5 Tutkimustulokset
Seuraavaksi esittelemäni tutkimustulokset pohjautuvat lähdetekstin ja suomennoksen väliseen vertailuun. Ensiksi kerron, minkä verran tekstit sisältävät monikielisyyttä, millaisia ominaisuuksia vieraskielisillä tekstisekvensseillä on ja millaisia funktioita monikielisyys teksteissä täyttää. Sen jälkeen esittelen Ihimaeran ja suomentajan lähdetekstissä ja suomennoksessa käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joita havainnollistan esimerkein ja sitten suomentajan kokonaiskäännösstrategian vieraskielisen tekstiaineksen kääntämisessä.
Tarkastellakseni koodinvaihtojen jakautumista lähdetekstin eri osissa, jaoin romaanin tekstisivut (102 s.) kolmeen 34-sivun pituiseen osaan. Koodinvaihtojen määrä jakautuu epätasaisesti romaanin alku-, keski- ja loppuosassa: niitä on eniten viimeisen kolmanneksen muodostavassa loppuosassa, toiseksi eniten alkuosassa ja vähiten romaanin keskiosassa, kuten taulukko 2 havainnollistaa. Valtaosa eli 63,5 prosenttia lähdetekstin maorinkielisistä koodinvaihdoista on yhden sanan pituisia. Loput 36,5 prosenttia koodinvaihdoista ovat yhtä sanaa pidempiä tekstisekvenssejä vaihdellen kahdesta sanasta kokonaisiin virkkeisiin. Pisin maorinkielinen koodinvaihto sekä lähdetekstissä (24) että suomennoksessa (35) on 74:n sanan pituinen useasta virkkeestä koostuva tekstikappale. Myös yhden sanan pituiset maorinkieliset koodinvaihdot jakautuvat lähdetekstissä epätasaisesti painottuen romaanin alkuun ja loppuun, kun taas sanaa pidempien koodinvaihtojen määrä moninkertaistuu romaanin loppuosassa.
Taulukko 2. Maorinkielisten koodinvaihtojen jakautuminen lähdetekstissä
Romaanin osa Yhden sanan pituiset koodinvaihdot
Yhtä sanaa pidemmät koodinvaihdot
Koodinvaihtoja yhteensä Alkukolmannes
(4–44)
143 35 178
Keskikolmannes (45–85)
55 33 88
Loppukolmannes (86–122)
128 119 247
Yhteensä 326 187 513
Lähdetekstin sisältämä vieraskielinen aines on avointa, sitä on runsaasti ja se on pääkieleen integroimatonta. Lähdetekstissä yksittäisinä vieraskielisinä sanoina esiintyvien koodinvaihtojen jakautuminen sanaluokkiin myötäilee suullisen koodinvaihdon tutkimuksessa havaittua. Valtaosa eli 89,9 prosenttia yhden sanan pituisista koodinvaihdoista on sanaluokaltaan substantiiveja (293 esiintymää). Loput 10,1 prosenttia ovat verbejä (8 esiintymää), adjektiiveja (10 esiintymää) ja partikkeleita (15 esiintymää). Aineistossa on kuitenkin paljon toistuvuutta: jotkin sanat toistuvat tekstissä huomattavan monta kertaa, kuten taulukko 3 osoittaa. Sanatasolla tarkasteltuna 326 yhden sanan pituisen koodinvaihdon kokonaismäärä muodostuu yhteensä vain 88 eri sanasta, joista 72 (eli 81,8 prosenttia) on substantiiveja, kuusi verbejä, neljä adjektiivia ja kuusi partikkeleita.
Taulukko 3. Lähdetekstin yhden sanan pituisten koodinvaihtojen esiintymät sanaluokittain ja eri sanoina
Yhden sanan pituiset koodinvaihdot yhteensä
Esiintymät jaettuna sanaluokkiin
Esiintymät jaettuna eri sanoihin sanaluokittain
Eri sanoja yhteensä
326
293 substantiivia 72 substantiivia
88
8 verbiä 6 verbiä
10 adjektiivia 4 adjektiivia 15 partikkelia 6 partikkelia
Suurin osa eli noin 69,4 prosenttia yksittäisinä sanoina esiintyvästä 72 substantiivista puolestaan on reaalioita, kuten paikallisten kasvien ja eläinten nimiä, maoriyhteisöön ja sen aineelliseen ja aineettomaan kulttuurin liittyviä käsitteitä, kuten heimoon, sen tapoihin, uskomuksiin ja myytteihin liittyviä sanoja. Reaalioiden eli kulttuurilainojen lisäksi yksittäin esiintyvien substantiivien joukko sisältää myös niin kutsuttuja ydinlainoja, joille löytyy kohdekielestä vastineet. Nämä liittyvät muun muassa perhe- ja sukulaisuussuhteeseen, ihmisen fyysiseen olemukseen, ruumiineritteisiin ja erilaisiin tavanomaisiin esineisiin.
Aineisto sisältää 11 sellaista yksittäisenä sanana esiintyvää substantiivia, joka toistuu tekstissä 10 tai useamman kertaa. Nämä jakautuvat kahteen ryhmään (esiintymiskertojen määrät sulkeissa):
maorikulttuurille ja -mytologialle keskeisiin käsitteisiin: mauri (18), iwi (14), pito (14), tipua (12), wananga (12), mana (11), marae (11), moko (10)
yleisnimisiin kutsumanimiin: koroua (32), paka (17), kuia (12)
Monet yksittäisinä sanoina esiintyvistä reaalioista toki toistuvat myös osana pidempiä tekstisekvenssejä ja pidemmät tekstisekvenssit sisältävät myös sellaisia reaalioita, jotka eivät esiinny yksittäisinä sanoina. Yhtä sanaa pidemmät 187 maorinkielistä tekstisekvenssiä taas esiintyvät lähdetekstissä vaihtelevasti sanaliittoina, luetteloina, lausekkeina, lauseina ja kokonaisina virkkeinä tai tekstikappaleina. Sanaliitoista yleisimmät ovat alfanaarasvalaan kutsumanimi kai karanga (24 esiintymää) ja taistelijavalaiden kutsumanimi toa taiaha (8 esiintymää). Koska sanaa pidemmät tekstisekvenssit vaihtelevat huomattavasti sisällöltään, ne eivät olleet luokiteltavissa millään yksinkertaisella tavalla. Käyttämäni vapaa ryhmittely, jonka taulukko 4 havainnollistaa, paljasti kuitenkin sanaa pidemmillä maorinkielisillä
Taulukko 4. Sanaa pidempien vieraskielisten tekstisekvenssien esiintymät lähdetekstissä sisällön mukaan
Sekalaiset muut esiintymät 39 Itsensä esitteleminen, henkilöllisyyden arveleminen ja toteaminen
10
Sanaliitot 38 Tervehtiminen ja hyvästeleminen 9
Kannustaminen, kehottaminen ja käskeminen
26 Vakiintuneet sanonnat dialogissa 8
Rituaalinomaiset sanonnat 17 Jotain mieltä oleminen 7
Kauhistusta ja yllätystä ilmaisevat sekä muut huudahdukset
14 Myyttinen kerronta 4
Puhutteleminen 11 Luettelot 4
Osalla näistä luokista on toisiaan muistuttavia piirteitä tekstissä. Kannustukset, kehotukset ja käskyt sekä erilaiset huudahdukset ilmentävät tavallista puhetta voimallisempaa ilmaisua (40 esiintymää). Puhutteleminen, tervehtiminen, hyvästeleminen, itsensä esitteleminen ja henkilöllisyyden toteaminen taas ovat luonteeltaan seremoniallisia toimia (30 esiintymää).
Rituaalinomaiset sanonnat ja myyttinen kerronta (21 esiintymää) puolestaan liittyvät tekstin myyttisen ulottuvuuden ilmaisemiseen. Yhdessä nämä vastaavat lähes puolta (91 esiintymää) sanaa pidempien tekstisekvenssien esiintymisistä lähdetekstissä.
Sekalaiset muut esiintymät ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta erisisältöisiä dialogirepliikkejä ja hahmojen sisäisiä ajatuksia tai edellisten osia. Sekalaisten muiden esiintymien ainekseen limittyy myös muiden luokkien ainesta pitkissä tekstisekvensseissä, etenkin lähdetekstin viimeisessä kolmanneksessa, joka sisältää valtaosan sanaa pidemmistä maorinkielisistä tekstisekvensseistä (119 esiintymää). Esimerkiksi puhuttelu ja tervehtiminen toistuvat osana muuta repliikkiä seitsemän kertaa.
Yhden sanan pituisia maorinkielisiä tekstisekvenssejä esiintyy sekä dialogissa että eri kertojien narratiiveissa. Kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaikki kokonaiset maorinkieliset virkkeet taas ovat dialogin repliikkejä tai henkilöhahmojen, valaiden tai meren sisäisiä ääniä, ajatuksia. Nämä poikkeukset ovat rituaalinomaisesti läpi romaanin toistuva sanonta Hui e, haumi e, taiki e (joka esiintyy myös muodossa Haumi e, hui e, taiki e) sekä edellä mainittu 74:n sanan pituinen katkelma (24). Virkettä lyhyemmät tekstisekvenssit taas esiintyvät sekä dialogissa että kertojan narratiivissa.
Monikielisyys kulkee siis läpi koko romaanin, jonka kaikkia maailmoja tarkastellaan maorisilmin ja tulkitaan maorin kieltä apuna käyttäen. Sekä ensimmäisen persoonan kertoja että romaanin kaikkitietävä kolmannen persoonan kertoja ovat molemmat monikielisiä, kuten ovat myös tarinan dialogia käyvät henkilöhahmot, valaat ja harvakseltaan huokaileva meri.
Eniten maorin kieltä suhteessa englannin kieleen esiintyy romaanin viimeisillä 18 sivuilla, joilla valaiden välinen dialogi ja sisäiset ajatukset ovat korostetun maorinkielisiä. Vaikka romaanin lopussa esiintyy runsaasti kokonaan maorinkielisiä virkkeitä, sisältävät ne paljon sellaisia sanoja ja ilmaisuja, jotka ovat tulleet tutuiksi romaanin aikaisemmilla sivuilla.
Ihimaera lienee luottanut siihen, että lukija on oppinut maorin kieltä tarinan edetessä.
Maorinkielisten tekstisekvenssien määrä The Whale Riderissa ilmentää hyvin Ihimaeran kielipoliittisia ja kulttuurisia tavoitteita. Ajatellen The Whale Riderin ensimmäisen laitoksen kohdeyleisöä, maoreja, lähdetekstin maorinkielisyyksillä ei ole vierautta korostava, vaan ryhmään sisällyttävä funktio. Täysin maoria osaamattoman ”suuren yleisön” ne näennäisesti sulkevat ulkopuolelleen, vaikka tämäkään ei ole täysin yksioikoista – käyttäähän Ihimaera erilaisia paikallisia käännösstrategioita auttaakseen maoria osaamattomia lukijoita ymmärtämään ainakin pääkohdin lukemansa.
The Whale Riderin maorinkielinen aines täyttää tekstissä useita kaunokirjallisia funktioita: se luo todellisuuden tunnetta ja uskottavuutta tarinaan, joka sijoittuu maoriyhteisöön. Se identifioi henkilöhahmot kuuluviksi tietyn yhteisen historian ja kulttuurin jakavaan etniseen ryhmään. Se että pitkät maorinkieliset tekstisekvenssit esiintyvät henkilöhahmojen dialogissa ja heidän ajatuksissaan korostaa sitä, että tarinan henkilöhahmot ovat nimenomaan maoreja.
Monikielisyyden funktiona on siis korostaa hahmojen etnistä identiteettiä tehden samalla hahmoista autenttisen maoreja. Dialogissa esiintyvät maorinkielisyydet jäljittelevät sitä, miten maorin kieli limittyy sitä puhuvien englannin kieleen eli jäljittelee nykymaorien puhekieltä.
Maorinkieliset puhuttelu- ja huudahdussanat kertovat siitä, miten eri hahmot puhuvat toisilleen tai puhuttelevat toisiaan. Oma kielitaitoni ei riitä sen arvioimiseen, osoittaako Ihimaeran käyttämä maorin kieli myös alueellista variaatiota, mutta se on mahdollista – sijoittuuhan tarina maantieteellisesti tietyn maorin kielen murteen alueelle. Tuomalla maorin kielen erottamattomaksi osaksi dialogia Ihimaera nostaa tämän vähemmistökielen keskeiseen asemaan tarinan kokonaisilmaisua. Lähdetekstin sisältämät yksittäin esiintyvät maorinkieliset reaaliat korostavat maorikulttuurin omaleimaisuutta ja ainutlaatuisuutta. Maorinkielisyydet luovat tarinassa myös myyttistä ulottuvuutta. Rituaalinomaiset sanonnat Karanga mai,
karanga mai, karanga mai ja Hui e, haumi e, taiki e, puolestaan toistuvat läpi romaanin ikään kuin kaikuina maorien suullisesta tarinankerrontaperinteestä.
Myös suomennoksessa vieraskielinen aines on avointa ja runsasta, mutta suurimmaksi osaksi pääkieleen integroitua. Suomennoksen kohdeyleisö on kuitenkin hyvin erilainen; oletettavasti vain vähän maorikulttuuria ja tuskin lainkaan maorin kieltä tunteva. Suomennoksessa maorin kielellä onkin teosta eksotisoiva funktio: se säilyttää tekstin vieraan kulttuurin paikallisvärin.
Monikielisyydeltään suomennos on lähes identtinen Ihimaeran lähdetekstin kanssa, joten sen sijaan, että esittäisin vastaavia tunnuslukuja suomennoksesta, havainnollistan, miten se eroaa Ihimaeran lähdetekstistä.