The aim of this study was to describe multiprofessional collaboration in a pediatric neurology clinic as assessed by the child's parents. Furthermore, the goal was to provide information about what multiprofessional cooperation is like according to parents. The results show that especially parents are satisfied with the multidisciplinary cooperation in the pediatric neurology clinic.
However, multi-professional collaboration should be developed in the pediatric neurological outpatient department so that the potential knowledge of the entire team is available.
MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ
Lastenneurologian moniammatillisessa yhteistyössä lapsen ikä ja tarpeet vaikuttavat siihen, kumpi työryhmän jäsenistä toimii hallitsevassa asemassa, mutta lääkärillä tai fysioterapeutilla on yleensä hallitseva rooli (Thylefors ym. 2000). Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan ajanpuute, huonot kokoustekniikat ja liian suuri työryhmä ovat esteitä lastenneurologian työryhmän hyvälle toiminnalle (Thylefors ym. 2000). Yleisesti ottaen neurologiset sairaanhoitajat tuntevat epävarmuutta omasta ammatillisesta osaamisestaan laadunvarmistuksessa neurologisessa toimintaympäristössä (Mäkipeura ym. 2007).
Diagnoosi, hoito ja ennaltaehkäisevä hoitotyö ovat moniammatillisen työryhmän päätavoitteita kunkin lapsen yksilöllisen potentiaalin maksimoimiseksi (Thylefors ym. 2000).
YHTEENVETO TEOREETTISISTA LÄHTÖKOHDISTA
Vanhemmat saattavat tarvita sosiaalityöntekijää erilaisten lomakkeiden täyttämiseen muutaman kuukauden kuluttua lapsen syntymästä sekä lapsen kasvun ja kehityksen myötä, kun tietoisuus lapsen tarpeista ilmenee. Lastenneurologian monitieteinen työryhmä järjestää alimman työkyvyttömyysetuuden saamisen yhteydessä lapsen lääketieteelliset kuntoutuspalvelut, kuten fyysisen, työ- tai puheterapian, neuropsykologisen kuntoutuksen, sopeutumiskoulutuksen, laitoskuntoutuksen ja apuvälineet. Parhaimmillaan tietoa keräävä, käsittelevä ja päätöksiä tekevä moniammatillinen työryhmä on suurempi kuin yksittäiset lapsen ja perheen parissa työskentelevät ammattilaiset.
Moniammatillisen työryhmän perustehtävä jakautuu useisiin osa-alueisiin ja sitä johdetaan eri ammattiryhmien toimesta, jonka toiminnan pirstaloituneisuus on aistittavissa, mikä estää tehokkaan yhteistyön moniammatillisessa työryhmässä. Uskomme kuitenkin, että monialaisen työryhmän tehokas yhteistyö varmistaa paremman hoidon ja päätöksenteon niin lasten ja perheiden kuin erikoistyöntekijöidenkin näkökulmasta. Kaikkiin vanhempien tarpeisiin ei lastenneurologian työryhmissä pystytä vastaamaan, ja työryhmän asiantuntijatyöntekijät arvioivat vanhempien odotusten olevan epärealistisia ja korkeita.
TUTKIMUSTEHTÄVÄT
TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTTAMINEN
- TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET LÄHTÖKOHDAT
- TUTKIMUSAINEISTO
- AINEISTON ANALYYSI
- LASTEN TAUSTATIEDOT
- MONIAMMATILLINEN TYÖRYHMÄ
- MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄN TOIMINTATAVAT
- MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄN ERITYISTYÖNTEKIJÄT LAPSEN JA VANHEMPIEN TUKIJOINA
- MONIAMMATILLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat lastenneurologian klinikan lapsiasiakkaiden vanhemmat, joiden lapsella on ollut kaksi tai useampi käynti sairaanhoitajan ja osaston sihteerin luona, sekä kaksi tai useampia lastenneurologian monitieteisen työn erikoistyöntekijöitä. . ryhmä vuoden aikana. Teemat käsittelivät vanhempien kokemuksia lasten neurologisesta moniammatillisesta yhteistyöstä ja vanhempien arvioita siitä, kuinka moniammatillinen yhteistyö voi kehittyä neurologisesti sairaan lapsen ympärille. Tämän tutkimuksen tekijä oli työskennellyt lastenneurologian poliklinikalla ja osallistunut moniammatillisen työryhmän työhön, joten tutkijalla oli aiempaa tietoa työryhmän toiminnasta, vaikka hänellä ei ollut vanhempien kokemuksia tai parannusehdotuksia. . .
Alakategorioita yhdistettiin ja muodostettiin seitsemän superkategoriaa: käytännön järjestelyt moniammatillisessa työryhmässä, tietoa moniammatillisen työryhmän toimintamallista, kumppanuus lapsen ja vanhempien kanssa, kumppanuus lapsen omien terapeuttien kanssa sekä toiminnallinen, tiedollinen ja emotionaalinen tuki. . Pääkategoriat koostuivat moniammatillisen työryhmän kolmesta toimintatavasta, moniammatillisen työryhmän erikoistyöntekijöistä lasten ja vanhempien tukijoina sekä moniammatillisen yhteistyön kehittämisen painopistealueista. Vanhemmat kuvailevat lastenneurologian moniammatillista työryhmää, jossa on mukana kaikki terveydenhuollon, päiväkodin ja koulun ammattilaiset, jotka kohtaavat lapsen ja perheen.
Vanhemmat kertoivat, että moniammatillisen työryhmän yhteistyö toimii niin, että kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, vaan neurologi voi kysyä fysioterapeutin mielipidettä, sillä fysioterapeutilla on asiasta käytännön tietoa. Jotkut vanhemmat kuitenkin katsoivat, että lausunnot eivät aina olleet kattavia, ja heidän mielestään oli parempi kommunikoida toisin. Vanhemmat kokivat, että heidän täytyi toimia aktiivisesti lapsen huoltajana ja kuntouttajana, vaikka he eivät halunneet sellaista roolia itselleen, mutta halusivat olla "oikeassa".
Lasten terapeuttien itsensä loma-aikoja pidettiin pitkinä ja toivottiin, että heidät korvattaisiin lomien ja sairauslomien aikana. Odotettaessa vanhemmat eivät myöskään aina ehdi hankkia uusia asioita edes vieraalle sanavarastolle ja kysyä niistä, he toivoivat tarkempaa selitystä asioihin. Koska vanhemmat eivät olleet tavanneet sosiaalityöntekijää, he kokivat saavansa apua vain muilta äideiltä.
Vanhemmat uskoivat, että käynti lastenneurologian klinikalla oli järjestetty nimenomaan lasta varten, he olivat erityisen kiinnostuneita lapsesta.
POHDINTA
TULOSTEN TARKASTELUA
Kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat eivät tunnistaneet, ketkä olivat osa moniammatillista tiimiä tai kenet he tapasivat.
MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄN TOIMINTATAVAT
Uotisen opinnäytetyön mukaan CP-lasten vanhemmat kuvaavat kuntoutusta lapsikeskeiseksi ja ammattilaisten työskentelyä lapsilähtöiseksi. 2009) tutkimus tukee tätä havaintoa, jonka mukaan vanhemmat toivovat poliklinikan muuttuvan perheystävällisemmäksi ottamalla huomioon perheille sopivan ajan vastaanottoaikataulussa, mikä minimoi vastaanottoon tarvittavan odotusajan. Veyolan (2004) opinnäytetyön tutkimuksen mukaan vanhemmat näkevät roolinsa alle kouluikäisten vaikeavammaisten lasten kuntoutuksessa toisaalta asiantuntijana ja aktiivisena kumppanina, toisaalta passiivisena ohjeiden seuraajana ja alistujana. Tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat uskoivat, että heidän tulisi toimia aktiivisesti lapsen huoltajana ja kuntouttajana, vaikka he eivät halunneet sellaista roolia itselleen, vaan halusivat "vain" olla äitejä ja isiä.
Toisaalta vanhemmat kokivat, että heidän pitäisi omien terapeuttiensa puolesta varmistaa, että terapeutit kirjoittavat lausuntonsa lastenhoitoa varten ja mahdollisesti tulevat myös itse. Moniammattilaisen työryhmän jäsenten tulee tiedostaa tämä aktiivisuuden ja passiivisuuden välinen ristiriita, antaa tietoa ja ohjausta vanhempia kuunnellen ja toisaalta tukea vanhempaa hänen päätöksessään, vaikka asia voitaisiin käsitellä toisin. kuin ammatillinen näkökulma. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat olivat tyytyväisiä siihen, että turvakodissa oli paikalla mahdollisimman paljon lastenhoitotyöryhmän jäseniä, kunhan tilanteen hallinta oli selkeää.
Lastenneurologian moniammatillisessa yhteistyössä lapsen ikä ja tarpeet vaikuttavat siihen, kummalla tiimin jäsenellä on hallitseva asema, mutta hallitseva rooli on yleensä lääkäri tai fysioterapeutti. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat sanoivat, että lapsen hoidon jatkaminen ei aina ole ok, mutta hänestä on huolehdittava.
MONIAMMATILLISEN TYÖRYHMÄN ERITYISTYÖNTEKIJÄT LAPSEN JA VANHEMPIEN TUKIJOINA
Veyolan (2004) väitöstutkimuksen mukaan vanhemmat odottavat erikoistyöntekijöitä puhuvan heille ja kuuntelevan heitä, tämän tutkimuksen mukaan lasten neurologinen poliklinikka onnistui osittain tässä tavoitteessa. Uotinen totesi vuoden 2008 opinnäytetyössään, että yhteistyö on mennyt parempaan suuntaan, mutta osa vanhemmista kokee edelleen, että heidän näkemyksensä eivät ole yhtä painoisia kuin ammattilaisten näkemykset ja ehdotukset. Tulos on rohkaiseva sen valossa, että Kvist ja hänen tutkijakollegansa (2006) totesivat, että avohoidossa sekä lääkärit että hoitohenkilökunta raportoivat kiireellisyyden olevan se tekijä, joka eniten haittaa hoidon laatua.
Voidaan tulkita, että juuri tätä tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat tarkoittivat, kun he sanoivat arvostavansa sitä, että asioista kerrotaan suoraan ja vaikeista asioista ei edes vaieta.
MONIAMMATILLISEN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEN PAINOPISTEALUEET
Tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat eivät saaneet apua arjen selviytymiseen tapaamisesta lastenneurologian moniammatillisen työryhmän sosiaalityöntekijän kanssa. Ryhmään kuuluminen ei riitä, ryhmän tulee tuntea olonsa mukavaksi nuoren kanssa ollakseen hyödyllinen vertaistuen (Newman ym. 2007). Vanhemmat eivät halunneet jakaa lapsiaan vammaisiin ja terveisiin, mutta he toivoivat, että ikätoverilla olisi samanlainen vamma kuin lapsella.
Kynäsenin (2004) mukaan Internetin vertaistukiryhmistä on tullut tärkeitä vertaistukiryhmiä, ja tämän tutkimuksen vanhemmat ovat löytäneet vertaistukea myös internetin kautta. Vertaistuki yhdistettynä sopeutumiskoulutuksen tarjoamaan ammatilliseen apuun antaa vanhemmille mahdollisuuden löytää työlle ja tunteilleen kanavan (Buran ym. 2009). Veyolan (2004) väitöskirjan mukaan vanhemmat ajattelevat, että perhelähtöiseen toimintaan kuuluu vanhemmuuden tuki, joka sisältää vanhemman tukea ongelmien selviytymisessä.
Tähän tutkimukseen osallistuneista vanhemmista vain yksi kommentoi omaan itsenäiseen selviytymiseensa, vanhemmat olivat tottuneet siihen, että käynti lastenneurologiassa oli lapselle omaa. Tutkimuksen valossa (Chiou & Hsieh 2008, Parkes et al. 2009) toive ei ole kohtuuton, sillä psyykkiset oireet ovat kaksi kertaa yleisempiä CP:tä sairastavalla lapsella kuin lapsella, jolla ei ole CP:tä, samoin kuin epilepsiaa sairastavalla lapsella. nuorella on negatiivinen vaikutus nuoren itsetuntoon.
EETTISET KYSYMYKSET
Vapaaehtoinen osallistuminen ja kieltäytymismahdollisuus on varmistettava kaikessa tutkimustoiminnassa, on tärkeää, että tutkimukseen osallistuminen on todella vapaaehtoista. Tässä tutkimuksessa erikoistyöntekijät kertoivat lapsen vanhemmille tutkimuksesta lapsen avohoitokäyntien yhteydessä tutkijan kirjallisten ohjeiden mukaisesti tutkimuksen suorittamisesta (Liite 1). Ensimmäiseen vaiheeseen osallistui kuusi vanhempaa vastaten kirjallisiin kysymyksiin, joista kaksi ei jatkanut tutkimusta toiseen vaiheeseen eli haastatteluun.
Tämän varmisti se, että vain tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistuneilla vanhemmilla oli mahdollisuus palauttaa kysely anonyymisti. Neljä haastateltavaa saivat tiedon tutkimuksesta tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen osallistumisen jälkeen, tutkija lähetti kolmelle muulle haastateltavalle saatekirjeen, kun he suostuivat haastateltavaksi, yksi vanhempi ei halunnut tietää tutkimuksesta enempää enemmän kuin mitä tutkija sanoi puhelimen jälkeen. Tämä tulee ottaa huomioon hoitotyön tutkimuksessa, jossa tutkittavat ovat usein terveydenhuollon palvelujen käyttäjiä, jotka voivat kokea olevansa alisteisia tutkijana toimivalle terveydenhuollon ammattilaiselle.
Tämän tutkimuksen tutkija työskenteli lastenneurologian poliklinikalla vuonna 2003 ja työskenteli hetkellisesti useita vuosia vuoteen 2009 asti. Tutkija kertoi vastaajille rehellisesti, että hän on tietoinen neurologisten lasten hoitoon ja kuntoutukseen liittyvistä piirteistä ammattilaisen näkökulmasta. näkökulmasta, mutta tutkimuksen tarkoituksena on selvittää perheen näkökulma. Tutkija kertoi myös perheille, että hän työssään tajusi muistavansa heidät lastenneurologian klinikalla käymissään.
Tutkimuksen etiikkaa pohdittaessa kannattaa myös ajatella plagiointia, joka tarkoittaa toisen kirjoittaman tekstin suoraa lainaamista lähteitä mainitsematta (Hirsjärvi ym.
TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS
Siirrettävyys edellyttää huolellista kuvausta tutkimuskontekstista, osallistujien valinnasta ja taustoista sekä yksityiskohtaista kuvausta tiedon keruusta ja analysoinnista. Tutkimuksen kontekstikohtaisuus varmistettiin keräämällä tutkimusaineistoa lastenneurologian klinikan asiakkaina olevien lasten vanhemmilta, jotka tapasivat vuoden aikana kahdesti tai useammin vähintään kahden moniammatillisen työryhmän (Hirsjärvi & Hurme) kanssa. 1993, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2009, Nieminen 1997). Tiedonkeruun osalta luotettavuutta heikentävänä tekijänä voidaan pitää sitä, että tutkijalla ei ollut esihaastattelua, vaan hän harjoitteli vain sanelukoneella.
Haastateltavat esittivät myös tutkijalle kysymyksiä, joihin tutkija yritti parhaan kykynsä mukaan vastata tai joissain tapauksissa lupasi tiedustella asiaa ja palata asiaan myöhemmin (tässä tapauksessa tiedot sairaudesta kirjeessä ). Tutkija yritti tehdä haastattelutilanteesta luonnollisen, mikä onnistui ensimmäisessä haastattelussa vähemmän kuin viimeisessä tutkijan kokemattomuuden vuoksi. Luotettavuuden parantamiseksi tutkija litteroi haastattelut sanasta sanaan mahdollisimman nopeasti haastattelujen jälkeen (Hirsjärvi & Hurme 1993).
Tutkija työskenteli kyseisellä lastenneurologian klinikalla, jossa tutkimus tehtiin, joten hän tunsi lasten neurologiset sairaudet ja monialaisen työryhmän toiminnan. Tämän voidaan olettaa lisäävän tutkimuksen luotettavuutta, sillä tutkijan oman kokemuksen perusteella kokema tulosten ja todellisuuden yhteensopivuuden on luotettava luotettavuuden indikaattori.
JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET
Tämä tutkimus kohdistui vanhemmille, miten he näkevät moniammatillisen työryhmän toiminnan, mutta olisi myös tärkeää tietää, mitä moniammatillinen ryhmä ajattelee yhteistyöstä. Vertaileva tutkimus lasten itsekäsityksistä ja vanhempien stressistä epilepsiaa ja astmaa sairastavien lapsiperheiden keskuudessa. Harvinaisia tarinoita: Lastenhoitajien kokemuksia sairaalahoidossa olevista erityistarpeista kärsivien lasten ja heidän perheidensä hoidosta.
Parenting stress in mothers of children with an intellectual disability: the effects of parental cognitions in relation to child characteristics and family support. Emotional and behavioral problems in subgroups of children with chronic illness: results of a large-scale population study. Stress in parents of children with cerebral palsy: what sources of stress are we talking about.
Tutkimuksen kohderyhmänä ovat lastenneurologian klinikalla maalis-toukokuussa 2009 asiakkaina olleet lasten vanhemmat, joiden lapsella on vuoden aikana kaksi tai useampi käynti kahden tai useamman monialaisen työryhmän erikoistyöntekijän luona. He korostavat tutkimuksen vapaaehtoisuutta ja sitä, että tutkimukseen osallistuminen tai osallistumatta jättäminen ei vaikuta lapsen tutkimukseen tai hoitoon.
