Opinnäytetyössä tarkastellaan MS-tautia sairastavien osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien työntekijöiden narratiivisen identiteetin muodostumista ja mallitarinaa osatyökyvystä. Narratiivisen identiteetin muodostumista tarkastellaan Vilma Hännisen sisäisen tarinan identiteettitasojen (toiminen minä, moraalinen identiteetti, reflektoitu identiteetti ja mahdolliset minät) avulla.
Työkyky
Työturvallisuus- ja työterveyskeskuksen julkaisun (2018) mukaan työkykyä voivat heikentää haitalliset työmäärät, osaamis- ja työnjohtamisongelmat, ikääntymiseen liittyvät ongelmat, päihdeongelmat tai stressaava elämäntilanne. Kun talon neljä kerrosta ovat tasapainossa, on työkykyä kattona eli tasapainossa työvoiman ja työn välillä.
Osatyökykyisyyden määrittely
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2019) mukaan syynä osittaiseen työkykyyn voi olla vamma, pitkäaikainen sairaus, toipuminen vakavasta sairaudesta tai elämänkriisi. MS-tauti aiheuttaa työkyvyttömyyttä sekä nuorille että lähempänä eläkeikää oleville.
Osatyökyvyttömyyseläke osana Suomen eläkejärjestelmää
Osatyökyvyttömyyseläke
Lisäksi hakemukseen voidaan liittää työnantajan lausunto työn kohtuuhintaisuudesta ja osa-aikatyön järjestämisestä. Kaksi kolmasosaa diagnosoiduista on naisia, joten tauti on yleisempi naisilla kuin miehillä (Hallikainen ym. 2018, 8).
MS-tauti ja työelämä
Ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksia huomioiden ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa riippuu paljon potilaan omista voimavaroista, sairauden laadusta, koulutustaustasta, hankitusta työkokemuksesta ja tehtävien laadusta. Jos työntekijä ei sairauden vuoksi pysty jatkamaan työskentelyä, on mahdollisuus löytää uusi työpaikka ammatillisen kuntoutuksen kautta työkokeilun tai lisäkoulutuksen kautta.
Aikaisempia tutkimuksia
Erityisesti MS-potilaiden parissa työskentelevät ammattilaiset halusivat lisätietoja MS-potilaiden tukemisesta. Sitten sovelletaan Paul Ricoeurin teoriaa ja sen pohjalta on kehitetty menetelmä tulkintaprosessin mallintamiseksi.
Narratiivisen ajattelun lähtökohdat
Brunerin mukaan psykologisesti ei ole olemassa sellaista asiaa kuin elämä itse, mutta elämästä kertominen on aina kerronnallinen saavutus. Narratiivinen orientaatio korostaa, että elämä ei ole vain satunnaisten tapahtumien sarja, vaan toimintaa määrää tulevaisuuden ennustaminen, ja elämän tarkoitus syntyy menneistä ja tulevista tapahtumista.
Paul Ricoeurin teoria narratiivisesta identiteetistä
Toisin sanoen teksti ja lukija kohtaavat ja tekstin avulla on mahdollista ymmärtää tapahtuman maailma uudessa valossa. Toisin sanoen kerronnallinen identiteetti mahdollistaa sen, että vaikka tarinan alku ja loppu tai jotkin tarinan elementit ovat ristiriidassa keskenään, tarinan edetessä on mahdollista ymmärtää, mistä ristiriidat ovat peräisin tai mitä ne tarkoittavat.
Narratiivisen identiteetin erityispiirteet
Vaikka kerronnallinen identiteetti on jatkuvan muutoksen ja ympäristövaikutusten alainen, tämä identiteettikäsitys olettaa myös, että yksilön identiteetin muodostuminen perustuu yhtenäisyyden ja yhteisymmärryksen tunteeseen ajan myötä.
Yksilön sisäinen tarina identiteetin määrittäjänä
- Toimijaminuus
- Moraalinen identiteetti
- Reflektoitu identiteetti
- Mahdolliset minät
Moraalisen identiteetin rakentamiseen vaikuttavat yhteiskunnassa vallitsevat normit, jotka sisäistetään ja muotoillaan omaksi normijärjestelmäkseen, jonka mukaan yksilö pyrkii elämään. Tulkinta voi siis selittää toiminnan, mutta on myös mahdollista luoda tavoitteita tulevaisuutta varten.
Kulttuuriset mallitarinat
Mahdolliset minät heijastavat yksilön ajatuksia siitä, mitä heistä voisi tulla, mitä he haluaisivat tulla ja mitä he pelkäävät tulevansa. Mahdolliset minät ovat motivaation kognitiivinen perusta ja strukturoivat tulevaisuutta koskevia toiveita, pelkoja, tavoitteita ja uhkia. Tämä tarkoittaa, että minäkuva on hyvin väliaikainen ja muuttuva, mutta minäkuvan ymmärtäminen narratiivin kautta on universaali tapa yrittää ymmärtää elämän monimuotoisuutta.
Yhteenveto analyysin kannalta keskeisistä käsitteistä
- Hermeneuttisen tutkimuksen tarkoituksena on tehdä näkyväksi se, mitä ei tietoisesti huomattu tai mikä on itsestäänselvyytenä.
Aineistonkeruumenetelmä
Tarinoissa tapahtumat liittyvät aina toisiinsa, joten tarina ei ole vain joukko erillisiä lauseita. Kerronta ei ole koskaan objektiivista, vaan siihen liittyy aina kertojan henkilökohtainen merkitys ja merkityksellisten asioiden korostaminen (Hyvärinen.
Tutkimusaineiston kerääminen
-haastateltavat olivat saaneet diagnoosin keskimäärin yli kymmenen vuotta sitten, lukuun ottamatta yhtä haastateltavaa, joka oli todettu yhdeksän vuotta sitten. Ensin kysyin haastatelluilta perustietoja eli ikää, ammattinimikettä, koulutusta, milloin heillä todettiin MS-tauti ja milloin he jäivät eläkkeelle osittaisen vamman vuoksi. Saturaatiolla tarkoitetaan kylläisyyttä eli sitä, kun vastaukset alkavat toistaa itseään, tilannetta, jossa ei ole uutta tietoa tulevan tutkimuksen näkökulmasta.
Miten narratiiveja analysoidaan?
Voidaan puhua myös eliittinäytteenotosta, joten tässä tapauksessa tutkimuksen perusryhmä voi olla suuri, mutta informantit valitaan ihmisiksi, joilta uskotaan saavan parasta mahdollista tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Kaasilan (2008) mukaan johdonmukaisen narratiivin saavuttaminen voi olla haaste, sillä narratiivisessa haastattelussa on harvinaista luoda johdonmukaista narratiivia, joka vastaa kaikkia tutkijan kiinnostuksen kohteita. Narratiivianalyysi puolestaan on vastaus opinnäytetyön toiseen tutkimuskysymykseen, jossa on tarkoitus tuottaa aineiston pohjalta tyypillinen tarina osa-aikatyöstä, joka heijastaisi myös materiaalista nousevia teemoja. mahdollisimman.
Analyysistä
Datalähtöisestä analyysistä aloin laatia narratiivisen identiteetin teoriaan perustuvaa analyysiä, joka lopulta eteni Vilma Hännisen (2002) sisäisen tarinan identiteettiä muodostavien tasojen avulla. Tästä syystä analyysi ei pysähdy pelkästään narratiivisen identiteetin tarkasteluun, vaan tavoitteena on muodostaa analyysin lopuksi osatyökykyä kuvaava mallitarina, joka yhdistää yksittäisten ihmisten tarinoista syntyvät kokemukset yhdeksi kokonaisuudeksi.
Tutkimuskysymykset
Sisäistä tarinaa käytetään opinnäytetyössä analyysin viitekehyksenä, koska se voidaan ymmärtää yksilön identiteetin materiaalina sekä kulttuuriamme hallitsevien esimerkillisten tarinoiden heijastuksena. Sisäisen tarinan avulla määritämme paikkamme maailmassa, ja jos tämän yksilön asemassa tapahtuu muutos, se haastaa sisäisen tarinan jatkuvuuden ja kestävyyden. Voisi ajatella, että sisäinen tarina auttaa selittämään vallitsevaa elämäntilannetta, tarkempia elämäntapahtumia ja elämässä tapahtuvia muutoksia.
Sisäinen tarina toimijuuden ilmentäjänä
Toimijuus työntekijänä ja työyhteisön jäsenenä
Ensinnäkin meillä oli todella tiukka yhteisö tai työporukka, jossa työskentelin tuolloin, joten ajattelin, että heidänkin kannaltani oli reilumpaa, jos minä esimerkiksi menisin sinne töihin tai olen jonkin aikaa poissa töistä, Sitten minusta on erittäin reilua, että et tiedä miksi, ja siksi aloin valehdella. Pätevyys on yhtä lailla yksi työkyvyn osatekijöistä (esim. 2011), ja erityisesti työkyvyn osalta monet pohtivat kognitiivisten oireiden tai väsymyksen vaikutusta osaamiseensa ja sitä kautta työhön. Joten minulla on todellakin avoimia paikkoja katettuna, mutta kun ei ole - - kun voisin laittaa hakemuksen jonnekin, en voinut tulla sinulle töihin, mutta voin olla vain puoli päivää, voin olla vain kodin toimistossa , En koskaan halua mennä toimistoon, niin kuka minut palkkaa - ei kukaan.
Toimijuus vapaa-ajalla
Toisaalta se, että monet haastatelluista elävät tällaista elämää eli ennen osittaista työkyvyttömyyttä, kertoo siitä, että motivaatio eli halu tehdä työtä on ollut varsin vahva. Haastattelujen perusteella voidaan tehdä yleinen havainto, että työn ja vapaa-ajan tasapainolla on keskeinen vaikutus toimintaan. Et halua käyttää kaikkea energiaasi työhön, koska vapaa-ajan merkitys on kasvanut ja haluat pystyä toimimaan vapaa-ajalla.
Toimijuus osatyökyvyttömyyseläkeprosessissa
Suurin osa haastatelluista sanoi, että osittaisella varhaiseläkkeellä on mahdollista järjestää työpäivät tai jopa työajat niin, että esimerkiksi työ tehdään vuorokauden energisimpään aikaan tai työpäivät voidaan järjestää niin, että aikaa tarvittavalle palautukselle. Osa haastatelluista kuuli osittaisen varhaiseläkkeen mahdollisuuksista esimerkiksi vertaistukiryhmässä tai sopeutumiskurssilla, ja tämä toimi kannustimena hakea itse eläkettä. Ja olin täysin yllättynyt, en ole hyvässä kunnossa, miksi minulle annetaan osittainen varhaiseläke, ja sitten kun työterveyslääkäri sanoo, että en voi ilmoittaa sinne, etten halua ottaa sitä vastaan - - Lähetin Vastaa, että yritän jatkaa työssäni ja sitten, joten se oli vain testi, että voisinko päästä varhaiseläkkeelle, ja niin sain sen.
Moraalinen identiteetti kuvastaa ideaalia minuutta
Muutoksia ideaalissa minuudessa
Tai siinä mielessä, että olisin kauhea taakka muille tai vaikeuttaisi sitä, jos olisi työporukka, olisi todella kurjaa jopa tuntea, että vaikeutin muiden työtä. Siksi olen vetänyt itseni loppuun asti, minusta tuntuu, että se ei ole sellainen naamio, jonka laitan päälleni työpäivän alussa tai kun olen täysin uupunut ja se putoaa pois, kun olen tehnyt töitä. Kertomisen ajattelu liittyy vahvasti siihen, että sairautta ei näy ulkopuolelta, ja kertomisen valinta on siten jätetty yksilölle.
Työelämän ideaali
Haastattelujen perusteella työelämän yleinen arvomaailma koettiin sellaiseksi, että tarinoiden kertominen ei ainakaan ole itsestään selvää ja helppoa. Minusta ylimmässä asemassa pitää olla sellaista empatiaa, sitten ihmisillä ei ole sitä ja niin se toimii, et osoittanut, että ihmiset ovat vain resursseja siihen, sitten joku keskustelu tämän henkilön kanssa koskee sinua taitavampana olo on todella kauhea, onneksi sellaiselle ei ollut tarvetta. Tämä tarkoittaa, että työnantajan puolella ei välttämättä ole riittävästi tietoa osa-aikatyöstä tai MS:stä.
Reflektoitu identiteetti muodostuu kerronnassa
Työkykyisestä osatyökykyiseksi
Ehkä pelkäsin sitä diagnoosia enemmän kuin mitään muuta, ei, ajattelin, että ei, ei, en saa sitä, annan taudille liikaa, jos aloin leikata kaiken heti, ja se oli itse asiassa melkoista. hyvä, että se tapahtui pikkuhiljaa, ensin sain diagnoosin, sitten sain mahdollisuuden peruuttaa, mutta en tehnyt, mutta minulla oli se aina kuin kortti takataskussa ja tiedän sen. että minulla on helpompi vaihtoehto. Lisäksi riittämättömyyden kokemukset johtuivat työn vähentymisestä, oman toimintakyvyn heikkenemisestä ja esimerkiksi väsymyksestä. sillan alussa luulen, että se oli oma alemmuuskompleksini oman pääni sisällä, että olen huonompi kuin muut, koska olen vasta puoliksi, mutta nyt olen päässyt siitä yli. Mutta kuka tahansa voi korjata sen näin - - Mutta minä olen ottanut sen niin, että jotenkin olen ollut siellä niin kauan ja tehnyt niin paljon - - että jotenkin otan sen sellaisena kuin se on, olen ansainnut sen mitä saan tehdä nyt helpompaa.
Mietteitä osatyökykyisyydestä
Sanalla se kuvaa minua, että olen osittain vielä työkykyinen, mutta osittain en. Minusta tuntuu, että mainostetaan, että on mahdollisuus jäädä osittaiselle varhaiseläkkeelle ja sitä ja tätä, ja sitten kun olen lähtenyt, on ollut kauhea pettymys, että olen pysynyt toissijaisena. työntekijä - - ei ole ollut tavallaan, tämä varhaiseläke on hieman pettymys. Se on melko pätevä tekemään työtä, jota se tekee tai mitä se on koulutettu tekemään, mutta se ei voi olla juuri siellä terävimmässä kohdassa, tai se ei ole siellä, koska se tietää, että se maksaa sen hänen vapaa-ajallaan.
Uudelleentulkinnan voima
MS-tautiin sairastuminen pakotti minut tietoisesti pohtimaan vaihtoehtoisia toimintatapoja samalla kun tunnistan oman kestävyyteni ja toimintakykyni rajat. Omien rajojen tunnistaminen saattoi tapahtua joillekin sairauden kanssa ensimmäistä kertaa, ja kokemus selviytymiskyvyn rajoituksista konkretisoitui sairauden oireiden myötä. Ymmärrettiin, että lievästi vammainen ei ole huonompi tai huonompi työntekijä, mutta työpaikoilla ja työkulttuurissa on vielä monia asioita, jotka vaativat työstämistä, jotta lievästi vammaisten tai kroonisesti sairaiden ihmisten on helpompi olla mukana työelämä.
Osatyökykyisten ajatukset tulevaisuudesta: ”mahdolliset minät”
Haastateltujen tarinoista kävi myös ilmi, että työstä luopuminen vaatii totuttelua, mutta työ ei ole enää elämän tärkein asia, mikä tekee siitä luopumisen helpompaa. Se, että kukaan ei tiedä, kuinka nopeasti tai miten sairaus vaikuttaa yksilön toimintakykyyn, luo epävarmuuden tunteen. Haastattelut osoittivat myös, että vaikka et olisikaan työelämässä, on silti tärkeää keksiä jotain mielekästä toimintaa.
Osatyökykyisyyden kulttuurinen mallitarina
Mallitarina heijastaa osittain työkykyisten MS-tautia sairastavien kokemuksia, mutta se ei välttämättä sovellu mallitarinaksi kaikille työkykyisille. Tämän seurauksena tutkimukselle on tarvetta ja osittain työkykyisten MS-tautia sairastavien ihmisten kokemukset on tuotava näkyväksi. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää MS-tautia sairastavien kohtalaisen identiteetin rakennetta ja muodostaa mallitarina, johon liitetään osittain vammaisten tarinoita.
Teoksessa Torsten Michelsen, Kari Reijula, Leena Ala-Mursula, Kimmo Räsänen & Jukka Uitti (toim.) Perustiedot työelämästä. Teoksessa Anne Mäkikangas, Saija Mauno & Taru Feldt (toim.) Loving work. 1993) Tarinat, joiden mukaan elämme: henkilökohtaiset myytit ja minän synty.
Haastattelurunko
