Oppiaineet ja tiedonhankintatyylit

keen töihin eikä ollut ryhtynyt päätoimisiksi opiskelijoiksi. Lähes 70 prosenttia mukana olleista opiskelijoista ei ollut suorittanut mitään tutkintoa perus- tai kansakoulun tai ylioppilastutkinnon jälkeen.

Voidaan myös ajatella, että liiketalouden perustutkinnon oppikokonaisuudet hyödyntävät sosiologi- an ja psykologian alaan kuuluvista tutkimustuloksista johdettuja tietoja ja taitoja. Tällöin mikä ta- hansa tiedonhankintatyyli voi olla painotuksista tai lähtökohdista riippuen dominoiva. Tämä voi tarkoittaa sitä, että näiden opiskelijoiden ja tällaisissa työtehtävissä toimivien tavoitteellista tiedon- hankintatyylien käyttöä kuvastaa tilannekohtainen tyylijousto. Tämä voi myös tarkoittaa sitä, että heidän tulisi kiinnittää huomiota ja kehittää heikoimpia tiedonhankintatyylejään tavoitteena eri tyy- lien tasapainoinen tilannekohtainen käyttö.

Tutkittujen opiskelijoiden empiirisen tyylin dominanssin kanssa jossakin määrin sopusoinnussa ovat Kolbin (1984) tutkimustulokset, joiden mukaan kaupallisten aineiden opiskelijoiden oppimis- tyyli on akkommodoiva tyyli (myös Leino & Leino 1990, 114). Tälle tyylille on ominaista konk- reettiseen kokemukseen perustuva aktiivinen kokeilu (ekstrovertti havainnoija). Tällainen opiskelija ratkaisee ongelmia yrityksen ja erehdyksen kautta ja luottaa usein muilta saamaansa tietoon enem- män kuin omiin päätöksiinsä. (Leino ja Leino 1990, 46.)

Tutkimukset (Rancourt & Dionne 1982; J. Leino 1987) ovat osoittaneet, että opettajat vaikuttavat oppilaidensa ajattelutapoihin. Opettajien suhtautuminen asioihin, ilmiöihin ja tilanteisiin siirtyy heidän oppilailleen. Oppilaat omaksuvat mieliaineensa opettajan tietoteoreettisen ajattelutavan.

(Leino & Leino 1990, 77.) Erikoistuminen eri oppiaineisiin ja niistä kiinnostuminen alkaa jokseen- kin varhain ja jatkuu yli oppivelvollisuusiän (Leino & Leino 1990, 114). Tässä tutkimuksessa mu- kana olleiden opiskelijoiden tiedonhankintatyylien kuten yleensäkin aikuisten tiedonhankintatyylien muotoutumiseen ovat vaikuttaneet heidän koulu- ja koulutuskokemuksensa sekä työ- ja elämänko- kemuksensa.

Opettajien omat käsitykset riippuvat heidän dominoivista tiedonhankinnan tavoistaan. Ne opettajat, joilla empiirisen tiedonhankinnan muoto on vallitseva, suosivat toimintaan perustuvia yksilöllisiä ja induktiiviseen päättelyyn perustuvia opetusmenetelmiä (Rancourt 1990, 18). Empiirinen opettaja pitää tärkeänä omakohtaista työskentelyä konkreettisen materiaalin parissa. Asiakeskeinen tekemi- nen ja havaintoaineiston käyttö ovat tämän tyylin peruspiirteitä. Luonnontieteet ja liikunta ovat esimerkkejä empiirisistä oppiaineista. (Leino & Leino 1990, 79–80.)

Rationaalisen tiedonhankinnan muotojen ollessa vallitseva opetus on teoriapohjaista (Rancourt 1990, 18). Rationaalisen tyylin korostuessa opettaja painottaa sääntöjen ja loogisuuden merkitystä.

Tällaisten opettajien oppitunnit ovat yleensä hyvin suunniteltuja ja ne etenevät loogisesti. Oppimi- nen varmistetaan soveltavilla harjoituksilla. Matematiikka ja historia ovat esimerkkejä rationaalisis- ta oppiaineista. (Leino & Leino 1990, 79–80.)

Ne opettajat, joiden vallitseva tiedonhankintatyyli on metaforinen, kiinnittävät huomiota ihmisten välisiin kontakteihin, luovuuteen ja analogiseen opetukseen (Rancourt 1990, 18). Opetus on spon- taania ja ideoivaa. Opiskelijoiden esityksiä hyödynnetään verbaalisen kommunikoinnin aikaansaa- miseksi. Teemat saavat erilaisia tulkintoja ja ilmaisumuotoja opiskelijoiden kokemustaustojen mu-

Opettajan ja opiskelijan tiedonhankintatyylien yhdensuuntaisuus vaikuttanee opiskelijapalautteisiin.

Jos opettajan ja opiskelijan tiedonhankintatyylit poikkeavat merkittävästi toisistaan, tämä todennä- köisesti heijastuu myös opiskelijapalautteissa. Tutkimukseen osallistuneet opiskelijat olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä opetukseen ja opintomenestykseensä. Omakohtainen tekeminen - empiirinen tiedonhankintatyyli - korostuu Markkinointi-instituutin etäopiskelussa.

Taulukko 22. Classic- ja edulink-opiskelijoiden valitsemat suuntautumisvaihtoehdot.

Suuntautumis- Classic Edulink Yhteensä

vaihtoehto f % f % f %

Asiakaspalvelu

ja markkinointi 16 69,6 10 50,0 26 60,5

Taloushallinto 7 30,4 10 50,0 17 39,5

Yhteensä 23 100,0 20 100,0 43 100,0

Tässä tutkimuksessa mukana olleiden opiskelijoiden oppiainekiinnostus heijastui ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen toteutuvassa opintosuunnan valinnassa. Yli puolet, noin 60 prosenttia opis- kelijoista, valitsi opintosuunnakseen asiakaspalvelun ja markkinoinnin. Puolet edulink- opiskelijoista valitsi asiakaspalvelun ja markkinoinnin opintosuunnan ja toinen puoli taloushallin- non opintosuunnan. Classic-opiskelijoista lähes 70 prosenttia valitsi asiakaspalvelun ja markkinoin- nin opintosuunnan.

Taulukko 23. Classic- ja edulink-opiskelijoiden tiedonhankintatyylit ja suuntautumisvaihtoehdot.

Dominoiva

Asiakaspalvelu ja

markkinointi Taloushallinto Yhteensä

tiedonhankintatyyli f % f % f %

Empiirinen tyyli 20 77,0 9 52,9 29 67,5

Rationaalinen tyyli 1 3,8 4 23,5 5 11,6

Metaforinen tyyli 2 7,8 3 17,7 5 11,6

Empiirinen ja metafor. 1 3,8 1 5,9 2 4,7

Empiirinen ja rationaal. 1 3,8 - 1 2,3

Rationaal. ja metafor. 1 3,8 - 1 2,3

Yhteensä 26 100,0 17 100,0 43 100,0

Asiakaspalvelun ja markkinoinnin opintosuunnan valinneista 77 prosentin vallitseva tiedonhankin- tatyyli oli empiirinen tyyli. Taloushallinnon opintosuunnan valinneiden keskuudessa empiirinen tyyli oli vallitsevana yli 50 prosentilla opiskelijoita. Dominoivan rationaalisen tyylin opiskelijoista neljä viidestä oli valinnut taloushallinnon opintosuunnan.

Markkinointi-instituutin opetus- ja opiskelutapa, ainakin liiketalouden perustutkinnossa, näyttää kiinnostavan ja suosivan opiskelijoita, joiden vallitseva tiedonhankintatyyli on empiirinen. Yksilö- keskeisyys korostuu opiskelussa. Oppimistehtävät on perinteisesti ratkaistu yksin ja yksilöllisesti.

harjoitustehtävämonisteita. Samoin oppimistehtävissä usein edellytetään omaan työhön ja omaan organisaatioon liittyvää reflektointia.

Periaatteellinen kysymys onkin, pitäisikö oppimisympäristöä muuttaa opiskelijoiden oppimistyylejä vastaaviksi vai pitäisikö opiskelijoiden oppimistyylejä pyrkiä muuttamaan oppimisympäristöä vas- taavaksi. Oppimistyylejä vastaavien opiskeluympäristöjen luominen edellyttää luovia ratkaisuja, eikä tämä aina ole kovin yksinkertaista. Empiirisille oppijoille tulisi antaa esimerkkejä ja havainto- aineistoa, rationaalisille oppijoille tulisi opettaa ensin säännöt ja sitten sovellutukset ja metaforisten oppijoiden tulisi voida kertoa omista kokemuksistaan. Empiirisen tyylin ollessa hallitseva toimin- nalliset menetelmät ovat usein parhaita, rationaalisen tyylin hallitessa oppijoille tulisi tarjota jäsen- neltyä ja loogista opiskelutapaa sekä metaforisen tyylin dominoidessa oppija odottaa vertauskuval- lista, usein inhimillisesti koskettavaa kuvausta. Menetelmien eriyttäminen ei ole käytännössä help- poa. (Leino & Leino 1990, 67, 73–74, 124–125.)

Ensimmäinen lähestymistapa korostaa oppijan vahvoja oppimistyylejä ja pyrkii sitä kautta hyviin oppimistuloksiin. Tällöin tyylejä hyödynnetään siten, että määritetään oppijan oppimistyyli ja pyri- tään hakemaan siihen parhaiten sopiva opetusmenetelmä oppimistavoitteiden savuttamiseksi. Toi- nen lähestymistapa korostaa sellaisen oppimisympäristön luomista, jossa oppijan tyylien heikkoja puolia pyritään vahvistamaan ja kehittämään siten, että hänellä olisi mahdollisuus hyötyä monenlai- sesta opetuksesta. Tavoitteenahan on useimmiten joustava erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa toimeentuleva persoonallisuus. (Leino & Leino 1997, 73; 1990, 75–76.) Viisas opettaja pyrkii ottamaan huomioon kaikki kolme lähestymistapaa ja suunnittelemaan oppimisprosessin siten, että se sisältää kaikille tyyleille soveltuvia osia (Leino & Leino 1990, 67, 73–74, 124–125).

Erilaiset oppimistyylit voidaan nähdä myös oppimistilanteiden rikkautena. Opiskelijoiden erilai- suutta tulisi arvostaa. Tämä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella opiskeltavia asioita monelta suunnal- ta ja arvioida erilaisten lähestymistapojen etuja ja haittoja. (Leino & Leino 1999, 90-91.) Oppijoi- den heterogeenisuus on yksi aikuisopiskelun tunnuspiirre: haaste ja resurssi.

Otalan (2000, 125) mukaan oppimistyylitestejä käytetäänkin toisaalta selvittämään, mikä on paras tapa oppia ja toisaalta ohjaamaan oppijaa kehittämään kaikkia oppimistyylejä ja -tapoja oppimisen tehostamiseksi.