitsen, että myötätunto tulee mielekkääksi kollektiivisena ymmärryksenä potilaiden hyvän lähestymistavan yhteisöstä, varsinkin kun tilanne on haastava. Aineistokatkelman lopussa kirjoittaja kiteyttää poikkeuksellisen episodin työyhteisössä: uusi työntekijä oli käyttänyt potilaista halventavaa ilmaisua.
Minä tulkitsen näitä, usein kirjoittamattomia normeja siitä, kuinka puhua asiakkaista ja potilaista, suhteeksi myötätuntoon, joka ilmentää kollektiivisuutta ja etiikkaa. Seuraavan lainauksen kirjoittaja on alle 10 vuotta sosiaalityössä työskennellyt henkilö, joka aloittaa sanomalla, että hän on paikkakuntansa ainoa sosiaalityöntekijä. Käsitykseni mukaan myötätunto tehdään tässä keskustelussa ymmärrettäväksi yhteisön yhteisenä voimavarana, joka on kaikkien sen jäsenten käytettävissä.
Diskurssissa myötätunto ymmärretään resurssiksi, jonka yhteisö on rakentanut ja joka kumpuaa yhteisöstä ja saa merkityksen, joka ilmentää yhteisöä ja yhteisön etiikkaa. Seuraavaksi analyysini kiinnostuksen kohteena on sosiaalityöntekijän merkityksen sisäinen maailma: myötätunto tasolla, joka on yksilöllistä ja henkilökohtaista terveydenhuoltotyöntekijälle.
Myötätunnon diskurssit sosiaalityöntekijän yksilöllisellä tasolla
Terveyssosiaalityötilanteiden alkutilanne ei kuitenkaan välttämättä ole aluksi kovin hyvä, mistä materiaalikatkelman kirjoittaja antaa esimerkin kuvailemalla sosiaalityöntekijän vastaanotolle saapuvaa perhettä epäilyttäväksi. Lopuksi materiaaliotteen kirjoittaja tekee ymmärrettäväksi onnistumisen ja ilon, joka syntyy pienemmissäkin työtilanteissa. Seuraavassa otteessa alle 5 vuotta sosiaalityössä työskennellyt työntekijä ilmaisee ajatuksensa myötätuntoa edistävistä ja heikentävistä tekijöistä hänen työympäristössään.
Katkelman lopussa emotionaalinen vaativuus ilmaistaan uupumuksena ja kyvyttömyytenä hyväksyä uusia asioita, jopa fyysisenä väsymyksenä. Esimerkki terveyssosiaalityön ääritilanteesta, potilaan itsemurhasta ja sen seurauksista, oli materiaaliotteen kirjoittajalle sellainen, että hän pohti kriittisesti koko uravalintaansa. Osa materiaaliotteen kirjoittajan työtä on kävellä potilaan ja hänen omaistensa rinnalla loppuhuollon aikana ja kuoleman jälkeen, jonka seuraukset hän kokee itsensä raskaaksi vielä kauan tapahtuman jälkeen.
Ennen lainaamaani materiaalikatkelmaa alle 5 vuotta sosiaalityössä työskennellyt henkilö kirjoitti erilaisista tilanteista, jotka tuovat hänelle iloa terveyssosiaalityössä. Seuraavassa otteessa alle 30 vuotta sosiaalityössä työskennellyt työntekijä tekee itsemyönteisyyden tärkeyden ymmärrettäväksi tiivistetysti analyysissä esiin tulleista piirteistä. Ennen lainaamaani kohtaa alle 10 vuotta terveyssosiaalityössä työskennellyt henkilö antoi esimerkin terveyssosiaalityön jokapäiväisestä tilanteesta, jossa työn taakka tuntuu erityisesti.
Puheessa paljastuu tausta-ajatus, miksi jakeen kirjoittaja uskoo, että itsemyötätunto on niin vaikeaa: integroitu ymmärrys vahvuudesta, sinnikkyydestä ja siitä, ettei heikkoutta saa osoittaa. Aineistootteen lopussa tietoisuus tämän ajattelun paradoksista tulee ymmärrettäväksi: terveyssosiaalityöntekijä haluaisi oppia tuomaan lisää itserakkautta ja olemaan kantamatta liikaa vastuuta.
Yhteenveto tutkimuksen tuloksista
Kielellisinä välineinä käytetään tässä keskustelussa myös vastakkaisia ilmaisuja: myötätuntoa tehdään ymmärrettäväksi sanomalla, mitä se ei ole. Kollektiivisesti ymmärretty myötätunto vaikuttaa työhön asiakkaiden ja potilaiden kanssa taustalla, ja tulkinnassani se on ikään kuin voima, josta voi ammentaa, erityisesti haastavissa tilanteissa. Myötätunto liittyy vahvasti sosiaalityön arvoihin, mutta lisäksi myötätunto ilmentää diskurssin mukaan koko moniammatillisen yhteisön etiikkaa.
Diskurssissa myötätunto saa niin keskeisen roolin kollektiivisuuden ja yhteisön etiikan ilmaisuna, että ilman sen toteutumista on mahdollista, että sosiaalisen terveystyön tekeminen yhteisössä ei ole mahdollista. Tutkimuksen teoreettisessa osassa käytetty tuen käsite näkyy tässä tutkimuksessa erityisesti sellaisissa sosiaalityön sosiaalityötilanteissa, joissa kohtaaminen asiakkaan tai potilaan kanssa onnistuu. Tällöin usein kuvataan, miten terveydenhuollon sosiaalityön avulla voidaan saada aikaan positiivinen muutos asiakkaan tai potilaan elämäntilanteeseen.
Toinen yksilötasolle sijoittamani diskurssi, myötätunnon diskurssi liikkeessä olevana voimana, saa aikaan ymmärryksen myötätunnosta voimana, jonka rakentamista vuorovaikutuksessa ei voida ennustaa. Joskus on mahdollista, että myötätunnon tuottama voima siirtyy asiakas-työntekijäsuhteen ulkopuolelle, yhteisöön ja organisaatioon. Kolmannesta keskustelusta, joka tarkastelee myötätuntoa sosiaalityöntekijän yksilötasolla, alkaen kärsimyksessä rinnakkain kulkeminen on keskeinen osa sosiaalityöntekijän työtä.
Aineistoni perusteella kärsimyksestä huolehtiminen näyttää vaativalta ja tulkinnassani aiheuttaa myötätunnon stressiä ja voi jopa johtaa myötätunnon väsymykseen. Sosiaalityöntekijän yksilötasoa tarkastelevan tutkimukseni viimeinen diskurssi, itsemyötätunto - tärkeä mutta vaikea - diskurssi koostui itsemyötätunnosta puhumisesta.
Johtopäätökset ja pohdinta
Testattaessa löytöäni myötätunnosta terveyssosiaalityön positiivisena voimavarana on tutkimuksen luotettavuudessa otettava huomioon, että esimerkiksi akuutin myötätuntoväsymyksen kokeneet eivät ehkä ole saaneet tutkimuspyyntöäni. Teoksessa Riitta Granfelt, Harri Jokiranta, Synnöve Karvinen, Aila-Leena Matthies & Anneli Pohjola (toim.) Multi-edged social work.
