Kysyttäessä syitä rippikouluun osallistumiselle, kolme vastaajaa viidestä ilmoitti syyksi sen, että haluaa toimia kummin tehtävässä. Myös Suomessa tehdyn rippikoulututkimuksen mukaan nuoret pitivät tärkeänä oikeutta kummin tehtävään mennessään rippikouluun.98 Kauppisen (2008) tutkimuksessa mahdollinen kummius oli 15-vuotiaille, kirkkoon liittyneille tytöille tärkeä asia.99 Lisäksi kolme vastaajaa viidestä ilmoitti, että rippikouluun osallistuminen on heidän oma toiveensa. Kaikki viisi vastaajaa mainitsivat rippikouluun osallistumisen syyksi sen, että heidän kaverit osallistuvat myös rippikouluun. Kansainvälisen rippikoulututkimuksen mukaan kaikista tärkein motiivi osallistua rippikouluun on nuoren oma tahto. Suurin osa rippikoululaisista osallistuu rippikouluun, koska he haluavat itse tehdä niin.
95 Schweitzer ym. 2015, 91.
96 Schweitzer ym. 2010, 252–253.
97 Schweitzer ym. 2010, 253.
98 Schweitzer ym. 2010, 159.
99 Kauppinen 2008, 71.
29
Vain pieni osa rippikoululaisista kokee osallistumisen velvollisuudesta tai pakotettuna.100 Yksi haastateltavana ollut nuori kertoi osallistuneensa rippikouluun, koska hänen muu perheensä oli käynyt rippikoulun, ja kaverit menivät myös niin hän halusi itsekin osallistua rippikouluun.
--no varmaan kun kaikki mun muu perhe on käyny sen ja sit ku kaikki kaveritkin meni sinne niin halusi itekin kokee sit sen rippikoulun. Ja sit muutenkin kun oli sisarukset ja muut kertonu et se oli tosi kiva kokemus niin sitten haluu itekin päästä käymään.
Suomalaisen rippikoulututkimuksen mukaan rippikouluun haluttiin osallistua, koska leirillä voi viettää mukavaa aikaa kavereiden kanssa.101 Kavereiden ja vanhempien vaikutus rippikoulun osallistumisen suhteen oli kolmasosan mielestä syynä rippikoulun käymiselle suomalaisen rippikoulututkimuksen mukaan.102 Yksi vastaaja kertoi, että kavereiden ohella hän haluaa kokea rippikoulussa erilaisia asioita, tutustua erilaisiin ihmisiin ja kokea omasta tavallisesta elämästä poikkeavaa. Kaksi vastaajaa mainitsi syynä sen, että saa oikeuden kirkolliseen vihkimiseen ja kaksi mainitsi syynä, että haluaa oppia lisää uskosta. Oikeus kirkolliseen vihkimiseen oli myös positiivisena syynä mennä rippikouluun, kertoo suomalaistutkimus.103 Yksi vastaaja kertoi, että hän haluaa oppia enemmän kristinuskosta, jotta voisi ymmärtää kristittyjä paremmin. Muita yksittäisiä syitä kirkkoon kuulumattomat vastaajat mainitsivat syynä osallistua rippikouluun sen, että ovat kuulleet sisaruksilta positiivista rippikoulusta ja sen, että rippikoulussa voi saada uusia kavereita.
--Erityisesti kaverini, mutta on hauska myös kokea erilaisia asioita, tutustua erilaisiin ihmisiin ja ”poistua omasta kuplasta”.
--Halusin oppia enemmän kristinuskosta, että ymmärtäisin kristittyjä paremmin.
Suomessa tehdyn rippikoulututkimuksen mukaan nuoret haluavat osallistua rippikouluun, koska he ovat kuulleet sen olevan hauska kokemus. Samaan tutkimukseen osallistuneista neljäsosa toivoi oppivansa rippikoulussa lisää Jumalasta ja uskosta. Lisäksi 81 %
100 Schweitzer ym. 2015, 295.
101 Schweitzer ym. 2010, 159.
102 Schweitzer ym. 2010, 149.
103 Schweitzer ym. 2010, 159.
30
rippikoulututkimukseen osallistuneista kertoi, että yksi tärkeä motivoiva tekijä osallistua rippikouluun oli se, että heidät on lapsena kastettu.104
Kirkkoon kuulumattoman nuoren rippikouluun osallistumisesta ei suoraan seurannut kaikkien vastaajien kohdalla kirkkoon liittyminen. Kaksi vastaajaa aikoi rippikoulun yhteydessä liittyä kirkkoon ja kaksi ilmoitti, että ei aio liittyä. Niemelän (2008) tutkimuksen mukaan Suomessa rippikoulun yhteydessä liittyy kirkkoon vuosittain noin 2000 nuorta.105 Yksi vastaaja oli epävarma ja mietti kirkkoon liittymistään. Kauppisen (2008) tutkimuksen mukaan kirkkoon kuulumattoman liittyminen kirkkoon rippikoulun yhteydessä tuntui luonnolliselta. Rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyneille päätös liittyä kirkkoon oli harkittu, eikä kyseessä ollut muiden mukana kulkeminen. Osa rippikoulun yhteydessä kirkkoon liittyneistä oli osallistunut koulun uskonnonopetukseen tai ollut mukana seurakunnan toiminnassa kirkkoon kuulumattomuudesta huolimatta. Rippikoulun käyminen ja kirkkoon liittyminen oli luonnollinen jatke aiemmalle toiminnalle.106
Kauppisen tutkimuksessa osa rippikoulussa kirkkoon liittyneistä kertoi, että heidän liittymispäätöksensä ei vaikuttanut Jumala ja häneen uskominen. Ne olivat toissijaisia asioita, eikä rippikoulun käymisellä ollut vaikutusta heidän Jumala-uskoonsa. He halusivat kuitenkin liittyä kirkkoon, että kuuluisivat tärkeää työtä tekevään yhteisöön. Toisille rippikoulussa kirkkoon liittyneille liittyminen oli vain muodollisuus. He pitivät uskontoa yksityisenä asiana. Heidän mukaansa uskontoa voi harjoittaa niin kirkossa kuin kirkon ulkopuolella ja uskonnon harjoittaminen ei ole sidoksissa tapoihin, yhteisöön tai kirkkoon.107 Moni nuori haluaa tulla seurakunnan jäseneksi, koska rippikoulu ja konfirmaatio ovat todella houkutteleva tapahtuma heille.108 Kansainvälisen rippikoulututkimuksen mukaan konfirmaatiopäivä on merkittävä monelle rippikoululaiselle. Tutkimukseen osallistuneissa maissa konfirmaatiopäivä ei ole vain yleinen kulttuuritraditio, vaan keskeinen rituaali ja koko rippikouluajan huipennus. Suurin osa rippikoululaisista on sitä mieltä, että konfirmaatiopäivä on tärkeä tapahtuma ja askel heidän elämässään. Lisäksi päivä on tärkeä rippikoululaisten perheille ja se muistetaan pitkään.109
104 Schweitzer ym. 2010, 149.
105 Innanen & Niemelä 2009, 291.
106 Kauppinen 2008, 70–71.
107 Kauppinen 2008, 73.
108 Innanen & Niemelä 2009, 366.
109 Schweitzer ym. 2017, 217.
31
Neljä vastaajaa viidestä ilmoitti, että he ovat kuulleet positiivisia asioita rippikoulusta. Yksi neljästä vastaajasta kertoi, että hänen serkkunsa ovat saaneet positiivisia kokemuksia rippikoulusta ja samoin yksi neljästä positiivisia asioita kuulleista vastaajista kertoi, että on kuullut muiden kertovan rippikoulussa olevan kivaa. Kysyttäessä haastattelussa, mitä kaikkea tietoa hän oli saanut etukäteen tai kuullut rippikoulusta puhuttuvan, niin haastateltava kertoi kuulleensa omilta sisaruksiltaan, että rippikoulussa pitää opetella asioita Raamatusta.
--Esim. serkuillani on ollut positiivisia kokemuksia, mutta ei kaikilla.
--Että siellä on ollut kivaa.
--mä oon jonkun verran kuullu niinku mun sisaruksilta, että siel niinku pitää jotain opetella jotain sellasia niinku asioita Raamatusta.
Neljä vastaajaa viidestä ilmoitti, että he olivat tehneet kahdeksannen luokan alussa päätöksen osallistua rippikouluun. Yksi vastaaja ilmoitti tehneensä päätöksen osallistua rippikouluun jo 7.-luokalla. Yksi vastaaja mietti rippikouluun osallistumisessa sitä, että kohdellaanko häntä rippikoulussa eri tavalla kuin muita. Haastattelussa yksi nuorista kertoi, että hänellä on ollut jo useiden vuosien ajan ennen rippikouluun tulemista ajatus, että hän aikoo käydä rippikoulun.
--Mietin, että kohdellaankohan minua eri tavalla, kuin muita.
--joo, on mulla ollu niinku kauan jo silleen semmonen, että niinku kyllä aion sen käydä tai silleen.
Yksi haastateltava kertoi, että häntä on miettinyt pitkään rippikouluun osallistumista. Hän kertoi miettineensä päätöstä vielä rippikoulun aloittamisen jälkeen, että haluaako käydä rippikoulun vai ei. Syyksi hän mainitsi sen, että hänen pitäisi rippikoulun vuoksi jättää omia harrastuksia pois. Pohtimisesta huolimatta hän kertoi, että haluaa kuitenkin kokea rippikoulun.
--no varmaan just että niinku ku oli niin paljon kaikkee niitä kirkkojuttuja ja muita et sit jos piti jättää vaikka just harrastuksia pois ja tämmöstä ku oli niitä kirkkojuttuja että haluaako siihen sittenkään mutta kyl mä halusin kokee kuitenkin.
32
Yksi haastattelussa ollut nuori kertoi, että hän ei päässyt samaan rippikouluryhmään kavereidensa kanssa, koska hän ei kirkkoon kuulumattomana saanut kutsua rippikouluun.
Nuori oli ilmoittautunut kavereitaan myöhemmin rippikouluun, eikä enää päässyt samaan ryhmään heidän kanssaan.
--mä en niinku päässy itte mun niinku parhaimpien kavereiden kanssa samaan ripariin koska tota mä en saanu sitä kutsua ku mä en tosiaan kuulu siihen kirkkoon.
Toinen vastaaja mietti sitä, mitä mahdollinen kirkkoon liittyminen hänelle antaa. Hän pohti asiaa kirkollisveron kannalta, että mitä hän saa vastineeksi kirkollisveron maksamiselle.
Lisäksi hän pohti sitä, mitä kirkkoon liittyminen hänelle antaa, vaikka hän ei ole uskossa.
Tulos on erilainen verrattuna Kauppisen (2008) tutkimukseen. Siinä osalle kirkkoon liittymistä harkinneille tärkeä asia oli mahdollisuus maksaa kirkollisveroa.110
--Ku mä oisin niinku siinä kirkossa liittynyt, niin sitten mitä se niinku antais sitten mulle siitä että vaik mä en kuitenkaan oo uskossa.
Haastattelussa ollut nuori ei osannut kertoa syytä tai ei ollut ajatellut sitä asiaa, mitä hänen pitäisi saada vastineeksi sille, jos hän ottaisi kasteen ja liittyisi kirkon jäseneksi. Hänen mukaansa ainoastaan uskossa olevat ihmiset voivat saada kirkon jäsenyydestä jotakin.
--niin en mä oikein tiiä niinku, että en mä oo oikein ittekään oo ajatellu että mitä siitä vois saada niinku et koska eihän sit tavallaan niinku saa tavallaan mitää muuta ku ehkä sit niinku uskossa oleville ihmisille että, varmasti sit niille.
Toinen haastattelussa ollut nuori kertoi, hän aikoo liittyä kirkkoon rippikoulun yhteydessä, mutta se tuntuisi oudolta. Hän kertoo myös, että hän aikoo pysyä kirkon jäsenenä myös täysi-ikäiseksi tultuaan. Sama vastaaja kertoi haastattelussa, että häntä mietityttää kasteen ottaminen. Hän pohti, että onko kasteessa läsnä muut rippikoululaiset, ja miten itse kaste tulee tapahtumaan.
--no vähän silleen oudolta tuntuu tai silleen että niinku emmä tiiä. Emmä usko, et se silleen hirveesti vaikuttaa mihinkään.
110 Kauppinen 2008, 177.
33
--niin no mä en kyl yhtään tiiä et paljon sinne sitä pitää maksaa mutta kyl mä sitä varmaan tuun sitten niinku aikuisiällä jatkamaan sitä jäsenyyttä, että en ala varmaan heti kun täytän 18 niin mitään eropapereita veteleen et kyl mä varmaan ihan tähän jään.
--no ehkä vähän tän ikäsenä sen kasteen ottaminen on mietityttäny ja et millases tilanteessa se tullaan sit ottamaan ja onks kaikki siinä kaikki ne sun rippikoulukaverit ne siinä yhteydessä vai miten se tulee tapahtuun niin se on silleen vähän ehkä mietityttäny.
34
5 TULOSTEN YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tutkimukseni on käsitellyt sitä, millaisia syitä kirkkoon kuulumattomilla nuorilla on osallistua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestämään rippikouluun. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu sitä, millaisista taustoista kirkkoon kuulumattomat nuoret tulevat evankelis- luterilaisen kirkon rippikouluun, ja mikä on näiden kirkkoon kuulumattomien nuorten suhde kirkkoon ja uskontoon.
Tutkimuksen vastaajamäärä jäi pieneksi ja kovin suuria johtopäätöksiä tutkimustuloksista on mahdotonta tehdä. Seuraavaksi pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiin tutkimustuloksista saadun tiedon mukaan. Tutkimukseen vastanneet nuoret suhtautuivat uskontoon ja kirkkoon neutraalisti tai epäillen. Epäilevä suhtautuminen kirkkoon on voinut vaikuttaa siihen, että tutkimuksen vastaajajoukko jäi kovin pieneksi. Muutaman jo sovitun haastattelun kohdalla kävi niin, että haastateltava nuori perui osallistumisensa haastatteluun vain hieman ennen haastatteluaikaa. Tämä voi johtua juuri epävarmuudesta ja epäilevästä suhtautumisesta kirkkoon. Lisäksi vaikeus saada haastateltavia tähän tutkimukseen on saattanut johtua siitä, että kirkkoon kuulumattomat, rippikouluun osallistuvat nuoret pohtivat itsekin vielä suhtautumistaan kirkkoon ja sen vuoksi eivät halua haastateltaviksi ennen rippikoulun suorittamista eli kesken rippikoulun.
Tutkimuksen tekeminen rippikoulun jälkeen olisi saattanut vaikuttaa siihen, että vastauksia olisi tullut enemmän. Moni nuori on kokenut itse rippikoulun suorittamisen ja rippileirin positiivisena asiana, ja suhtautuminen kirkkoon on saattanut muuttua rippikoulun käymisen jälkeen myönteisemmäksi. Rippikoulututkimuksen mukaan rippikoulun käyminen muovasi asenteita myönteisemmäksi kirkon ja kristinuskon suhteen.111 Rippikoulun leirijakso on merkittävässä roolissa siinä, miten nuori suhtautuu seurakuntaan ja uskontoon. Leirijakson aikana rippikoulun työntekijä voi haastatella leirijakson alussa ja lopussa nuorta ja näillä haastatteluilla voi olla ratkaiseva vaikutus siihen, liittyykö kirkkoon kuulumaton nuori rippikoulun päätteeksi kirkon jäseneksi vai ei. Näiden haastattelujen avulla kirkkoon kuulumattoman nuoren on mahdollista keskustella rippikoulun työntekijän kanssa ajatuksistaan ja kysymyksistään, joita hänellä mahdollisesti on.
111 Innanen & Niemelä 2009, 336.
35
Toisena tutkimuskysymyksenä oli se, miksi kirkkoon kuulumaton nuori osallistuu rippikouluun. Suurin syy kirkkoon kuulumattomalle osallistua rippikouluun oli kaverit.
Kavereiden merkitys tuli ilmi jokaisessa tutkimusvastauksessa. Nuorelle on tärkeää kuulua johonkin porukkaan ja harva haluaa jäädä ulkopuoliseksi kaveripiiristä. Nuorelle on tärkeää myös viettää aikaa ikätovereidensa kanssa, sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi.
Vastaajien mukaan rippikouluun haluttiin osallistua myös kirkollisten syiden vuoksi. Kummin tehtävässä toiminen ja oikeus kirkolliseen vihkimiseen olivat syynä osallistua rippikouluun usean vastaajan kohdalla. Nämä vastaukset ovat samansuuntaisia sen asian kanssa, miksi kirkkoon yleensä halutaan kuulua. Suurin osa kirkkoon kuulumattomista vastaajista, neljä viidestä vastaajasta, mainitsi että haluaa osallistua rippikouluun, koska he ovat kuulleet positiivisia asioita siitä. Vastauksissa tarkoitetaan nimenomaan sitä, että vastaajat ovat kuulleet rippikoulusta myönteisiä asioita. Itse suhtautuminen kirkkoon oli neutraali tai epäilevä. Tämä johtuu siitä, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulu on edelleen suosittu ja niin sanottu ”kirkon lippulaiva”. Rippikoulun merkitys nuorille on ollut merkittävää vuodesta toiseen.
Kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa rippikoulu oli tärkeä väylä kirkon jäsenyyteen. Saman tutkimuksen mukaan suomalainen rippikoulu oli erittäin hyvin onnistunut.112
Kirkkoon kuulumattoman nuoren osallistuminen rippikouluun ei tarkoita kaikille, että he myös liittyvät kirkkoon rippikoulun yhteydessä tai heti sen jälkeen. Ainoastaan kaksi vastaajaa ilmoitti liittyvänsä kirkkoon ja kaksi ei aikonut liittyä kirkkoon. Yksi mietti vielä kantaansa asiaan. Kirkkoon kuulumaton nuori haluaa osallistua rippileirille kavereiden vuoksi ja saada kokemuksen rippikoulusta, mutta hän ei välttämättä aio liittyä kirkkoon. Yksi haastatelluista nuorista pohti mahdollisen kirkkoon liittymisen kohdalla sitä, mitä kirkko ja kirkkoon liittyminen antaa hänelle. Nuori mainitsi vastauksessaan kirkollisveron maksamisen, mutta mietti, mitä hän saisi vastineeksi kirkollisveron maksamiselle.
112 Innanen & Niemelä 2009, 309.
36
Ainoastaan yksi vastaaja mainitsi rippikouluun osallistumisen syyksi sen, että haluaa oppia lisää uskosta. Kaverit, kummin tehtävä ja oikeus kirkolliseen vihkimiseen kiinnostivat vastaajia enemmän kuin uskonasioiden oppiminen. On myös mahdollista, että itse uskoon liittyvät asiat ovat nuorelle niin henkilökohtainen ja arka asia, että niitä ei uskallettu tässä tutkimuksessa mainita.
Kolmantena tutkimuskysymyksenä oli se, millaisesta taustasta nuori on lähtöisin osallistuessaan rippikouluun. Suurin osa vastaajista, neljä viidestä, ei ollut kastettu. Lähes kaikkien nuorten kumpikaan vanhemmista ei kuulunut kirkkoon, yhdellä nuorella toinen vanhemmista kuului. Vanhempien kirkkoon kuulumattomuus on vaikuttanut siihen, että myös heidän lapsensa ei ole kuulunut kirkkoon. Vaikka vastaajan vanhemmat eivät kuuluneet kirkkoon, niin lähes kaikkien kirkkoon kuulumattomien nuorten vanhemmat suhtautuivat positiivisesti siihen, että heidän lapsensa osallistuu rippikouluun. Vanhempien suhtautumisella on varmasti suuri ja tärkeä merkitys nuoren rippikouluun osallistumiseen.
Uskonnollista kasvatusta kodissaan saaneet nuoret suhtautuvat myönteisemmin rippikouluun ja sen merkitykseen kuin ne nuoret, jotka eivät ole saaneet kodissaan uskonnollista kasvatusta.113
Muutama vastaaja mainitsi vastauksessaan sen, että perhe osallistuu vuosittain joulun ja pääsiäisen viettoon. Myös valtaosa evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä käy vuosittain kirkossa juuri pääsiäisen tai joulun aikaan.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ongelma on jo vuosien ajan ollut se, että kirkosta erotaan useammin kuin siihen liitytään. Tämän seurauksena kirkon jäsenmäärä ja verotulot vähenevät. Kirkko on kuitenkin muutoksen keskellä onnistunut pitämään rippikoulun suosittuna toimintamuotona, ja siihen halutaan edelleen osallistua. Kirkko tarvitsee olemassaoloonsa jäseniä ja kirkon on toiminnassaan tehtävä töitä sen eteen, että kirkko saisi enemmän jäseniä. Rippikoulu ja kirkkoon kuulumattomien nuorten osallistuminen siihen on merkittävä väylä kirkkoon liittymiselle.
113 Innanen & Niemelä 2009, 240.
37
Myönteinen rippikoulukokemus tukee kirkon jäsenyyttä.114 Osa kirkkoon kuulumattomista, rippikouluun osallistuvista nuorista ottaa rippikoulun yhteydessä kasteen ja liittyy kirkon jäseneksi. Vuonna 2020 rippikoulussa kirkkoon liittyi noin 1200 henkilöä.115
Kirkkoon kuulumattomien ryhmä kasvaa jatkuvasti ja myös rippikouluun osallistuu vuosittain yhä enemmän kirkkoon kuulumattomia. Näiden henkilöiden liittyminen kirkkoon rippikoulun yhteydessä on luonteva keino saada uusia jäseniä kirkkoon. Kirkkoon kuulumattomat nuoret tulevat rippikouluun perheistä, joissa ei juuri kuuluta kirkkoon ja kirkkoon kuulumattomat, rippikouluun osallistuvat nuoret miettivät usein omaa suhdettaan kirkkoon ja uskontoon.
Kirkon tulisikin tulevaisuudessa panostaa enemmän tähän kirkkoon kuulumattomien ryhmään. Heitä tulisi lähestyä jo rippikoulun alkuvaiheessa heille mielekkäällä tavalla ja lisäksi kirkon tulisi panostaa siihen, että itse rippikoulun käyminen olisi kirkkoon kuulumattomalle nuorelle positiivinen kokemus. Tämä myönteinen kokemus voisi johtaa rippikoulun jälkeen kirkkoon liittymiseen.
Kirkkoon kuulumattomien nuorten vanhempien huomioiminen on myös tärkeää silloin, kun kirkkoon kuulumaton nuori osallistuu rippikouluun. Positiivisella kokemuksella rippikoulusta ja mahdollisella kirkkoon kuulumattoman nuoren liittymisellä kirkkoon saattaa olla myönteinen vaikutus myös nuoren vanhempiin. Rippikoulu koskettaa koko perhettä ja erityisesti rippikouluun osallistuvan nuoren vanhempia, jotka voivat saada uudelleen yhteyden seurakuntaan ja jopa liittyä kirkon jäseniksi, jos he eivät kuulu kirkkoon.
Esimerkiksi Kauppisen (2008) tutkimuksen mukaan nuoren ilmoittautumisesta rippikouluun seurasi useassa tapauksessa myös muiden perheenjäsenten liittyminen kirkkoon.116
Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle kirkkoon kuulumattomien nuorien, vanhempien ja perheiden tavoittaminen ja heidän kohtaaminen on nykyään ja tulevaisuudessa elintärkeää, mikäli kirkko haluaa saada lisää jäseniä kirkkoon ja kääntää voimassa olevan suuntauksen jäsenkadosta jälleen positiiviseksi. Luonteva tapa tavoittaa vanhempia on esimerkiksi se, että rippikoulun työntekijä soittaa nuoren huoltajalle ennen ensimmäisen leirijakson alkua ja kysyy huoltajien ajatuksia ja tuntemuksia nuoren rippikouluun liittyen. Tässä yhteydessä rippikoululaisen huoltajalla on mahdollisuus esittää kysymyksiä rippikoulun työntekijälle ja
114 Kauppinen 2008, 131.
115 Jäsentilasto 2021.
116 Kauppinen 2008, 76.
38
kertoa tärkeää taustatietoa rippikouluun tulevasta nuoresta. Koronapandemian aikana soiton ohella on voinut olla rippikoulun työntekijän ja rippikouluun tulevan nuoren huoltajan välinen Teams-keskustelua verkossa.
Tutkimuksen yhdessä haastattelussa kävi ilmi, että haastateltava nuori ei päässyt haluamaansa rippikouluryhmään ja leirille, koska hän oli ilmoittautunut rippikouluun muita myöhemmin. Tämä johtui siitä, että hän ei kirkkoon kuulumattomana saanut seurakunnasta kirjettä rippikouluun ilmoittautumisesta. Kirkkoon kuulumattomien määrä rippikoulussa on kasvussa ja seurakunta voisi paremmin tavoittaa tätä joukkoa jollain tavalla. Tiedote rippikoulujen alkamisesta ja haku- ajoista ja tavoista tulisi saada paremmin myös näiden kirkkoon kuulumattomien tietoon. Rippikoulu on niin suosittua, että kirkkoon kuulumattomatkin haluavat päästä osallistumaan ikätoveriensa ja kirkon jäsenten kanssa rippikouluun. Rippikouluun ilmoittautuminen jää heidän omalle vastuullensa, koska he eivät ole kirkon jäseniä. Jos kirkkoon kuulumattoman nuoren ja samalla rippikouluun haluavan nuoren vanhemmat eivät kuulu kirkkoon ja ovat kirkkovastaisia, nuoren tulee itse ottaa selvää siitä, miten hän voi ilmoittautua ja tulla rippikouluun. Tämä seikka voi olla haastavaa nuorelle ja hän saattaa jäädä asiansa kanssa yksin, josta saattaa seurata rippikouluun ilmoittautumatta jättäminen. Tähän kirkon tulisia panostaa, jotta nämäkin nuoret pääsevät halutessaan mukaan rippikouluun ja heistä saattaa rippikoulun myötä tulla kirkon jäseniä.
Jatkotutkimusideana olisi sellainen tutkimus, jossa tutkittaisiin kirkkoon kuulumattomia nuoria rippikoulun alussa ja sen jälkeen. Olisi mielenkiintoista saada tutkimuksen avulla selville, kuinka moni kirkkoon kuulumaton on liittynyt kirkkoon rippikoulun aikana tai heti sen jälkeen. Lisäksi olisi mielenkiintoista selvittää, miten kirkkoon kuulumattoman nuoren asenteet kirkkoa ja uskontoa kohtaan ovat muuttuneet rippikoulun aikana. Tämän tutkimusidean haasteena on tietysti se, että haastateltavia voi olla hankala löytää, kuten kirkkoon kuulumattomia oli vaikea saada haastateltavaksi tähän tutkimukseen. Paras tapa löytää haastateltavaksi kirkkoon kuulumattomia nuoria on se, että pääsee henkilökohtaisesti heitä tapaamaan jonkun rippikoulutapaamisen yhteydessä ja kertomaan mahdollisesta tutkimuksesta. Näin nuoreen saa välittömän kontaktin ja nuoren suostuminen haastateltavaksi helpottuu huomattavasti verrattuna muihin kohdejoukon tavoittamisyrityksiin. Kasvokkain tapahtuva vuorovaikutustilanne on paras vaihtoehto onnistuneen haastattelun saamiseksi.
39 6 LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO
Aaltola Juhani & Valli Raine
2001 Ikkunoita tutkimusmetodeihin. 1, Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittelevalle tutkijalle. Jyväskylä: PS-kustannus.
Aaltonen Heli, Pruuki Lassi & Saarainen Pekka. (toim.) 2004 Rippikoulun käsikirja. Helsinki: Kirjapaja Oy.
Apo, Satu
1990 Kertomusten sisällön analyysi. Teoksessa Klaus Mäkelä (toim.) Kvalitatiivisen aineiston analyysi ja tulkinta. Helsinki: Gaudeamus.
Hänninen, Vilma
1999 Sisäinen tarina, elämä ja muutos. Tampere: Tampereen yliopisto.
Illman Ruth, Ketola Kimmo, Latvio Riitta & Sohlberg Jussi (toim.)
2017 Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48. Grano Oy.
Innanen Tapani & Niemelä Kati
2009 Rippikoulun todellisuus. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja, 1459–2681; 107.
Jäsentilasto 2021
2021 https://www.kirkontilastot.fi/viz?id=185 Luettu 01.12.2021 Kauppinen, Juha
2008 Takaisin kirkkoon. Tutkimus aikuisena kirkkoon liittyneistä Tampereella 1996–
2006. Kirkon tutkimuskeskus, julkaisuja Nro 104. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus
Ketola Kimmo, Martikainen Tuomas & Taira Teemu 2018 Uskontososiologia ([1. painos]). Eetos ry.
40 Kirkon jäsenet – keitä he ovat?
2020 https://evl.fi/tietoa-kirkosta/jaseninfo/kirkon-jasenet-keta-he-ovat Luettu 05.11.2020
Kirkon jäsenyys
2020 https://evl.fi/tietoa-kirkosta/tilastotietoa/jasenet Luettu 29.10.2020 Kirkon nelivuotiskertomus
2021 https://evl.fi/kirkontutkimuskeskus/tutkimushankkeet/meneillaan-olevat- tutkimushankkeet/kirkon-nelivuotiskertomus
Luettu 13.05.2021 Kirkon organisaatio
2020 https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkon-organisaatio Luettu 05.11.2020 Kiviniemi, Kari
2007 Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Juhani Aaltola ja Raine Valli (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä
Kokkonen, Jarmo
2016 Sukupuoli ja yhteisöllisyys rippikoulun rituaaleissa. Kirkon tutkimuskeskus, julkaisuja Nro 123. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskus
Lieblich Amia, Tuval-Mashiach Rivka & Zilber Tammar B
1998 Narrative research reading, analysis and interpretation. Sage Publications.
Niemelä, Kati
2002 Hyvä rippikoulu. Rippikoulun laatu ja vaikuttavuus. Kirkon tutkimuskeskus.
Sarja A, 0781-898X; 79.
41 Niemelä, Kati.
2007 Rippikoulusta aikuisuuteen. Pitkittäistutkimus rippikoulun merkityksestä ja vaikuttavuudesta. Kirkon tutkimuskeskus, julkaisuja Nro 99. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus
Niemelä, Kati
2008 Does Confirmation Training Really Matter? A longitudinal study of the quality and effectiveness of confirmation training in Finland. Publication No. 59 of the Church Research Institute.
Pesonen Heikki & Sakaranaho Tuula
2020 Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia. Gaudeamus Oy.
Pruuki, Lassi
2010 Rippikoulun pikkujättiläinen. Helsinki: LK-kirjat / Lasten Keskus Oy.
Rippikoulun käy yhä useampi – pandemiasta huolimatta.
2022 https://evl.fi/uutishuone/tiedotearkisto/-
/items/item/42123/Rippikoulun+kay+yha+useampi+-+pandemiasta+huolimatta Luettu 02.02.2022
Rippikoulusta eväitä elämään.
2020 https://evl.fi/osallistu/antia-arkeen/rippikoulu#7e3a8dac Luettu 19.3.2020.
Rippikouluun osallistuneiden määrä laski – suosio silti edelleen vahvaa.
2019 https://evl.fi/uutishuone/tiedotearkisto/-
/items/item/25701/Rippikouluun+osallistuneiden+maara+laski+-
+suosio+silti+edelleen+vahvaa#36a478d4 Kirkon tiedotearkisto.
(Julkaistu 31.01.2019).
Salomäki Hanna, Hytönen Maarit, Ketola Kimmo, Salminen Veli-Matti & Sohlberg Jussi 2020 Uskonto arjessa ja juhlassa: Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina
2016–2019. Kirkon tutkimuskeskus.
42
Schweitzer Friedrich, Ilg Wolfgang & Simojoki Henrik (Eds.)
2010 Confirmation Work in Europe. Empirical Results, Experiences and Challenges.
A Comparative Study in Seven Countries.
Schweitzer Friedrich, Niemelä Kati, Schlag Thomas & Simojoki Henrik (Eds.) 2015 Youth, Religion and Confirmation Work in Europe. The Second Study.
Schweitzer Friedrich, Schlag Thomas, Simojoki Henrik, Tervo-Niemelä Kati & Ilg Wolfgang (Eds.)
2017 Confirmation, Faith and Volunteerism. A longitudinal Study on Protestant Adolescents in the Transition towards Adulthood. European Perspectives.
Sillfors, Mikko
2017 Jumalattomuus ja hyvä elämä: ateistinen henkisyys vaihtoehtona monoteistiselle uskonnolle 2000-luvun länsimaissa. Helsingin yliopisto.
Sillfors, Mikko
2020 Ateismi ja uskonnottomuus. Teoksessa Uskontotieteen ilmiöitä ja näkökulmia.
Toim. Heikki Pesonen; Tuula Sakaranaho. Helsinki: Gaudeamus.
Verkkojulkaisu.
Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017.
2017 Elämää Jumalan kasvojen edessä. Helsinki: Kirkkohallitus.
Taira, Teemu
2012 More visible but limited in its popularity: atheism (and atheists) in Finland. Approaching Religion, 2(1), 21-
35. https://journal.fi/ar/article/view/67489 Taira, Teemu
2012 Atheist spirituality: a follow on from New Atheism? Scripta Instituti Donneriani Aboensis, 24, 388-404. https://journal.fi/scripta/article/view/67423