Tutkimukseni teon luotettavuuden otin huomioon jo tutkimuksen teon alusta asti.
Toimitin Kehitysvammaisten Tukiliiton johtoryhmälle oman selvityksen (Liite 5), jossa pyysin saada tutkia kyseessä olevaan projektiin liittyen tukirinkityöskentelyyn osallis- tuvien ammattilaisten näkemyksiä moniammatillisesta yhteistyöstä, jonka liitteenä oli myös tutkimussuunnitelma. Koko tutkimuksen ajan minulla oli mahdollisuus reflektoida omia ajatuksia tukirinkitoiminnasta, projektista ja tutkimuksesta, projektityöntekijöiden kanssa. Tukirinkitoiminnan hyödyn ja vaikutusten näkemistä arjen kannalta olisi tehostanut asiakkaiden näkökulmien huomioiminen tutkimuksessa. Asiakkaiden haastat- telut olisivat kasvattaneet aineiston kokoa paljon suuremmaksi, joten päädyin tässä tutkimuksessa valintaan tutkia tukirinkitoimintaa ammattilaisten näkökulmasta.
Valintaan vaikutti myös tutkimuksen tarkoitus, selvittää ammattilaisten kokemuksia moniammatillisen yhteistyön vaikutuksista heidän työlleen. Molemmilla paikkakunnilla yksilöhaastatteluihin osallistuneet ammattilaiset osallistuivat myös ryhmäkeskusteluun.
Uusia näkökulmia tutkittavaan ilmiöön liittyen olisi mahdollisesti tullut esiin, jos yksilöhaastatteluissa olisi ollut ryhmäkeskusteluun osallistumattomia ammattilaisia.
Toisaalta ammattilaiset olivat jo tutustuneet ryhmäkeskustelussa aihepiiriin ja heillä oli mahdollisuus haastattelussa lisätä tai jatkaa aiheeseen liittyen jotain sellaista, mitä he eivät tuoneet keskustelussa esille.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arvioinnin tulee kohdistua koko tutkimusprosessiin ja pääasiallisin luotettavuuden kriteeri on tutkija itse (Eskola &
Suoranta 1998, 211). Aiemmin mainitsemani tutkimuksen prosessiluonne on ominaispiirre, joka antaa oman lähtökohtansa luotettavuuden tarkasteluun. On luonnol-
89
lista, että omat näkemykseni ja tulkintani tutkijana tutkimusprosessin edetessä kehit- tyivät. Aineistonkeruuseen liittyvä vaihtelu ei ole puute, vaan sen katsotaan kuuluvan yhtenä luonnollisena osana tutkimuksen kehitysprosessia. Keräämällä aineistoa eri tapoja käyttämällä, kuten yksilöhaastattelut, ryhmäkeskustelut sekä idea- ja palautelomakkeet, pyrin lisäämään tutkimusaineiston luotettavuutta. Eri tavoilla saadut tiedot myös täydentävät sekä validoivat toisiaan.
Aineistonkeruumenetelmien en usko oleellisesti muuttaneen ammattilaisten käyttäytymistä ja asioista keskustelemista esimerkiksi ryhmätilanteessa, sillä he ovat työnsä puolesta tottuneet toimimaan erilaisissa ryhmissä. Lisäksi olin selvittänyt jo etukäteen ammattilaisille aineistonkeruun käytännön järjestelyistä ja sen taltioimisesta.
Tässä tutkimuksessa, eri menetelmillä ja kahdelta eri paikkakunnalta, kerätyt aineistot antoivat paremmin myös tietoa projektin toiminnan hyödyllisyydestä ja kannattavuudesta tulevaisuudessa, verrattuna ainoastaan yhdeltä paikkakunnalta kerät- tyyn aineistoon. Tutkimusaineistoa on käsitelty systemaattisesti järjestämällä ja koodaa- malla se. Raportissa on selvitetty aineistosta valituissa otteissa käytetyt koodimerkinnät ja toimintajärjestelmämallin mukaisesti vaiheittain tehty analyysi sekä tutkimuksen tulosten tulkinta. Lukijalla on näin ollen mahdollisuus tarkastella aineistosta valittujen otteiden ja esittämieni tulkintaperusteiden etenemistä ja ristiriidattomuutta.
Tätä tutkimusta ei toteutettu tukirinkityöskentelyn aloitusvaiheesta lähtien ja päättäen sitä toiminnan päätösvaiheessa. Tein aineistonkeruun tukirinkitoiminnan jo ollessa käynnissä, joten tutkittava ilmiö, moniammatillinen yhteistyö saattoi muuttua tutki- muksen tekemisen aikana. Nämä tutkimuskohteen muuntuvat ominaispiirteet ovat vaikuttaneet tutkimusprosessin joustavaan muuntumiseen tutkimuskohteen mukaisesti.
On kuitenkin tärkeää tiedostaa, minkälaista vaihtelua tutkimusprosessin myötä tutkijassa, aineistonkeruumenetelmissä tai tutkittavassa ilmiössä on tapahtunut sekä tuoda nämä kehitysprosessit raportissa esille. (Kiviniemi 2007, 81.)
Ammattilaisten välistä yhteistyötä koskevassa tutkimuksessani olen tuonut esiin tutkimusotteen avoimuutta ja tutkimuksen vähitellen tapahtuvaa jäsentymistä.
Raportoinnissani olen pyrkinyt huomioimaan tämän tutkimuksen luonteen.
Tutkimuksen prosessiluonteisuuden vuoksi, katson luotettavuutta ja uskottavuutta lisäävän sen, että olen raportissa kuvannut tutkimuksen etenemisen mahdollisimman
90
tarkasti. Raportissa olen alusta lähtien selvittänyt tutkimuksen kronologista etenemistä ja sen yhteydessä tutkimuksen edetessä tutkimustehtävän sekä metodisten ratkaisujen selkiytymistä. Lisäksi olen kuvannut ja perustellut metodisten ratkaisujen käyttöä sekä niiden käyttökelpoisuutta tämän tutkimuksen kannalta. Olen myös pyrkinyt selvittämään tutkimusprosessin edistymistä ja oman tietoisuuden kasvua sekä suuntautumista tutkimuksen edetessä.
Tutkimuksen luotettavuudesta kertoo myös se, että pidin lupaukseni tukirinkityöskente- lyyn osallistuneille ammattilaisille. Ennen tutkimuksen aloittamista kävin esittäytymässä ja esittelemässä tutkimustani molempien tutkimuksessa olevan paikkakunnan tukirinkitapaamisessa. Samalla kerroin aineistonkeruumenetelmistä ja tavoista taltioida haastattelut ja ryhmäkeskustelu nauhoittamalla sekä lisäksi ryhmäkeskustelu videoimalla. Selvitin ammattilaisille myös aineiston käyttötarkoituksen ja sen ehdottoman luottamuksellisen käsittelyn sekä takasin tutkimukseen osallistuville ammattilaisille anonymiteetin. Kerroin ammattilaisille, että haastatteluissa ja ryhmäkeskustelussa ei ole tarkoitus käsitellä kenenkään henkilökoh- taisia työasioita tai jonkun tietyn asiakkaan tilannetta, vaan tarkoitus oli tutkia moniam- matillista yhteistyötä tukirinkityöskentelyn hyödyllisyyden näkökulmasta sekä sen näkymistä työn arjessa. Yksityisyyttä kunnioittaen pidin koko tutkimuksen ajan antamani vaitiololupauksen ja -velvollisuuden. Keräämääni aineistoa ei käsitellyt kukaan muu, kuin minä ja tarvittaessa työni ohjaajalla oli oikeus nähdä tutkimuksen aineisto.
Käytettäessä laadullista tutkimusmenetelmää, tutkimustekstissä tutkittavien nimiä tai muita tunnistetietoja, kuten paikkakuntien nimiä ei kirjata tutkimustekstiin. Hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen, säilytin tutkittavat asiantuntijat ja paikkakunnat tuntemattomina. Olen korvannut ne käyttämällä peitenimiä ammattilaiset, Lounais- Suomen paikkakunta ja Itä-Suomen paikkakunta. Peitenimet auttavat myös erottamaan nämä kaksi eri paikkakuntaa ja samalla ne helpottavat lukijaa tekemään huomioita kahden eri paikkakunnan välillä sekä huomioimaan kumman paikkakunnan tukiringin työskentelystä tekstissä on kysymys. Kuula (2006, 206) toteaa, että tunnistamista olennaisempaa on tutkijan tyyli kirjoittaa tutkittavistaan ja mistä asioista hän kirjoittaa tunnistettavasti. Tukirinkitoiminnasta ja tutkimuksen toteuttamista koskevissa luvuissa
91
olen kuitenkin tuonut esiin ammattialat ja ammattinimikkeet osoittamaan, että aineisto on kerätty eri ammattilaisista koostuvasta moniammatillisesta ryhmästä.
Muutosprosessin tutkimiseen liittyy myös luotettavuuden kannalta tietynlaista ongel- mallisuutta. Muutoksen mittaaminen voi osoittautua haasteelliseksi ja tutkimustulosten yleistettävyys on arveluttavaa, sillä muutostutkimukset ovat usein tapaustutkimuksia.
Muutoksen pitäminen ainoastaan määrällisenä ilmiönä voi muodostua myös ongelmaksi. Tällaisessa tilanteessa tutkimuksen laadulliset ja rakenteelliset muutokset voivat helposti jäädä havainnoinnin ulkopuolelle. Luotettavampi kuva muutoksesta muodostuu käyttämällä useita eri tietolähteitä ja arviointivälineitä. (Peltonen &
Ruohotie 1991, 100-102.) Tässä tutkimuksessa keskustelu- ja haastatteluaineiston analyysissa osoitettiin ammattilaisten puheenvuorojen perusteella, ammattilaisten yhteistyössä tapahtuneen laadullista muutosta. Laadullisen muutoksen havaitsemista auttoi haastatteluiden, ryhmäkeskusteluiden sekä idea- ja palautelomakkeiden käyttä- minen aineistonkeruumenetelminä.
Laadullisen tutkimuksen arviointiin on ehdotettu käytettävän suhteuttamisen tarkastelua, perinteisen yleistettävyyden tarkastelun sijasta. Tarkastelun kohteeksi on asetettava se, mistä muusta analyysi kertoo oman aineiston lisäksi. (Alasuutari 1999, 250-251.) Tämän tutkimuksen tuloksien suhteuttamista tarkastelen erityistä tukea tarvitsevien ihmisten parissa työskentelevien ammattilaisten yhteistyön kehittämisen näkökulmasta. Raportissa esittämässäni asiakaslähtöisestä toimintakokonaisuudesta kertovassa luvussa tuon esiin monista ongelmista kärsivien kohderyhmälle tarjottaviin palveluihin liittyviä ongelmia. Erilaiset ongelmat tasavertaisen ja luottamuksellisen suhteen luomisessa eri ammattialojen välillä, työkäytäntöjen ja –sääntöjen yhtenäistämi- sessä ja oman työn reflektoinnissa sekä yhteistyösuhteiden tarkistamisessa ovat tekijöitä, joista on raportoitu jo aiemminkin (ks. esim. Hyvönen 2004, 5-6; Nouko- Juvonen 2000, 45-46). Lähtökohtien puolesta oletan, että myös muilla paikkakunnilla ammattilaisten välisen yhteistyön kehittämiseksi ja sen toteuttamiseksi luonnollisena osana arkipäivää, tukiringin kaltaisesta toiminnasta ja tutkimuksen tuloksista on apua.
92