Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, miten työntekijät ja esimiehet kuvaavat ja arvioivat moniammatillista tiimityötä ja sen johtamista. Tämän tutkimuksen peruslähtökohtana ei ole kuvata sosiaali- ja terveydenhuollon moniammattillisuutta ja sen johtamista, eikä varsinkaan pelkästään A-Klinikka-säätiön näkökulmasta.
Tutkimuksen päätehtävä
Tulosten mukaan kehittämishaasteita ovat yhteisen organisaatiokulttuurin luominen, laajan ja laajan tiimikoulutuksen järjestäminen sekä moniammatillisten tiimien johtamisen kehittäminen. Moniammatillisen työn johtaminen vaatii demokratiaa, herkkyyttä ja rohkeutta esittää kysymyksiä ja ottaa vastuuta yhteisten asioiden viemisestä eteenpäin.
Tutkimuksen tavoitteet
Johtajuus edellyttää myös johtajilta rakenteita ja puitteita vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi ja riittävästi aikaa moniammatilliseen yhteistyöhön. Miten eri työntekijöiden arvioinnit eroavat yksilöllisyydestä tiimityössä, dialogissa, moniammatillisen tiimin toiminnassa ja sen johtamisessa.
Tutkimuksen näkökulma
Moniammattillisuutta ja sen johtamista tutkimalla työntekijöiden näkökulmasta on mahdollista tuottaa tutkimuksen päätavoitteen mukaista tietoa moniammatillisen työn kehittämiseksi.
Tutkimuksen pääkäsitteet
Moniammatillisuus
Tässä tutkimuksessa käytän sosiaalipsykologin, sosiaali- ja terveydenhuollon apulaisprofessori Kaarina Iso-Herrasen (2005) ajatuksia moniammattillisuuden teoreettisena perustana suhteessa omiin kokemuksiini moniammatillisesta työstä. Päädyin tähän, koska hänen käyttämänsä sosiaali- ja hoitokonseptit ovat lähellä tutkittavan organisaation käsitteitä.
Asiantuntija yksilönä
Hänen mukaansa minä-sinä -suhde on kysymys kahden ihmisen välisestä suhteesta, jossa arvokkuus ja mukavuus ovat keskeisiä. Hänen mukaansa aito minä-sinä -suhde on läsnäoloa, jossa toinen kokee koko olemuksensa ja vertaamatta.
Yksilöt dialogissa
Tutkimuksessa käytetyn teorian pohjalta muokkasin kyselylomakkeen, jonka mukaan moniammatillisen tiimin ammattihenkilö kokee olevansa muiden tiimin jäsenten arvostettu ja kokee tiiminsä tapaamiset etuna työssään. Muokkasin tutkimuksessa käytetyn teorian pohjalta kyselylomaketta, jonka mukaan moniammatillisen tiimin ammattihenkilö uskoo, että tiimin jäsenet yrittävät tehdä tiimitapaamisista kiireettömiä ja rentoja sekä löytää kokouksissa yhteisymmärryksen. , tiimi kokeilee eri tapoja puhua ja kuunnella.
Yksilöt moniammatillisena tiiminä
Yksilöt kokevat, että tiimikeskustelu auttaa ymmärtämään asiakasta kokonaisuutena ja että tiimin jäsenet ymmärtävät toistensa puheen. Samoin moniammatillisen tiimin jäsenet tuottavat riittävästi uusia ideoita ja tiimi keskustelee riittävästi uusista ideoista käsitellessään asiakkaiden ongelmia.
Moniammatillisen tiimin johtaminen
Muokkasin tutkimuksessa käytetyn teorian perusteella kyselylomaketta, jonka mukaan moniammatillisen tiimin jäsenillä on riittävän selkeä käsitys siitä, miksi A-klinikalla asiakastyössä käytetään tiimityötä ja tiimin jäsenet tuovat riittävästi omaa ammatillista osaamistaan. kun käsitellään asiakasongelmia. Lisäksi moniammatillisen tiimin jäsenet puuttuvat tiimin jäsenen toimintaan, jos se on vastoin yhteistä päätöstä ja tiimi arvioi päätösten toteutumista. Övretveitin mukaan moniammatillisen tiimin johtajat voivat olla joko tiimin puheenjohtajat, tiimikoordinaattorit tai tiimipäälliköt.
Tämän tutkimuksen teoreettisen perustan mukaan moniammatillisen tiimin johtaja on järjestänyt tiimille riittävästi kokousaikaa ja suojelee tiimin jäsenten ammatillista osaamista ja tukee heitä. Moniammattilaisen tiimin johtaja korostaa erilaisten mielipiteiden esittämisen tärkeyttä ja osaa erottaa ammatillisen taustansa ja roolinsa johtajana tiimityöskentelyssä. Nämä teemaryhmät olivat kannanottoja yksilönä olemisesta ja dialogista moniammatillisessa tiimissä sekä kannanottoja moniammatillisen tiimin toiminnasta ja sen johtamisesta.
Yksi tutkimukseni tavoitteista oli, miten eri työntekijöiden arviot yksilöistä ryhmätyössä, dialogissa, moniammatillisen tiimin toiminnassa ja sen johtamisessa eroavat toisistaan. Ristitaulukoissa vastaajien sukupuolta, syntymävuotta ja ammattinimikettä käytetään taustamuuttujina moniammatillisen tiimin yksilöä ja dialogia koskeville lausumille sekä moniammatillisen tiimin toimintaa ja sen johtamista koskeville lausumille.
Taustamuuttujat
Minulla on luokat "Olen täysin samaa mieltä" ja "Olen jokseenkin samaa mieltä" ja luokat "Olen eri mieltä" ja "Olen täysin eri mieltä". Kysymyksessä kysyin sosiaalityöstä tai vastaavasta tutkinnosta, vaihtoehtoisesti korkeakoulututkinto sosiaalityöllä, diakoni, sosiaalityöntekijä AMK tai muu tutkinto, kumpi. Seuraava vaihtoehto ammatilliseen peruskoulutukseen oli sairaanhoitaja ja mahdollisina erikoistumisvaihtoehtoina psykiatrinen sairaanhoitaja ja muut erikoisalat, jotka.
Kolmas vaihtoehto ammatilliseen peruskoulutukseen oli lääkäri, jossa vaihtoehtoina mahdollinen erikoisala: päihdehoito, psykiatria tai jokin muu erikoisala. Esimiesten ja sosiaaliterapeuttien peruskoulutus oli ylempi korkeakoulututkinto eri pääaineilla (sosiaalityö, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, psykologia), alempi korkeakoulututkinto sosiaalityöstä (sosiaalinen huoltaja), sosiaali- tai terveydenhuollon korkeakoulututkinto. (diakoni, seurakunnanhoitaja, sosiaalineuvoja, sosiaalikasvattaja, sairaanhoitaja) tai ammattikorkeakoulututkinto (sosiologi). Muiden työntekijöiden peruskoulutus oli korkeakoulututkinto (sosiaalipsykologia, psykologia), alempi korkeakoulututkinto (lastentarhanopettaja), korkeakoulututkinto (sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, taloustieteilijä), ammattikorkeakoulututkinto (sosiologi, käsityöläinen). ) . ), korkeakoulututkinto (sairaanhoitaja) tai muu peruskoulutus (päihdetyön ammatillinen tutkinto, ylioppilas).
Ammatillisen peruskoulutuksen kirjo oli niin rikas, että en katsonut tarkoituksenmukaiseksi käyttää sitä taustamuuttujana tutkiessani vaikutuksia muihin muuttujiin. Vertailin A-klinikalla tehtävän toiminnan nimeä valittuihin muuttujiin mielenkiintoisena taustamuuttujana, joka on linjassa tutkimuksen tavoitteiden kanssa tilastollisista riskeistä huolimatta.
Asiantuntija yksilönä
Yksilöt ovat huomattavasti enemmän eri mieltä väittäessään, että ammatillisen peruskoulutuksen vuoksi yksilöt ymmärtävät vain osan tiimin työstä kokonaisuutena (ka.3.47) ja joskus ihmettelevät. Ihmetellessä omaa käyttäytymistään yksilöt antavat koko kyselyn alimman keskiarvon ja ovat siten eri mieltä kysymyksestä. Väite, jonka mukaan henkilö ymmärtää ammatillisen peruskoulutuksen vuoksi vain osan tiimin työstä kokonaisuutena, sai keskiarvon 3,47 ja neljäsosa vastaajista (25,2 %) on väitteen kanssa samaa mieltä ja lähes kaksi kolmasosaa eri mieltä ( 59.5).
Vain viidesosa kaikista vastaajista on väitteen kanssa samaa mieltä (19,4 %), viidesosa ei ole samaa eikä eri mieltä (17,8 %) ja kaksi kolmasosaa on eri mieltä väitteen kanssa (62,8. Myös näiden muuttujien osalta yhdistin luokat "Olen täysin samaa mieltä " ja "Olen jokseenkin samaa mieltä" ja luokat "Jonkin verran eri mieltä" ja "Täysin eri mieltä". Uudet luokat olivat siis "olen samaa mieltä", "en ole samaa mieltä enkä eri mieltä" ja "olen eri mieltä".
Kaksi kolmasosaa vastaajista osallistuu yhteiseen keskusteluun mahdollisimman pian tiimikokouksen alettua (62,6 %), neljäsosa ei osaa ilmaista mielipidettään (24,4 %) ja loput ovat eri mieltä väitteen kanssa (13 %). Vastaajat ovat myös vähemmän samaa mieltä väitteestä, että he osallistuvat mahdollisimman pian tiimikokouksen alkamisen jälkeen yhteiseen keskusteluun ja työhön liittyvien huolenaiheiden pohtimiseen ääneen tiimitapaamisissa.
Yksilöt dialogissa
Osio saa alimman keskimääräisen pistemäärän väitteestä, että tiimi yrittää eri tapoja puhua ja kuunnella päästäkseen yhteisymmärrykseen kokouksissa (ka.3.06). Vain kymmenesosa lääkäristä (10 %) on väitteen kanssa eri mieltä, kun taas yli kolmannes (37,4 %) muista ammattiryhmistä on eri mieltä väitteen kanssa (Sig 0,178). Vertailin taustamuuttujina vastaajien sukupuolta, syntymävuotta ja ammattinimikettä tämän muuttujan kanssa ja yhdistin luokat "Täysin samaa mieltä" ja "Täysin samaa mieltä".
Reilu kolmasosa vastaajista on sitä mieltä, että ryhmässä puhutaan asioista monin eri tavoin sekä teoreettisesta että käytännön näkökulmasta (66,9 %) ja viidennes on eri mieltä väitteen kanssa (20. Neljä viidesosaa lääkäreistä) ja toimistotyöntekijät ovat samaa mieltä väitteen kanssa (80 %), kun taas vain kohtuullinen puolet sosiaaliterapeuteista on samaa mieltä (58,3) Yksikään lääkäri tai toimistotyöntekijä (0 %) ei ole samaa mieltä väitteen kanssa, kun taas kolmasosa sosiaaliterapeuteista (30,6) %) ja sairaanhoitajat (26,2 %) ovat eri mieltä.
Miehet ovat useammin samaa mieltä siitä, että yhteisymmärryksen löytämiseksi tiimi kokeilee eri tapoja puhua ja kuunnella. Samoin lääkärit ovat useammin samaa mieltä siitä, että ryhmä puhuu eri tavalla teoreettisesta ja käytännön näkökulmasta kuin sosiaaliterapeutit.
Yksilöt moniammatillisena tiiminä
Yksilöt ovat hieman kriittisempiä, kun he väittävät, että tiimin jäsenet synnyttävät tarpeeksi uusia ideoita käsitellessään asiakkaiden asioita (n. 2,38) ja kun he väittävät, että uusista ideoista keskustellaan riittävästi tiimissä (n. 2,65). Vastaavasti näiden muuttujien osalta yhdistin luokat "Olen täysin samaa mieltä" ja "Olen jokseenkin samaa mieltä" sekä luokat "Olen jokseenkin eri mieltä" ja "Olen täysin eri mieltä". Lähes kaikki lääkärit (90 %), kolme neljäsosaa esimiehistä (73,3 %) ja lähes sama määrä toimistotyöntekijöitä (70,0 %) ovat samaa mieltä.
Samoin he ovat usein samaa mieltä siitä, että tiimin jäsenet tuovat oman epävarmuutensa esiin asiakkaiden ongelmia käsitellessään ja uskovat, että tiimit kykenevät tekemään päätöksiä myös konfliktitilanteissa. Vastaajat arvioivat kriittisemmin, että tiimin jäsenet synnyttävät riittävästi uusia ideoita käsitellessään asiakkaiden ongelmia ja että tiimi keskusteli riittävästi uusista ideoista. Miehet ovat useammin samaa mieltä väitteistä, että uusista ideoista keskustellaan riittävästi ryhmissä ja että tiimit arvioivat päätösten toteutumista.
Mielipiteet vaihtelevat toimennimikkeittäin, kun väitetään, että tiimin jäsenet synnyttävät tarpeeksi uusia ideoita käsitellessään asiakaskysymyksiä ja että uusia ideoita keskustellaan riittävästi tiimissä. Lääkärit ja johtajat ovat useammin samaa mieltä väittämien kanssa, kun taas sosiaaliterapeutit harvemmin ovat samaa mieltä väittämien kanssa.
Moniammatillisen tiimin johtaminen työntekijöiden arvioimana
Väite, jonka mukaan tiiminvetäjä osaa erottaa ammatillisen taustansa ja roolinsa johtajana, saa vastaajilta keskiarvon 2,33 ja väite, että ryhmänvetäjä tekee yhteenvedon keskustelusta, saa vastaajilta keskiarvon 2,52. Lisäksi väite siitä, että tiiminvetäjä seuraa yhteisten päätösten toteutumista saa vastaajilta keskiarvon 2,60 ja väite, että tiimi arvioi yhteisten päätösten toteutumista johtajan aloitteesta, saa vastaajilta alimman keskiarvon 2,90. . tässä osiossa. Hieman yli puolet (57,0 %) vastaajista on väitteen kanssa samaa mieltä ja lähes neljäsosa (23,7 %) eri mieltä.
Hieman yli kolmannes vastaajista oli väitteen kanssa samaa mieltä (37,2 %), lähes kolmannes ei osannut tai halunnut ilmaista mielipidettään (27,4 %) ja hieman yli kolmasosa oli eri mieltä väitteen kanssa ( 35,4. Enemmän kuin puolet vastaajista (57,0 %) oli väitteen kanssa samaa mieltä ja lähes neljäsosa (23,7 %) eri mieltä väittämästä, että ryhmänjohtaja on järjestänyt tiimille riittävästi kokousaikaa ja että ryhmänjohtaja suojelee vastaajan ammatillinen pätevyys.
Samoin he ovat useammin samaa mieltä väittäessään, että tiiminvetäjä tukee vastaajan ammatillista kasvua, korostaa erilaisten mielipiteiden ilmaisemisen tärkeyttä ja hyväksyy hänen virheensä. Vastaajat arvioivat kriittisemmin väitteitä siitä, että tiiminvetäjä pystyy jakamaan ammatillisen taustansa ja johtajan roolinsa tiimityöskentelyn aikana ja tiivistää keskustelun helpottamaan tiimin päätöksentekoa.
Moniammatillisen tiimin johtaminen johtajien arvioimana
Myös heidän työntekijänsä ovat samaa mieltä, vaikka keskiarvo on hieman alhaisempi (noin 1,89) ja arvosanan ero on -0,26. Heidän työntekijänsä ovat myös täsmälleen samaa mieltä (noin 1,94) ja ero on vain 0,13. Työntekijät ja esimiehet ovat enimmäkseen samaa mieltä esimiehen kyvystä erottaa ammatillinen taustansa ja roolinsa esimiehenä tiimityöskentelyssä.
Esimiesten arvioihin verrattuna työntekijät reagoivat kriittisimmin väitteisiin, että tiiminvetäjä seuraa ja arvioi yhteisten päätösten toteutumista ja tarvittaessa "laittaa kissan pöytään". Katzenbachin ja Smithin (1993) lisäksi avasin moniammatillisen tiimijohtamisen käsitteen Brett, Behfar ja Kernin (2006) monikulttuuristen tiimien johtamisstrategioilla sekä Murrin (2002) prosessijohtamismallilla. Miehet ovat naisia useammin samaa mieltä väittämien kanssa, että ammatillisen peruskoulutuksen vuoksi vastaaja ymmärtää vain osan tiimin työstä kokonaisuutena ja kyseenalaistaa joskus omaa käyttäytymistään tiimitapaamisissa.
Samoin miehet ovat todennäköisemmin samaa mieltä siitä, että tiimissä kokeillaan eri tapoja puhua ja kuunnella yhteisymmärryksen löytämiseksi ja että uusia ideoita keskustellaan riittävästi tiimissä. Pitäisikö myös puhua näistä erilaisista näkemyksistä ja korostaa sukupuolten välistä ajattelun eroa tärkeänä osana moniammatillisen tiimin toimintaa. Työntekijät ovat enimmäkseen samaa mieltä väittämästä, että esimies on järjestänyt tiimille riittävästi tapaamisia, ajaa jokaisen tiimin jäsenen ammatillista osaamista ja tukee heidän ammatillista kasvuaan.
Moniammattilaisten tiimien johtajat voisivat parantaa johtamistaan kiinnittämällä huomiota oman ammatillisen taustansa ja johtajan roolin erottamiseen, tukemalla moniammatillista tiimidialogia ja ohjaamalla päätöksentekoa.
