Opinnäytetyön tutkimuskysymys on, miten valmiudella voidaan lisätä kuntaorganisaation resilienssiä, miltä vahva kuntaorganisaatio näyttää ja millaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvitaan kuntaorganisaation resilienssin lisäämiseksi. Kuntien ja kaupunkien puolelta alueelliset riskiarvioinnit ovat myös merkittävä osa valmius- ja valmiussuunnittelua (Sisäministeriö 2022).
Organisaatioresilienssi ja joustavuus
Ma ym.:n integroidun joustavuuden mallia tukeva Poijula (2018, s. 182) korostaa Etelä-Savon Kuomiokosken kenkätehdasta, jota uhkasi sulkeminen 1980-luvulla markkinoiden katoamisen jälkeen. Toisena esimerkkinä Poijula(2018, s. 182) kertoo Nokian vesikriisistä, jossa tapahtui onnettomuus, kun kaupungin Nokian vesilaitoksen vika avasi puhtaan jäteveden ilman kiinteitä hiukkasia yhdistävän venttiilin.
Resilienssi kokonaisturvallisuudessa
Yhteiskunnan kriisivalmiuden ja -sietokyvyn sopeutuminen kriisin jälkeiseen aikaan on ymmärrettävä yhteiskunnan eri tasojen yhteyteenä ja siten yhteisestä vaikutuksesta johtuvana ominaisuutena. Organisaation lisäksi tulee huomioida ja tutkia muiden organisaatioiden yhteisvaikutusta kestävyyteen ja siten kokonaisturvallisuuteen.
Organisaatioresilienssi ja jatkuvuudenhallinta varautumisessa
Hyvösen ja Juntusen (2018, s. 2) kuvan 2 mukaan resilienssillä on kolmivaiheinen prosessi; resilienssi, johon valmistautuminen on keskitetysti sidottu, toimintakyvyn ja sopeutumiskyvyn ylläpitäminen uuteen tilanteeseen kriisin kestäessä sekä sopeutumiskyky selviytyäkseen kriisistä ja kriisin jälkeisestä ajasta. Hyvönen ja Juntunen (2018, s. 3) raportoivat, että kansalaisten ja viranomaisten valmistautuminen sekä kriittisen infrastruktuurin kestävyys korostuvat kriisin puhjetessa.
3 Kunnat ja kriittiset toiminnot
Alueelliset riskiarviot
Siksi kunnalle on tärkeää tunnistaa ja analysoida eri luokkien riskejä, jotka toteutuessaan vaikuttavat kunnan palvelukykyyn, talouteen, työvoiman saatavuuteen sekä yritysten ja asukkaiden yleiseen kilpailukykyyn (Kuntalitto 2020, s. 19). Pelastuslaitoksen laatiman Pohjois-Pohjanmaan alueellisen riskiarvioinnin (2018, s. 3) mukaan jo Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismiin kuuluvien päätösten mukaisesti-.
Uhkamallit ja erilaiset kriisityypit
Kosonen (2022) kertoo, kuinka hoitotyöjärjestöt Tehy ja Super antoivat lakkovaroituksen ja yksi niistä oli suunnattu Tyksin aikuishuollon yksikköön. YLE (2017) kertoo, miten koko vesikriisi sai alkunsa ja kuinka se vaikutti asukkaisiin ja infrastruktuuriin.
4 Varautuminen ja valmiussuunnittelu kunnassa
Varautuminen ja elintärkeät toiminnot
Kuntaliiton (2020, s. 11) mukaan kuntien näkökulmasta kansainvälistä ja EU-yhteistyötä valmistellaan, kun esimerkiksi EU-lainsäädäntö tulee myös paikalliselle tasolle. Myös väestön evakuoinnit ovat asevoimien hallinnassa, mutta kuntien toiminta jatkuu pitkälti, vaikka maassa olisi aseellinen selkkaus (Kuntaliitto 2020, s. 11). Turvatoimikunnan (2017, s. 21) mukaan sisäisellä turvallisuudella on tärkeä rooli onnettomuuksien, Suomen väestöön kohdistuvien rikosten tai muiden vastaavien häiriöiden ehkäisyssä ja torjunnassa.
Lisäksi rajavalvonnan ylläpito, toimitusketjujen ja sitä kautta huoltovarmuuden ylläpito, meripelastus- ja pelastustoiminnan tehtävät, väestönsuojelu, hätäkeskuspalvelut ja maahanmuuttopalvelut kunnissa ovat toimenpiteitä, jotka varmistavat sisäisen turvallisuuden ja sen toimivuuden. Huoltovarmuuskeskuksen (2017, s. 22-23) mukaan talouden ja sitä kautta rahoitusjärjestelmän vakaan toiminnan ylläpitäminen takaa ja estää toiminnan häiriötilanteissa. Häiriötilanteissa korostuu yleensä sosiaali- ja terveyspalvelujen kiireellisten palvelujen tarve, sillä kriisitilanteissa on usein mukana potilaita tai toimeentulotukea hakevia kansalaisia.
Myös keskitettyjen koulutuspalvelujen saatavuus on varmistettava, koska yhteiskunnalla on velvollisuus huolehtia lasten ja nuorten turvallisuudesta heidän parhaalla mahdollisella tavalla ja häiriöttömästi koulutuspalvelujen jatkuvuudesta huolimatta kriisitilanteesta huolimatta (Turvavaliokunta 2017, s. 24). Kuntaliiton (2020, s. 11) mukaan kunnilla on merkittävä vastuu väestön toimintakyvystä ja palvelusta, koska suuri osa näistä palveluista on kuntien vastuulla. Luonnollisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyminen valtiolle aiheuttaa merkittävän muutoksen kunnan toiminnan vastuussa hätätilanteen suhteen.
Varautumisen ja valmiussuunnittelun yhteistyö
Muissa keskushallinnoissa vastuu laitoksen tai viraston toiminnasta on johtajalla tai ylijohtajalla tai vastaavalla johtajalla, joka vastaa viraston toiminnasta (Valtioneuvoston kanslia 2010, s. 51). Juntusen ja yhteistyökumppaneiden (2009, s. 48–53) mukaan myös kuntien ja aluetoimistojen toimintaympäristön uudistushankkeet ovat vaikeuttaneet valmistautumista ja valmiuksien kehittämistä. Esimerkkeinä tästä mainitaan väestön ikääntyminen, pitkät välimatkat ja pieni väestökanta, jotka aiheuttavat hallinnolle haasteita valmiudessa ja siten turvallisuuden takaamisessa.
Näin aluehallintovirastot voivat samalla koordinoida alueella tarvittavia toimintoja, palveluita ja arvoketjuja varmistaakseen sekä kansalaisten että yritysten työ- ja asumismahdollisuudet (STT Viestintäpalvelut, 2022). Valtioneuvoston kanslia (2010, s. 57) lisää, että ELY-keskusten keskeisiä tehtäviä ovat myös materiaaliministeriöiden infrastruktuuriin, toimeentuloon, maahanmuuttoon ja koulutukseen liittyvät kehittämis- ja toteutustehtävät. Valtioneuvoston kanslia (2010, s. 60) korostaa myös kuntien yhteistyöverkoston tärkeyttä, johon kuuluu valtion viranomaisten lisäksi oppilaitoksia, seurakuntia, paikalliseen elinkeinotoimintaan liittyviä edustajia ja järjestöjä, joilla on merkittävä rooli paikallisessa varautumisessa ja hätätilanteiden käsittelyssä.
5 Aineisto ja menetelmä
Aineiston keruutapa
Ne voidaan myös esitellä haastateltaville etukäteen ja siten pyrkiä tarjoamaan ilmiötä kokonaisuutena osa-alueittain (Kananen 2008, s. 73).
Aineiston analysointi
6 Tulokset
Organisaatioresilienssin lisääminen kuntien varautumisessa
Erot nousivat esille myös siinä, että haastateltava nosti kolme tärkeintä asiaa, jotka olivat ICT, juomavesi ja sähkö, tärkeimmiksi asioiksi, joihin kuntien tulisi panostaa valmistelussa. Edellä mainitut kiinteistön pelastussuunnitelmat, jotka ovat myös tärkeä osa kuntien vastustuskyvyn lisäämistä, vaikuttivat kuntien toiminnalle hyvänä sysäyksenä. Kunnan osalta näen, että se on normaalia jokapäiväistä johtamistyötä, että se on otettava huomioon kaikessa tehdyssä, eli että se tulee heijastua niin siinä kuin kunnan työssä, myös neljännesvuosittain, että niihin kiinnitetään huomiota kerran tai kahdesti vuodessa sinä vuonna, jolloin ei ole esim. valmiusharjoitus.
Merkittävästi painotettiin myös ulkopuolisia toimijoita, joilla on merkittävä valmiusasema kunnan toiminnassa. Lisäksi yksi haastateltava nosti esille omavaraistamisen, koska kunnat palvelevat asukkaita ja kuntalaisten valmistautuminen on myös osa kuntien toimeentuloa. Puhun tavoitteesta palata normaalitilaan, eli kun tulee kriisi, tulee eräänlainen toipumis-toipumisvaihe, jotta päästään mahdollisimman nopeasti lähelle normaalitilaa."
Eräs haastateltava mainitsi myös, että niitä ei ollut määritelty, mutta hänen mielestään tavoitteet pitäisi määritellä kunnanvaltuuston tai valtuuston tasolla. Se haluaa olla vähän sellaista, joten se voi muuttua ajan myötä, osittain yhteiskunnallisen paineen vuoksi." Monet vastaajat korostivat kunnan keskeytymätöntä palvelutuotantoa ja sitä kautta synteesiä, joka muodostaa kunnan palvelutuotannon ja -valmiuden;.
Resilientti kuntaorganisaatio
Viitaten toiseen kysymykseen, mikä tekee kuntaorganisaatiosta suvaitsevaisen kriisejä ja poikkeustilanteita kohtaan, monet vastaajat lisäsivät, että on tärkeää tietää, mikä jokaisen asema/rooli on työyhteisössä, miten toimia missä tahansa tilanteessa. Seuraava kysymys oli, missä määrin suvaitsevaisuus ja ennallistaminen ovat kunnassa tehtävissä päätöksissä, missä määrin nämä ovat kunnalle asetettuja vaatimuksia. Monet vastaajat kokivat lainsäädännön ja ohjeistuksen luovan nämä vaatimukset, mutta lisäksi monet sanoivat, että kunnan oma päätöksenteko ja käytännön toimet luovat merkittävän aseman sekä suvaitsevaisuuden että toipumisen kannalta.
Monet vastaajat kokivat, että varautumiseen kiinnitettiin vähemmän huomiota, kunnes pandemia ja muuttuvat globaalit olosuhteet herättivät kunnat panostamaan varautumiseen. Mielenkiintoisena vastakohtana eräs vastaaja mainitsi ongelmaksi sen, että kunnat alkoivat muuttaa hallintosääntöjä pandemian myötä. Lopuksi aiheeseen liittyen pohdittiin, mikä lopulta ratkaisee, mikä kunta on paremmin varautunut kriiseihin kuin muut.
23. kysymys oli, missä määrin kriisien ja poikkeustilanteiden sietäminen ja niistä toipuminen riippuvat samoista tekijöistä ja mitä tekijöitä ne ovat. Monet vastaajat korostivat myös, että kunnat ottavat valmiudelle perustan nimenomaan sosiaaliturvastrategiasta ja tekevät tämän yhteydessä kunnasta kestäviä valmiussuunnitelmissa ja harjoituksissa. Teeman viimeinen kysymys oli, pitäisikö kuntien valmiudessa keskittyä enemmän yksilön kuin yhteisön resilienssiin vai molempiin, ja sitä pyydettiin perustelemaan vastaus.
Toimijoiden välinen yhteistyö resilienssin lisäämisessä
Muutama vastaaja puhui pandemian myötä syntyneistä ja edelleen toimivista uusista maakuntafoorumeista, jotka keskittyvät turvallisuuteen ja varautumiseen. Muutama vastaaja otti esille alueelliset foorumit ja niiden yhteistyön, ja hyvinvointialueiden tuloa ja niiden vaikutusta aluevalmiuksiin pidettiin mielenkiintoisena. Jotkut vastaajat sanoivat, että se vaatii yhteistyötä ja konkreettisia ihmisiä, kun näihin tehtäviin on rekrytoitu vain ihmisiä hyvinvointialueella.
Eräs vastaaja sanoi, että aluksi luotamme varmasti jonkin aikaa vanhoihin toimintamalleihin, mutta yhteistyön ja toimintamallien selkiyttämisen jälkeen pääsemme varmasti eteenpäin liiketoiminnassa paremmin. Muutamat vastaajat kertoivat kuitenkin huolestuneena erityisesti varautumisesta vastaavien henkilöiden siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille, mikä saattaa aiheuttaa työtä valmiuden uudelleenjärjestelyssä. Eräs vastaaja mainitsi, että kunnilla on nyt rooli sosiaalipalvelujen siirtyessä hyvinvointialueelle, että kunnat ottavat tiukemman ja näkyvämmän roolin valmiusalueella.
Yksi vastaaja ei kokenut järkevänä ajatuksena ajaa valmistautumis- ja turvallisuuskulttuurin imagoa, mutta näki, että nämä olivat kunnan lakisääteisiä tehtäviä, jotka tulisi hoitaa mahdollisimman hyvin kunnan asukkaiden arjen turvaamiseksi. Yksi vastaaja pohti sitä, että hän oli huolissaan siitä, kenen koko valmius vetää yhteen hyvinvointialueiden kanssa. Lopuksi muutama vastaaja jakoi, että valmistautumisen tulee olla pitkäkestoista ja jatkuvaa työtä ja että se tapahtuu automaattisesti muun toiminnan ohella ilman erillistä opetusta.
Tutkimustulosten yhteenveto
Kunnan joustavan ja hyvässä asemassa olevan työyhteisön lisäksi kestävässä kuntaorganisaatiossa ovat mukana kunnan asukkaat, ulkopuoliset toimijat, elinkeinoelämä ja muut viranomaiset. Yhteenvetona voidaan todeta, että on tärkeää sisällyttää yhteiskunnan turvallisuusstrategia ja elintärkeiden toimintojen timantin kulmakivet kuntien varautumiseen ja siten varmistaa, että nämä asiat otetaan huomioon kuntien varautumisessa. Kolmannen teeman, minkälaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä tarvitaan kuntaorganisaation kestävyyden lisäämiseksi, voidaan todeta, että kuntaorganisaation lisäksi on erittäin tärkeää, että mukana ovat kaikki ulkopuoliset toimijat viranomaisista, yrityksistä, elinkeinoelämästä, kolmannen sektorin toimijoista, järjestöistä ja kunnista.
Alueellisen valmiuden hallinnassa koordinointivastuu annettiin aluehallintovirastoille, mutta myös hyvinvointialueiden rooli valmiuksien ja vastuiden koordinoinnissa tehtävänjaossa pohdittiin. Uuden varautumiseen liittyvän identiteetin rakentaminen osaksi kuntien hallintoa ja palvelujärjestelmiä koettiin kiinnostavana ajatuksena asukkaiden houkuttelemiseksi, mutta joidenkin mielestä markkinointia ei voida tehdä lakisääteisellä tehtävällä, vaan se on otettava vakavasti ja kuntien asukkaiden arjen turvallisuus on pidettävä mielessä.
7 Johtopäätökset
Pohdintaa analyysista
Analyysin osalta voidaan todeta, että kuntien valmius ja valmiussuunnittelu organisaation kestävyyden kannalta on erittäin tärkeää ja valmistaa kuntia toimimaan huoletta sekä huolenaiheissa että hätätilanteissa ja palaamaan normaalitilaan mahdollisimman pian. Tulosten avulla vahvistettiin, että kuntien varautumis- ja valmiussuunnitelmien parissa työskentelevät pitävät tärkeänä, että organisaatiot ajattelevat realistisesti ja panostavat työhönsä ja käytännön johtamiseen valmistautumiseen. Teoriaosiossa tarkasteltiin Duchekin (2019) näkemystä organisaation resilienssistä ja siten kykyä tehokkaasti omaksua ja kehittää tilannereaktioita ja viime kädessä osallistua toimintaan, jolla voidaan ehkäistä organisaatiota häiritseviä tekijöitä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että omaksumalla organisaation kestävyyden monet organisaatiot voivat kehittää toimintakykyään sekä valmistelussa että muiden toimintojen kehittämisessä. Toinen tärkeä aihe tutkimuksessa oli yhteistyön merkitys ja sen huomioiminen suunnittelussa, palvelusopimuksissa ja koulutuksessa. Näin ollen voidaan olettaa, että kuntien ja hyvinvointialueiden välinen yhteistyö syntyy pikkuhiljaa hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen ja toimintaprosessien selkiyttämisen jälkeen.
Diplomityön perusteella voitiin päätellä, että tutkija syvensi omaa tietämystään organisaation resilienssistä ja sen merkityksestä valmiuden kontekstissa kokonaisuutena. Selvitys auttaa kehittämään Pudasjärven kaupungin valmius- ja valmiussuunnitelmia nykyaikaiseen muotoon ottaen huomioon tutkimuksessa esiin tulleet asiat. Lopussa voisi myös todeta, että monimutkaisuus ilmeni monille haastatelluille siinä, että kunnalliset palvelut kietoutuvat toisiinsa ja muodostavat monipuolisen kokonaisuuden.
Jatkotutkimus
Lähteet
Liitteet
Haastattelukutsu
Haastattelukysymykset
