Asunnottomien naisten tutkiminen on mielestäni tärkeää, koska heidän määränsä asunnottomien joukossa on kasvava huolenaihe useissa Euroopan maissa. Väitöskirjassani olen kiinnostunut kodittomien naisten sosiaalisista verkostoista asunnottomuusjaksojen aikana Dublinissa.
Irlannin yhteiskuntahistoriallista tarkastelua
Suurin osa ihmisistä kuului talonpoikaisluokkaan, ja siksi poliittinen tahto perustui suurelta osin maanomistus- ja hallintokysymyksiin. Ison-Britannian tuella kirkko oli itsenäinen ja voimakas yhteiskunnallinen instituutio ja hallitsi koko maan älyllistä ja emotionaalista kehitystä.
Irlantilainen sosiaalipolitiikka
Miksi tutkia kodittomuutta
Asunnottomuus ei ole vain tila, johon ihminen syntyy tai ajautuu, vaan prosessi jatkuvassa muutoksen tilassa. Vielä ei ole tarpeeksi tietoa asunnottomuutta synnyttävistä prosesseista, sen tulo- ja menoeroista, asunnottomuustilastoista, palvelutarpeista ja kustannuksista (ks.
Miksi naiset tutkimuskohteeksi?
Kokemukset tutkimuskohteena
Elämäntilanne ja siten kokemus on aina yksilöllistä, vaikka olosuhteet ja ympäristö olisivatkin joillekin kokejille täsmälleen samat. Jotta toisen kokemuksen tulkinta onnistuisi, tutkijan on ymmärrettävä, että hän ottaa tulkinnassa huomioon myös oman kokemuksensa, kantaa elämäntilanteita ja arvioi niitä.
Mikä koti on?
Naisen koti
Yksityisyyden alalla usein naisiin kohdistuvia kysymyksiä ei pidetä feministisen kritiikin mukaan yleensä tärkeinä (Eräsaari ym. 1995, 7). Lisäksi koti tarjoaa mahdollisuuden iloisten ja vähemmän onnellisten perhetapahtumien paikkaksi; joskus se luo puitteet fyysiselle, henkiselle ja seksuaaliselle väkivallalle.
Asunnottomuus näkyväksi
Kodittomuuden kategorisointiyrityksiä
Tähän viimeiseen kategoriaan kuuluvat häätöuhka, ystävien ja tuttavien kanssa asuminen, väkivallan uhalla eläminen ja asuminen ilman laillista vuokrasopimusta. Tähän ryhmään voivat kuulua myös ne henkilöt, jotka kieltäytyivät asumasta asuntolassa tai kokeilivat sitä sopeutumatta asuntoloiden sääntöihin.
Rakenteelliset ja henkilökohtaisiin syihin nojaavat kodittomuusmääritelmät
Köyhyys ja syrjäytyminen kodittomuuden määrittäjänä
Avramovin arvion (1999a, 16-17) mukaan EU-alueella oli vuonna 1999 köyhyysrajan alapuolella 57 miljoonaa ihmistä, 31 miljoonaa sosiaalietuuksien varassa ja 18 miljoonaa työttömyys- tai perhe-etuuksia. Lisäksi 2,4 miljoonaa ihmistä asui asuntovaunussa tai muussa rakenteessa, joka ei ollut tarkoitettu pitkäaikaiseen tai pysyvään asumiseen.
Asuttamisen esteet kodittomuuden synnyttäjänä
Kodittomien tilastointi
Tilastoinnin vaikeus
Asunnottomien tilastot ovat tärkeitä vain siksi, että niiden määritelmä osoittaa sekä selvästi näkyvää että piilotettua asunnottomuutta. Suurimpana ongelmana Kärkkäinen pitää sitä, että varsinkin pääkaupunkiseudulla viranomaisilla ei ole tarpeeksi tietoa piiloasunnottomuudesta, minkä vuoksi monet ihmiset, erityisesti naiset, piiloutuvat tilastoista. Ennen vuotta 1996 Suomessa asunnottomien tilastoissa sukupuolta ei kysytty, ja kysymyksen puuttuminen perusteltiin sillä, että sen selvittäminen olisi kunnille liian työlästä.
Kodittomuusluvut
Kuntien keruutapojen moninaisuuden ja moniselitteisyyden vuoksi on vaikea sanoa, kuinka monta naista perheiden ja parien tilastoissa on mukana.
Kodittoman naisen kuva
Sosiaalisten verkostojen rakenteista ja edellytyksistä
Rakenteelisia edellytyksiä sosiaalisille suhteille
Sosiaaliset verkostot sosiaalisissa ympäristöissä
Granfelt korostaa opinnäytetyössään reunalla olevien yhteisöjen ja sosiaalisten suhteiden voimaa joko lisätä tai vähentää toimintakykyä. Näen näiden marginaalisten yhteisöjen vahvuuden olevan vahvasti sidoksissa monien kodittomien naisten arkea värittävien ongelmien sotkeutumiseen, jotka liittyvät päihteisiin ja mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan.
Bronfenbrennerin sosioekologinen teoria
Koska näen ihmisen kasvun ja kehityksen elinkaaren mittaisena, sovellen tutkimuksessani mallia myös ikääntyneiden kodittomien naisten tilanteisiin ja elämäntapoihin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi hostellien joustavuus tarjota yöpymismahdollisuutta lapsille, joiden seurassa on kodittomia naisia, tai hätämajoituksen riittämättömät ruoanlaitto- ja pesutilat. Malli mahdollistaa myös tietyn henkilön tarkastelun tietyissä kontekstuaalisissa viitekehyksessä ja samalla avaa yhteiskunnan rakenteiden jakautumismekanismeja.
Tutkin tutkimuksessani asunnottomien naisten kodittomiksi joutumisen ja sieltä poistumisen syiden ja sosiaalisten suhteiden välisiä yhteyksiä. Määrittelyssä apuna on asunnottomien naisten ymmärrys, käsitykset ja merkitykset kodittomuusjaksoistaan ja sosiaalisista suhteistaan.
Tutkimustehtävä
Tutkimuksessani haastan myös sosiaalityön tutkimuksessa käytetyt menetelmät tarkastelemalla kyselymenetelmän soveltuvuutta ja sen haasteita omassa tutkimusaiheessani. Vaikka en varsinaisesti vertaa Suomen ja Irlannin tilannetta, näiden maiden väliset erot tulevat esille tutkimukseni muissa vaiheissa. Näiden maiden valinta vertailukohteiksi on luonnollista, sillä olen asunut Irlannissa lähes viisi vuotta.
Suomen ja Irlannin tilastot, asunnottomien määritelmä, pyrkimykset puuttua asunnottomuuteen, poliittinen tahto ja asunnottomuuden luonne eroavat merkittävästi ja jopa radikaalisti (ks.
Lähtökohdista
Haluan tutkimuksellani muodostaa kokonaiskuvan tutkimieni naisten kokemuksista, joten näiden kahden vastaustavan tutkiminen ei ole tutkimukseni painopiste.
Kvantitatiivinen näkökulma metodologisena lähtökohtana
Olen kuitenkin tarpeeksi rohkea haastamaan tämän tutkimuksen avulla omat ja kenties muidenkin ennakkokäsitykset kyselyn soveltuvuudesta kokeellisen tiedon tuottajaksi. Mikään tutkimus ei ole puhtaasti kvantitatiivista tai laadullista, mutta tutkimuksessa on aina materiaalia molemmista tutkimusperinteistä.
Survey tiedon tuottajana
Kenen äänellä survey keskustelee?
Eletty syrjäytyminen vaatii omaa kokemusta siitä; puhuttu syrjäytyminen elää edelleen muiden ihmisten kuvissa siitä, millaista voisi olla elää syrjäytyneenä. Minna Biispan mukaan kyseessä voi olla pitkään hiljaa pidetty tapaus, joka paljastuu tai tiedostamaton ilmiö, joka tulee esiin.
Surveyn rajat
Aineisto
Aineiston keruu
Vaikka oman aineiston kerääminen vie paljon aikaa, etuna on, että aineisto räätälöidään tarkasti tutkimuskysymyksiin. Toinen ongelma itsekerävien materiaalien kanssa voi olla se, että materiaalia valmisteltaessa joutuu luottamaan moniin ihmisiin, joilla ei välttämättä ole halua yhteistyöhön. Jotkut palveluntarjoajista, joihin otin yhteyttä, olivat juuri osallistuneet toiseen tutkimukseen eivätkä siksi olleet valmiita osallistumaan tutkimukseeni.
Valittuani palvelutyypin, henkilöluokan ja alueen valitsin jokaisesta hakutuloksesta organisaatiot, jotka työskentelevät suoraan kodittomien naisten tai perheiden kanssa. Alhaisen koulutuksen ja lukutaidottomuuden on havaittu monissa yhteyksissä kuvaavan yhteiskunnan marginaalilla elävien ihmisten elämää, mukaan lukien kodittomat naiset (ks.
Postikyselyteemat
Tutkimusmuuttujat
Tässä tutkimuksessa yritän lähestyä tätä dialogista ymmärrystä kyselylomakkeen avulla, puhun naisten kanssa paperin kautta: yritin yhdessä tutkimieni naisten kanssa tuottaa oman käsitykseni tutkimusaiheesta.
Tulosten esittämisestä
Kodittomuuden konkareita
Neljä alle 38-vuotiasta vastaajaa on ollut asunnottomina yli neljä vuotta ja kaksi naista on kokenut asunnottomuutta alle neljä vuotta. Neljä yli 38-vuotiasta naista on kokenut asunnottomuutta alle neljä vuotta ja yksi vanhemmista naisista on ollut kodittomana yli 11 vuotta. Neljä vastaajaa on ollut asunnottomina lyhimmän aikaa puolesta vuoteen ja kolme naista on ollut asunnottomina yhtäjaksoisesti yli vuoden lyhimmällä asunnottomuusjaksollaan.
Toisaalta vastaus löytyy usein asunnottomuuteen liittyvästä tuhlaavaisesta elämästä, joka jatkaa nuorempien vastaajien asunnottomuuden kierrettä.
Päihdeongelmissa ja läheisten kanssa käytävissä kiistoissa koettu kodittomuus
Vaikka tutkimani naiset ovat eläneet pitkään rankkaa elämää, kodittomuus tulee yllätyksenä kahdeksalle vastaajalle; he eivät koskaan ajatelleet jäävänsä kodittomaksi.
Sukulais- ja ystävyyssuhteissa vietetyt kodittomuusjaksot
Aineiston perusteella en osaa sanoa, miksi pahoinpitelyongelmat ja koetut ongelmat omaisten kanssa eivät nouse voimakkaasti esiin vastauksissa. Neljä vastaajaa on ollut läheisten ihmisten ympäröimänä, ja lisäksi kolme naista on elänyt suurimman osan ensimmäisestä kodittomuudestaan joko omassa tai vuokra-asunnossa; yksi näistä naisista on ensikertalainen. Kolme naista on saapunut ammattikorkeakouluun hätämajoituspaikan kautta hälytysaikana, ja viranomaiset ovat myös majoittaneet yhden naisen ennen vastaamista.
Nimeämällä henkilöt, joiden vastaajat uskoivat olevan vastuussa kodittomuusjaksoistaan, tutkimani naiset nimesivät myös asunnottomuusjaksojen alkamiseen liittyvän vuorovaikutusverkoston jäseniä. Selvittääkseni myös asunnottomuudesta irtautumisen konteksteja tarkastelen, keneen vastaajat nojasivat tai ketkä nojasivat vastaajiin, kun naiset halusivat paeta kodittomuudesta.
Läheiset ihmiset tukena ja tuskana
Valmiiden vastausvaihtoehtojen perusteella naiset ovat myös nimenneet henkilöt, joilta he pyytäisivät vastaajilta apua vaikeissa tilanteissa. Neljä vastaajaa ajattelee, että kodittomuudesta selviytyminen on heille vaikeaa; kolme näistä vastaajista asuu perheenä vastaushetkellä (ks. kuva 3). Vuorovaikutusverkostojen monimutkaisuus ja ongelmallisuus heijastuu myös siihen, miten naiset ovat vuorovaikutuksessa niiden yksilöiden kanssa, joiden he uskovat olevan vastuussa kodittomuuden jaksoista.
Lisäksi vastaaja pitää yhteyttä muihin perheenjäseniin, joiden hän uskoo olevan vastuussa vastaajan ensimmäisestä kodittomuudesta. Naiset eivät ole pystyneet kertomaan vetovoimasta, joka pitää nämä suhteet yllä, ja toiseksi, mitä näissä suhteissa tapahtuu.
Vuorovaikutuksen konteksti mikro-, meso- ja eksosysteemeissä
Asumisen paikat ja ihmiset mikrosysteemeinä
Niiden henkilöiden joukossa, joiden vastaajat uskovat olevansa syyllisiä asunnottomuuden puhkeamiseen vastaushetkellä, he ovat yhteydessä vanhempiinsa, puolisonsa, sosiaalitoimeen, useisiin yksiköihin ja muihin. Tutkimukseeni osallistuneiden naisten mikroympäristön elementit liittyvät asunnottomuuden aikoina asuinpaikkoihin, läheisiin ihmisiin ja muihin naisten tuntemiin ihmisiin. Lähihenkilöt ovat olleet asuinpaikoilla tai tarjonneet majoitusta sekä ensimmäisen asunnottomuuden aikana (n 4), ennen vastausta (n 7) että vastauksessa (n 6).
Neljä naista on rakentanut vuorovaikutusverkostonsa kovasta ympäristöstä ensimmäisen kodittomuutensa aikana joko nukkuessaan ulkona tai asumalla purkamiseen tuomituissa rakenteissa. He joko jakoivat asunnottomuuden kokemuksia vastaajille tai olivat vuorovaikutuksessa naisten kanssa heidän harrastustensa ja vapaaehtoistoiminnan sekä heidän käyttämiensä palveluiden kautta.
Tukevat ja hauraat sosiaaliset verkostot
Tässä luvussa olen tarkastellut asunnottomien naisten vuorovaikutukseen liittyviä elementtejä käyttämällä Bronfenbrennerin (1979) teorian mesosysteemiä kuvaavia muuttujia. Asunnottomuusjaksoihin liittyvä vuorovaikutus liittyy tutkimuksessani asuinpaikkaan ja moninkertaisiin ja monimutkaisiin vuorovaikutustapahtumiin läheisten ja vastaajille vieraiden ihmisten kanssa. Asunnottomuuden alkaessa nämä vuorovaikutustapahtumat liittyvät päihdeongelmiin sekä muihin läheisten ihmisten ongelmiin ja elokuvissa käymiseen tuntemattomien kanssa.
Vuorovaikutusverkostot eksosysteemissä…
Teoksessa Kiely, Gabriel & O´Donnell, Anne & Kennedy, Patricia & Quin, Suzanne (1999) (ed.) Irish Social Policy in Context. Teoksessa Kiely, Gabriel & O´Donnell, Anne & Kennedy, Patricia & Quin, Suzanne (1999) (ed.) Irish Social Policy in Context. What do you think was the MAIN reason you became homeless the FIRST time?
Do you know MOST of your closest friends before or after you FIRST became homeless. If you have children who do not live with you, how do you keep in touch with them? Are you still in contact with the people you believe were responsible for your CURRENT homelessness.
Are you still in touch with those people you think were responsible for your FIRST.
Kodittomuuden kokonaisuusjaksot
Voin kuitenkin selittää nuorempien vastaajien pitkien asunnottomuusjaksojen korostumisen sillä, että iän myötä asunnottomat naiset ovat olleet asunnossa niin pitkään, että he asettuvat nuorempia todennäköisemmin. Koska asunnottomuus ei ole aina elämäntapa, naiset eivät ole aina voineet valita, kenen kanssa he jakavat asuntoaan. Aineiston perusteella ei kuitenkaan ole selvää, ovatko naiset itse valinneet elinympäristönsä asunnottomuusjaksojen aikana vai johtuiko tämä jokin muu tila, kuten päihdeongelmat tai lähipiiriin liittyvät ongelmat.
Tilat voivat olla joko liian pieniä tai ne eivät sovellu perhe-elämään (Granfelt Smith 2001.) Vaikka en pysty tietojen perusteella olettamaan syitä, miksi kaikki naisten lapset eivät asu heidän luonaan vastaushetkellä ovat naiset (n 4) tuoneet avoimen kysymyksen (kysymys 57) kautta esille, kuinka he haluaisivat hätämajoituksen vastaanottavan myös alaikäisiä lapsia asukkaiksi. Yhden naisen neljästä lapsesta kolme asuu äidin luona, eikä yksikään toisen naisen neljästä lapsesta asu hänen luonaan.
Alle 18-vuotiaat kotona asuvat lapset sekä vastaajien kaikkien lasten lkm
Vastaajien arvioitu vaikeusaste päästä pois kodittomuudesta
Asuinpaikka, läheiset ja muut asunnottomien naisten vuorovaikutusverkostoihin kuuluvat eivät ole vain erillisiä vuorovaikutustapahtumiin osallistuvia palasia, vaan ne kaikki vaikuttavat kodittomien naisten arjessa kokemiin vuorovaikutusverkostoihin. Tutkimukseni tavoitteena on ollut tuoda esiin sosiaaliset verkostot, joita kodittomat naiset kokevat ja kuvailevat asunnottomuusjaksonsa aikana Dublinissa. Vaikka tutkimukseni tuloksista löytyy elementtejä, jotka vaikuttavat kaikkiin kodittomiin naisiin, Bronfenbrennerin (1979) sosioekologisen teorian käyttö on paljastanut jotain erityistä kodittomien naisten sosiaalisista verkostoista Dublinissa.
Tutkimusmenetelmällä syvennyin asunnottomien naisten kokemuksiin ja onnistuin erittelemään kokemuksia kodittomuudesta ja sosiaalisista verkostoista asunnottomuuden aikoina. Teoksessa Avramov Dragana (toim.) Asunnottomuuden torjunta: käsiteltävät asiat ja parhaat käytännöt Euroopassa. Teoksessa Kuronen, Marjo & Granfelt, Riitta & Nyqvist, Leo & Petrelius Päivi (toim.) Sukupuoli ja sosiaalityö.
Teoksessa Eräsaari, Leena & Julkunen, Raija & Silius, Harriet (1995) (Toim.) Naiset yksityisen ja julkisen rajalla.
