Golfin pelaajan alaselkävaivat ja niiden etiologia - kirjallisuuskatsaus

A literature review was conducted to study golf-related factors that may lead to an increased risk of low back pain and to raise awareness of these risk factors. Major topics in the literature include differences in the biomechanics of golf swings, anthropometric differences that can lead to back pain, forces exerted on the spine during golf, and the prevalence of golf-related back pain in relation to the athlete's muscle strength, endurance, balance, and mobility. Low back injuries are the most common golf-related injury and the most common reason for golfers to miss practice due to health issues.

There are many possible causes of lower back pain in golfers, and quite a few of them are related to the development of the modern golf swing and its typical characteristics. Based on the literature, the main demographic risk factors for low back pain in golfers are advanced age, lower BMI, inequality of muscular endurance required for golf on different sides of the body, and poor mobility. Young golfers are at particular risk for golf-related low back pain due to relatively high levels of practice and repetition within the demographic subgroup.

The primary purpose of this study was to investigate how to reduce and prevent golf-related back pain. We aim to achieve this by raising awareness of the most common causes of back pain and injuries and improving the rehabilitation and treatment of players with lower back pain. In golfers, MRI imaging has shown inflammation of the lumbar spine, which is highly stressed during the lateral bending of the golf swing.

MRI imaging and Modic-type changes seen in the imaging may be part of the diagnosis and treatment of low back pain in the future.

SELKÄKIPUJEN ESIINTYMINEN JA KESTO

Lindsayn ja Vandervoortin tutkimus osoittaa, että sivuttaisen pyörimisnopeuden ja lateraalisen taivutuksen huippuarvot ovat lähes samassa pisteessä törmäysalueen jälkeen. McHardy ym. [1] Selkäkipujen kanssa tutkimukseen osallistuneista 90 amatööripelaajasta 64 %:lla oli alaselkäkipuja koko kauden ajan, eli selkäkivun mekanismi oli enemmän toistoja ja säännöllistä rasitusta kuin yksittäinen tapahtuma. 1] Lindsayn ja Hortonin tutkimuksen [17] mukaan alaselkäkipuista kärsivät ihmiset lyövät keskimäärin 2,5 kertaa enemmän palloja kuukaudessa kuin terveet pelaajat ja pelaavat enemmän kierroksia kuukaudessa.

Myös empiiriset havaintotutkimukset tukevat edellä mainittuja tuloksia, joiden mukaan runsaat toistot toimivat selkävammojen riskitekijänä.

SELKÄRANKAAN KOHDISTUVAT VOIMAT

Colen ja Grimshawin tutkimusten [8] perusteella alaselkäkipuista kärsivillä pelaajilla musculus erector spinae aktivoitui paljon aikaisemmin, kun valmistauduttiin golfswingin backswingiin. 8] Sitä vastoin lyöntialueella, kun verrataan golfaajia, joilla on selkäkipuja ja joilla ei ole selkäkipuja, erector spinae -lihaksen aktiivisuus vähenee usein merkittävästi oireellisilla pelaajilla, kun taas obliquus externus vatsalihaksen aktiivisuus lisääntyy. Musculus obliquus externus abdominis -aktiivisuussuhde erector spinaeen oli lähes 2,5 kertaa suurempi oireettomilla pelaajilla kuin oireettomilla pelaajilla.

Grimshawin ja Burdenin tutkimuksessa [8] todetaan, että kroonisesta alaselkäkivuista kärsivien ammattilaisgolfaajien erektiolihasten aktiivisuus on vähentynyt muuttuneen harjoituksen seurauksena, mikä lisäsi lonkan pyörimistä ja vähensi eksentrintä kuormitusta selän venytyksen aikana. On osoitettu, että selkälihaksen erector spinaen alentunut aktiivisuus voi liittyä pelaajien selkärangan alentuneeseen aktiivisuuteen. 8] Merkittäviä eroja ei ole havaittu erilaisten vatsalihasten, vatsasuojien, obliquus externus abdominiksen ja obliquus internus abdominiksen aktiivisuudessa, kun verrataan golfaajia, joilla on alaselkäkipuja ja ilman niitä.

Alaselkäkipujen hoidossa on usein käsitys, että vyötärön lihasten vahvistaminen poistaa automaattisesti selkäkivut.[15] Konsepti perustuu siihen, että selkää tukevat lihakset ovat usein heikkoja, mikä tekee selkärangan epävakaan ja alttiita selkävaurioille. Toisaalta selkäkipu aiheuttaa yleensä vyötärön lihasten supistumista, poikittaisvatsalihaksen aiempaa aktiivisuutta urheilusuorituksen aikana ja kyvyttömyyttä rentouttaa selkärankaa tukevia lihaksia, kuten lannerangan multifidus-lihasta. Tutkimusten mukaan tukilihasten vahvistaminen ei ole ainoa tai ylivoimainen hoitomuoto muihin aktiivisiin hoitomuotoihin verrattuna.

IKÄ JA PAINO

LIHASVOIMA, LIHASKESTÄVYYS JA TASAPAINO

18 Ohuilla pelaajilla on todennäköisesti parempi liikkuvuus ja siksi usein pidempi heilahdus, mikä puolestaan ​​vaatii parempaa vartalolihasten toimintaa alaselän suojaamiseksi. Nämä tekijät voivat muun muassa aiheuttaa suurempaa stressiä selkärangassa ja asettaa suurempia vaatimuksia pelaajan selkärankaa tukeville lihaksille.[18] Poikittaisen vatsan lihaskestävyyden tiedetään olevan tärkeä tekijä lannerangan suojaamisessa.[11] Selkäkipuista kärsivillä pelaajilla poikittaisen vatsalihaksen maksimi isometrinen supistumisaika todettiin merkittävästi alhaisemmaksi kuin.

Tutkimuksen aikana koehenkilöt käyttivät epävakaita kenkiä harjoittelun aikana ja päivällä niin paljon kuin mahdollista. Muiden vastaavien tutkimusten perusteella voisimme olettaa, että pitkän aikavälin tasapaino kehittyy.[20] Tutkijoiden hypoteesi oli, että alaselkäkipujen väheneminen johtui luultavasti keskivartalon lihasten suuremmasta aktivaatiosta ja siten selkärangan paremmasta tuesta.

LIIKKUVUUS

Tutkimus perustui osittain ajatukseen, että jos selkäkipuja voitaisiin hoitaa epävakailla kengillä, joita käytettäisiin normaalien kenkien tapaan koko päivän ajan, mikä säästäisi "ylimääräistä" vaivaa ja mahdollisesti laiminlyötyjä hoitoja. Tutkimuksessa todettiin, että pelaajat, joilla oli tai ei ollut alaselkäkipuja, eivät eronneet merkittävästi aloitusasennosta, ylävartalon taivutuksesta tai sivuttaisesta taipumisesta takajalkaa kohti. Tutkimuksessa havaittiin, että alaselkäkipuista kärsivät pelaajat käyttivät laukauksissaan usein suurempaa liikelaajuutta kuin mitä he pystyivät tuottamaan laboratoriotilanteessa.

[17] Tämän perusteella he päättelivät, että tämä kehon ylikierto aiheuttaa todennäköisesti ylimääräistä rasitusta selkään ja voi johtaa pitkäaikaiseen selkäkipuun. Toisin sanoen myös huono liikkuvuus maksimikierroksella näyttää olevan yhteydessä selkäkipuun, minkä vuoksi on suositeltavaa lämmitellä hyvin ennen pelaamista tai harjoittelua. Suoritetut testit ja muuttujat olivat sormien lattiatesti, lannerangan ojennus, FABER-testi sekä lonkan sisä- ja ulkokierto.

Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin etujalan lonkan sisäisen kiertohäiriön, FABERE-suurennuksen, lannerangan ojennusvajeen ja alaselkäkivun välillä. Ruumiinavaustutkimusten perusteella pääteltiin, että saman liikkeen useat toistot aiheuttavat todennäköisesti mikrotrauman lonkkanivelkapseliin, mikä johtaa kapselin koon pienenemiseen ja nivelen liikeradan pienenemiseen. 21] Kääntymisliike golfswingissä tapahtuu pääasiassa etujalassa ja siksi suurin kääntövoima kohdistuu etulantioon.

Liikkuvuuden puute etujalassa rajoittaa selkärangan kykyä mukautua tarvittavaan pyörimiseen golfswingissä, ja toisaalta eturaajan liikkumattomuus lisää aksiaalista pyörimistä estäviä fasettiniveliä. Lonkan ja lannerangan liikkuvuuden heikkeneminen lisää lannerangan mekaanista rasitusta ja voi heikentää kehon kykyä ottaa vastaan ​​heilahtelun aikana syntyviä voimia. Lonkan sisäisen kiertoliikkeen puute liittyy pitkäaikaiseen selkäkipuun, myös siksi, että eturaajan sisäisen kiertoliikkeen väheneminen lisää lannerangan nivelen pyörimistä, mikä puolestaan ​​lisää lannerangan liikettä.

SELKÄVAIVOJEN ENNUSTETEKIJÄT NUORILLA PELAAJILLA

Merkittävimmät yhteydet alaselkäkipuun löytyivät lateraalisten lankkupitolihasten kestävyyden, BMI:n ja lonkkakoukistajien liikkuvuuden epäsymmetrisyydestä.[18] Jopa hoidolla BMI oli

RAKENTEELLISET MUUTOKSET

Kyhmymäisiä vaurioita esiintyy useammin selkärangan yläpuolella olevilla nikaman päätylevyn keskialueilla, joissa muun muassa päätylevyt ovat hauraampia ja joissa trabekulaarisen luun tiheys on pienempi. Schmorlin solmukkeet voivat esiintyä oireettomilla henkilöillä, mutta jos kyseessä on myös selkäkipupotilas, heillä on usein myös luuydinvaurioita ja fibrovaskulaarisia luuytimen muutoksia, jotka puolestaan ​​viittaavat traumaattiseen etiologiaan. Avulsiot ja eroosio ovat yleisempiä päätylevyn mediaalisella alueella ja reunaosissa, joissa suurempi venyminen ja taipuminen ovat mahdollisia.

Keskipäätylevyn murtuma ja paljas trabekulaarinen luu, jotka johtuvat liiallisesta puristumisesta ja degeneroituneesta kuitutumasta pulposuksesta. Modaaliset muutokset havaitaan magneettikuvauksella, ja ne voidaan luokitella kolmeen luokkaan kuvantamisen ja histologisten löydösten perusteella. Yleisesti ottaen Modic-muutoksia havaitaan lähes aina levyn rappeuman yhteydessä, ja Modic-muutosten kehittyminen vaatii jonkinlaista rakenteellista vauriota nikaman päätylevyn ja levyn välillä.

24][26] Luuydinmuutoksia aiheuttavat myös mm. spondylodiskiitti, nivelrikko ja murtumat, ja niitä tulisi harkita erotusdiagnostiikkavaihtoehtoina.[24] Tutkimuksessa käytettiin T1- ja T2-painotuksia MRI-kuvauksessa, STIR- (=lyhyt tau-inversion palautuminen) ja rasvakyllästyssekvensointi. Selkärangan päätylevyn muutokset alaselkärangassa luokiteltiin Modic tyyppi 1 (tulehdus), tyyppi 2 (rasvakorvaus) tai tyyppi 3 (skleroottinen).[26] Modic-tyypeillä uskotaan etenevän luonnostaan ​​tyypistä 1 tyyppiin 3.

Modic-1-tyypin muutokset osoittavat yleensä tulehduksia tai uudissuonittumista magneettikuvauksessa, jota välittävät proinflammatoriset sytokiinit. Kuuden kuukauden kuluttua Modic 1 -muutokset katosivat ja hän pystyi pelaamaan kaikki 18 golfreikää kerralla aiemman 9 reiän sijaan. Radiologisten löydösten perusteella golfaajilla on myös enemmän osteofyyttejä ja rappeuttavia muutoksia takajalan lannerangan nivelissä kuin ei-golfaajilla.

Puolet näiden muutosten vaihtelusta todistaa epäsymmetrisen golfswingin ja modernin swingin rasitus- ja vaurioominaisuuksista. Golfswingin nykyajan nuorempi sukupolvi kokee tilastollisesti todennäköisemmin alaselkäkipuja kuin vanhempi sukupolvi.[7] Selkä kokee golfswingin aikana valtavia voimia, jotka toistuvat kymmeniä tai satoja kertoja päivän aikana. 7] Golfin aiheuttamat alaselän kivut ja vammat eivät yleensä ole yksittäistapahtumia, vaan toistuvia mikrotraumaattisia toistoja, jotka aiheuttavat mikrovaurioita levyrenkaaseen, nivelsiteisiin ja fasettiniveliin.

Alempi kuva havainnollistaa lannerangaan kohdistuvaa crunch-tekijää ja -voimia alasuon aikana, mikä aiheuttaa takajalan lateraalista taipumista ja epäsymmetristä kuormitusta nikamavälilevyille ja fasettinivelille. T2-painotetut sagitaali- (A) ja aksiaaliset (B) MRI-kuvat osoittavat merkittävää L4-L5-välilevyn rappeutumista ja välilevytyrä 22-vuotiaalla golfaajan eliittipelaajalla, joka aiheuttaa alaselän kipua ja radikulopatiaa. nuolet) Potilaalle tehtiin levyleikkaus, jonka jälkeen hän pystyi taas pelaamaan golfia.

LÄMMITTELY

YHTEENVETO JA POHDINTA

Tieteellisesti merkittäviä tuloksia alaselän kivun ja edellä mainittujen tekijöiden välillä ei kuitenkaan ole vielä pystytty ehdottamaan tutkimusten vähäisyyden vuoksi. Golfswingin aikana syntyvät voimat ja nopeudet riittävät mahdollisiin lannerangan vammoihin, olivatpa ne sitten pitkäaikaisia ​​tai jopa traumaattisia. Selkäkivun mekanismi on kuitenkin useimmiten useiden toistojen ja toistuvien rasitusten pitkäaikainen kertyminen yksittäisen tapahtuman sijaan.

Nuorilla pelaajilla selkäkipu on enimmäkseen lyhytaikaista ja satunnaista, kun taas vanhemmilla pelaajilla se muuttuu jatkuvasti jatkuvammaksi heidän iän myötä. Alaselkäkipujen väheneminen ei johdu tasapainon kehittymisestä, vaan luultavasti keskiosaa tukevien lihasten paremmasta aktivaatiosta ja siten selkärangan paremmasta tuesta. Tilastollisesti merkitseviä tuloksia havaittiin myös eturaajojen sisäisen verenkierron puutteesta, FABERA-tilavuudesta, lannerangan venymisestä ja alaselkäkivuista.

Golfia pelatessa ilmenevät tuki- ja liikuntaelinten ongelmat voivat myös motivoida pelaajaa parempaan fyysiseen kuntoon, jotta peli paranee ja ongelmat vähenevät. Parempi kunto voi tarkoittaa esimerkiksi parempaa keskivartalon hallintaa ja lihaskestävyyttä sekä rintarangan parempaa liikkuvuutta. Golfiin ja muihin urheilulajeihin liittyvien selkäkipujen diagnosointiin ja hoitoon tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja resursseja, ja sitä tulisi käyttää tehokkaammin tänään.

LÄHTEET

Hyvänä esimerkkinä tähän tutkimukseen sisältyivät myös Modicon muutokset ja nikamien päätylevytulehdukset, joiden diagnoosi on parantunut ja paikallishoidon tulokset näyttävät olevan tehokkaita. Yleisiä väärinkäsityksiä selkäkivuista urheilussa: Tiger Woodsin tapaus tuo esiin viisi peruskysymystä. Vartalon kiertovoima ja kestävyys terveillä normaaleille ja eliittimiehille golfaajille alaselkäkivuilla ja ilman.

Correlations of hip mobility with degree of back pain and lumbar spine mobility in chronic low back pain patients.