Vanhempien sukupuolen vaikutus vanhemmuustyyleihin
Vanhemmuustyylejä tarkasteltaessa ylisuojeleva vanhemmuustyyli ja kontrolloiva vanhemmuustyyli eroavat muista vanhemmuustyyleistä matalimmilla keskiarvoilla, sillä hoivaava, struktuurinen ja käytöksen kontrolli vanhemmuustyylit ovat keskiarvoiltaan lähes identtisiä äitien ja isien kyselyyn vastausten perusteella (Taulukko 5). Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko vanhempien sukupuolella eroa vanhemmuustyyleissä. Tuloksena voidaan todeta, että äideillä ja iseillä ei ole eroa vanhemmuustyyleissä sekä, että äitien ja isien vanhemmuustyyleissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.
Hiuskortisolitasojen ja vanhemmuustyylien välillä ei ole yhteyttä lasten stressitasoihin.
Hiuskortisolitasojen ja hoivaavan vanhemmuustyylin välillä on heikko positiivinen yhteys (r.=.026, n=634, p=.508). Hiuskortisolitasojen ja struktuurisen vanhemmuustyylin välillä on heikko positiivinen yhteys (r.=.054, n=639, p >.1). Hiuskortisolitasojen ja käytöksen kontrolli vanhemmuustyylin välillä on merkityksetön negatiivinen yhteys (r.=-.002, n=638, p <,1).
Hiuskortisolitasojen ja epäasiallisen kontrolli vanhemmuustyylin välillä on heikko positiivinen yhteys (r.=.030, n=640, p <0.5). Hiuskortisolin ja ylisuojelevan vanhemmuustyylin välillä on heikko positiivinen yhteys (r.=.042, n=638, p <.1).
Taulukko 5. Kyselyyn vastanneiden vanhempien vastausten keskiarvo ja keskihajonta jaoteltujen vanhemmuustyylien mukaan
Jaotellut Kyselyyn vastannut
vanhemmuustyylit vanhempi N Keskiarvo Keskihajonta Hoivaava
vanhemmuustyyli
Äiti 693 4,28 ,388 Isä 94 4,14 ,432 Struktuurinen
vanhemmuustyyli
Äiti 694 4,29 ,381 Isä 95 4,23 ,387 Käytöksen
kontrolli
vanhemmuustyyli
Äiti 695 4,26 ,489 Isä 94 4,23 ,434 Kontrolloiva
vanhemmuustyyli
Äiti 698 2,70 ,553 Isä 95 2,77 ,547 Ylisuojeleva
vanhemmuustyyli
Äiti 697 2,67 ,641 Isä 93 2,90 ,613
Taulukko 6. Pearsonin korrelaatiokerroin luokitelluista hiuskortisoleista 1 ja 2 (HCC1 & HCC2) ja vanhemmuustyyleistä
HCC 1 HCC2 Hoivaava Struktuurinen Käytöksen kontrolli Epäasiallinen kontrolli Ylisuojeleva
(N= 677) (n=597) (N=633) (N=636) (N=637) (N=640) (N=638)
HCC 1 Korrelaatio 1 .859** .023 .038 .004 -.021 .042 1 Sig. <.001 .558 .334 .928 .596 .290
HCC 2 Korrelaatio .859** 1 .017 .053 -.057 -.034 .043 Sig. <.001 .628 .206 .176 .421 .313
Tulokset osoittavat, että hiuskortisolitasojen ja vanhemmuustyylien välillä ei ole merkittävää yhteyttä. Voidaan todeta, että vanhemmuustyyleillä ja lapsen hiuskortisolitasojen välillä ei ole vaihtelua. Struktuurisella vanhemmuustyylillä ja hiuskortisolitasoilla oli kuitenkin eniten yhteyttä verrattuna muihin vanhemmuustyyleihin, vaikka yhteys jäikin heikoksi, mutta on kuitenkin lähimpänä voimakkaan yhteyden rajaa (r.= >.05). Tämä osoittaa, että mitä struktuurisempi vanhemmuustyyli vanhemmalla on sitä korkeammat ovat lapsen kortisolitasot. (Taulukko 6.)
5. 3 Lasten stressitason ennustaminen vanhemmuustyyleistä pitkällä aikavälillä
Regressioanalyysin avulla tutkittiin ennustavatko vanhemmuustyylit lasten stressitasoa neljän kuukauden aikavälillä. Tulokset osoittavat, että vanhemmuustyylit ennustavat lasten stressitasoja pitkällä aikavälillä. Käyttäytymisen kontrolli vanhemmuustyyli ja struktuurinen vanhemmuustyyli ennustavat muita vanhemmuustyylejä enemmän lasten korkeampia stressitasoja. Voidaan todeta, että hiuskortisoli 1 ja hiuskortisoli 2 vahvistavat toisiaan ja aineisto käyttäytyy johdonmukaisesti. Tuloksista ilmenee, että yhden kuukauden hiuskortisoliarvojen ja vanhemmuustyylien välillä (F (5, 617) =1,966, p=.082, r=.016) on todella lähellä tilastollisesti
merkittävää yhteys (r=.082, p<.05), joten se voidaan ottaa huomioon tarkastelussa.
Vanhemmuustyyleistä struktuurinen vanhemmuustyyli (r=.020, p<.05) ja käytöksen kontrolli vanhemmuustyyli (r=.092, p>.05) ovat lähimpänä tilastollisesti merkittäviä (Taulukko 7.). Näitä arvoja ei voida huomioida merkittäviksi, korkeintaan kohtalaisiksi. Nämä tulokset ovat kuitenkin otettava huomioon, sillä samat vanhemmuustyylit nousevat esille neljän kuukauden stressitasoissa.
Taulukko 7. Lineaarinen regressioanalyysi selittävänä muuttujana hiuskortisolinäyte 1
Model summary R R Square ,125 ,016
ANOVA Sum of Squares df F Sig.
Regressio 53079,708 5 1,966 ,082 Residual 3331381,740 617
Coefficients B t Sig.
Hoivaava -14,872 -1,586 ,162 Struktuurinen 22,693 2,338 ,020
Käytöksen kontrolli -13,066 -1,688 ,092 Epäasiallinen kontrolli -4,168 -,704 ,482 Ylisuojelu 5,363 1,081 ,280
Neljän kuukauden hiuskortisoliarvojen ja vanhemmuustyylien välillä on (F (5,543)=2,348, p=.040, r=.021) on melkein merkitsevä yhteys, sillä p-arvo on lähenee tilastollisesti merkittävän rajaa (r=,040, p<,05). Taulukosta tulee ilmi, että struktuurinen vanhemmuustyyli (r=,006, p<,001) on tilastollisesti merkittävä ennustaja, sekä käytöksen kontrolli vanhemmuustyyli (r=,056, p<,05) on melkein merkitsevä, sillä arvo on vain hieman yli ,05 rajaa. (Taulukko 8.)
Taulukko 8. Lineaarinen regressioanalyysi selittävänä muuttujana hiuskortisolinäyte 2 Model summary R R Square
,145 ,021
ANOVA Sum of Squares df F Sig.
Regressio 86087,379 5 2,348 ,00 Residual 3981571,878 543
Coefficients B t Sig.
Hoivaava -18,700 -1,618 ,106 Struktuurinen 33,654 2,777 ,006 Käytöksen kontrolli -18,624 -1,916 ,056 Epäasiallinen kontrolli -4,007 -,543 ,588 Ylisuojelu -2,908 ,475 ,635
Tulokset osoittavat, että käyttäytymisen kontrolli vanhemmuustyyli ja struktuurinen vanhemmuustyyli ennustavat eniten lasten stressitasoja pitkällä aikavälillä; kahden kuukauden regressioanalyysissa ja neljän kuukauden regressioanalyysissä samat vanhemmuustyylit ovat tilastollisesti merkittäviä.
6 POHDINTA
Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vaikuttavatko vanhemmuustyylit lasten stressitasoihin sekä, että ennustavatko vanhemmuustyylit lapsen stressitasoja pitkällä aikavälillä. Näiden lisäksi tarkasteltiin miten lapsen sukupuoli ja vanhempien sukupuoli vaikuttavat lasten stressitasoihin. Ennakko oletuksena oli, että vanhemmuustyylit vaikuttavat lasten stressitasoihin, sillä vanhemmilla ja vanhemmuudella on ylipäätään iso vaikutus lasten hyvinvointiin ja kehitykseen. Tulokset osoittivat, että vanhemmuustyylit eivät saavuttaneet merkittävää vaikutusta lasten stressitasoihin. Tulokseen voi vaikuttaa se, että lasten stressin syntyminen koostuu monista tekijöistä, ei pelkästään vanhempien käyttäytymisestä. Lapsen
kehitystä tukiessa on hyvä huomioida kehitykseen vaikuttavat tekijät, kuten kasvatus ja opetus (Sajaniemi ym. 2015, 10). Lapset viettävät ison osan arjesta varhaiskasvatuksessa, jossa esiintyy stressiä lisääviä tekijöitä (Sajaniemi, Suhonen & Kontu. 2011, 48), kuten esimerkiksi melu, vaihtuvat työntekijät tai ongelmat kaveri- ja vertaissuhteissa. Joissakin tutkimuksissa on osoitettu, että lasten kortisolitasot ovat korkeammat päivähoidossa kuin kotioloissa, mikä viittaa stressiä säätelevien järjestelmien lisääntyneeseen kuormitukseen (Vermeer & van Ijzendoorn 2006). Vaikka tässä tutkimuksessa hiuskortisolinäytteet on kerätty päiväkotipäivän aikana, ei keräyspaikka vaikuta lasten kortisolitasoihin, sillä hiuskortisolilla mitataan pitkän aikavälin stressiä. Lapsilla, joilla kortisoli vähenee päiväkotipäivän aikana, on tutkimusten mukaan osoitettu, että tätä tapahtuu myös kotona (Banades, Dmitrieva & Watamura 2011,156). Tämä osoittaa, että kortisolin nousu ja lasku ei suoranaisesti olisi paikkasidonnaista.
Vanhemmuustyylit saattavat vaihdella eri kasvatustilanteissa, jota tässä tutkimuksessa ei otettu huomioon.
Tutkimuksessa tarkasteltiin ennustavatko vanhemmuustyylit lasten stressitasoja pitkällä aikavälillä. Ennakko oletuksena oli, että negatiivisemmat vanhemmuustyylit kuten epäasiallinen kontrolli vanhemmuustyyli ja ylisuojeleva vanhemmuustyyli olisivat ennustaneet lapsen stressitasoja. Ylisuojeleva vanhempi on lasta kohtaan liian varovainen, eikä lapsen anneta koettaa omia rajojaan. Jos lapsi ei pääse koettelemaan omia rajoja, ei lapsen stressinsietokyky voi kehittyä. Hendrickin (1992) mukaan lapset, jotka pääsevät tekemään itsenäisesti päätöksiä ja valintoja kokevat voimaannuttavia tunteita, sekä lisää lasten itseluottamusta. (Sajaniemi, Suhonen & Kontu 2011, 46). Toisaalta tilanteissa, jossa lasta suojellaan liikaa, lapsi ei välttämättä koe stressiä ollenkaan. Tämä olisi ristiriidassa tutkimuksen tulosten kanssa. Epäasiallisen kontrollin vanhemmuustyylin omaavat vanhemmat kohtelevat lapsia huonosti ja lapsella voi olla turvaton olo, joka osaltaan nostaisi lasten kortisolitasoja. Liian ankara kasvatus lisää lasten stressitasoja (Sandberg 2000). Tässä tutkimuksessa vanhemmat arvioivat itsensä vähiten epäasiallisiksi ja ylisuojeleviksi ja eniten huolehtiviksi, struktuurisiksi ja käyttäytymistä kontrolloiviksi. Tämä tulos voi vaikuttaa tuloksiin, sillä tulokset saattaisivat olla erilaiset, jos vanhemmat olisivat arvioineet itsensä toisin tai mukana olisi ollut epäasialliseksi tai ylisuojelevaksi itsensä arvioivia vanhempia. Tuloksiin voi myös vaikuttaa vanhempien itsensä
arviointi; kuinka moni luotettavasti arvio itsensä, sillä vaikka kyselyn vastaukset ovat anonyymit, voi vanhemmalla olla paineet arvioida itsensä negatiivisessa valossa tai vanhemmat eivät tunnista itsessään tietyn vanhemmuustyylin piirteitä.
Lineaarisen regressioanalyysin tulokset osoittavat, että käytöksen kontrolli vanhemmuustyyli ja struktuurinen vanhemmuustyyli ennustavat lasten stressitasoja pitkällä aikavälillä, tässä tutkimuksessa neljän kuukauden aika välillä. Struktuurinen vanhemmuustyyli nousi myös muita vanhemmuustyylejä enemmän esille korrelaatioanalyysissä. Vaikka struktuurisen vanhemmuustyylin merkitsevyys oli heikohko, voidaan tulos ottaa huomioon, sillä sama tulos nousee esille regressioanalyysissä. Struktuurinen ja käytöksen kontrolli vanhemmuustyyli ovat tyyleiltään eniten samanlaiset verrattuna muihin vanhemmuustyyleihin. Näissä vanhemmuustyyleissä korostuu tilan antaminen lapsen itsenäistymiselle. Eroavaisuuksina näissä vanhemmuustyyleissä on, että struktuurinen vanhemmuustyyli korostaa lapsille rajojen asettamista ja selkeiden ohjeiden antamista, kun taas käyttäytymisen kontrolli vanhemmuustyylissä korostuu vanhempien selkeät käyttäytymisen odotukset, eivätkä vanhemmat ole liian tiukkoja. Näissä vanhemmuustyyleissä vanhemmat toivovat lapsiltaan tietynlaista käyttäytymistä. Vaikka struktuurinen vanhempi on lasta tukeva ja kannustuvat lapsia suoriutumaan tehtävistä itsenäisesti, voi tämänlainen toiminta tulosten perusteella myös lisätä lasten stressitasoja. Struktuurisessa vanhemmuustyylissä esiintyy myös epäjohdonmukaisuutta, jolloin vanhemmat käyttäytyvät muun muassa arvaamattomasti, eivätkä noudata laatimiaan sääntöjä. Vanhemman tuen puute voi herättää lapsessa hämmennystä ja stressireaktioita (Sandberg 2000), siitä miten tulisi käyttäytyä tilanteissa, joissa vanhemmat eivät noudata yhdessä laadittuja sääntöjä. Olisi voinut ajatella, että tutkimuksessa esiintyvistä viidestä vanhemmuustyylistä struktuurinen vanhemmuustyyli olisi ollut vähiten stressiä ennustava vanhemmuustyyli. Käyttäytymisen kontrolli vanhemmuustyylin lapsen stressitasojen ennustavuuden voisi selittää muun muassa lapsen valvonta ja etuoikeuksien poistaminen.
Lasten stressitasoja voi nostaa epäsäännöllisyys ja epäselvät säännöt, jolloin liialliset muutokset voivat horjuttaa lapsen kehityksen kulmakiveä; perusturvallisuutta (Sandberg 2000).
Tutkimuksessa haluttiin selvittää onko lapsen sukupuolella eroavaisuuksia lapsen stressitasoissa. Ennakko oletuksena oli, että tytöillä on korkeammat kortisolitasot kuin pojilla.
Tulokset osoittivat, että lapsen sukupuolella on eroavaisuuksia lasten stressitasoissa. Tässä tutkimuksessa pojilla on korkeammat kortisolitasot kuin tytöillä. Tytöillä esiintyi poikia enemmän matalia kortisolitasoja ja pojilla esiintyi enemmän korkeita kortisolitasoja. Tutkimuksessa mukana olleita tyttöjä ja poikia on lähes saman verran, joten lasten määrällä ei voida selittää tulosten eroavaisuuksia. Tyttöjen ja poikien kortisolitasot myös pysyivät neljän kuukauden aikana lähes samoina. Pojilla kortisolitasot laskivat hieman kahden kuukauden aikana, kun taas tytöillä kortisoliarvot pysyivät lähes yhtäläisinä. Näihin tuloksiin voi vaikuttaa tyttöjen ja poikien väliset erot kortisolin erittymisessä, sekä yksilölliset tapahtumat näytteiden oton aikaan.
Sukupuolten väliset erot eivät ilmene pelkästään positiivisissa elämäntapahtumissa, joille yksilö altistuu vaan myös elämäntapahtumille, jolle voi olla herkkä. Sukupuolten väliset erot HPA- akselin stressivasteissa johtuvat stressitekijän tyylistä; esimerkiksi pojat kokevat stressiä enemmän sosiaalisissa tilanteissa. (Oldehinkel & Bouma 2010, 1761-1763.) Stroudin ym. (2002) mukaan miehet reagoivat suoritushaasteisiin voimakkaammin kuin naiset, kun taas naiset kokevat stressiä tilanteissa, jossa mahdollisuus sosiaaliseen hylkäämiseen, sekä Murberg ja Bru (2004) ovat todenneet, että tytöt kokevat poikia enemmän koulumenestyksestä stressiä, kun taas pojat kokivat tyttöjä enemmän stressiä muun muassa ristiriidoista opettajien, ikätovereiden ja vanhempien kanssa (Östberg, Almquist, Folkesson, Låftmann, Modin & Lindfors 2015, 406).
Tässä tutkimuksessa olevat pojat ovat voineet kokea enemmän sosiaalista stressiä, esimerkiksi kotona perheen kesken tai varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatus, kuten koulukin on lapsen työympäristö ja sosiaalisten suhteiden syntymisen paikka (Östberg ym. 2015, 406). Kaikki kortisolin nousuun vaikuttavat tekijät tulee ottaa huomioon pitkäkestoista stressiä tarkasteltaessa, sillä neljän kuukauden aikana lapset ovat voineet kokea stressiä erilaisista tilanteista, eivät pelkästään vanhemmuustyylien tai varhaiskasvatuksen johdosta. Tässä tutkimuksessa ei tutkittu yksittäisiä lapsia, joten tarkempiin stressitasojen nousuun johtaneisiin syihin ei voida syventyä.
Luotettavuuden pohdinta
Tämän tutkimuksen vahvuuksia ovat iso otoskoko, hiuskortisolimittarin käyttö, joka kuvaa pitkäkestoista stressiä, sekä CGPQ-vanhemmuustyyli mittarin käyttäminen. Lisäksi lasten ja vanhempien sukupuolta tarkasteltiin kattavasti. Hiuskortisolimittarin luotettavuutta voidaan tarkastella muutamalta eri kantilta. Hiuskortisolinäytteiden kerääminen on tapahtunut luotettavasti koulutettujen päiväkodin työntekijöiden avulla. Hiuskortisolinäytteiden analysoinnin on suorittanut useita hiuskortisolitutkimuksia tehnyt professori Clemens Kirschbaum, joka on yhdessä Tobias Stalderin kanssa julkaissut menetelmäkatsauksen kyseisestä hiuskortisolin analysoinnista(Stalder & Kirschbaum 2012). Hiuskortisoli on luotettavin menetelmä tutkia pitkäkestoista stressiä. Myös Ouellette ym. (2015, 528) ovat todenneet, että heidän tutkimuksensa antaa alustavaa tukea hiuskortisolin pätevyydestä pitkäkestoisen stressin indeksinä. Tämän tutkimuksen yksi vahvuus on, että kortisolipitoisuuksia tarkasteltiin neljältä viimeisimmältä kuukaudelta hetkittäisten stressitasojen sijaan. Tutkimuksessa stressiä mitattiin ainoastaan hiuskortisolilla, joka on tutkimuksen ainoa lapsen stressiä mittaava mittari.
Kattavamman tiedon stressitasoista saisi käyttämällä myös muita stressimäärityksiä. Tällainen menetelmä olisi voinut olla esimerkiksi kysely (Stalder ym. 2017., Vanaelst ym. 2012), mutta tutkimuksen ikäryhmälle kysely olisi voinut olla haastava toteuttaa luotettavasti. Kuitenkin huoltajille olisi voinut suunnitella kyselyn, jossa tarkastellaan, sitä kuinka stressaantunut lapsi on ollut neljän kuukauden aikana ja sitä, että onko lapsen ja perheen elämässä tapahtunut jotain uutta, joka voisi osaltaan vaikuttaa lapsen stressitasoihin.
Tässä tutkimuksessa yhtenä vaihtoehtona oli käyttää Rayn ja Sleddensin ym. (2022) uutta vaihtoehtoista 22 kohdan pelkistettyä versiota CGPQ:sta. Uudessa versiossa on 6 kohtaa vähemmän kuin DAGIS- tutkimushankkeen huoltajan kyselylomakkeen 29 kohdasta. Ray ja Sleddens ym. (2022) typistivät mittaria, jotta saataisiin entistä tarkemmat tulokset sitä käytettäessä. Mittari on myös osoitettu kelvolliseksi käytettäväksi suomalaisessa kontekstissa ja sen yhdenmukaisuus alkuperäisen 69-kohtaisen asteikon kanssa on korkea. Myös 29-kohtaisen asteikon on todettu olevan käyttökelpoinen, sillä 29-kohtaisella ja 22-kohtaisella asteikolla on tyydyttävä sopivuus ja yhteneväisyys 69-kohdan versioon. Tutkimus osoitti, että 22-kohtainen asteikko sai vahvempia tuloksia kuvattaessa viiden korkeimman asteen konstruktiota, vaikka ei kata täysin alkuperäisen 69-kohtaisen asteikon ulottuvuuksia. (Ray, Sleddens, Figueiredo,
Gubbels, Bjelland & Roos 2022.) Vaikka 22-kohtainen asteikko on saanut paremmat tulokset, tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan päädytty käyttämään sitä. Molempien asteikkojen tulosten tarkastelun jälkeen tässä tutkimuksessa saatiin paremmat tulokset käyttämällä DAGIS- kyselylomakkeen 29 kohtaa.
Tutkimuksessa ei ole otettu huomioon perheen sisäisiä ongelmia, kuten esimerkiksi avioero, vanhempien alkoholismi tai vanhempien työttömyys. Perheen ongelmat voivat vaikuttaa lasten stressitasoihin, sekä lisätä riskiä käyttäytymis- ja tunne-elämän ongelmiin, varsinkin jos nämä kokemukset on koettu äskettäin (Harland, Reijneveld, Brugman, Verloove-Vanhorick & Verhulst 2002, 182). Furniss, Beyer ja Müller (2009) ovat todenneet kolmen tai useamman isomman elämäntapahtuman vaikuttavan lapsen mielenterveyteen merkitsevästi sekä, että lapset ovat haavoittuvaisempia altistuessa vanhempien konflikteille ja stressille. Vanhempien käyttämä vanhemmuustyyli saattavat vaihdella vanhemman omien elämänkokemusten vaikutuksesta tai vanhempien kokemasta stressistä. Tutkimuksen tuloksissa ei ole otettu huomioon vanhempien stressiä, jonka on havaittu heikentävän vanhemmuuden laatua (Abidin 1992; Belsky 1984).
Vanhempien stressi voi vaikuttaa esimerkiksi vanhempien vastauksiin kyselylomaketta täyttäessä.
Tulosten yleistettävyys
Tulosten yleistettävyys on hyvä. Sitä tukevat luotettaviksi todettujen menetelmien käyttö kuten hiuksen kortisolipitoisuuden ja taustatietojen mittaaminen, sekä CGPQ- mittarin käyttö vanhemmuustyylien luokittelussa. Lisäksi yleistettävyyttä lisää se, että hiusnäytteen otossa, tietojen tallentamisessa ja käsittelyssä toimijoina olivat joko koulutettu tutkimushenkilökunta tai tehtäviinsä perehdytetty päiväkotihenkilökunta. Tällä tavalla mittaukset on pyritty tekemään tutkittaville johdonmukaisesti samalla tavalla.