Tutkimuksen tausta
Tutkimuksen tavoitteet
Työni tavoitteena on kartoittaa yläasteen ja lukion oppilaiden1 valmiudet analysoida morfologista aineistoa sekä selittää ja käyttää morfologian peruskäsitteitä.
Tutkimusaineisto
Kyselylomake
Pilottitutkimus
Varsinainen tutkimus
Valtakunnallinen opetussuunnitelma
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Tämä sisältö sisältää myös vertailun muihin kieliin (POPS POPS sisältää myös peruskoulun 8. luokan loppukokeen kriteerit. Tutkimukseni kannalta mielenkiintoisin kriteereistä on seuraava: "(opiskelija) osaa puhua kielen foneemista, muodosta, syntaksista ja sanavarastosta: osaa suomen sanaluokkia ja osaa suomen kielen pääpiirteitä ja osaa verrata pääkielen ominaisuuksia muihin lauseisiin, -" (POP S.
Nuorille tarkoitetun lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet
Koulukohtainen opetussuunnitelma
Tutkimuskouluissa käytössä olevat oppikirjat
Aleksis-oppikirjasarja
Esimerkiksi substantiivit jaetaan yleis- ja erissubstantiiviin, esitellään adjektiivien vertailevia muotoja (positiivinen, vertaileva ja superlatiivi), pronominien yhteydessä käsitellään suhteellisia ja erilaisia pronominityyppejä (persoonapronominit, demonstratiivpronominit...) ja numeroille käytetään käsitteitä kanta- ja järjestysluvut. Konjugaatio ja eri partikkeliryhmät (adverbit, prepositiot ja postpositiot, konjunktiot ja interjektiot) korostuvat. Sanaluokkien välisiä suhteita käsittelevässä osiossa tuodaan esiin sanojen mahdollinen kuuluminen useisiin sanaluokkiin (esim. suomi), homonyymi ja johdannaisen mukaan muuttuvan sanan sanaluokka (esim. lasi, lasi, lasi).
Kielikuvia-oppikirjasarja
Osassa on erityisen mielenkiintoinen tehtävä, jossa opiskelijan on poimia vertailuluvut ja laadittava sääntö vertailukaavan muodostamiseksi sen perusteella. Tehtävissä opiskelijan tulee esimerkiksi tunnistaa verbimuodot, vaihtaa verbejä merkitsevät verbit perusmuotoon ja vaihtaa verbimuotoja (esim. indikatiivisesta potentiaaliseen). Jaksossa käsitellään sanaluokkia, verbien taivutusmuotoja persoonallisissa muodoissa, verbien nimi- ja aikamuotoja, moodeja, pronomineja, substantiivien sanaluokkia, partikkeleita ja lauserakennetta.
Kivijalka-oppikirjasarja
Sanastoa käsittelevässä osassa tehdään päätelmiä, joten käsitteet, kuten perussana, johde ja päätelmä, tulevat peliin. Kielioppikatsauksen osiossa on kirjan mukaan "mahdollista tarkastella keskeisiä kieliopin käsitteitä, joita tarvitaan kielestä puhuttaessa ja vieraita kieliä opiskellessa" (Kouki ym. 2003). Nämä puolestaan jaetaan edelleen (esim. substantiivit substantiiveiksi, adjektiiveiksi, numeroiksi ja pronomineiksi) ja esitetään määritelmien ja esimerkkien avulla.
Kieliopin ja kielentuntemuksen opetuksen historiaa
Tämä kuitenkin muuttui vähitellen vieraiden kielten opetuksen kehittyessä, koulujärjestelmän rakennetta uudistuessa ja suomen kielen opetusta alettiin nähdä ensisijaisesti äidinkielen opetuksena. Hänen ajatuksensa oli, että tarpeettomat termit ja käsitteet tulisi poistaa kieliopin opetuksessa ja keskittyä sen sijaan pääkysymyksiin. Opetussuunnitelmassa sanotaan, että kieliopin käsitteitä ja käyttöä tulisi opettaa vasta melko myöhään, kansalliskoulun yläluokilla.
Kieliopin ja kielentuntemuksen opetus nykyään
Sirpa Kauppinen on myös kokenut, että vieraiden kielten opiskelu ei hyödytä äidinkielen kieliopin oppimista niin paljon kuin yleisesti ajatellaan. Lange on myös Kauppisen kanssa eri mieltä, koska hänen mielestään äidinkielen kieliopin kehittäminen on tärkeää erityisesti vieraiden kielten apuvälineenä. Äidinkielen ja vieraiden kielten kieliopin opetuksen välineenä Anneli Kauppinen on ehdottanut kontrastiivisen menetelmän käyttöä eri kielten opetuksessa.
Käsitteellisen ajattelun kehittyminen
Leiwon mukaan kielitaidon tasolla ei ole ylärajaa, koska sen kehittyminen ei välttämättä pääty ollenkaan. Tässä käsitteellisen ajattelun vaiheessa lapsi alkaa erottaa esineiden elementtejä ja tarkastella niitä ilman konkreettisia konteksteja (emt: 144–145).
Morfeemien erottelu ja nimeäminen
Sanavartalo
Lisäksi sanoilla voi olla ns. alavartalo, jossa keholla on jo jonkinlainen niin sanotusti identiteetti. Vain kaksi vastaajista oli sitä mieltä, että sana runko on suonet- ja vain yksi vastaajista oli sitä mieltä, että ruumis on ve-. Tässä tapauksessa vastaajat olivat luultavasti hieman hämmentyneitä, pitäisikö partisiippi nUt luokitella varreksi vai verbikonjugaatiomerkiksi.
ISK:n mukaan sitä vastoin johdannaisiksi ajateltuna ne ovat verbipohjaisia adjektiivijohdannaisia, joilla on substantiivien tavoin kokonaisluvun ja paikan taivutus. Toisaalta ne ovat osa verbikonjugaatiota, koska ne osallistuvat esimerkiksi verbin konjugaatioon (en hadn't done8) (emt: 92). Seitsemäntoista vastaajaa ehdottaa vastauksessaan edistynyttä muotoa, jolloin sana on adjektiivi ja partisiippi on olennainen osa sitä.
Johtimet
Substantiivit, adjektiivit, verbit ja adverbit voivat muodostaa yhdisteitä saman tai eri sanaluokan sanoista. Johdannaiset voidaan luokitella neljään ryhmään perussanan ja johdannaisen sanaluokan perusteella: denominaaliset substantiivit, deverbaaliset substantiivit, denominaaliset verbit ja deverbaaliverbit. Kysymyksen johdannaisista kauneimmallakin on denominaalinen substantiivi, eräämö deverbaali, torkahlee deverbaaliverbi ja eräähtelin myös deverbaaliverbi.
Aineistossani on myös mielenkiintoinen esimerkki edistyneestä, joka voidaan tulkita taivutukseksi, osaksi verbikonjugaatiota tai itsenäiseksi lekseemiksi (ks. luku 5.1.1). Näiden osalta voit pohtia, kuinka hyvin johtimen käsite on ymmärretty (esimerkit 1 ja 2, ehdotetut johtimet lihavoituina). Esimerkkitapauksessa kyseessä on monikkosuperlatiivi, joka tässä tapauksessa esiintyy muodossa -imm(i)-, jossa suluissa oleva subjekti viittaa monikkotunnisteeseen (katso luku 5.1.3.).
Epäilen, että selitys alhaiselle osaamistasolle on se, että ikääntyvä krajilla-kieli on vaikeuttanut puhekehon ja johtimen erottamista. Torkahteleen esimerkissä vastaajat ehdottavat johdannaisiksi enimmäkseen vaihtoehtoja -te- (11 vastaajaa), -hte- (6 vastaajaa) ja -h- ja -kah- (molemmat kolme vastaajaa). On myös syytä huomata, että vastaajat vastasivat molemmat samalla tavalla: kaksi suosittua vihjettä ovat täsmälleen samat, ja kolmatta voidaan pitää melko samanlaisina (-h- ja -kah- ja -päh-) niiden esiintymispaikan vuoksi sanan sisällä.
Esimerkit osoittavat, että vastausten johdanto tulkitaan sekä substantiiviksi (esimerkit 18 ja 19) että adjektiiviksi (esimerkit 17 ja 20).
Tunnukset
Kahdeksassa ehdotetussa vaihtoehdossa monikkotunniste sisältyy, vaikka nykyisen tunnisteen -j valitsi tunnisteeksi vain yksi vastaaja. Vastaukset osoittavat monikon lisäksi myös partisiipin luokittelun tunnisteeksi (katso luku 5.1.2), sillä kolmanneksi eniten mainittu on tunniste -nei, johon liittyy kuitenkin partisiipin tunnisteen lisäksi myös monikon -i tunniste. On myös syytä huomata, että monikkotunniste -i esiintyy joko yksinään tai osana jotain muuta tunnisteeksi määriteltyä 42 vastauksessa, mikä on 71,2 % kaikista vastauksissa mainituista tunnistemaininnoista.
Tämä johtuu siitä, että tämäntyyppinen geminaatio on ominaista alueen murteelle (go, come, make vs. go, come, make). Tässä on kuitenkin otettava huomioon se tosiasia, että vaikka useimmat vastaajat ovat varmasti tietoisia Tempuksen sijoittumisesta menneisyyteen, he eivät välttämättä pysty erottamaan sitä selkeästi identiteettinä. Vastauksissa on monia esimerkkejä, joissa pääte -lin ymmärrettiin yhdeksi kokonaisuudeksi, eikä Tempus- ja Personaan liittyvien aineiden erottaminen välttämättä ole mahdollista (katso kohta 5.1.4).
Päätteet
Koska kukaan vastaajista ei ehdottanut vartalotyyppiä "venet", voidaan sanoa, että käsitys on muuttunut, ainakin nuorten kieltenkäyttäjien kohdalla. Torkahtelee-esimerkin vastaukset ovat samanlaisia kuin tule-esimerkissä: pääte -lee sai eniten vastauksia, mutta vain yksi vastaaja ehdottaa vokaalin pidentämistä (taulukko 19).
Liitteet
On myös tapauksia, joissa viimeinen morfeemi erotetaan aivan oikein, mutta siihen viitataan esimerkiksi jälkiliitteenä (esimerkki 50) tai tunnisteena (esimerkki 51). Se on hieman vähemmän kuin odotin, koska kirjastomme kyselylomakkeen ensimmäisen sivun esimerkkisanassa (Liite 1) esitän juuri tällaisen tapauksen. Tämä on saattanut vaikeuttaa suoran mallin ottamista, jos possessiivisen päätteen malli ei ole täysin vastaajan hallussa.
Eräs esimerkki esimerkin mahdollisesta tulkinnasta on ollut ensin jakaa kissojen sukupuolimonikko ja lisätä sitten loppuliite -ne. Tämä nostaa linkin löytäneiden vastaajien määrän 68:aan, mikä tarkoittaa, että 61,3 % kaikista vastaajista tunnisti linkin.
Käsitteiden tunnistaminen ja selittäminen
- Partitiivi
- Preesens
- Nomini
- Infinitiivi
- Konditionaali
Olen jossain määrin ottanut vastaan myös vastauksia ilman esimerkkejä, mutta määritelmä on selvästi oikealla tiellä (esimerkit 65 ja 66). ja vielä kesken, esim. Sama tilanne oli 8. luokan oppilaiden kanssa: 15 vastaajaa ei vastannut mitään, ja vain kaksi täysin oikeaa vastausta löytyi. 9. luokalla hajaannusta oli jo enemmän, koska täysin oikeita vastauksia on kuusi ja +-kategoriassa yhdeksän vastausta.
Olen luokitellut nykyajan käsitteen selityksen luokkaan ++, jos vastaus osoittaa, että kysymys koskee aikaa tai jotain verbiin ja nykymuotoon liittyvää (esimerkit 70 ja 71). Olen luokitellut vastauksen +-luokkaan, jos siinä jotenkin mainitaan nykyisyys ja/tai tulevaisuus, mutta esimerkit puuttuvat tai ovat osittain virheellisiä (esimerkki 73). Toisaalta seitsemännellä luokalla on edelleen seitsemän tyhjiä ja vääriä vastauksia (yhteensä 31 vastausta).
Substantiivien luokkaan ++ olen luokitellut vastaukset, jotka joko luettelevat substantiivien sanaluokat tai kertovat substantiivien deklinaatiosta (esimerkit 79–81). Tähän luokkaan olen sijoittanut myös sellaiset määritelmät, joissa jokin substantiivien sanaluokista on virheellinen (esimerkki 84). Ehdolliseen ++ -luokkaan olen sijoittanut vastaukset, joissa mainitaan, että käsite liittyy verbeihin ja tila on jollain tavalla tuotu esille (esimerkki 97).
Lisäksi olen hyväksynyt vastaukset, joissa mainitaan -isi-tunniste ja annetaan esimerkkejä, jotka tukevat määritelmää (esimerkit 98 ja 99).
Asenteet äidinkielen opetusta kohtaan
Äidinkielen mielenkiintoisimmat osa-alueet
Olen luokitellut saamani vastaukset yhdeksään eri ryhmään (kaavio 1): kirjallisuus ja lukeminen, kirjoittaminen, kielen rakenne ja kielen tuntemus, tekstitaidot ja tekstigenret, draama ja itseilmaisu, media ja elokuvat, kaikki, ei mitään ja tyhjää ja en tiedä. Kolme suosituinta ovat kirjallisuus ja lukeminen (44 vastaajaa), kielen rakenne ja kielitaito (24 vastaajaa) sekä kirjoittaminen (19 vastaajaa). Osa vastaajista mainitsee suoraan kirjallisuuden, joten tähän ryhmään kuuluvat myös esimerkiksi kirjallisuuden historiasta kiinnostuneet.
Esimerkeistä 106 ja 107 on helppo huomata, että saman vastaajan vastaus voi liittyä useisiin, hyvin erilaisiin ryhmiin. Draamaan ja itseilmaisuun liittyvät sisällöt mainitaan melko tasaisesti yhdestä kolmeen jokaisella luokka-asteella yhdeksättä luokkaa lukuun ottamatta. Tähän ryhmään olen sijoittanut vastaukset suullisiin harjoituksiin sekä draaman ja teatterin mainintaan.
Ryhmä on melko suuri, mutta jos se jaotettaisiin useampaan osaan, en usko, että sillä olisi suurta merkitystä, koska silloin ryhmät olisivat paljon pienempiä.
Äidinkielen opetuksen määrä ja sisältö
Vastauksissaan opiskelijat esittävät monenlaisia toiveita siitä, millä osa-alueilla voitaisiin viettää enemmän aikaa äidinkielen tunneilla. Vielä muutama keskustelu ja harjoitus. 121) on sopiva, ilmaisutaito voi olla vanhan rouvan luokissa, koska nyt se on. Toisaalta vastaajat kaipaavat luovaa kirjoittamista ja siten vapaata itseilmaisua (esimerkit 123 ja Ehkä enemmän aikaa voitaisiin käyttää erilaisten kirjoitusmuotojen opettamiseen. 124) Itseilmaisu tunneilla, luova kirjoittaminen.
Lukeminen harrastuksena
Mielestäni kielioppia pitäisi harjoitella enemmän. enkä lue vapaa-ajallani muuta kuin muutaman novellin jostain lehdestä. 131) En lue kotona mitään, paitsi joskus jotain tai jotain pysähtyy (7M1). Edellytyksenä voi olla esimerkiksi se, että luettavat tekstit ovat riittävän kiinnostavia (esimerkki 132–134) tai että muuhun toimintaan jää aikaa (esimerkki 135). -lehti ja luen sen joskus. 134) fiktiota, luen vain, jos kirja on todella mielenkiintoinen. 135) Pidän siitä, kun siihen on aikaa, noin kerran vuodessa.
Kaiken kaikkiaan näitä lehtien ja sarjakuvien lukemiseen keskittyviä vastaajia löytyy melko tasaisesti joka vuosiluokista (esimerkit 136 ja 137). Romaaneja, sarjakuvia, aikakauslehtiä ja jotain tietokirjallisuutta. 140) hei, lainaan kirjastosta lastenkirjoja ja luen sanomalehtiä vähintään muutaman kerran viikossa (8N1). En lue paljoa nuorten kirjallisuutta, mutta enimmäkseen Väinö Linnan teoksia, Suomen historiaa käsitteleviä teoksia, erilaisia poliittisia kirjoja ja joskus runoja ja dekkareita.
Äidinkielen opiskelun mielekkyys
Tämän kyselyn viidennessä väitteessä "Mielestäni äidinkielen oppiminen koulussa on monipuolista" on jälleen positiivisin arvio 7. luokan oppilailta (1,61) ja 2. luokan lukiolaisilta (1,66). Yhdeksännen toteamuksen "Äidinkielen kielioppia opetetaan liikaa" kanssa ovat samaa mieltä lukion ensimmäisen vuoden 7. luokan oppilaat (2,46) sekä mies- (2,50) ja naispuoliset opiskelijat (2,62). Erityisesti 8. luokkalaiset (1,41) ja kakkosluokkalaiset (1,42) uskovat, että kieliopin oppiminen on hyödyllistä vierailla kielillä.
Voidaan kuitenkin sanoa, että vastaajat kokevat saavansa melko paljon tai jonkin verran apua vieraiden kielten oppimiseen äidinkielen kieliopin oppimisesta. Lausuntojen 4-11 perusteella voidaan sanoa, että tyttöjen suhtautuminen äidinkielen- ja kirjallisuusopetukseen on keskimäärin positiivisempi kuin poikien. Lukiolaisten ja lukiolaisten analysointitaitojen erot paljastuvat päätteissä: lukiolaiset hallitsevat selvästi paremmin paikanpäätteet kuin esimerkeissä lukiolaiset, jopa kauneimmassa ja hereillä äidissä.
Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että johtamisen käsite kehittyy edelleen lukiossa, vaikka varsinaista ainealan opetusta ei olekaan. Tämän tutkimuksen aineiston perusteella voidaan päätellä, että opiskelijat eivät ole selvillä eri käsitteistä, mutta he ovat hämmentyneitä erityisesti vastatessaan kyselyn ensimmäiseen osaan. Nimeä yksittäiset morfeemit (alkusanat, tunnisteet, päätteet ja jälkiliitteet) tai selitä niiden tehtävät omin sanoin "tehtävä"-osiossa.
1 = Olen täysin samaa mieltä, 2 = Olen jossain määrin samaa mieltä, 3 = En ole samaa mieltä, mutta en ole myöskään eri mieltä, 4 = Olen jossain määrin eri mieltä, 5 = olen täysin eri mieltä.
