Analyysi paljastaa useita erityisiä haasteita, joita monikielisen fiktionaalisen tekstin kääntäjä kohtaa käännöstyössään, ja käsittelen niitä lyhyesti ennen kuin päätän. Vaikka monikielisyys näkyy myös muun tyyppisissä teksteissä, käsittelen tässä opinnäytetyössä tekstin monikielisyyttä nimenomaan fiktiivisen tekstin näkökulmasta.
Tekstin monikielisyys
Kielet eivät myöskään vastaa toisiaan: esimerkiksi tarkkuus, jolla jotain voidaan ilmaista, vaihtelee kielittäin (Leppihalme 2007, 366). Kielenvaihdolla voi olla tarkoituksenmukainen ryhmän sisällyttäminen tai poissulkeminen: tekstin kieliaineisto joko sisällyttää lukijan kyseisen kielen ymmärtävien joukkoon tai sulkee sen pois, tekee lukijasta sisäpiirin tai ulkopuolisen. .
Koodinvaihto ja lainaaminen
Erottava ominaisuus on sanan ääntäminen: koodinvaihto seuraa lähdekielen ääntämistä, kun taas lainatun sanan ääntäminen mukautuu pääkieleen (Pahta & Nurmi. Kaksikielisyyden tutkija Magdolna Kovács jakaa koodinvaihdon intersensiaaliseen, ekstrasensaaliseen ja intrasensaaliseen ).
Monikielisyys kaunokirjallisessa tekstissä
Monikielisyyden funktiot kaunokirjallisessa tekstissä
Koodinvaihto voi myös palvella esteettistä tehtävää tietyssä kontekstissa sen sijaan, että se vain yrittäisi edustaa autenttista kielenkäyttöä (Talib 2002, 146). Koodinvaihto voi palvella myös solidaarisuutta ryhmää kohtaan, tai toisaalta sitä voidaan käyttää osoittamaan etäisyyttä yhteisöön, jossa asutaan tai mistä on kotoisin (Jonsson 2012, 228).
Vieraskielinen aines kaukokirjallisessa tekstissä
Erilaiset viittaukset populaarikulttuuriin, kuten musiikilliset sanoitukset sekä tv:stä ja elokuvista tutut sanonnat, asetetaan usein vieraalla kielellä fiktiiviseen tekstiin (Malmio 2011, 299). Enell-Nilsson ja Hjort, jotka tutkivat voimasanoja ja haukkusanoja monikielisessä vieraskielisessä kaunokirjallisessa tekstissä, jakavat voimasanat. kirosanoihin ja sanojen aktualisointiin, jotka ovat tyypillisesti taivaallisia ilmaisuja, sekä jumalanpilkan eufemismeihin, jotka ovat jumalanpilkasta muodostettuja tai kirosana käytettyjä ilmaisuja.
Käännösstrategiat
Käännettäessä monikielistä tekstiä kääntäjä kohtaa lähdetekstissä kaksi (tai useampaa) eri kieltä, joista jokaisella on eri tavoin epäsymmetrinen suhde kohdekieleen, sekä kaksi (tai useampaa) lähdekulttuuria, jotka ovat eivät vain eroa toisistaan, vaan myös erilaiset kohdekulttuurista. Jääskelasta muokattuna Chesterman tarkoittaa käännösstrategialla koko tekstiä ja käännöstehtävää ohjaavia yleisiä perusperiaatteita, jotka määräävät miten käännetään (esim. vapaasti tai sanasta sanaan) ja millainen suhde lähdetekstin ja käännöstehtävän välillä tulee olla. käännös.
Monikielisen tekstin kokonaiskäännösstrategiat
Käännöksen moni- tai yksikielisyys
Vieraannuttaminen ja kotouttaminen
Vieraantuneelle käännöstavalle puolestaan on ominaista sanasta sanaan -kääntäminen, jolloin käännöksessä heijastuu myös lähdetekstin kulttuuriset koodit; Tällä tavalla erisnimet pysyvät sellaisina kuin ne ovat ja metaforat käännetään kirjaimellisesti. Kun prototekstin vieraiden kielten sanat ovat kulttuurisesti erityisiä todellisuutta, voidaan Mäkisalon kulttuuriviittauksia soveltaen ajatella, että jos tällaisia vieraita kulttuurisanoja säilytetään alkuperäisessä käännöksessä, on käytetty vieraantuvaa käännösstrategiaa ja jos ne on muutettu vastaavia kohdekulttuuriviitteitä, on käytetty integroivaa käännösstrategiaa.
Monikielisen tekstin paikalliset käännösstrategiat
- Kääntämättä jättäminen
- Kääntäminen kohdekielelle
- Tekstinsisäinen kääntäminen
- Selityksen tai kontekstivihjeen lisääminen ja eksplikointi
- Poisto ja kompensaatio
- Peritekstit
- Typografiset korostuskeinot
Näitä vieraan kielen tekstimateriaalia säilyttäviä käännösstrategioita käytettäessä kääntäjän on myös päätettävä, integroidaanko vieraskielinen tekstimateriaali pääkielen kieliopin mukaisesti. Poistamalla käännöksestä vieraan kielen tekstimateriaalia noudatetaan integroivaa käännösstrategiaa, kun taas kompensoimalla käännöksen vieraskielisen tekstimateriaalin määrä säilyy ja kallistuu vieraantuvaa käännösstrategiaa kohti.
Tutkimuskysymykset
Tutkimusaineiston esittely
Witi Ihimaera ja The Whale Rider
Whale Rider on tarina Kahu-tytöstä, joka varttui pienessä Whangaran kylässä Uuden-Seelannin itärannikolla, kerrottu hänen setänsä Rawirin sanoin. Nykyään The Whale Rider on saatavana useissa eri asetuksissa, useilla eri englanninkielisillä kielillä, ja se on käännetty useille eri kielille, joten se on monipuolinen kohde monenlaisille kieli- ja käännöstutkimuksille. Whale Rider on ollut myös käännöstutkimusten kohteena: esimerkiksi slovenian, hollannin ja saksan käännöksiä on tutkittu, niiden toimivuutta kohdekulttuureissaan ja kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita.
The Whale Riderin ensimmäinen painos ei sisältänyt sanastoa, mutta jossain vaiheessa sellainen sisällytettiin myöhempään Uudessa-Seelannissa julkaistuun painokseen.
Uudenseelanninenglanti englannin varieteettina
USE:n alun perin hyväksymät maorilainat jaettiin kolmeen pääryhmään: erisnimet (erityisesti paikannimet), kasvien ja eläinten nimet sekä yhteisöön ja aineelliseen kulttuuriin liittyvät nimet (aineelliset esineet) (Hay ym. vakiintuneista maorilainasanaista USE:ssa todettiin olevan noin kaksi kolmasosaa todellisesta kielellisestä erisnimien, erityisesti paikan- ja henkilönimien, käytöstä (Macalister 2005, xxiv). Vuonna 2017 tehdyn suullisen kertomusaineiston tutkimuksen mukaan kaksikielisten maorien yleisimmät maori-sanat ovat yhdessä englannin kanssa ovat paikannimiä.
Yleisesti ottaen kaksikielisten maorien englanti sekoitettuna maori-sanoihin on yleisempää ja monipuolisempaa kuin muiden etnistä taustaa olevien ihmisten puhe, ja osa maorisisällöstä voidaan pitää koodinvaihtona.
Laadullinen tutkimusmenetelmä
Aineistonkeruumenetelmä ja rajaaminen
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa pieni osa tapauksista analysoidaan usein mahdollisimman perusteellisesti: Tarkoituksena on muodostaa tarkka ja yksityiskohtainen kuva tutkimusaineistosta. Toisaalta kvalitatiivinen tutkimus korostaa myös aineiston harkinnanvaraista otanta ja tutkijan varmaa valinnanvapautta tutkimuksen tekemiseen liittyvissä päätöksissä. Tekstivertailua tehdessäni taulukoin kaikki lähdetekstissä maorin sisältämät tekstisekvenssit ja niitä vastaavat kohdat suomenkielisestä käännöksestä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Samalla tavalla taulukkooin suomenkielisessä käännöksessä maorin kieliä sisältäneet tekstisekvenssit ja vastaavat kohdat lähdetekstistä, vaikka lähdeteksti ei sisältäisikään samassa kohdassa maoria.
Aineiston käsittely ja analyysimenetelmä
Laskin rinnakkaiset elementit yhdeksi koodikytkimeksi, vaikka viimeisten maorisanojen välillä olisi kyllä- tai tai-konjunktio, esimerkiksi: ne uivat loistavissa kouluissa, kuin kimaltelevan pölyn suihkuina, läpi vihreän kiven syvyyksien − hapuku , manga, kahawai, tamure, moki ja warehou - mako tai mango ururoa ajaa. Laskin saman henkilön täyden maorivastauksen yhdeksi koodin muutokseksi, vaikka sen keskeytti pilkulla erotettu alkulause tai piste, esimerkiksi "He Mauri o Paikea", hän sanoi, "mo te paulitanga o te ure o Paikea.' yksi koodikytkin; "E Rawiri, aue", he sanoivat äänekkäästi. Laskin lauseen lopussa ja seuraavan lauseen alussa olevan maoritekstijonon yhdeksi koodinmuutokseksi, kun se oli suunnilleen sama rivi tai saman hahmon kertoja, esim.: Hänen päässään oli pyhä merkki, kiiltävä moko.
Seuraavaksi käänsin maoritekstisekvenssit parhaani mukaan saadakseni selville, käyttivätkö Ihimaera ja kääntäjä tekstikäännöksen käännösstrategiaa.
Tutkimuksen luotettavuus
Tämän jälkeen vertailin keräämiäni tekstipareja keskenään tunnistaakseni Ihimaeran ja suomenkielisen kääntäjän käyttämät käännösstrategiat vieraiden kielten tekstimateriaalille ja niiden väliset säännönmukaisuudet ja erot. tiedonkeruu- ja analysointimenetelmät mahdollisimman avoimet. Kvalitatiivisen tutkimuksen yleistettävyys puolestaan riippuu otosmenetelmästä ja otoskoosta, eli siitä, kuinka hyvin näyte edustaa materiaalia (Saldanha & O'Brien 2014, 36). Seuraavaksi esittelen Ihimaeran ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat lähdetekstissä ja käännöksessä, joita havainnollistan esimerkein ja sitten kääntäjän yleisen käännösstrategian vieraan kielen tekstin kääntämisessä.
Monikielisyys lähdetekstissä ja suomennoksessa
Maorien yhden sanan mittaiset koodinvaihtimet ovat myös jakautuneet epätasaisesti lähdetekstissä painottaen romaanin alkua ja loppua, kun taas yhden sanan pitkien koodikytkimien määrä moninkertaistuu romaanin loppuosassa. Sanatasolla 326 yhden sanan koodinvaihtajaa koostuu vain 88 eri sanasta, joista 72 (eli 81,8 prosenttia) on substantiivia, kuusi verbiä, neljä adjektiivia ja kuusi partikkelia. Englannin kielen maorisin kieli esiintyy romaanin 18 viimeisellä sivulla, jossa valaiden ja sisäisten ajatusten välinen vuoropuhelu korostuu maorin kielellä.
Suomennoksen kohdeyleisö on kuitenkin hyvin erilainen; oletettavasti heillä oli vähän tietoa maorikulttuurista ja tuskin lainkaan maorin kieltä.
Lähdetekstissä ja suomennoksessa käytetyt käännösstrategiat
Kääntämättä jättäminen
Suomenataja on kunnioittanut Ihimaeran päätöstä eikä ole kääntänyt Ihimaeran vieraita sanoja suomenkieliseen käännökseen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: hän on toisaalta selittänyt (58) ja toisaalta kääntänyt (94). Osa kääntämättömiä sanoja pidemmistä tekstisarjoista sisältää myös aiemmin käännettyjä yksittäisiä sanoja, jolloin on myös hieman tulkinnanvaraista, voidaanko sekvenssiä pitää täysin kääntämättömänä. Ihimaera on jättänyt kääntämättä ja selittämättä esimerkiksi kaksi tekstissä toistuvaa rituaalilausuntoa: Hui e, haumi e, taiki e (11 esiintymää) ja Hoki mai, hoki mai (ki te . wa kainga) (2 esiintymää).
Suomentaja on myös seurannut Ihimaeran ratkaisuja yhden sanan pituisiin maoriteksteihin, muutamaa harvinaista poikkeusta lukuun ottamatta: hän on kahdessa paikassa poistanut maorin termin ja yhdessä kääntänyt osan maori-retortista suomeksi (ilmeisesti sattumalta, koska sana voi olla tulkitaan englanniksi sen ortografian perusteella).
Kääntäminen kohdekielelle
Toisessa tapauksessa (3) kääntäjä on avoin ensimmäiselle sanalle, ts. 3) Hän viittasi joillekin sotureille, että he palaisivat sulkemaan ja kiristämään jäljellä olevaa oppea, kui ma, koro ma, tamariki ma. Lisäksi yhdessä jo mainituista tapauksista kääntäjä tulkitsi selvästi väärin maorien sanan hope (69) englanniksi ja käänsi sen sanaksi "toivo".
Tekstinsisäinen kääntäminen
Kohdekielelle käännetyistä sanoista haka kuuluu Ihimaeran kääntämättä ja selittämättömiin vieraisiin sanoihin, Tangi ja whanau käännettiin lähdetekstiksi Ihimaeralla. Seuraavaksi kuvailen ensin mitä maoritekstimateriaalia Ihimaera käänsi tekstissä, mihin käännökset on sijoitettu suhteessa käännettäviin tekstisarjoihin ja millaisia käännösratkaisuja Ihimaera teki. Ihimaera käänsi lähdetekstissä yksittäisinä sanoina esiintyvistä 72 substantiivista 22, kuudesta verbistä kolme ja yhden neljästä adjektiivista, eli yhteensä 26 eri sanaa.
Ihimaera on tyypillisesti kääntänyt sanoja pitkistä tekstisarjoista (58 tapausta) sanayhdistelmillä käyttämällä vakiintuneita käännösvastineita: esimerkiksi kanga pirau on "fermentoitu maissi".
Selityksen tai kontekstivihjeen lisääminen ja eksplikointi
Yleisesti ottaen kääntäjä on seurannut tarkasti Ihimaeran lähdetekstiä tekstin sisällä olevien käännösten kääntämisessä sekä käännösten sijainnin että käännösratkaisujen osalta. Esimerkiksi niille, jotka ymmärtävät englantia, hyppää kuin, 'queen' ja. kuningatar ei kestä, kun kuninkaalliset mainitaan ennen häntä - ainakaan jos näin on. Kohdassa, jossa kääntäjä on poistanut Ihimaeran käyttämän omistuspronominin ja tulkinnut verbin hieman väärin, käännöksen välittämän vieraan sanan merkitys on mennyt väärin (esimerkki 54: திக்கு).
Esimerkiksi seuraavassa lauseessa (51) sanan te hokowhitu a Tu tarkoitetaan sotilaiden muodostumisena "soturivalaiden" ja "falangin" kanssa:.
Poisto ja kompensaatio
Esimerkiksi tapa, jolla kai karangan roolia ja suhdetta johtajavalaan kuvataan, paljastaa, että kai karanga on lauman alfanaaras, vaikka teksti ei sitä suoraan sanokaan. Sen sijaan kai karangan kulttuurinen merkitys jää epäselväksi: kai karanga on Maran seremoniallisen tervetuliaislaulun naispuolinen esiintyjä. Näiden lisäksi kääntäjä on lisännyt sanan Paka (22) aloittaakseen uuden lauseen kohdassa, jossa hän on rikkonut lauseen (esimerkki 29).
Verrattuna maorinkielisten sekvenssien kokonaismäärään näyttää siltä, että kyse oli pikemminkin yksittäisten käännösongelmien ratkaisemisesta sopivimmalla tavalla.
Sanasto
Lisäksi maori-suomi-sanakirjaan on lisätty avainsanoja, jotka eivät esiinny kummassakaan tekstissä, kuten puwhakahara, potiki, kaukau, toroa ja waiapu. Myös käännösvastineet ora-avainsanalle 'living' alkuperäisessä sanakirjassa; hyvä, terve" on merkitty maori-suomi-sanakirjaan vain nimellä "elossa". Esimerkiksi hakusana tu on käännetty maori-englanti-sanakirjassa sanalla 'seiso', joka maori-suomi-sanakirjassa käännetään sanoiksi 'asento' ja.
Sama vaara piilee myös itse sanakirjaan lisätyissä avainsanoissa: maori-suomi-sanakirjaan lisätylle avainsanalle on annettu sanakirjavastine.
Typografiset korostuskeinot
Maorikielisiä tekstisarjoja ei siis ole kursivoitu missään teksteissä nimenomaan erottamistarkoituksessa englannista tai suomesta.
Suomentajan kokonaiskäännösstrategia
Suomentaja nojautui käännöstyössään vahvasti Ihimaeran alunperin kehittämiin ratkaisuihin, jotka koskevat paikallisten käännösstrategioiden käyttöä maorinkielisen aineiston ymmärrettävyyden varmistamiseksi, ja niistä poikkesivat vain hyvin harvoissa tapauksissa. Kääntäjä säilytti tekstissä Ihimaeran maoritekstien käännökset ja lisäsi suomenkieliseen käännökseen yhden käännöksen, joka ei kuulunut alkuperäiseen tekstiin. Verrattuna maoritekstin kokonaismäärään kääntäjä on poistanut käännöksestä hyvin harvat maorisanat tai ilmaisut.
Suomentaja tuotti eksoottisen suomenkielisen käännöksen, jossa maorin kieli luo tekstin tasolla hieman eksoottisen ja joskus mystisen vaikutelman, mutta ei anna lukijan osallistua maorin kielellä ilmaistujen kulttuurikäsitteiden ja historiallisten viittausten merkityksiin ja taustalla olevaan ongelmia.
Vieraskielisen tekstiaineksen säilyttämisen haasteet
In this thesis I studied the use of two global and ten local translation strategies in the translation of a multilingual literary text. Also, the translator has not changed the positions of the intertextual translations in the Finnish translation. Adding explanations that clarify the meaning of Maori words or longer sequences of text and expression are rarely used in both the source text and the translation.
In The Whale Rider, Ihimaera also used a large number of completely untranslated and unexplained Maori words and longer text sequences. Even if the translator does not know the foreign language used in the source text, translation errors can occur. Understanding what was expressed in a foreign language is also related to a broader understanding of the source culture.
