Perelmanin teorian pohjalta tarkastelen tutkimuksessani muun muassa osapuolten asemaa puhujan ja yleisön asemassa sekä millaisiin lähtöoletuksiin vakuuttamiseen tähtäävä neuvontapuhe perustuu , ja millaisia argumentointitekniikoita käytetään neuvontatilanteissa moniammattilaisen tiimin ja asiakkaan kohtaamisen yhteydessä. Tutkimukseni osoittaa myös, että tiimin jäsenten ja asiakkaan kohtaamisessa vanhempien vastuuta ja lapsen etua pidetään kiistan taustalla vaikuttavina lähtökohtina.
Johdanto
Hyvinvointineuvola –toimintamalli
- Moniammatillinen tiimi osana hyvinvointineuvolamallia
- Perhekeskeisyys
Onnistuneen kokeilun tuloksena toimintamallin laajentaminen kirjattiin osaksi Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelustrategiaa ja se on suunniteltu toteutettavaksi kaikissa Tampereen neuvontakeskuksissa vuoteen 2011 mennessä. Moniammattilaisen yhteistyön keskeinen tavoite Hyvinvointineuvolan tiimin tavoitteena on tarjota kokonaisvaltainen sosiaali- ja terveyspalvelu yhteistyön ja vuoropuhelun kautta eniten apua tarvitseville. Sosiaali- ja terveysalalla on yleistä kuvata henkilöä kolmen keskeisen ulottuvuuden summana, mikä edustaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Tutkimuksen taustaa
Neuvolatoiminta Suomessa
Esimerkiksi lasten ja vanhempien psykososiaalisen kehityksen huomioiminen ja vanhemmuuden vahvistaminen ovat tuoneet haasteita neuvontapalveluille 2000-luvulla. Perinteisen äitiys- ja lastenneuvontatoiminnan kehittäminen ja parantaminen, esimerkiksi lisäämällä moniammatillista yhteistyötä, on yksi tapa lisätä lasten ja perheiden kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Lisääntyvä yhteistyön tarve sosiaali- ja terveyspalveluissa
Sosiaali- ja terveysalan kehitystyön lähtökohtana on asiakkaan yhteistyön lisääminen sekä aseman ja oikeuksien parantaminen ja turvaaminen (Sosiaali- ja terveysministeriö. Moniammatillisessa yhteistyössä on tärkeää uskoa tasa-arvossa eri ammattiryhmien välillä, mutta kyse on myös kaikkien omaa ammatillista identiteettiä korostavien itsenäisestä toiminnasta (Flink & Saarinen 2003, 83). Sosiaalisen ohjauksen malli on esimerkki lisääntyneestä (ja yhä kasvavasta) yhteistyöstä sosiaalisten ja terveydenhuoltoalalla, jota pidetään yhtenä ratkaisuna asiakaskunnan monimutkaisiin ongelmiin.
Moniammatillisuus ja tiimityö
- Moniammatillisuus sosiaali- ja terveyspalveluissa
- Moniammatillisuus neuvolatyössä
Sosiaali- ja terveysalan moniammatillista yhteistyötä vuorovaikutteisesta näkökulmasta tutkinut Pirjo Nikander (2003) lähestyy moniammatillisuuteen tähtääviä tavoitteita vuorovaikutteisen tapaamisen ja päätöksentekotyön kautta. Tällä tavalla tehty tutkimus paljastaa, millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi vuorovaikutustutkimus tarjoaa terveys- ja sosiaalialan organisaatioiden toimintatapojen ja kulttuurien tutkimiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvontatyön ohjeistuksessa korostetaan myös, että yhteistyötä tarvitaan esimerkiksi neuvontakeskusten ja varhaiskasvatuksen henkilöstön välillä.
Asiakkaan kohtaaminen auttamistyön instituutioissa
Asiakkaan ja ammattilaisen välinen suhde ja vuorovaikutus tutkimuksen kohteena
Parsonsin (1951) tavoitteena oli luoda yleiskuva lääkärin ja potilaan välisestä suhteesta, eikä hän kiinnittänyt huomiota esimerkiksi erilaisiin sairauksiin. 1997) tutkimus osoittaa, että terveydenhuollossa useimmissa käytännöissä toteutuu paternalistinen, holhoava malli, joka kuvaa lääkärin ja potilaan suhdetta. Asiantuntijakeskeisyydellä on kuitenkin paikkansa esimerkiksi lääkärin ja potilaan tapaamisissa: lääkärillä on tietoa potilaan sairaudesta ja sen hoitoon liittyvistä toimenpiteistä (mainittu yllä 52).
Ongelmapuhe ja neuvonanto
Heritage & Sefin (1992) kotikäyntien ohjaamista koskeva tutkimus osoittaa, että neuvontapuhe alkaa joko äidin suorasta tai epäsuorasta pyynnöstä tai terveydenhoitajan aloitteesta, mutta useimmiten se on viimeksi mainittu. Kurosen tutkimus osoittaa, että neuvontakontekstissa on myös pidetty neuvontakeskuksen työntekijöiden välistä keskustelua asiakkaaseen liittyvistä ongelmista ongelmapuheeksi. Keskisen tutkimus osoittaa, että perinteisen neuvontakeskuksen vuorovaikutuskäytännöt näkyvät myös hyvinvointineuvonnassa, mikä osoittaa, että uuden työtavan omaksuminen vaatii enemmän aikaa ja koulutusta (esim. 71-75).
Tutkimuskysymykset
Retoriikka
Antiikin retoriikasta uuteen retoriikkaan
- Aristoteles esittää kolminkertaisen jaon puhujan käyttämistä vaikuttamiskeinoista, joilla pyritään lisäämään vakuuttavuutta ja uskottavuutta tai taivuttelua. Valaistuksen ajattelun ja modernin tieteellisen maailmankuvan vaikutuksesta retoriikka väheni ja sen arvo väheni, kunnes retoriikka tieteenalana itsessään rappeutui. 1800-luvun loppuun mennessä retoriikka oli Euroopassa lähes kuollut, ja vuosisadan alussa se poistettiin kokonaan koulujen opetussuunnitelmista.
Useiden oletusten pohjalta voidaan esittää yksinkertaistava luokittelu, jonka mukaan Perelman ja Toulmin ovat kiinnostuneita argumentaatiosta ja Burke puolestaan ymmärtämään ihmisen toimintaa ja retoriikkaa sen ilmentymänä. Toulminille argumentaatio tarkoittaa päättelyä ja sen pätevyyttä, kun taas Perelman korostaa yleisölähtöisyyden ja vakuuttamisen ulottuvuutta. Uutena retoriikkana tunnetun argumentaatioteorian tutkimuksen kohteena on "kaikki vakuuttamiseen tai suostutteluun tähtäävät esitykset yleisöstä ja käsitellyistä aiheista riippumatta".
Perelmanilainen argumentoinnin analyysi
- Puhujan suhde yleisöön
- Argumentoinnin lähtökohdat
- Argumentoinnin tekniikat
- Argumentaation paino ja sen vahvistaminen
Argumentoinnin tavoitteena on vaikuttaa yleisöön, sen pyrkimyksiin ja uskomuksiin sekä saada hyväksyntää ja tukea. Argumentoinnin käyttäminen pakkokeinojen sijaan tarkoittaa myös kuuntelijan mielipiteiden arvioimista ja vaatii kommunikaatiota sekä tiettyä kohtaamista ja keskinäistä ymmärrystä puhujan ja yleisön välillä. Mihin yleisöön väite on kohdistettu kulloinkin. esimerkiksi asianajajan on kyettävä vakuuttamaan tuomarit tuomioistuimessa.
Yleisölähtöinen puhe edellyttää tiettyjä oletuksia siitä, mihin on mahdollista viitata uskottavuuden lisäämiseksi, ja väitteen lähtökohtana ovat puhujan ja yleisön väliset lausumattomat "ennakkosopimukset". Jokainen yleisö hyväksyy tietyt asiat suoraan, ja puhujan on pääteltävä, mitkä asiat (esimerkiksi tavat, arvot ja uskomukset) ohjaavat kunkin yleisön asenteita ja valintoja. Ennakkosopimukset puhujan ja yleisön välillä voivat koskea joko todellisuutta (faktoja, totuuksia ja oletuksia) tai toivottavuutta (arvot, hierarkiat ja päättelysäännöt).
Maallikolle kvasiloogiset argumentit näyttävät hyvin loogisilta, mutta ne eroavat monin tavoin koherentista päättelystä. Syy-seuraus-suhteeseen perustuva argumentointi perustuu siihen, että seuraukset ovat havaittavissa tai ennustettavissa ja toisaalta todennettavissa tai oletettavissa. Kvasiloogisten ja todellisuuden rakenteeseen perustuvien argumenttien lisäksi vakuuttavassa puheessa käytetään assosiatiivisen argumentaation kolmatta ulottuvuutta: argumentaatiota, joka muokkaa todellisuuden rakennetta.
Periaatteessa argumenttien määrä on rajaton, joten puhujan on tehtävä valintoja puhujan oman näkemyksen mukaan argumenttien painoarvosta.
Hyvinvointineuvolatiimit ja vuorovaikutuksen tutkiminen perelmanilaisittain
Aineisto
Argumentoinnin lähtökohdat
Yleisöt ja puhujat
Koska tiimin ja asiakkaan tapaamisessa neuvontapainotteinen puhe on osoitettu asiakkaalle, määrittelen tässä tiimin jäsenet puhujiksi. Yllä olevissa esimerkeissä puhuja osoittaa sekä henkilökohtaisen että suuremman ryhmän, kuten hyvinvointineuvonnan tai perheneuvonnan tiimin, sitoutumisen asiakkaan tilanteen helpottamiseksi. Passiivia käytetään puheessa, kun ei haluta erityisesti korostaa loukkaajaa ja kun halutaan etääntyä teoista ja päätöksistä. syntyy kuva siitä, että asiat ovat hallinnassa.
Taivuttelu perustuu aina suhteeseen yleisöön, ja puhujakategorioita tulee säätää sen mukaan, ja sama puhuja voi tarvittaessa luokitella itsensä usealla vaihtoehtoisella tavalla. ST1: Se on erittäin tärkeä tilanne, josta puhuttiin, jotta nämä riidat eivät kärjistyisi ja että meillä Suomessa on sääntö ja laki, että ei saa koskea eikä saa koskea. Yllä olevassa esimerkissä asiantuntijaryhmän sosiaalityöntekijä vahvistaa perheneuvojan sosiaalityöntekijän näkemyksen siitä, että asiakkaiden kannattaisi käyttää perheneuvojan palveluita keskustellakseen suhteensa tulevaisuudesta.
Argumentoinnin esisopimukset
- Vanhemman vastuu
- Lapsen etu
Aineistostani nostan esiin kaksi tyypillisintä aihetta, joilla vakuutamme asiakkaan: "vanhempainvastuu" ja "lasten etu". Argumentilla on vahva totuuden asema, koska se on lakisääteinen ja laajalti tunnettu ja hyväksytty. ST1: se on iso asia, ja jos saat sen, se ei ole helppoa, et aina onnistu.
Hyvään vanhemmuuteen vetoamisen jälkeen keskustelu yhteishuollon ongelma-alueista jatkuu ja asiakasta kehotetaan vielä kerran yrittämään sopia tilanteesta lapsen isän kanssa: "...mutta jos lipsahdus tulee.. ." . Lapsen edun toteutuminen voidaan nähdä toivottavana ja toivottavana asiantilana, jolla perustellaan jonkin tarpeellisuutta toivomalla jotain parempaa (vrt. Kuusisto 1996, 278). ST2: ...että vaikka päädyt mihinkään ratkaisuun, on lapsellesi todella mukavaa, että te ette käy samaa keskustelua yhdessä.
Lisäksi kommentit voidaan erottaa keskustelusta, jolla tiimin jäsenet osoittavat, että asiakkaan toimet tai ajatukset ovat lapsen edun mukaisia. ST2: että lapsen isyys selvitetään ja äidin mielipidettä kysytään miten äiti haluaa asian ratkeavan ja niin mennään (.) se on tietysti myös lapsen oikeus, hän saa isän ja sitten tulee selväksi, että Sillai ei voi olla kosketuksissa turvallisen mielen kanssa. PT: Se on molemminpuolista, kumpikaan heistä ei tiedä ottaako sinuun yhteyttä vai ei.
Asiakas on todennut, että lapsen olisi tärkeää olla yhteydessä heihin, mutta osoittaa silti jonkin verran haluttomuutta ottaa yhteyttä.
Argumentoinnin tekniikat
Assosiatiivinen argumentointi
- Kvasilooginen argumentointi: faktat ja todennäköisyys
- Todellisuuden rakenteeseen nojaava argumentointi: kausaalisuhteilla vakuuttaminen
- Todellisuuden rakennetta muokkaavat argumentit: mallit, havainnollistus ja esimerkit
Esimerkin tilanteessa asiakkaalle kerrottiin mahdollisuudesta saada apua arjessa perhetyöstä, mutta asiakas ei näyttänyt olevan halukas hyväksymään mahdollisuutta auttaa perhetyötä. ST1: joten kun mukana on aikuinen vanhempi (.) niin PT: joten kun mukana on aikuinen ja vanhempi, se on siinä. Yllä oleva esimerkki on tilanteesta, jossa asiakas kertoi, että hänen lapsensa isä ei ole kiinnostunut lapsestaan.
Asiakas vaikenee ehdotuksesta ja sairaanhoitajan sanojen jälkeen keskusteluun tulee tauko, joka Juhilan mukaan on osoitus passiivisesta vastustuksesta annettua neuvoa kohtaan, mutta toisaalta se voi viitata myös aiheen herkkyyteen. keskusteltu (emt, 117). TH2: Pidin siitä, mitä sanoit toisesta isoäidistä, et olisi, jos luulisi, ettet uskaltaisi ketään sinne. TH2: Tavallaan puhuit negatiivisuudesta, jos he eivät puhuneet siitä vähän (.) jos sait jonkinlaisen yhteistyön, niin heidät luotiin.
Vaikka asiakas on aiemmin ilmaissut suostumuksensa ehdotukseen pyytää taloudellista tukea, hoitaja nostaa aiheen uudelleen esille asiakkaan välillisillä neuvoilla, joita hän perustelee syy-seuraussuhteella: talouteen liittyvät asiat voisi järjestellä niin, että menen tapaaminen. Vaikka tämäkin on muotoiltu kysymykseksi, se voidaan ymmärtää myös asiakkaalle osoitetuksi malliksi: parin olisi hyvä viettää aikaa yhdessä ilman lasta. ST1: Jokaisella on oma vastuu ja jos suutun, joudun poistumaan sillalta rauhoittumaan hetkeksi ja antamaan tilanteen odottaa.
Edellinen esimerkki on tilanne, jossa asiakkaalle on tarjottu perhetyötä mahdollisena tukimuotona, mutta asiakas on vastustanut sitä asuntonsa pieneen kokoon vedoten, jolloin olisi mahdotonta keskittyä omaan työhönsä. vaikka perheen työ on lapsen hoitamista.
Dissosiatiivinen argumentointi
Asiakas hyväksyy tämän minimaalisella palautteella, ja klipin ulkopuolisten kommenttien perusteella voidaan ymmärtää, että vähäpalaute tarkoittaa tässä sitä, että asiakas ei ole innokas ottamaan vastaan perhetyön tarjoamaa apua. Toinen esimerkki liittyy tilanteeseen, jossa asiakas on sanonut haluavansa lapsensa yksinhuoltajuutta, koska isä ei ole osoittanut kiinnostusta lastaan eikä vietä aikaa hänen kanssaan. Tässä sosiaalityöntekijä käyttää dissosiatiivista päättelyä, kun hän esittää, että huoltomuodon muuttaminen ei loukkaa lapsen oikeutta tavata isäänsä.
Vaikka asiakas ei ole osoittanut sekoittavansa näitä asioita, sosiaalityöntekijä kuitenkin korostaa niiden eroa väärinkäsitysten välttämiseksi. Lääkäri alkaa kuitenkin jo ensimmäisessä puheessaan erottaa hyvinvointitiimin ja perheneuvonnan toteamalla, että "tämä ryhmä ei menisi pidemmälle", johon perheneuvojan sosiaalityöntekijä lisää "ei ehdottomasti". Lääkäri jatkaa sanomalla, että joku muu olisi paikalla perheneuvolassa, ja toinen paikalla oleva sosiaalityöntekijä vahvistaa lääkärin sanoja ilmoittamalla, että "se ei ole jotain, mikä pelottaa ihmisiä".
Jatkaen samalla linjalla, lääkäri korostaa perheneuvonnan ja hyvinvointineuvonnan eroa toteamalla, että paikalla olisi vain yksi tai kaksi ulkopuolista. Perheneuvonnan sosiaalityöntekijä vahvistaa lääkärin arvion oikeaksi toteamalla, että tilanteessa olisi vain yksi tai kaksi perheneuvojaa parin lisäksi. Dissosiatiivista argumentaatiota hyödynnetään tässä tekemällä asiakkaalle selväksi, mikä ero on moniammatillisen hyvinvointineuvonnan tiimin ja perheneuvonnan tarjoaman keskusteluavun välillä.
Vaikka asiakas ei ole millään tavalla ilmaissut ymmärtäneensä asian väärin, tiimin jäsenet korjaavat oma-aloitteisesti ne asiat, joissa väärinkäsitysmahdollisuus on selvästi havaittavissa.
Yhteenveto ja pohdintaa
Argumentointi moniammatillisessa asiakaskohtaamistilanteessa
Lapsen edun mukaiseksi toiminnaksi määritelty perustuu arvoihin, joita pidetään yleisesti tärkeinä ja joita vastuullisen vanhemman voidaan olettaa kunnioittavan. Keskustelun ennakkokäytännöt perustuvat yleisesti tunnettuihin ja hyväksyttyihin totuuksiin, käsityksiin ja mielipiteisiin, joten voidaan päätellä, että hyvinvointineuvojan ja asiakkaan välistä keskustelua ohjaavat ennakkokäytännöt heijastavat kulttuurissamme vallitsevia perhe-elämään liittyviä normeja.
Lopuksi
Heritage, John & Sefi, Sue (1992) Dilemmas of advice : aspects of giving and receiving advice in interactions between health visitors and first-time mothers. Heritage, John & Maynard, Douglas W. 2006) Problems and Prospects in the Study of Physician-Patient Interaction: 30 Years of Research. Leppänen, Vesa (1998) Justice of advice: Giving advice in interactions between Swedish district nurses and patients.
Tutkimuksessa pyydämme suostumustasi joko nauhoittamaan vastaanottosi synnytys- ja lastenklinikalla tai ryhmätyötapaamisissa ja/tai suostumustasi osallistua haastatteluun tai kyselyyn. Aineistoa voidaan erillisellä luvallani (katso alla) käyttää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten koulutuksessa ja yliopistokoulutuksessa. Pyydämme sinua osallistumaan tutkimukseen perheenjäsenten ja ammattilaisen välisestä vuorovaikutuksesta äitiys- ja lapsikonsultaatioiden aikana ja sen tehokkuudesta.
