Tutkimuksen tausta
Saatavilla osoitteessa
Tutkimuksen tavoite ja rajaukset
Myös siirtohinnoittelu liittyy läheisesti verotukseen, mutta tässä tutkimuksessa verotuksen käsittely on rajoittunut käsittelemään vain tutkimuksen kannalta merkityksellisiä kohtia. Tutkimuksessa ei tarkastella yksityiskohtaisesti esimerkiksi verolainsäädäntöä tai mahdollisia verovaikutuksia tutkimukseen tarvittavan määrän yli.
Aikaisemmat tutkimukset
Siirtohinnoittelutavan valintaa ovat tutkineet myös mm. Vancil 1978, Tang 1979, Borkowski 1990 sekä Elliott ja Emmanuel vuonna 2000. Selvityksen mukaan suuret yritykset käyttävät markkinaehtoisempaa siirtohinnoittelua, kun taas pienemmät yritykset perustavat toimintansa. kustannusten hinnoittelu.
Tutkimusmenetelmät ja aineisto
Tämä tehdään tässä tutkimuksessa tutustumalla aiemmin löydettyihin siirtohinnoittelua koskeviin tutkimuksiin ja lainsäädäntöön, jonka tarkoituksena on muodostaa teoreettinen viitekehys empiiriselle osalle. Tässä tutkimuksessa siirtohinnoittelumenetelmä ja tutkimuksen perusteella yritykselle laadittu dokumentaatio voidaan pitää uutena todellisuutena.
Tutkimuksen rakenne
Tutkimuksen toisessa teoreettisessa luvussa eli kolmannessa luvussa tarkastellaan tarkemmin erilaisia markkinaehtoisia siirtohinnoittelumenetelmiä, joita käytetään myöhemmin empiirisessä osiossa pohjana valittaessa vaatimukset täyttävää siirtohinnoittelumenetelmää. . . Lisäksi luvussa tarkastellaan, mitä tulee ottaa huomioon valittaessa vaatimukset täyttävää siirtohinnoittelutapaa ja kiinteänä osana empiiriseen osaan liittyvää siirtohinnoitteludokumentaatiota OECD:n dokumentointivaatimusten mukaisesti.
Siirtohinnoittelu
Siirtohinnoittelun perusperiaatteet
Liiketoimen osapuolia voidaan pitää lähipiiriin kuuluvina, jos toisella osapuolella on määräysvalta toisessa tai jos kolmannella yksin tai lähipiiriin kuuluvilla on määräysvalta molempiin liiketoimen osapuoliin. Määräysvallassa oleva henkilö voi yhtiön tai yhteisön lisäksi olla myös luonnollinen henkilö yksin tai yhdessä lähipiirinsä kanssa.
Siirtohinnoittelun tavoitteet ja rajaukset
Siirtohinnoittelun avulla yritysjohto voi myös ohjata konsernin eri osien taloudellista ajattelua ja järkeistää niiden toimintaa. Siirtohinnoittelua voidaan käyttää myös varmistamaan ja valvomaan, että sisäisten toimitusten kustannukset eivät ylitä sitä, mitä vertailukelpoiset toimitukset maksaisivat, jos ne ostettaisiin kolmansilta osapuolilta.
Markkinaehtoperiaate
Markkinaehdon periaate on vakiintunut oikeussääntönä, vaikka se onkin enemmän oikeusperiaate, koska sillä ei ole tarkkaa oikeudellista sisältöä. 81 Verosopimukset ja malliverosopimukset eroavat siinä määrin, että Suomi ei ole tekemissään verosopimuksissa sitoutunut tekemään vastaoikaisua varauksetta, vaan tekee sen vain, jos se katsoo, että toisen sopimusvaltion oikaisu on perusteltua.
OECD:n siirtohinnoitteluohjeet
Näitä ovat muun muassa siirrettyjen omaisuuserien ja palveluiden luonne ja ominaisuudet, osapuolten harjoittama toiminta ottaen huomioon käytetyt varat ja siihen liittyvät riskit, sopimusehdot, taloudelliset ehdot ja osapuolten noudattamat liiketoimintastrategiat. Toiminnallisen analyysin avulla osoitetaan, että lähipiirin välisten palkkioiden määrä riippuu yhtiön suorittamista toiminnoista ja ottaa huomioon myös toiminnon suorittamiseen käytetyt varat ja niihin liittyvät riskit.
Suomen siirtohinnoittelulainsäädäntö
Vertailukelpoisuuden määrittämiseksi ja asianmukaisten oikaisujen tekemiseksi on tarpeen vertailla liiketoimien ja yritysten omaisuutta ja riskejä, jotka voivat vaikuttaa reilun kaupankäynnin ehtoihin. Analyysin tarkoituksena on tunnistaa yrityksen suorittamat toiminnot ja niiden taloudellinen merkitys sekä toiminnon tuoma lisäarvo.
Siirtohinnanoikaisu ja veronkorotukset
Jos yritys on toimittanut olennaiset asiakirjat, jotka puuttuvat tai ovat virheellisiä, verovelvolliselta voidaan periä veronkorotus 800 euroon asti. Jos yritys sen sijaan tiesi antavansa tai törkeästä huolimattomuudesta on antanut veroviranomaisille olennaisesti virheellisiä tietoja veroilmoituksessa tai ilmoitusvelvollisuuden noudattamista koskevassa ilmoituksessa tai muussa säännellyssä tiedossa tai asiakirjalla tai on tehnyt ilmoituksen, yhtiö voidaan määrätä korottamaan tuloveroa enintään 30 prosentilla tuloista ja enintään 1 prosentin omaisuuden lisäyksellä. Jos sen sijaan siirtohinnoitteluasiakirjoja ei ole toimitettu tai lisäselvitystä on esitetty, Vero- ja Tullihallinto voi määrätä veronkorotuksen enintään 25 000 euroon.
Markkinaehtoiset siirtohinnoittelumenetelmät
Markkinaehtoiset menetelmät
- Markkinahintavertailumenetelmä
- Jälleenmyyntihintamenetelmä
- Kustannusvoittolisämenetelmä
Yksittäisten tuotteiden erojen lisäksi myös liiketoimintatavat ja yrityskulttuuri vaihtelevat yhtiöittäin, mikä vaikeuttaa markkinahintojen vertailumenetelmän käyttöä. 112 Suora hintavertailu on aina luotettavin vertailukeino, joten useiden maiden lainsäädännön mukaan sen käyttömahdollisuuksien tutkiminen kuuluu veronmaksajan vastuulle. Jälleenmyyntihintamenetelmää (TPG) voidaan käyttää, kun hyödykeyhtiö, joka on tuotteen tai palvelun ostaja, myy myös ostamansa tuotteen tai palvelun.
Jälleenmyyntihintamenetelmässä lähtökohtana on tuotteen tai palvelun jälleenmyyntihinta kolmannelle riippumattomalle osapuolelle (asiakashinta), josta vähennetään jälleenmyyntiyksikölle kuuluva markkinaehtoinen myyntivoitto (jälleenmyyntihintamarginaali). 122 Menetelmä soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa samaan konserniin kuuluva jälleenmyyjänä toimiva yritys ei lisää tuotteen arvoa ennen kuin se myydään konsernin ulkopuolelle. Tässä menetelmässä siirtohinnan perustana ovat kustannukset, jotka aiheutuvat tuottajalle, kun tuote siirtyy etupiiristä etupiiriin kuuluvalle ostajalle.
Jos yrityksellä ei ole tällaisia liiketoimia, voittopalkkion tasoa voidaan verrata voittopalkkioihin, joita ulkopuoliset yritykset saavat vastaavissa liiketoimissa. OECD:n kansainvälisen siirtohinnoitteluohjeen 131 mukaan kustannukset voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: tuotteen tai palvelun tuotantokustannukset, välilliset tuotantokustannukset ja yrityksen liiketoiminnan kustannukset, kuten yleiskulut, hallinto- ja valvontakustannukset. Tietyntyyppiset kustannukset, kuten materiaali- ja työkustannukset, jotka voivat vaihdella ajan myötä, luovat omat haasteensa kustannusten kohdentamiseen.
Liiketoimivoittomenetelmät
- Voitonjakamismenetelmä
- Liiketoiminettomarginaalimenetelmä
Kustannus-voittomarginaalimenetelmää sovellettaessa sisäiset tarkastukset 135 ovat usein luotettavampia kuin ulkoiset kontrollit, koska sisäisen valvonnan avulla on helpompi saada luotettavampaa tietoa tuotannon kustannusrakenteesta. 141 Menetelmä ei myöskään ole suoraan riippuvainen vertailutapahtumista, joten sitä voidaan käyttää tilanteissa, joissa ulkopuolista vertailutietoa ei ole saatavilla. Transaktio nettomarginaalimenetelmällä pyritään määrittämään yrityksen liikevoitto liiketoimintoittain ja verrata sitä itsenäisten yritysten vertailukelpoisista liiketoimista saatuun liikevoittoon.
Nettotransaktiomarginaalimenetelmä soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa konsernin sisäisen liiketapahtuman toinen osapuoli tuottaa rutiininomaisesti tavaroita tai palveluita toiselle osapuolelle, joka on vastuussa monimutkaisemmista toiminnoista, kantaa suurimmat riskit ja käyttää kaupassa arvokkaita aineettomia oikeuksia 148. menetelmän etuna on se, että käytettäessä ulkoisia kannattavuuden mittareita, kuten omaisuuden tuottoa tai toiminnan tuottoa, toiminnalliset erot eivät vaikuta niihin samalla tavalla kuin markkinahintavertailumenetelmässä vertailussa käytetty hinta, tai katteita, kuten jälleenmyyntihintamenetelmä ja kustannusten lisäysmenetelmä. Menetelmän toinen tärkeä etu on, että se analysoi vain liiketapahtuman toisen osapuolen tunnuslukuja konsernin sisällä.
Menetelmän tärkein etu on kuitenkin se, että tiedot liikevoiton määrästä ovat yleensä melko helposti saatavilla, jos kriteereinä käytetään vertailukelpoisten yritysten tunnuslukuja, joita haetaan tietopankeista. Jos sen liiketulos on todennäköisesti alhaisempi kuin kilpailijoilla, sen liiketoiminta voi kärsiä, jos sen on siirrettävä korkeammat kustannukset asiakkailleen korkeampien hintojen muodossa.151 Voittojen vertailu voittoa tavoittelevan yrityksen ja yrityksen välillä. itsenäinen yritys. se myös vaikeuttaa yrityksiä, esimerkiksi aineettomien hyödykkeiden käytöstä saatavat tulot, jotka voidaan sisällyttää voittoihin, kun taas vastaava liiketoiminta ei. Menetelmän käyttöä vaikeuttaa tietysti myös se, että itsenäisten yritysten tuloksista ei ole tarpeeksi tarkkaa tietoa, joka on välttämätöntä menetelmän hyväksyttävän käytön kannalta.
Siirtohinnoittelumenetelmän valinta
Menetelmän valintaan vaikuttavat tekijät
Jos tuote tai palvelu myydään konsernin ulkopuolelle, markkinahinnan noteeraus tulee selvästi näkyviin, jolloin täysin erilaisen hinnoittelupolitiikan käyttäminen konsernin sisäisessä kaupassa ei ole kovin perusteltua. Menetelmää valitessaan verohallinto edellyttää, että yritys valitsee menetelmän, joka on lähimpänä olosuhteita, joissa riippumattomien yritysten välinen hinta muodostuu taloudellisesti vertailukelpoisilla markkinoilla. Epäselvissä tapauksissa verohallinto käyttää menetelmää, joka antaa luotettavimman tiedon asianomaisten ja itsenäisten yritysten välisistä liiketoimista.
Menetelmän valinta prosessina
Valinnassa on myös otettava huomioon yrityksen siirtohinnoittelulle asettamat tavoitteet ja pohdittava yrityksen jatkossa käyttämien menetelmien soveltuvuutta. Tietysti dokumentointia varten on kerättävä riittävä määrä tarpeellista tietoa: esimerkiksi konsernin sisäiset sopimukset, liiketoimintayksiköiden laatimat talousvalvontaraportit ja tilinpäätöstiedot.
Siirtohinnoittelun dokumentointi
- Perusperiaatteet
- Dokumentaation sisältö
- OECD:n dokumentointivaatimukset
- Yrityksen toiminta ja tuotteet
- Siirtohinnoittelun merkitys kohdeyrityksessä
- Markkinat
- Sisäiset transaktiot ja riskin jakautuminen konserniyhtiöille
- Vertailuanalyysi
- Johtopäätökset toiminnallisen analyysin perusteella
Opinnäytetyön empiirisen osan tutkimus tehtiin Bronto Skylift Oy Ab:n (tästä eteenpäin Bronto Skylift) toimeksiannona. Empiirisen osan aineiston on kerännyt mm. Aiempi dokumentaatio Bronto Skyliftin siirtohinnoista, eri yksiköiden suorituskykytiedot ja tilastot, erilaiset markkina-analyysit sekä tiedot myynti- ja siirtohinnoista sekä kilpailijoista. Lisäksi tapausyhtiötä koskevaa materiaalia kerättiin erilaisista keskusteluista Bronto Skyliftin siirtohinnoista vastaavien henkilöiden kanssa tulevaisuudessa sekä muusta yhtiöltä saadusta materiaalista.
Tämän seurauksena lakimuutos siirtohinnoittelun dokumentoinnista pakolliseksi ja prosessin yhtenäistäminen yleensäkin Bronto Skylift halusi kehittää yhtenäisen ja juridisesti dokumentoidun siirtohinnoittelujärjestelmän varmistamaan siirtohinnoittelunsa markkinaolosuhteet. Koska Bronto Skylift toimii monissa eri maissa monilla eri markkinoilla, ei ole merkityksellistä luoda siirtohintoja täysin yksittäisen maan lainsäädännön perusteella. Bronto Skylift Oy Ab:lla on neljä tytäryhtiötä: Bronto Skylift AB Ruotsissa, Bronto Skylift AG Sveitsissä, Bronto Skylift GmbH Saksassa ja Bronto Skylift Inc.
Bronto Skyliftin suurimmat kilpailijat palo- ja pelastusvarusteissa ovat Rosenbauer Group ja Magirus GmbH sekä kunnossapidossa ja korjauksissa Ruthmann Company ja Palfinger. Laitteiden valmistus alkukokoonpanosta hissien asennukseen tapahtuu Bronto Skyliftin Suomen yksiköissä, joten myös tuotantolaitteiden investointiriski ja kapasiteettiriski jäävät emoyhtiön vastuulle. Päätöksentekoon liittyvä riski on myös emoyhtiöllä, sillä emoyhtiö tekee lopulliset päätökset jokaisesta myynnistä ja tuotannon aloittamisesta myytävän tuotteen valmistamiseksi.
Tässä tutkimuksessa vertaisanalyysi suoritettiin tarkastelemalla Bronto Skyliftin tärkeintä ja suurinta kilpailijaa, itävaltalaista Rosenbauer Group 189:ää. Rosenbauer valmistaa myös nostolaitteita palo- ja pelastustöihin, kuten Bronto Skylift, ja on listattu Wienin pörssissä.
Kohdeyrityksen siirtohinnoittelumenetelmä
Valitun siirtohinnoittelumenetelmän kuvaus
Menetelmä soveltuu erityisesti tilanteisiin, joissa konsernin sisäisen toiminnan toinen osapuoli tuottaa rutiininomaisesti palveluita tai tavaroita ja tuottaa vain vähän lisäarvoa arvoketjussa. Näin ollen menetelmä soveltuu hyvin kohdeyritykselle, sillä tytäryhtiöt toimivat myyntiyksiköinä konsernissa pienillä volyymeilla ja niillä ei ole merkittävää riskiä tai omaisuutta. Menetelmä soveltuu parhaiten tilanteisiin, joissa konsernin sisäisen toiminnan toinen osapuoli tuottaa rutiininomaisesti palveluita tai tavaroita eikä tuo arvoketjuun juurikaan lisäarvoa.
Menetelmä soveltuu siis hyvin kohdeyritykselle, sillä konserniin kuuluvat tytäryhtiöt toimivat ns. myyntiagentteina, eivätkä ne sisällä suurta riskiä tai omaisuutta. Menetelmän hyvänä puolena voidaan pitää myös sitä, että se on laajasti käytössä sekä veronmaksajien että veronmaksajien keskuudessa ja se sopii hyvin OECD:n siirtohinnoittelusääntöjen kanssa. Yksinkertaisella esimerkillä, jos ulkopuolinen kolmas osapuoli maksaa 100 prosenttia myydyn tuotteen hinnasta ja tytäryhtiön kokonaiskustannus on 8 prosenttia myydyn tuotteen hinnasta ja tytäryhtiön liikevoittoprosentti jää noin 2 prosenttia tyypillisen käytännön ja vertaisarvioinnin perusteella, tästä voidaan laskea markkinatilanteen siirtohinta, joka on tässä tapauksessa 90 prosenttia lopullisesta kauppahinnasta ulkopuolisille.
Näin ollen tässä esimerkissä 90 prosenttia lopullisesta hinnasta maksetaan markkinaehtoperiaatteen mukaisesti konsernin emoyhtiölle, joka maksaa omat kulunsa laitteen valmistuksesta ja kokoonpanosta sekä komponenttien valmistuksesta ja hallinnosta. Jälleenmyyntihinta sopii yleensä hyvin tavaroiden myyntiin tilanteissa, joissa jälleenmyyjä suorittaa vain myyntiä tai muita yksinkertaisia tehtäviä. Osat ovat kuitenkin olennainen osa tytäryhtiöiden toimintaa, joten asianmukainen menetelmä sopii hyvin niiden hinnoitteluun.
Menetelmän dokumentointi ja käyttöönotto
Tämä helpottaa myös yrityksen henkilöstön sitoutumista valittuun menetelmään, kun heillä on selkeät ohjeet käytössään. Ihannetilanteessa valittu siirtohinnoittelutapa johtaa siihen, että jokainen tulosyksikön johtaja optimoi koko konsernin hyödyn, ja kuten kaikki johtamisjärjestelmät, siirtohinnoittelumenetelmä auttaa organisaatiota saavuttamaan tavoitteensa. 196 Kohdeyritykselle valitulla menetelmällä pyritään myös tukemaan johdon asettamia strategisia tavoitteita ja optimoimaan yrityksen verotaakkaa.
Tästä syystä kohdeyrityksen tulee olla varovainen siirtohinnoittelua toteuttaessaan ja seurata tarkasti markkinaehtojen täyttymistä myös jatkossa. Siksi johdon raportoinnin on muututtava tytäryhtiöiden osalta, ja yhtiöllä on edessään suuri haaste pohtia, miten tytäryhtiöraportoinnin käyttöönottoa tulevaisuudessa aletaan toteuttaa. Koska kohdeyrityksellä oli melko vahvat mieltymykset menetelmän valintaan ja koko konsernille taloudellisesti edullisimpaan tapaan, voidaan valittu menetelmä tietysti liittää myös uhkatekijöihin.
Tutkimus on luonnollisesti seurannut kohdeyrityksen toiveita ja siksi on parasta käyttää omaa harkintaa tutkimuksen tuloksissa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka siirtohinnoittelun käyttöönotto käytännössä onnistuu ja miten uusi valittu menetelmä vaikuttaa eri yksiköiden ja koko konsernin tuloksiin. Valitun menetelmän etuja ovat sen helppokäyttöisyys ja se, että se soveltuu myös tilanteissa, joissa lopputuotteissa voi olla suuria eroja.
