Verkostoitumis- ja vuorovaikutustaidot korostuvat

Pelastustoimi nähtiin haastatteluissa verkottuneen yhteiskunnan osana ja verkostomai- nen työskentely nähtiin välttämättömänä sekä tehokkaana. Keskusteluissa korostettiin myös organisaatio ja toimialarajat ylittävää yhteistyötä. Yhteistyötaidot nähtiinkin olen- naisena osana johtamistyöntekijän osaamista. Vuorovaikutuksella ja viestinnällä voidaan haastateltavien näkemysten mukaan rakentaa luottamusta ja toimivaa yhteistyötä.

Verkostomainen työskentely ja rajat ylittävä yhteistyö

Hyvinvointialueelle siirtymisen todettiin lisäävän tarvetta yhteistyölle pelastuslaitosten ja kaikkien sidosryhmien välillä. Viranomaistoimijoiden resurssien vähyyden nähtiin oh- jaavan tiiviiseen yhteistyöhön eri toimijoita. H3: ”Pienellä toimialalla suhteellisen pie- nessä maassa kannattaa tehdä tiiviimpää yhteistyötä”, kuvasi yksi haastateltavista. Yh- teistyössä korostettiin myös jatkuvuutta eikä vain yksittäisiä projekteja tai tapahtumia.

Johtamistaitojen näkökulmasta aineistossa todettiin, että lähijohtajien tulisi mahdollis- taa alaistensa verkostoituminen ja yhteistyö erilaisilla foorumeilla. Yhteistyön tulisi olla muuttuvassa toimintaympäristössä monitasoista ja laajaa, yhteistyötä läpi organisaation.

Yhteistyö oli läpileikkaava teema analyysin tuloksissa, koska se tuli esille kaikissa yläluo- kissa. Suuronnettomuusvalmiutta rakennetaan yhteistyöllä ja viranomaisyhteistyön on sujuttava onnettomuuden tapahduttua. Yhteistyön merkityksen nähtiin myös kasvavan, kun onnettomuuden koko kasvaa.

Suuronnettomuuksista puhuttaessa esille nousi tarve kehittää kansainvälistä yhteistyötä sekä pelastuslaitosten välistä yhteistyötä. Yhteistyö nähtiin merkittävänä tekijänä erityi- sesti pitkäkestoisissa tehtävissä, jossa yksittäisen pelastuslaitoksen resurssit eivät riitä tilanteen hallintaan. Useat haastateltavat puhuivat pitkäkestoisten harjoitusten puuttu- misesta ja vähän harjoitelluista Host Nation Support -toiminnoista eli ulkomaisen avun vastaan ottamisesta. Keskusteluissa viitattiin myös kotimaisen avun vastaanottamisen harjoittelemiseen, mikä vaatisi yhteistyötä. Pelastustoimen toimintaympäristön muutos- ten nähtiin myös kasvattavan kansainvälisen yhteistyön tarvetta.

Neljä haastateltavaa toi esille, etteivät pelastuslaitokset tee keskenään riittävästi yhteis- työtä. Sen arveltiin johtuvan esimerkiksi yhteistyön koordinoinnin puutteesta. Toisaalta useat haastateltavat antoivat tunnustusta HIKLU-yhteistyölle, jolla tarkoitetaan Helsingin, Itä-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan pelastuslaitosten välistä moni- tasoista yhteistyötä. Useat haastateltavat näkivät, että HIKLU-yhteistyössä on hyviä käy- täntöjä, joita olisi tarpeen ottaa käyttöön muidenkin pelastuslaitosten välillä.

H4: ”Se yhteistyö, että todetaan että me teemme yhteistyötä, kyllä pitää paik- kansa, mutta jos [paikka poistettu] menee pelastuslaitoksen rajalle, niin toden- näköisesti se kalusto aivan varmasti on erilaista siinä rajan toisella puolella kun toisella puolella.”

H6: ”Mun mielestä pelastuslaitokset toimii hämmentävän vähän yhteen.”

Erityisesti pelastuslaitosten ylimmässä johdossa katsottiin tarvittavan verkostomaisen työskentelyn ja verkostojen johtamisen taitoja. Pelastustoimea kuvailtiin myös H1: ”pus- kevaksi voimaksi sidosryhmäyhteistyössä ja viranomaisyhteistyössä”, millä korostettiin pelastustoimen aktiivista roolia yhteistyössä. Verkostoissa työskentelyn nähtiin haasta- van johtamisosaamista, koska verkostoissa johtajalla ei ole määräysvaltaa verkoston jä- seniin. Verkostoissa johtajan nähtiin tämän vuoksi tarvitsevan taitoja luoda yhteistä mo- tiivia, yhteistä päämäärää sekä yhteistä agendaa.

Haastateltavien mukaan pelastustoimen on tarpeellista osallistua verkostoissa tehtävään laajaan yhteistyöhön. Verkostoitumista käsiteltiin monista näkökulmista. Korostettiin, että verkostojen tulisi tuottaa asiantuntijuutta, verkostoilta odotettiin myös apua ja toi- saalta puhuttiin siitä, että pelastuslaitosten tulisi oma-aloitteisesti tarjota asiantunte- musta verkostoilleen. Verkostojen johtamisessa olennaisena nähtiin myös se, että oikeat henkilöt saadaan oikeisiin verkostoihin, jotta verkostoissa työskentelevillä olisi riittävä osaaminen ja toimivalta edistää asioita. Lähes kaikki haastateltavat viittasivat verkosto- maiseen tekemiseen tarvittavana työelämätaitona. Verkostot nähtiin myös ammatillisen kehittymisen paikkana ja yhteisten asioiden kustannustehokkaana edistämiskanavana.

H10: ”No nousevia juttuja, niin justiin mikä nyt liittyy tähän verkottuneeseen ja keskinäisriippuvaiseen yhteiskuntaan, niin tämmöinen niinku verkostojohtami- sen taidot.”

Vuorovaikutuksella ja viestinnällä rakennetaan luottamusta

Hyvät vuorovaikutustaidot nähtiin välttämättöminä osaamisvaatimuksina pelastustoi- men johtamistyöntekijöille. Vuorovaikutuksesta ja yhteistyötä puhuttiin usein samassa lauseessa. Operatiivisista tehtävistä puhuttaessa esille nousi yleisjohtajan tehtävä, jonka tehtävä on yhteensovittaa eri viranomaisten toimintoja onnettomuuteen liittyen. Yleis- johtaja tarvitsee hyvät vuorovaikutustaidot ja kyvyn muodostaa yhteinen näkemys tilan- teesta. Vuorovaikutustaitoja kuvattiin ihmisten kohtaamisen taidoiksi, joita tarvitaan kai- killa pelastustoimen johtamisen tasoilla. Haastateltavien mukaan vuorovaikutustaitoja täytyy myös jatkuvasti harjoitella ja se koettiin osaamisalueeksi, jossa ei tule koskaan valmiiksi.

H9: ”No varmasti vuorovaikutustaidot on ihan tosi keskeisiä, että pystyy toimi- maan muuttuvissa ympäristöissä ja erilaisten toimijoiden ja asioiden parissa, että aika semmoinen monialainen pitää olla se kyky, jos siitä ihan ylimmästä johdosta puhutaan.”

Hyvinvointialueuudistukseen liittyen vuorovaikutuksesta puhuttiin välttämättömyytenä.

Toivottiin, että pelastuslaitosten ylin johto olisi avoimesti esillä pelastuslaitoksen ulko- puolella, vuorovaikutuksessa muiden toimialojen kanssa. Vuorovaikutus- ja keskustelu- taitojen koettiin olevan merkittäviä uuden oppimisen mahdollistajia. Useat haastatelta- vat korostivat vuorovaikutustaitoihin liittyen myös kuuntelu ja neuvottelutaitoja, joita nähtiin tarvittavan pelastustoimen johtamistyössä. Sanelupolitiikkaa harrastavan johta- jan tie nähtiin olevan hyvin lyhyt.

Johtamistyöhön nähtiin liittyvän vastuu yhteyden pitämisestä organisaation sisällä. Tällä tarkoitettiin sitä, että johtajan tulee luoda vuorovaikutuksen paikkoja henkilöstön ja joh- don välille. H3: ”Nykypäivän ihmisläheisyyttä, aidosti otetaan kontaktia, pidetään sään- nöllisesti yhteyttä…”, kuvasi eräs haastateltava johtajan vastuuta vuorovaikutuksesta.

Luottamuksen merkitys nostettiinkin esiin useissa haastatteluissa. Vastuun antaminen ja toimivallan delegointi mainittiin yksittäisinä luottamuksen rakentamisen tapoina. Johta- jan oman rajallisuuden tunnistaminen ja tunnustaminen nähtiin hyvän johtajan ominai- suutena.

H8: ”Minun mielestä hyvän johtajan tunnistaa siitä, että hän ei yritäkään tietää kaikkia asioita, eikä varsinkaan niinku arvaa.”

Vuorovaikutus ja viestintä nostettiin esiin eri tavoin kaikissa haastatteluissa. Yhdessä haastattelussa puhuttiin tiedonkulun johtamisesta, mikä on hyvä termi kuvaamaan lähi- johtajien vastuuta ajantasaisen tiedon levittämisestä organisaatiossa. Haastateltavat pi- tivät tiedottamista tärkeänä ja siitä keskusteltiin niin onnettomuuksien aikaiseen johta- miseen kuin asemapalvelun aikaiseen johtamiseenkin liittyen. Avoimella viestinnällä työntekijät saavat päätösten perusteluita, joita he kaipaavat. Haastatteluissa korostui, että viestinnän on onnistuttava kaikissa tilanteissa.

Viestinnän merkityksen nähtiin korostuvan onnettomuuden kokoluokan kasvaessa. Eri- tyisesti kompleksisissa suuronnettomuuksissa on viestittävä mahdollisimman reaaliaikai- sesti. Viestinnän merkittävyys kasvaa suuremmissa tehtävissä, koska onnettomuuden vaikutuspiirissä olevien ihmisten määrä kasvaa. Tämä johtaa siihen, että useita erilaisia tahoja on otettava huomioon viestinnän kanavissa ja toimintatavoissa. Useat haastatel- tavat puhuivat reaaliaikaisuuden vaatimuksesta. Tiedottamisella pyritään estämään vää- rän tiedon ja huhujen leviämistä tapahtumasta. Julkisuuspaineen ja aikapaineen nähtiin vaikeuttavan suuronnettomuuksien johtamistyötä.

H10: ”Pitää olla sujuva viranomaisyhteistyö, reaaliaikainen hyvä viestintä ja tie- dottaminen, että sitten hillitään myöskin semmoisia huhuja ja turhia pelkoja mitä tilanne voi aiheuttaa. Se toki pitää olla systemaattista ja dokumentoitua.”

Henkilöstöllä tulee haastatteluiden mukaan olla vaikutusmahdollisuuksia omaan työ- hönsä. Tähän kuuluu viestiminen valmistelussa olevista asioista sekä vaikutus- ja osallis- tumismahdollisuuksien tarjoaminen. Henkilöstön nähdään motivoituvan, kun osallistu- misen mahdollisuuksia järjestetään. Pelastuslaitoksissa henkilöstöä on otettu mukaan päätöksentekoon esimerkiksi kalustohankinnoissa ja toimintatapa nähdään tarpeel- liseksi jatkossakin. Kaluston käyttäjien mielipiteillä täytyy haastateltavien mukaan olla ai- toa vaikutusta hankkeiden lopputuloksiin. Yhteisen tekemisen ja osallistumisen nähtiin myös vaikuttavan myönteisesti pelastuslaitoksen veto- ja pitovoimaan. Johtajien tehtä- vänä nähdään olevan myös turvallisen työilmapiirin edistäminen.

H11: ”Mun mielestä yksi keskeisimpiä tekijöitä on tämmönen psykologinen tur- vallisuudentunne. Kun ihminen kokee, että sinne työpaikalle on niinku turvallista mennä…”