Tulkinta

Direktiivien veronkiertomääräykset luovat EUT:n oikeuskäytännön lisäksi tärkeän vertai- lukohdan PPT:n EU-oikeudelliselle hyväksyttävyydelle. PPT:n kannalta vertailukelpoisim- mat määräykset sisältyvät emo-tytäryhtiödirektiiviin, johon lisättiin vuonna 2015 erilli- nen veronkiertomääräys²⁵⁴, sekä ATAD-direktiivin yleiseen veronkiertomääräykseen.

Emo-tytäryhtiödirektiivin määräys kuuluu seuraavasti:

2. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää tähän direktiiviin perustuvia etuja sellaiselle järjestelylle tai järjes- telyjen sarjalle, jonka päätarkoituksena tai yhtenä keskeisenä tarkoituksena on direktiivin kohteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saavuttaminen ja joka ei ole aito kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen.

Järjestelyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.

3. Edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa on pidettävä epäaitona siltä osin kuin se ei perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat asian todellista talou- dellista luonnetta.²⁵⁵

ATAD-direktiivin yleinen veronkiertosäännös on sanamuodoltaan hyvin samanlainen:

1. Jäsenvaltion on jätettävä yhteisöverovelvollisuutta laskettaessa huomioon ottamatta sellainen järjestely tai sellaiset järjestelyjen sarjat, joiden pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasialli- sista tarkoituksista on sovellettavan verolain tavoitteen tai tarkoituksen vastaisen veroedun saami- nen ja jotka eivät ole aitoja kaikki asiaan liittyvät tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen. Järjeste- lyyn voi sisältyä useampi kuin yksi vaihe tai osa.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa järjestelyä tai järjestelyjen sarjaa on pidettävä epäaitona, siltä osin kuin ne eivät perustu päteviin liiketaloudellisiin syihin, jotka vastaavat taloudellista todelli- suutta.

3. Kun järjestelyt tai niiden sarja jätetään huomioon ottamatta 1 kohdan mukaisesti, verovelvollisuus lasketaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.²⁵⁶

254 Emo-tytäryhtiödirektiivi 2015/121/EU.

255 Emo-tytäryhtiödirektiivi 2015/121/EU, 1 artikla.

256 ATAD-direktiivi 2016/1164/EU, 6 artikla.

55

Ensinäkemältä on havaittavissa, että PPT poikkeaa jonkin verran direktiivien väärinkäyt- tömääräyksistä. Direktiivien määräyksissä subjektiivinen väärinkäytön tarkoitus on ase- tettu korkeammalle, eivätkä ne sovellu muihin kuin epäaitoihin järjestelyihin. Määräyk- set eivät myöskään sisällä kohtuullisuuden vaatimusta. Direktiivin ja sovellettavan vero- lain tarkoituksen vastaisuus on niin ikään jätetty veroviranomaisen osoitettavaksi.

PPT:n ja direktiivien määräysten erojen lisäksi on kuitenkin huomionarvoista, että direk- tiivien normit myös poikkeavat jokseenkin edellä käsitellyn väärinkäytön oikeuskäytän- nöstä. Määräysten subjektiiviset väärinkäytön vaatimukset ovat oikeuskäytännön vaati- muksia alhaisemmat, sillä veroedun ei tarvitse olla järjestelyn ainoa syy, vaan riittävää on, että se on ollut päätarkoitus (emo-tytäryhtiödirektiivi) tai pääasiallinen tarkoitus (ATAD-direktiivi). Tämän lisäksi keinotekoisuuden sijaan on käytetty käsitettä ”aito”.

Poikkeavista termeistä huolimatta lainvalmistelussa esimerkiksi emo-tytäryhtiödirektii- vin määräys silti miellettiin yleisesti ottaen EUT:n oikeuskäytännön mukaiseksi²⁵⁷. Koska direktiivien määräyksistä ei ole vielä lainkaan oikeuskäytäntöä, on niiden todelli- nen soveltumisen laajuus toistaiseksi epäselvää. Tulkinnassa voidaan kuitenkin tukeutua yritysjärjestelydirektiivin määräykseen, joka on hyvin samanlainen.²⁵⁸ Direktiivin mää- räys kuuluu:

Jäsenvaltio voi olla soveltamatta kaikkia tai joitakin 4–14 artiklan säännöksiä tai evätä niistä saatavan hyödyn, jos jonkin 1 artiklassa tarkoitetun toimen:

a) pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai ve- ron kiertäminen; se seikka, että tointa ei ole suoritettu pätevästä taloudellisesta syystä, kuten toi- meen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, saattaa johtaa olet- tamaan, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen.²⁵⁹

257 Ks. Weber 2016, s. 109–110 viittaus emo-tytäryhtiödirektiivin veronkiertomääräyksen kokousasiakir- joihin.

258 Ks. Debelva – Luts 2015, s. 225–226.

259 Yritysjärjestelydirektiivi 2009/133/EY, 15 artiklan k. 1.

56

Yritysjärjestelydirektiivi ei siten suoraan edellytä järjestelyn aitoutta, kuten emo-tytär- yhtiödirektiivin ja ATAD-direktiivin määräykset. Se kuitenkin asettaa järjestelyn väärin- käytön arvioinnissa painoa päteville taloudellisille syille. Tapauksessa C-28/95 Leur- Bloem pätevät taloudelliset syyt²⁶⁰ on määritelty seuraavasti:

47. Kuten direktiivin myös sen 11 artiklan sanamuodosta ja tavoitteesta ilmenee, että hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitteellä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun tavoittelua.²⁶¹ Päätöksessä C-126/10 Foggia EUT vahvisti tämän, minkä lisäksi se tarkensi:

35. Näin ollen hyväksyttävänä taloudellisena syynä on mahdollista pitää sitä, että sulautuminen pe- rustuu useaan tavoitteeseen, joiden joukossa voivat olla myös verotukselliset näkökohdat, edellyt- täen kuitenkin, etteivät viimeksi mainitut näkökohdat ole ensisijaisia suunnitellun liiketoimen kan- nalta.²⁶²

Tapauksessa verovelvollinen suoritti sulautumisen päästäkseen käsiksi sulautuvan kon- serniyhtiön tappioihin, joita ei vielä oltu vähennetty verotuksessa, ja perusteli järjestelyä siitä syntyvien konsernin hallinto- ja hallinnointikulujen vähenemisellä. EUT kuitenkin hylkäsi argumentin vertaamalla verotuksellista etua (yli kaksi miljoonaa euroa) konser- nin rakenteellisissa kustannuksissa saavutettuihin säästöihin, jotka olivat tähän verrat- tuna täysin marginaaliset. Lisäksi se huomautti, että edellä mainitut säästöt liittyvät erottamattomasti kaikkiin absorptiosulautumisiin, koska tällainen sulautuminen merkit- see määritelmällisesti konsernirakenteen yksinkertaistamista.²⁶³ Tuomioistuin siis pun- nitsi taloudellista arvoa veroetuun nähden, eikä taloudellisten syiden olemassaolo ollut riittävää, kun ne olivat täysin marginaalisia. Verotukselliset näkökohdat voivat siten lu- keutua päteviin taloudellisiin syihin, mutta ne eivät saa olla ensisijaisia.

Myös tapauksessa C-321/05 Kofoed EUT linjasi:

260 Leur-Bloemissa ja Foggiassa käsiteltiin aikaisempaa yritysjärjestelydirektiiviä 90/434/ETY, jossa ”päte- vät taloudelliset syyt” oli suomenkielisessä versiossa muodossa ”hyväksyttävät taloudelliset syyt”.

Muilta osin kohta on identtinen. Englanninkielisessä versiossa sanamuoto on molemmissa valid commer- cial reasons. Myös ranskankielisessä versiossa kieliasu on pysynyt samana. ”Hyväksyttävien” ja ”päte- vien” termien erolle ei siten voida antaa merkitystä tulkinnan suhteen. Ks. Direktiivin 90/434/ETY, 11 artiklan k. 1.

261 C-28/95, Leur-Bloem, tuomion k. 47.

262 C-126/10, Foggia, tuomion k. 35. Kursivointi kirjoittajan.

263 C-126/10, Foggia, tuomion k. 47–48.

57

38. […] Yhteisön lainsäädännön soveltamista ei voida laajentaa väärinkäyttönä pidettäviin menette- lytapoihin eli toimiin, joita ei toteuteta tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä vaan yksinomaan yhteisön oikeudessa säädettyjen etujen väärinkäyttämiseksi.²⁶⁴

Yritysjärjestelydirektiivin subjektiivista väärinkäytön tarkoitusta on siten nykyisen oi- keuskäytännön perusteella tulkittava suppeasti, vaikka samalla se kiistatta luo ristiriidan lain sanamuodon kanssa. Yhden pääasiallisen tarkoituksen vaatimuksella ei näyttäisi ole- van lausekkeessa mitään arvoa, ja pääasiallisen tarkoituksenkin sijaan on käytetty käsit- teitä ”yksinomainen” ja ”ensisijainen”. Tämän vuoksi ei ole mahdollista poissulkea mah- dollisuutta, että myös emo-tytäryhtiödirektiivin ja ATAD-direktiivin veronkiertomää- räyksien subjektiivisia testejä tullaan tulkitsemaan vastaavalla tavalla, eli veron kiertä- misen on oltava minimissään järjestelyn ensisijainen tarkoitus²⁶⁵. Vähintäänkin näyttäisi siltä, että väärinkäytön alarajana on pidettävä ATAD-direktiivin veronkiertomääräyksen osalta pääasiallista tarkoitusta ja emo-tytäryhtiödirektiivin määräyksen kohdalla pää- tarkoitusta.