Kuvitteellisessa sukupolvenvaihdoksessa I metsätila siirtyy rintaperilliselle eli verotus on ke- vyempää kuin kuvitteellisessa sukupolvenvaihdoksessa II. Tuloksia on kuvailtu kahdeksan eri kuvaajan muodossa. Ensin on osoitettu, miten tuottovaatimus vaikuttaa luovutustapojen kan- nattavuuteen sukupolvenvaihdoksessa. Myöhemmin esitellään omistusajan vaikutus. Lisäksi on vertailtu lahjanluonteisia kauppoja keskenään, viimeisenä vertaillaan lahjan ja perinnön kan- nattavuutta.
Kuva 10. Metsätilan sukupolvenvaihdos kahden prosentin korkokannalla eri omistusajalla.
Kahden prosentin tuottotavoitteella 10 ja 20 vuoden omistusajalla luovutustapojen välillä ei ole huomattavaa eroavaisuutta, kaikki luovutustavat ovat käytännössä yhtä kannattavia taloudelli- sesti. 30 vuoden omistusaikaan siirryttäessä lahjasta tulee selvästi kannattavin ja SPV-kaupasta vähiten kannattavin ratkaisu. Kuvasta voi tehdä tulkinnan, että metsävähennyshyöty kauppa- pohjaisilla sukupolvenvaihdossiirroilla näkyy vielä 20 vuoden omistusajalla, muttei enää 30 vuoden omistusajalla. Osittaisena syynä on myös se, että lahjan ja perinnön osalta tulee alkuun maksettavaksi isommat verot, joten kaupan sisältävät vaihtoehdot hyötyvät pienemmistä luo- vutuksessa syntyvistä veroista parhaiten silloin, kun omistusaika on lyhyt.
Kuva 11. Metsätilan sukupolvenvaihdos kolmen prosentin korkokannalla eri omistusajalla.
Kolmen prosentin tuottovaatimuksella luovutustapojen välille syntyy selviä eroja siirryttäessä lyhyemmältä omistusajalta pidempään. Lahjan, perinnön ja vielä lahjanluonteisen kaupan, jossa kaupan osuus on 25 prosenttia, osalta kannattavuuden käyrä näyttää lineaariselta. SPV-kau- passa ero nykyarvoissa 20 ja 30 vuoden omistusajan välillä on jo melko olematon. Kolmen prosentin tuottovaatimuksella kaikki metsävähennys tulee käytetyksi kahden ensimmäisen kau- den aikana jokaisessa eri strategiassa. Metsävähennyksen puuttuminen kolmannella kaudella näkyy strategioissa selvästi SPV-kaupan nykyarvon kehityksen taantumisena.
Kuva 12. Metsätilan sukupolvenvaihdos neljän prosentin korkokannalla eri omistusajalla.
Neljän prosentin korkokannalla vaihtoehdot ovat ryhmittyneet jo 10 vuoden omistusajalla niin, että lahja ja perintö ovat kannattavimmat vaihtoehdot ja SPV-kauppa vähiten kannattavin. Erot luovutustapojen välillä kasvavat omistusajan pidentyessä. Huomioonpistävänä asiana erottuu SPV-kaupan nykyarvo, joka on negatiivinen kaikissa omistusajoissa. Kolmen ja neljän prosen- tin tuottovaatimuksilla tulokset näyttävät selvästi enemmän samankaltaisilta verrattuna kahden ja kolmen prosentin tuottovaatimuksella tehtyihin laskelmiin.
Kuva 13. Metsätilan sukupolvenvaihdoksen kannattavuuden vertailua eri korkokannoilla ja strategioilla 30 vuoden omistusajalla.
30 vuoden omistusaika hahmottelee tilannetta, jossa luovutuksensaaja on tietoinen, että metsä- tila on hänen hallinnassaan hyvinkin pitkään. Kuvaajasta erottuu lahjanluonteisen kaupan (kau- pan osuus 25 %) tasainen nykyarvo korkokannasta riippumatta. Kuvaajasta voi tehdä sellaisen- kin huomion, että kolmen prosentin tuottovaatimuksella saa paremman nykyarvon kuin vastaa- villa vaihtoehdoilla tuottovaatimuksen ollessa neljä prosenttia. Tämä heijastaa sitä, että pitkällä
omistusajalla tuottovaatimuksen merkitys pienenee korkoprosentin kasvaessa; ei ole enää juu- rikaan väliä, toteuttaako metsätaloudessa kolmen vai neljän prosentin korkoa.
Kuva 14. Metsätilan sukupolvenvaihdoksen kannattavuuden vertailua eri korkokannoilla ja strategioilla 20 vuoden omistusajalla.
20 vuoden omistusajalla kahden prosentin tasainen nykyarvo kaikilla luovutustavoilla erottuu kuvaajalta. Maltillisen tuottovaatimuksen ja 20 vuoden aikatähtäimellä sukupolvenvaihdok- sessa ei ole taloudellisessa mielessä suurempaa merkitystä, mikä strategia valitaan. Tulokset osoittavat, että luovutuksensaajan on tärkeää tietää, kuinka pitkään hän aikoo pitää metsätilaa itsellään ennen seuraavaa sukupolvenvaihdosta. Erot lahjan hyväksi alkavat etenkin kahden prosentin tuottovaatimuksella kasvaa merkittävästi siirryttäessä omistusajan pituudessa 20 vuo- desta 30 vuoteen.
Kuva 15. Metsätilan sukupolvenvaihdoksen kannattavuuden vertailua eri korkokannoilla ja strategioilla 10 vuoden omistusajalla.
10 vuoden omistusajalla kahden ja kolmen prosentin korkokannoilla nykyarvo pysyy pitkälti samoissa lukemissa luovutustavasta riippumatta, kun taas neljän prosentin korkokannalla näh- dään selvää lineaarista kasvua siirryttäessä SPV-kaupasta lahjaan. Kuten 20 ja 30 vuoden omis- tusajoilla, niin myös 10 vuoden omistusajalla tuottovaatimuksen pienentyessä sitä kannatta- vammaksi tulevat kaupan sisältävät vaihtoehdot. Lahja ja perintö taas ovat kannattavampia, kun tuottovaatimus on korkea. Tällainen kehityskaari näkyy 10 vuoden kuvaajassa selkeämmin kuin 20 ja 30 vuoden omistusajan kuvaajissa.
Kuva 16. Lahjanluonteisten kauppojen vertailua eri korkokannoilla ja omistusajoilla.
Lahjanluonteisten kauppojen vertailussa huomataan, että neljä viivaa kuudesta noudattaa sa- mansuuntaista kehitystä omistusajasta toiseen. Viivoista kolme pitää sisällään lahjanluonteisen kaupan, jossa kaupan osuus on 25 prosenttia. Vain kahden prosentin tuottovaatimuksella 50- prosenttisesti kaupan sisältävä lahjanluonteinen kauppa selviytyy vertailussa 25-prosenttisesti kaupan sisältäviin lahjanluonteisiin kauppoihin. Yhteenvetona kuvaajasta voi todeta sen, että pienemmällä tuottovaatimuksella kaupan prosentuaalista osuutta voidaan nostaa ilman, että ny- kyarvo pienenee merkittävästi. Suuremmilla tuotto-odotuksilla nykyarvo laskee heti, kun kau- pan osuus kasvaa.
Kuva 17. Lahjan ja perinnön vertailua eri korkokannoilla ja omistusajoilla.
Lahja ja perintö noudattelevat hyvin paljon samanlaista kaavaa veroseuraamuksiltaan metsäti- lan sukupolvenvaihdoksessa. Metsälahjavähennys on laskelmien tilalla niin pieni, että sitä voi käyttää vain ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella, eikä metsälahjavähennys käytännössä näy tuloksissa. Kuvaaja osoittaa, että tässä tapauksessa lahja on lähes aina perintöä järkevämpi rat- kaisu taloudellisesti. Lahjan etuja verrattuna perintöön on se, että lahjaveroa täytyy maksaa hieman perintöveroa vähemmän sekä se, että lahjan osalta voidaan hyödyntää metsälahjavä- hennystä.
Taulukko 9. Kuvitteellisen sukupolvenvaihdoksen I kannattavuuden vertailun tulokset yhteen- vetona. Jokaisen omistusajan ja korkokannan paras vaihtoehto on lihavoitu.
2 % 3 % 4 %
10 v 20 v 30 v 10 v 20 v 30 v 10 v 20 v 30 v
SPV-kauppa 6 097 20 252 22 980 - 177 6 347 8 746 - 5 637 - 3 418 - 5 550 LL (50-50) 5 983 22 142 29 126 3 232 14 141 23 888 2 148 10 744 13 794 LL (75-25) 7 260 22 073 35 715 7 879 22 573 39 386 10 678 24 496 32 414 Lahja 1 899 21 997 42 301 6 618 30 917 54 800 13 843 38 807 51 537 Perintö 3 674 20 586 40 794 7 624 29 452 53 222 14 619 37 186 49 916 Taulukkoon 9. on koostettu tulokset eri korkokannalla ja omistusajalla. Taulukkoon on lihavoi- dulla tekstillä korostettu paras vaihtoehto kullakin korkokannalla ja omistusajalla. Tuloksista selviää, että kolmen ja neljän prosentin korkokannalla lahja on aina kannattavin vaihtoehto, kun omistusaika on vähintään 20 vuotta. Kahden prosentin korkokannalla ja lyhyimmillä omistus- ajoilla taloudellisesti kannattavimmiksi vaihtoehdoiksi nousevat lahjanluonteiset kaupat.
Tulokset osoittavat, että mitä pidempi on sukupolvenvaihdoksen tarkasteluväli, sitä arvokkaam- maksi lahjan arvo nousee. Jos sukupolvenvaihdoksessa ei ole selvää tietoa, kuinka pitkään
luovutuksensaajan oletetaan pitävän metsätilaa itsellään, kahden prosentin tuottovaatimus on kultainen keskitie. Kahden prosentin korkokannalla ja 20 vuoden omistusajalla laskelmissa kaikki vaihtoehdot ovat hyvin lähellä toisiaan.
Tulokset ovat lopulta sellaiset kuin niiden tavallaan kuuluisikin olla – lahja on selvästi kannat- tavin ratkaisu ja SPV-kauppa vähiten kannattavin. Tuloksista ilmenee myös, että suurella tuot- tovaatimuksella ja pitkällä metsänomistusajalla vaihtoehtojen vertailulle ei ole juuri perusteita;
lahja on aina selvästi kannattavin ratkaisu kyseisillä ehdoilla. Lisäksi ehkä hieman yllättävänä- kin huomiona tulee esille, että kolmen ja neljän prosentin tuottovaatimuksella tulokset näyttävät samankaltaisilta. Kahden prosentin tuloksissa vaihtoehdot eroavat suuresti vain 30 vuoden omistusajalla. 10 ja 20 vuoden omistusajoilla mikään vaihtoehto ei erotu muista, ei muita pa- remmalla kannattavuudella eikä muita huonommallakaan.
Yhteenvetona tuloksista voi todeta tiivistetysti, että kahden prosentin tuottovaatimuksella vaih- toehdot ovat jokseenkin yhtä hyviä. Samoin tilanteessa, jossa vaihtoehdoksi on valittu lahjan- luonteinen kauppa, jossa kaupan osuus on 25 prosenttia, vaihtoehdot ovat yhtä hyviä kullakin korkokannalla. Toki tulokset ilmentävät sen, että mitä pidempi on omistusaika, sitä korkeam- maksi nykyarvo nousee.