Pro gradu -työssämme tutkimme luokanopettajien sekä opetus- ja oppimisasiantuntijoiden käsityksiä ja kokemuksia erityistukea tarvitsevien opiskelijoiden integroitumisesta yleissivistävään koulutukseen. Tässä laadullisessa, hermeneuttis-fenomenologisessa tutkimuksessa kotoutumistilanteiden käsityksiä ja kokemuksia selvitetään kuuden luokanopettajan ja kahden kuntatason asiantuntijan haastattelun sekä kahden valtion tason asiantuntijan verkkokyselyn avulla. Tutkimuksemme avulla olemme löytäneet mahdollisia ratkaisuja, miten käsitteitä ja käytäntöjä voidaan kehittää opettajan ja opiskelijan parempaan suuntaan.
K ÄSITYKSET TUTKIMUKSEN KOHTEENA
I NTEGRAATIO JA INKLUUSIO KÄSITTEINÄ
Uusin teoreettinen kirjallisuus ylittää käytännön, minkä vuoksi inkluusio on siellä melko laajalti käytetty käsite. Näkemyksemme mukaan inkluusio ja osallistava koulutus tarkoittavat sitä, että erityistukea tarvitseva opiskelija asetetaan esineeksi, jolloin hän ei ole alusta alkaen luonnollinen osa yhteisöään eikä siksi kuvaile inkluusioideaa täydellisesti.
I NKLUUSIO ERI TASOILLA
I NKLUUSIO VALTION TASOLLA
Kansallisella tasolla Suomi on sitoutunut koulujen osallisuuden toteuttamiseen Maailman erityisopetuksen kongressissa vuonna 1994 laaditulla Salamancan julistuksella (Unesco 1994) ja YK:n (1994) vammaisten oikeuksien tasa-arvoohjeistolla. Peruskoulun opetussuunnitelman perusperiaatteissa vuosina 1994 ja 2004 kotouttamista korostetaan voimakkaasti ja sitä kannustetaan toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan.
I NKLUUSIO KUNTATASOLLA
Kuntien vapaus päättää toimeentulotukeen oikeutettujen koulutuksesta johtuu siitä, että kuntien saamia valtiontukia ei ole kohdennettu, vaikka erityisopetus otetaan huomioon kuntien valtionosuuksissa.
I NKLUUSIO KOULUTASOLLA
Noin kolmekymmentä vuotta sitten esimerkiksi erityisopetusryhmät ja koulut olivat toisinaan erillään, ja vasta nyt lähivuosina alettiin tehdä yhteistyötä, vaikka yhteistyöstä puhuttiin jo kolmekymmentä vuotta sitten (ks.
E ETTINEN ULOTTUVUUS INKLUSIIVISESSA KASVATUKSESSA
Toisaalta havaintoja tarkastelemalla tutkimme myös opettajien inhimillistä todellisuutta, jossa arvot ovat subjektiivisia mieltymyksiä ja sosiaalisia konventioita, mutta myös objektiivinen osa inhimillistä todellisuutta. Samaan aikaan arvojen rinnalla on filosofinen kysymys niiden yleispätevyydestä eli mikä on arvotiedon ja totuuden välinen suhde.
A RVOKESKUSTELU ON NÄKYVÄKSI TEKEMISTÄ
Erityistä tukea tarvitsevalta opiskelijalta pyyhitään pois oma kokemus itsestään ja hänestä tulee niin sanotusti "toinen". Tilastokeskuksen selvityksen mukaan yleissivistävässä ryhmässä koulutettiin vuonna 2004 enemmän erityisoppilaita vuoteen 2003 verrattuna (Tilastokeskus 2005). Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä vaihtelee kuitenkin kunnittain, sillä kunnilla on viime kädessä toimivalta arvioida, kuka on tukea tarvitseva oppilas (Peltonen 2005).
H ERMENEUTTIS - FENOMENOLOGINEN , LAADULLINEN TUTKIMUS
T UTKIJOIDEN TAUSTASITOUMUKSET
Olemme saaneet luvan julkaista asiantuntijoiden henkilöllisyys. tämä, mitkä asiat vaikuttavat opettajien käsitykseen osallisuudesta ja miten kielteisiä käsityksiä ja puutteita opettajan työympäristössä voitaisiin korjata. Meille tutkijoille oli tärkeää tunnistaa omat pyrkimyksemme ja tarkoituksemme jo laadullista tutkimusta valitessaan, jotta voisimme olla tietoisia siitä, miten omat henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteemme vaikuttavat tutkimukseen. Meidän piti pohtia omia käsityksiämme tutkittavan ilmiön luonteesta ja todellisuudesta sekä siitä, mitkä näkökohdat toimivat todisteena tässä tutkimuksessa.
T EORIAAN TUTUSTUMISTA JA HAASTATELTAVIEN HAKEMISTA
T UTKIMUSMENETELMÄT
Teemahaastattelu
Opettajat ovat sosiaalisia vaikuttajia, mutta heillä ei välttämättä ole kanavia, joiden kautta mielipiteensä ilmaistaan. Eskola ja Suoranta soveltavat Kaplanin (1964) ajatusta: "...datan tehtävänä ei perinteisesti ole todistaa hypoteeseja, vaan keksiä hypoteeseja." Haastattelu- ja kyselymateriaalin avulla emme vain tarkistaneet oletuksiamme, vaan myös löytäneet niistä jotain.
Avoin verkkokysely
H AASTATELTAVIEN HENKILÖKUVAT
Myös koulun toisen erityisluokan oppilaat (esim. vammaiset) kuuluivat Riitan luokalle liikuntaluokkaan. 400 oppilaisessa koulussa on yksi laaja-alainen erityisopettaja, joka toimii myös liikkuvana erityisopettajana toisen kunnan koulussa. Seija opettaa 20 oppilaan 4. luokkaa, jossa musiikki-, taide- ja liikuntatunteilla on silloin tällöin erilaisia erikoisoppilaita.
Integroidut opiskelijat eivät vaikuttaneet opetettavan luokan kokoon, mutta Seijalla itsellään oli mahdollisuus vaikuttaa kotouttamispäätöksiin ja esittää toiveensa. Seppo on opettaja kyläkoulussa, jonka yhdistetyllä luokalla (3-6) on ollut yksi dysfaattinen, erityistä tukea tarvitseva oppilas. Lisäksi opettaja Seppo työskentelee matkustavan erikoisopettajan kanssa, jolla on 2-3 tuntia viikossa koko koululle.
Hän ei muista, että luokanopettajakoulutukseen olisi kuulunut erityispedagogiikka, mutta varsinaisessa koulutuksessa Seppo piti kesäyliopistossa luentoja muun muassa oppimisvaikeuksista. Moniammattilaisen yhteistyön toteuttaminen on rajallista myös siksi, että esimerkiksi koulupsykologin palvelut eivät tällä hetkellä ole kunnassa saatavilla.
A INEISTON ANALYYSI
Aineistosta nousevat teemat valaisevat tutkimusongelmiamme: Mistä ovat peräisin opettajien käsitykset ja kokemukset erityisen tuen saaneen opiskelijan sisällyttämisestä yleissivistävään luokkahuoneeseen. Lisäksi vertailimme opettajien ja asiantuntijoiden näkemyksiä, jotka sitten kartoitettiin teoreettiseen kirjallisuuteen ja ajankohtaisiin keskusteluihin.
I NKLUUSION JA INTEGRAATION KÄSITTEET JA TAVOITTEET
Riitta (1) piti kaikkien yhteistä koulua osallisuuden arvomaailman mukaisena käsitteenä, mutta sanoi, että integraatio on toimiva ja kuvaava käsite koulun arjessa, myös muiden ihmisten näkökulmasta. . Joissakin tilanteissa on tarpeen käyttää käsitteiden integrointia tai integroitua opiskelijaa osoittamaan, että luokassa on opiskelija, joka tarvitsee erityistä tukea. Uusimmassa teoreettisessa kirjallisuudessa ja opetussuunnitelmassa nämä käsitteet on korvattu inkluusiolla ja erityistukea tarvitsevalla opiskelijalla.
He uskoivat myös, että integraatio hyödyttää kaikkia luokan oppilaita: molemmat osapuolet voivat parhaimmillaan näyttää hyvää esimerkkiä toisilleen. Vain sosiaalisen integraation kautta erityistukea tarvitseva oppilas voi liittyä ikätoveriensa seuraan ja tehdä ikäisekseen normaalia. Kun erityistukea tarvitseva lapsi tulee yleisopetuksen luokkahuoneeseen, fyysinen integraatio tarkoittaa, että hän on mukana myös luokkahuoneessa.
Kaiji (4) piti positiivisena kokemuksena myös sosiaalisen osallisuuden mahdollisuutta jokapäiväisessä kouluelämässä, sillä hän puhui esimerkiksi välitunnin peleistä, joita hänen erityis- ja yleissivistävänsä oppilaat jakoivat. Sari (3) sanoo uskovansa, että yhteiskuntajärjestelmällämme on arvojärjestelmä, jonka tavoitteena on tarjota tasa-arvoinen koulutus kaikille ja. Vaikka kritiikistä on kulunut yli kymmenen vuotta, kaikki haastattelemamme opettajat ja asiantuntijat uskoivat, että integraatio oli joissain tapauksissa vain kustannussäästötoimi.
Integraatio on kaikesta huolimatta tällä hetkellä helpompi toteuttaa kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, koska resurssit ja osaaminen ovat lisääntyneet ja valtion tukea jaetaan kuntien tarpeiden mukaan (asiantuntija 1).
O PETTAJA AVAINTEKIJÄNÄ INKLUUSION TOTEUTTAMISESSA
- Osa-aikaista vai kokoaikaista integraatiota?
- Suhtautuminen integraatioon kokemusten jälkeen
- Yksilöllisen opetuksen haaste
- Millainen erityisoppilas ja millä ehdoilla?
Ryhmäkoot ovat suuria, mikä vaikeuttaa oppilaiden tukemista luokkahuoneessa, ja opettajien kriittinen lähestymistapa integraatioon on ymmärrettävää. Kuten sinä, olen henkilökohtaisesti täysin integraatio-ajatusta vastaan, koska mielestäni ei ole kenenkään etujen mukaista, että nämä asiantuntijat ovat yleissivistävän ryhmän jäseniä... Olen itse erityisluokkien - ja myös erityiskoulujen puolesta. . Jaksottainen integraatio pakottaa koko luokan seuraamaan tarkasti lukujärjestystä, joten oppitunti ei ole niin luonnollinen.
Toinen ehto oli, että integraatio on kokeilu ja se voidaan purkaa, jos koulutus ei palvele kaikkia opiskelijoita. Riitta (1) huomauttaa, että luokassa on jokaiselle erilainen aikuinen, koska kaikkea avustajan aikaa ei vietetä yksin erityisopiskelijan kanssa. Toisaalta Kaija (4) ajattelee, että mitä enemmän oppilaita luokassa on, sitä vähemmän hänellä on aikaa yhdelle oppilaalle.
Luokkaopetuksen onnistuminen riippuu suuresti koko luokkahuoneen toimivuudesta ja erityisopetuksen laadusta (Seija, Sari ja Seppo 2, 3 ja 6). Ideoiden ristiriita herättää kysymyksen: "Millainen opiskelija on tavallinen opiskelija nykymaailmassa?" Sepon (6) mukaan niin sanottuja tavallisia opiskelijoita ei ole enää edes olemassa. Toisaalta Anu (5) sanoo kokemustensa perusteella, että opetus onnistuu, kun luokassa on rauhallisia, sopeutuneita oppilaita ja luokkakoko on melko pieni.
Riitan (1) kokemusten mukaan alalla on pientä pakottamista, mikä hänen mukaansa johtaa siihen, että opettaja ei ole positiivinen kotouttamisen suhteen.
O PETTAJIEN KOULUTUS INTEGRAATION NÄKÖKULMASTA
Millaista opettajankoulutusta?
Erityispedagogiikan opinnot luokanopettajakoulutuksessa
Erityispedagogian opintojen määrä kuudessa pedagogisessa oppilaitoksessa ennen ja jälkeen tutkintouudistuksen (Helsinki, Hämeenlinna, Jyväskylä, Lappi, Oulu, Savonlinna ja Turku) saatiin laitoksen opiskelusta vastaavilta henkilöiltä. Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Lapissa ennen erityispedagogian opintojen uudistamista opiskelu oli pakollista kolme viikkoa, mutta nyt viisi opintopistettä. Jyväskylässä poistettiin tutkintouudistuksen seurauksena erilliset, kaikille pakolliset erikoisopinnot, jotka koostuivat aiemmin kahdesta akateemisesta viikosta.
Oculus-opettajakoulutuslaitoksessa pakollinen erityispedagogiikka ennen tenttiuudistusta oli ollut kaksi opintoviikkoa ja nyt kolme opintopistettä.
Täydennyskoulutusta heti valmistumisen jälkeen?
K OULUYHTEISÖ
Koulun integraatioilmapiiri
Vanhemmat ovat usein huolissaan kahdesta kotouttamiseen liittyvästä asiasta: millainen asenne muilla lapsilla on poikkeavaan lapseen ja saako heidän lapsensa tarvitsemaansa erityistukea yleisopetusryhmässä. Riitta, Kaija ja Anu (1, 4 ja 5) kertoivat vanhemmilleen yleisesti, että luokassa oli oppilas, joka tarvitsi erityistä tukea paljastamatta henkilöllisyyttään. Lopuksi tuli vanhemmilta viesti, miten voi olla niin ihanaa, kun on niin pieni luokka.
Anun (4.) luokan oppilaiden vanhemmat olisivat voineet jälleen valita, käykö heidän lapsensa normaali- vai kotouttamisluokalla, joten vanhemmat olivat tietoisia erityisopettajien läsnäolosta toisella luokalla . Naukkarinen ja Ladonlahti väittävät, että kaikki vanhemmat eivät voi olla innostuneita integraatiosta ja osallistumisesta yhteistyöhön sen onnistumiseksi. Kun se toimii hyvin, integraatio on rikkaus, mutta pysähtyneenä se voi olla painajainen opettajalle, luokalle ja erityisopiskelijalle (Seija 2).
Riitta ja Anu (1 ja 5) huomauttavat, että luokkahuoneen ongelmat eivät läheskään aina johdu erityistarpeista kärsivästä opiskelijasta, vaan myös yleissivistävälle opiskelijalle voi olla vaikeaa. Toisaalta Seijan (2) kotoutumistilanteessa osa-aikaiset integroidut opiskelijat näkevät eron yleis- ja erityisopetuksen välillä. Opiskelijan tilanteesta voidaan päätellä, että jaksollinen integraatio korostaa yleis- ja erityisopetuksen eroa.
Emme kuitenkaan voi tietää kysymättä, kuinka erityisopettaja kokee eron kotoutumisen ja yleis- ja erityisopetusmaailman välillä, joko osa- tai kokopäiväisesti.
R ESURSSIT JA TUKITOIMET
Tarkoituksenmukainen resursointi
Millaisia resursseja tarvitaan?
Kunnat saavat korotettua valtiontukea erityisopetuksen oppilaille, mutta nykyisessä järjestelmässä lisärahoitusta ei myönnetä automaattisesti sille koululle ja luokalle, jossa erityisoppilas opiskelee, ellei kunta ole selkeästi ilmoittanut valtiontuen korottamista.
Valmistautuminen integraatioon
Hyvistä resursseista huolimatta valmistautumisemme, ja uskoakseni monessa muussakin paikassa, oli vähän kuin lapsen.
Avustajako ratkaisu?
Mattila-Aalto tutki pro gradu -työssään kouluavustajan roolia luokkahuoneessa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa. Opettajan näkemys avustajan roolista määrää suurelta osin, mikä on assistentin asema luokkahuoneessa, koska opettaja on avustajan välitön esimies. Haastattelujen perusteella tulkitsemme, että opettajan asenteeseen vaikuttaa assistentin ammattitaito ja tilannetietoisuus työskennellä erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa.
Tutkimuksemme perusteella yhteistyön onnistuminen riippuu paljon siitä, kuinka opettajan ja avustajan persoonallisuus ja arvot kohtaavat työssä.
Palkkaus - asenteellinen resurssi?
Tehtävä ei ole helppo, koska ennen kaikkea koulutukselle asetetut tavoitteet ovat usein suuria suhteessa olemassa oleviin resursseihin.
Moniammatillinen yhteistyö
Onnistunutta moniammatillista yhteistyötä
Tutkimuksemme perusteella, jota myös kirjallisuus tukee (ks. Friend & Bursuck 2002; Tilus 2005; Jylhä 2002), päättelemme, että opettajan persoonallisuus vaikuttaa siihen, millaista integraatioyhteistyötä tapahtuu, kehittyy yhteisön panoksesta riippumatta. Samanlaisia lausuntoja kaikuu opetushallituksen ja opetusministerin politiikassa, mutta onko se sieltä tippunut kunta- ja koulutasolle, niin ei välttämättä ole käynyt. Pitkä integraatio- ja asiantuntemushistoria kunnassa ja sen kouluissa helpottaa yksittäisten opettajien työskentelyä osallistamisperiaatteiden mukaisesti.
Praisner 2003) voidaan myös todeta, että mitä enemmän kunnalla ja sen kouluilla on tietoa kotouttamisesta ja sen organisoinnista, sitä positiivisempi on yksittäisen opettajan asenne erityistukea tarvitsevaa oppilasta yleissivistysluokassa. Kaikilla opettajilla ei ole kunnan taloudellisen tilanteen vuoksi mahdollisuutta täydennyskoulutukseen, ja osa opettajista piti täydennyskoulutusta vapaa-ajallaan liian raskaana. Tärkeää ei ole vain määränpää, vaan myös matka, niin kirjoittamisessa ja lukemisessa kuin koulutuksen suorittamisessa (Hannele Hakalaan, Kirjallisuuslehti Sanojan mukaan).
Tutkimusta ei voi toistaa samalla tavalla, mutta kvalitatiivisessa tutkimuksessa tämä ei ole tavoite (Syrjälä ym. myös Syrjälä ym. pitävät sitä, että kaksi tutkijaa päätyy samaan johtopäätökseen, sisäistä luotettavuutta lisäävänä tekijänä tutkimusta ja helpottaa sen tarkistamista Meidän piti itse pohtia suhtautumistamme erityistä tukea tarvitsevaan opiskelijaan ja suhdettamme osallistavaan koulutukseen.
Uskomme, että tämän työn ansiosta on nyt helpompi tavata ja työskennellä erityistukea tarvitsevan opiskelijan kanssa, vaikka se onkin erittäin haastavaa. Ymmärryksen kautta tiedämme, miten toimia.
