SANDSTRÖM, IDA-LOTTA: Moral reasoning and constraints on contact in child protection in substitute care. This master's thesis investigates moral reasoning and contact restrictions in child protection in out-of-home placements. The material of my dissertation consists of administrative decisions of social workers in a research city made to limit contact in the year 2018 and there are a total of 32 decisions.
The content was mostly analyzed on the basis of the collected data, but the analysis is partly made up of theoretical guidelines, as the interpretation was carried out through the concept of moral reasoning. The topics that are important for my thesis are the background of the child and how communication affects the child who is restricted, the views and opinions of experts and finally the administrative decision of the social worker as a result of moral reasoning. Moral thinking, on the other hand, dealt with issues of child involvement and the interpretation of the child's best interests, competing principles between child protection and the recognition of parental rights, solution-oriented reflection and anticipation of the future.
However, there are no clear-cut answers to the kind of moral reasoning social workers use to limit contact. All in all, the decision to limit contact can be characterized as a particularly challenging process consisting of professional and ethical reflection and ultimately the result of moral reasoning.
Sijaishuollon paikka lastensuojeluinstituutiossa
- Lastensuojelujärjestelmän tarkoitus
- Sijaishuollon käytännön toteutus ja sijoitettavat
- Vaihtoehtoisia näkökulmia perheen jälleenyhdistämiseen
- Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa
Kankan mukaan arkikielessä perhesuhde ymmärretään ensisijaisesti vanhemman ja lapsen väliseksi suhteeksi, mutta oikeudessa puhutaan sen sijaan huoltajan ja lapsen suhteesta. Vanhemmuus muodostuu siis uudenlaisesta lähtökohdasta, joka ei perustu ensisijaisesti vanhemman ja lapsen väliseen hoitavaan suhteeseen. Sijakoteihin sijoitetuilla lapsilla ei ole selkeää kuvaa oireista, mutta valitusten kirjo on hyvin laaja: lapsilla voi olla muun muassa masennusta, minäkuvaongelmia ja kapinaa.
Toisaalta suojelusuuntautuneissa järjestelmissä, kuten Yhdysvalloissa ja Englannissa, adoptio on melko yleinen tapa tilanteissa, joissa lapsen kodin ulkopuolelle sijoittamisen tarve arvioidaan pitkäaikaiseksi. Jotta lapsen perusoikeudet ja ihmisoikeudet vaarantuisivat julkisen vallan käyttämisessä, tulee laissa olla säännös, joka nimenomaan sallii tämän. Perus- ja ihmisoikeussäännösten tiukentuminen ja lainsäädännön valvonta on muun muassa seurausta Suomen liittymisestä Euroopan unioniin.
Lisäksi tuomioistuimille ja viranomaisille annettiin aiempaa vahvemmat mahdollisuudet tulkita ja soveltaa perus- ja ihmisoikeuksia sekä tarjota yksilöiden perusoikeuksien suojaa. Näin ollen päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta tekee sosiaalitoimiston johtaja tai hänen määräämänsä virkamies ja kiireellisissä tapauksissa muu sosiaalityöntekijän ammattipätevyyden omaava virkamies.
Moraalinen järkeily
- Moraalisten valintojen tekeminen
- Harkintavalta sosiaalityössä ja lastensuojelussa
- Moraalinen järkeily lastensuojelussa
- Lastensuojelun moraalikysymykset ja moraalinen järkeily työvälineenä
- Lapsen etu?
Lapsen edun tulkinta edellyttää sosiaalityöntekijältä laajaa eettistä pohdintaa, erilaisten arvoristiriitojen tunnistamista ja epävarmuutta. Pösö mainitsee lapsen edun yhdeksi nykyaikaisen lastensuojelun ydinkäsitteistä, joka ohjaa lastensuojelun yhteiskunnallista tehtävää ja toteutusta. Myös lapsen edun tärkeys korostetaan esityksessä voimakkaasti ja periaatteen on tarkoitus ohjata päättäjää kaikessa lapsiin liittyvässä toiminnassa.
De Godzinskyn mukaan lapsen etua ei voida katsoa toteutuneen, ellei siihen kykenevä lapsi ole saanut osallistua päätöksentekoon. Lapsen edun käsitettä on kuitenkin vaikea ymmärtää sen avoimuuden ja subjektiivisuuden vuoksi. Arvioinnissa mennään syvälle perheen moraaliin ja etiikkaan, joten päätöksentekijän antama sisältö liittyy väistämättä päättäjän omaan arvomaailmaan. Ongelmallista on myös se, että näkemykset lapsen edusta eroavat eri tieteenaloilla, eikä ole olemassa kriteeriä, jonka perusteella voitaisiin määrittää, mikä on tai ei kulloinkin lapsen etua.
Oikeuskäytännössä käsitteen sisältöä on yritetty löytää yhdistämällä se lapsen perus- ja ihmisoikeuksiin, jolloin niiden katsotaan muodostavan lapsen edun olennaisen sisällön, joka ei voi muuttua tapauksesta. tapaukseen. de Godzinsky. Pösö huomauttaa aivan oikein, että jos lastensuojelu määritellään vain lainsäädännöksi, lastensuojelulaitoksen varsinainen toiminta tai eri ammattiryhmien erimielisyydet lapsen edun määrittämisestä unohtuvat helposti (Pösö.
Tutkimuksen toteuttaminen
- Yhteydenpidon rajoittaminen hallintopäätöksenä ja tutkimuskysymykseni
- Rajoituspäätökset tutkimusaineistona
- Tutkimusmenetelmä ja aineiston analyysi
- Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Päätöksen yhteydenpidon rajoittamisesta tekee sosiaalitoimiston johtaja sen jälkeen, kun lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on valmistellut asian. Harkintavalta ja vastuu tilanteen arvioinnista ja päätöksen valmistelusta on kuitenkin lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä, jonka on välttämättä käytettävä moraalista päättelyä päätöksenteossa. Asiakastyötä varten laadittujen asiakirjojen perusteella voi siis muodostaa jonkinlaisen käsityksen erilaisista tapahtumista ja sovituista asioista, mutta ei voi lukea millaista valintaprosessia teksti kävi läpi ennen julkaisua.
Tekstin ajankohtaan ei pääse todellisuuteen, mutta teksti näyttää lukijalleen vain sen, mikä on hyväksytty julkaistavaksi. Dokumentointi on aikaa vievää ja vaikeaa, mutta hyvän dokumentaation merkitys on ehdottoman tärkeää. asiakirjoja luetaan monissa yhteyksissä ja niitä käytetään oikeudellis-hallinnollisten päätösten perustana. THL kuvailee lastensuojelukäsikirjassaan, että ohjattujen tapaamisten tarkoituksena on varmistaa, että lapsen tapaamisoikeus toteutuu lapsen edun mukaisesti.
Valvotun kokouksen käsitteellä ei kuitenkaan Forsbergin ja Pösön mukaan ole kiinteää merkitystä, koska Suomessa ei ole julkisesti sovittua tapaa tuottaa palveluita. Valvotut tapaamiset toteutetaan käytännössä siten, että muukalainen valvoo lapsen ja vanhempien perheyhteyden toteutumista tapaamista varten perustetussa huoneessa. Joissain tapauksissa on päätetty, että lapsen olinpaikkaa ei julkisteta, minkä vuoksi vanhempi ei voi ottaa lapseen yhteyttä puhelimitse, vain kirje.
On myös mielenkiintoista huomata, että kontaktia isään on rajoitettu enemmän kuin äitiin. On myös huomattava, että tulosten analysointiin ja tulkintaan ovat väistämättä vaikuttaneet ennakkokäsitykseni kontaktin rajoittamisesta ja muista materiaalissa esiintyvistä aiheista. Sitten tein Word-tiedoston, johon keräsin oleelliset tiedot kaikista lapsista, vanhemmista ja muista päätöksissä esiintyvistä henkilöistä (sukupuoli, syntymävuosi, hoitopaikka), tiedot rajoituksesta (ketä se koskee, millä tavalla, rajoituksen voimassaolo), asiakirjojen pituus (sivumäärä) ja rajoituksen syyt (esim. tausta, nykyinen tilanne).
Huomasin, että sanoituksissa on joitain samankaltaisia aiheita ja yhtäläisyyksiä, kuten puhuminen biologisten vanhempien päihdekäytöstä, ohjaajan näkemys lapsen tilanteesta tai lapsen oireista ohjattujen keskustelujen jälkeen. Lisäksi otamme huomioon esimerkiksi sijaisperheen tai muun sijaishuoltopaikan henkilökunnan mielipiteen tai muiden asiantuntijoiden arviot lapsen tilanteesta. Mallinnoin verkostokarttoja, joista huomasin, että yhden lapsen ympärillä oleva verkosto muodostui lopulta suureksi kokonaisuudeksi: biologiset vanhemmat, sijaisperhe tai nuortenhoitolaitos, lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, hoitotoimisto jne.
Yhteydenpidon rajoittaminen päätösteksteissä
- Tausta
- Yhteydenpidon merkitys lapselle
- Lapsen eriävä mielipide
- Henkilö, johon rajoitus kohdistuu
- Asiantuntijoiden näkemykset ja kannanotot
- Sosiaalityöntekijän päätös moraalisen järkeilyn tuloksena
Toisaalta olen joissain päätöksissä tyytynyt viittaamaan jo tehtyihin asiakassuunnitelmiin tai holhouspäätöksiin, joihin minulla ei ole ollut pääsyä. N ei ole halunnut puhua äidin kanssa, mutta on sanonut esimerkiksi "hei" tai vain nauranut puhelimeen." Erityisen kiistanalaista on, kun lapsi ei halua tavata vanhempiaan tai kieltäytyy ottamasta yhteyttä. tapaamisia järjestetään lapsen vastustuksesta huolimatta.
Isä on voinut tavata D:n kerran kuukaudessa kahden vuoden ajan, joista tapaamisia on ollut kuusi. Tästä johtuen kontaktin rajoittaminen oli erityisen perusteltua tilanteissa, joissa aikuinen asetti lapsen mahdollisesti vaarallisiin tilanteisiin. Isä käyttäytyi niin sopimattomasti ja aggressiivisesti, kun X tuotiin kotoa, että isää pyydettiin poistumaan yksikön alueelta, jonne hän ei ollut toistaiseksi ollenkaan tervetullut.
Isän mukaan B:llä ei ole ongelmia luonaan, vaan vain äidin luona ja sijaishoitopaikalla. Perheenjäsen ei ole valmis sopimaan asioista pitkällä aikavälillä ja useista sovitteluyrityksistä huolimatta on toistuvasti palannut siihen, että hän ei ymmärrä sovittuja asioita." Sosiaalityöntekijät kuitenkin päättelivät lopulta, että tapaamiset tulisi järjestää pääasiassa lapsen ehdoilla, sillä "E" ilmaisi selvästi, ettei hän halunnut matkustaa yksin joukkoliikenteellä.
Vanhempi ei kuitenkaan ollut valmis neuvottelemaan yhteydenpidosta, vaan käveli vastalauseena ulos kesken neuvottelun tai ilmoitti, ettei hän halua tavata lastaan, jos tapaamisia ei järjestetty hänen toiveensa mukaan. Lastenpsykiatriasta vastaavan lääkärin suositus on, että kotilomaa tulisi harventaa, sillä S:llä ei ollut mahdollisuutta asettua sijaisperheeseen. Työryhmä voi todeta, että jos lapsen oireet jatkuvat päätöksen mukaisesti, ei ole lapsen edun mukaista jatkaa kotilomaa.
Ajankohtana X Z oli päiväkodissa kolme kuukautta, kun hän puri, löi ja potki päiväkodin miespuolista työntekijää ja potkaisi tuoleja jne. Tapaamispaikalla he saivat tiedon, että he eivät olleet saaneet tietoa vaadittavasta huumetestistä ja että isä ei ole tulossa kokouksiin." Päätösteksteissäkin otettiin enimmäkseen kantaa siihen, että rajoituksia voidaan lieventää, jos vanhemman käyttäytyminen muuttuu siten, ettei se ole lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta haitallista.
Toisaalta päätöksen luotettavuuteen vaikuttaa osittain se, että sosiaalityöntekijä on muiden hänelle kertoman armoilla, koska hän ei ole mukana lapsen jokapäiväisessä elämässä. Kannattaa myös pohtia, millainen kontakti voidaan sallia hoidon jälkeen väliintulon tilapäisyydestä huolimatta, sillä sijaishoidon tarkoitus ei ole toimia lapsen päivähoitopaikkana.
Pohdinta
Analyysini perusteella huomasin, että kontaktien rajoittaminen murtaa oletuksen, että perhe on aina hyvä. Pohdiskeluosissa moraalista päättelyä esitettiin muun muassa tulkintana lapsen osallistumisen ja lapsen edun välillä, lapsen suojelun ja vanhempien oikeuksien tunnistamisena, moraalisten valintojen tekemisenä ja ratkaisukeskeisenä pohdinnana sekä tulevaisuuden ennakointi. Moraalinen päättely oli keskeinen osa kontaktinrajoituspäätöksentekoa, ja kontaktinrajoitus syntyi lopulta moraalisen päättelyn seurauksena.
Teoksessa Maria Eriksson & Marianne Hester & Suvi Keskinen & Keith Pringle (toim.) Miesten perheväkivallan käsittely: pohjoismaisia kysymyksiä ja ongelmia.
