Objectives: The aim of this thesis is to investigate the relationship between parenting styles and cortisol levels in children. In addition, factors such as the sex of the child, the sex of the parents or the educational background of the parents will be investigated in relation to the relationship between children's stress level and parenting styles. Parenting styles were classified according to five parenting styles, namely nurturing, structural, behavioral control, inappropriate control, and overprotective.
The association of parenting styles with children's cortisol levels was analyzed using Pearson's correlation coefficient. Linear regression analysis was used to measure whether parenting styles predicted long-term stress in children. Results: The results of the study showed higher cortisol levels in boys than in girls, and no differences between parenting styles according to parent gender.
There was no significant association between hair cortisol levels and parenting styles on children's stress levels, however, structural parenting style had the highest association with children's stress levels. Parenting styles predict children's stress levels in the long term, especially controlling parenting style and inappropriate parenting style.
Stressin yleinen määritelmä
Näiden heräämisärsykkeiden vaikutus kulkee kehossa kahden eri järjestelmän kautta (Sajaniemi ym., joista toinen, HPA-akseli, näkyy tässä tutkimuksessa. Aivojen HPA-toiminnan säätelyn avainalueet ovat etulohko, amygdala ja hippokampus, jotka ovat keskeisiä muistille ja oppimiselle (Sajaniemi ym.). Sääntelyyn on hyvä oppia enemmän varhaisia uhkatekijöitä, mutta stressiin liittyviä reaktioita ei ole hyvä ottaa huomioon. palkkioksi (Sajaniemi ym. .20 15, 29).
Seuraavassa kappaleessa stressiä käsitellään yksityiskohtaisemmin järjestelmän toiminnan ja erityisesti hiusten kortisolin osalta, joka on stressin mitta tässä tutkimuksessa.
Stressijärjestelmän toiminta
Pitkäaikaisen stressin määrää voidaan mitata hiusten kortisolipitoisuuksilla (HCC) (Stalder & . Kirschbaum Staufenbiel, Penni Spijker, Elzinga & van Rossum. Tämän ominaisuuden ansiosta hiuskortisolia voidaan käyttää tutkimuksissa, joissa halutaan mitata kortisolitasoja retrospektiivisesti (Manenschijn, Koper, Lambertsum Grosol et al. esimerkiksi fyysinen aktiivisuus, uni, ruokavalio, lääkitys, sairaudet, sukupuoli, ikä, ruokavalio ja hiusten pesu (Vanaelst & Huybrechts Noppe, van Rossum & Koper havaitsivat, että hiusten pesutiheyden vaikutukset ovat pieniä ja rajoittuvat tilastollisen merkitsevyyden tasolle.
Mitä tiedetään lasten stressistä
Silloin aihetta avataan enemmän lapsen stressin näkökulmasta; mitkä tekijät vaikuttavat stressiin ja miten stressi ilmenee lapsen käyttäytymisessä. Lasten stressiä tutkittaessa tulee ottaa huomioon lapsen kokemaan stressiin vaikuttavat erilaiset tekijät, kuten sen kesto ja tehokkuus sekä lapsen perhetilanne ja halu kestää stressiä. Lapsen emotionaalinen laiminlyönti vaarantaa aivojen kehityksen ja viivästyttää kognitiivisten ja sosiaalisten taitojen oppimista (Sajaniemi ym.
Lapsena koetun pahoinpitelyn on todettu liittyvän rakenteellisiin ja toiminnallisiin muutoksiin aivotursossa, joka on herkkä stressille ja olennainen muistin ja oppimisen kannalta (Lehtola ym. Lapsella voi olla vaikeuksia nimetä ja ilmaista tunteita, saada palautetta ja suhteuttaa tapahtumia isommaksi kokonaisuudeksi. Satunnainen stressi ei välttämättä aiheuta pysyviä tunne-ongelmia lapsessa (Sandberg-20).
Tästä syystä on tärkeää tarkkailla lapsia ja lapsen mahdollista vaihtelua käyttäytymisessä, koska lapset säätelevät stressiä eri tavoin (Brobeck ym. Lapset osaavat usein tunnistaa myös vanhempien stressin, ja tämä vaikuttaa lapsiin suoraan tai epäsuorasti (Brobeck ym. 2007).
Vuorovaikutus ja stressi
Näissä tilanteissa aikuinen voi auttaa löytämään uusia tapoja toimia vaikeissa olosuhteissa (Sajaniemi ym. Lapset vahvistuvat ja heidän itseluottamuksensa kasvaa, kun he päättävät ja tekevät erilaisia valintoja päivän aikana. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy, kun vanhempi on herkkä havaitsemaan lapsen tunneviestit ja reagoimaan niihin asianmukaisesti (Banades, Dmitrieva ja Watamura. Vuokra, joka laiminlyö lapsuuden tarpeet, voi johtaa lasten periksiantamiseen. 2003) ovat raportoineet, että perheen varhaiset konfliktit liittyvät lapsen lisääntyneisiin somaattisiin oireisiin, ja Flinnin ja Englannin (1995) mukaan konfliktiperheiden lapsilla on erityisen korkea peruskortisolitaso päivän aikana ja se nousee.
Turvallisen kiintymyssuhteen omaavat lapset selviävät stressitekijöistä paremmin, koska he osaavat paremmin hallita tunneelämänsä kiihtymistä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Vanhemmuustyylit
- Hoivaava vanhemmuustyyli
- Struktuurinen vanhemmuustyyli
- Käyttäytymistä kontrolloiva vanhemmuustyyli
- Ylisuojeleva vanhemmuustyyli
- Kontrolloiva vanhemmuustyyli
Vanhemmat, joilla on erilaisia vanhemmuuttajia, ohjaavat lasta eri tavoin, mikä heijastuu myös vanhempien muuhun toimintaan, kuten vanhemmuuteen ja keskusteluihin lapsen kanssa (Darling & Steinberg. Tutkimuksessa tarkasteltiin tyttären ja äidin HCC:n ennustettavuutta, ja mukana oli myös huono vanhemmuus ja yhdistetty äitien HCC ja äidin HCC ja äidin huono vanhemmuuden analyysi osoitti, että HCC:n huono vanhemmuuden analyysi osoitti. Äitien ja tyttärien HCC-yhteydet vahvistuivat vanhemmuuden laadun heikkeneessä.
Viimeinen konstruktio on osallistuminen, eli vanhemmat osallistuvat lapsen harrastuksiin ja tapahtumiin sekä viettävät aikaa lapsen kanssa. Tässä vanhemmuuden tyylissä vanhemmat järjestävät ympäristön ja auttavat tarvittaessa lasta saavuttamaan tietyn tavoitteen sekä asettavat lapselle tietyt säännöt ja rajat. Tällöin vanhempi usein pelkää, että lapsi epäonnistuu ja yrittää tästä syystä viettää mahdollisimman paljon aikaa lapsen kanssa.
2014) lapsen itsenäisyyden hallinnana, lannistajana ja paineena, jota voidaan mitata kolmella ulottuvuudella; autoritaarinen valvonta, fyysinen rangaistus ja psyykkinen kontrolli (Ray 2022; van der Horts & Sleddens 2017, 3). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä suhde on vanhemmuuden tyylien ja lasten stressitasojen välillä, ja ennustavatko vanhemmuustyylit lasten stressitasoja.
Tutkimusaineisto ja tutkimuksen kulku
Tällä hetkellä DAGIS-tutkimusprojektin eri vaiheissa kerättyjä tuloksia analysoidaan ja niistä kirjoitetaan artikkeleissa, raporteissa ja muissa julkaisuissa. Huoltajan kysely (Liite 1.) sisältää kysymyksiä perheen sosioekonomisesta asemasta, kodin tavoista, uskomuksista, vanhemmuuden tyyleistä ja lapsen ominaisuuksista. Laboratoriossa hiusnäytteet leikattiin ensin 4 cm:n pituiseksi osaksi ja sitten kahdeksi erilliseksi 2 cm:n osaksi ennen pesua ja näytteistä poistettiin steroideja.
Tässä tutkimuksessa käytetään pääasiassa hiusnäytteiden ensimmäisestä 2 cm:stä saatua pitoisuutta, joka edustaa kortisolin eritystä kahden edellisen kuukauden ajalta. Tutkimuskysymykseen 1a sisältyi luokitellut hiuskortisolinäytteet 1 ja 2 sekä luokitellut hiuskortisolinäytteet 1 ja 2 sekä tutkimukseen osallistuneet lapset, tutkimuskysymykseen 1b vastaukset vanhempien korkeimmasta koulutuksesta (n=863) ja hiuskortisolinäytteestä 1 ja 2.
Aineiston analyysi
Korrelaatioanalyysin avulla analysoidaan vanhemmuuden suhdetta lasten stressitasoihin, lasten stressitasojen välistä suhdetta sekä sukupuolen ja lapsen stressitasojen välistä suhdetta. Jos haluat tarkempaa tietoa muuttujien välisistä suhteista ja haluat ennustaa mittaustuloksia muuttujan suhteen, kannattaa käyttää regressioanalyysiä (Nummenmaa 2004, 297).
Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus
Tässä analyysissä käytettiin molempien näytteiden kaikkia arvoja, koska tavoitteena oli selvittää stressitasojen suunta kuukausien aikana. Tässä tutkimuksessa käytetyt DAGIS-tiedot luovutettiin vain tutkimuksen ajaksi ja tiedot poistetaan tutkimuksen päätyttyä. Luotettavuuteen vaikuttavat myös vanhempien kyselyn vastaukset, sillä ei voida taata, että vanhemmat vastasivat kysymyksiin täysin rehellisesti.
Tutkimuksen ensimmäisen tutkimuskysymyksen (tutkimuskysymys 1a) alakysymyksen tarkoituksena oli selvittää, onko 3–6-vuotiaiden lasten sukupuoli- ja stressitasoissa eroja. Lapsen sukupuolen ja hiusten kortisolin välillä on merkittävä yhteys kahden kuukauden (r = 0,187, p = < 0,001) ja neljän kuukauden (r = 0,210, p = < 0,001) kohdalla, mikä vahvistuu neljän kuukauden kuluttua (taulukko 4).
Lapsen stressitasojen ja vanhemmuustyylien välinen yhteys
Taulukosta käy ilmi, että rakenteellinen vanhemmuuden tyyli (r=.006, p<.001) on tilastollisesti merkitsevä ennustaja ja käyttäytymistyyli (r=.056, p<.05) lähes merkitsevä, sillä arvo on vain hieman yli 0,05:n rajan. Tulokset osoittavat, että käyttäytymisen ohjaaminen vanhemmuuden tyyli ja rakenteellinen vanhemmuuden tyyli ennustavat eniten lasten pitkäaikaista stressitasoa; Kahden kuukauden regressioanalyysissä ja neljän kuukauden regressioanalyysissä samat vanhemmuustyylit ovat tilastollisesti merkitseviä. Vaikka tässä tutkimuksessa hiuskortisolinäytteet kerättiin päiväkotipäivän aikana, keräyspaikka ei vaikuta lasten kortisolitasoihin, sillä hiusten kortisoli mittaa pitkäaikaista stressiä.
Aikaisempi hypoteesi oli, että negatiivisemmat vanhemmuuden tyylit, kuten sopimaton vanhemmuuden kontrollointi ja ylisuojeleva vanhemmuus, ennustaisivat lasten stressitasoja. Tässä tutkimuksessa vanhemmat arvioivat itsensä vähiten merkityksettömiksi ja ylisuojeleviksi sekä välittäviksi, rakenteellisimmiksi ja käyttäytymistä kontrolloiviksi. Lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittavat, että käyttäytymistyyli ja rakenteellinen vanhemmuuden tyyli ennustavat lasten stressitasoa pitkällä aikavälillä, tässä tutkimuksessa neljän kuukauden ajanjaksolla.
Erot näissä vanhemmuuden tyyleissä ovat siinä, että rakenteellisessa vanhemmuuden tyylissä korostetaan rajojen asettamista ja selkeiden ohjeiden antamista lapsille, kun taas käyttäytymistyylissä vanhemmuuden ohjaustyyli korostaa vanhempien selkeitä käyttäytymisodotuksia, eivätkä vanhemmat ole liian tiukkoja. Vaikka rakenteellinen vanhempi tukee lasta ja rohkaisee lasta suorittamaan tehtäviä itsenäisesti, tällainen käytös voi tulosten perusteella myös lisätä lasten stressitasoa. Olisi voinut ajatella, että tutkimuksessa löydetyistä viidestä vanhemmuuden tyylistä rakenteellinen vanhemmuustyyli olisi vähiten stressiä ennustava vanhemmuuden tyyli.
Epäsäännöllisyys ja epäselvät säännöt voivat lisätä lasten stressitasoa, joten liialliset muutokset voivat heikentää lapsen kehityksen kulmakiveä; perusturva (Sandberg 2000). Tämän tutkimuksen pojat ovat saattaneet kokea enemmän sosiaalista stressiä esimerkiksi kotona perheen kanssa tai varhaiskasvatuksessa. Pitkäkestoista stressiä tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon kaikki kortisolin nousuun vaikuttavat tekijät, sillä neljän kuukauden aikana lapset voivat kokea stressiä erilaisista tilanteista, ei pelkästään vanhemmuuden tai varhaiskasvatuksen takia.
Tässä tutkimuksessa ei ole tutkittu yksittäisiä lapsia, joten ei ole mahdollista syventyä tarkempiin syihin, jotka johtivat lisääntyneeseen stressiin. Vaihtoehtoisesti voitaisiin laatia omaishoitajille kyselylomake, jolla tarkistetaan, kuinka stressaantunut lapsi oli neljän kuukauden aikana ja onko lapsen ja perheen elämässä tapahtunut jotain uutta, joka voisi vaikuttaa lapsen stressitasoon. Tässä tutkimuksessa yksi vaihtoehto oli käyttää Rayn ja Sleddensin et al. kehittämän 22-tuotteen CGPQ:n uutta vaihtoehtoista supistettua versiota. 2022).
Jatkotutkimussuunnitelma
Gubbels, Bjelland & Roos 2022.) Vaikka 22 kohdan asteikko saavutti parempia tuloksia, sitä ei käytetty tässä tutkimuksessa. Vanhempien stressin, vanhemmuuden käyttäytymisen ja esikouluikäisten lasten sosiaalisen osaamisen suhde luokkahuonekäyttäytymisongelmiin. 2011 Päivittäisen kortisolin reaktiivisuuden ymmärtäminen lastenhoidossa: Turvallisen kiintymyksen mahdollinen rooli hoitajiin.
Can entry into child care age and quality of child care predict adjustment in kindergarten. Children's energy balance-related behaviors (EBRBs) and in chronic stress by parents' educational level. Association between screen time and chronic stress and temperament in preschool children: results from the DAGIS study.
Hair cortisol concentrations in higher- and lower-stress mother-daughter pairs: a pilot study of associations and moderators. Susceptibility to the depressogenic effect of stress and HPA axis reactivity in adolescence: a review of gender differences. Hair cortisol as a biological marker of chronic stress: current status, future directions, and unanswered questions.
Associations between serum, salivary, and hair cortisol and child-reported ratings of stress in elementary school girls: Correlates of cortisol and childhood stress. Morning-to-afternoon increases in cortisol concentrations in infants and toddlers in child care: Age differences and behavioral correlates. The influence of children's socioemotional development on parenting styles: the moderating effect of social attraction.
