5. Tulokset
5.2 Sosiaalisen jännittämisen kokemukset, sosiaalisen jännittämisen merkitykset ja hallinnan
Jännitystä aiheuttavien tilanteiden kirjo on siis laaja. Kuten vastaukset osoittavat, jännittäminen ei liity vain esiintymiseen, vaan paljon laajemmin yksilön joka päiväiseen elämään ja arkeen.
Jännittäminen ja jännittäviksi koetut tilanteet ovat myös yksilöllisiä. Jännittävän tilanteesta voivat tehdä yksilön henkilökohtaiset kokemukset tai ajatteluun juurtuneet käsitykset siitä, millainen on jännittävä henkilö.
5.2 Sosiaalisen jännittämisen kokemukset, sosiaalisen jännittämisen merkitykset
käsityksinä itsestä sekä jännittävästä tilanteesta. Vastauksissa kuvattiin usein ”kauhuskenarioita”, joissa jännittäjä paljastuu muille tai tekee esimerkiksi merkittävän virheen esiintymistilanteessa.
Kielteiset ajatukset itsestä ilmenivät myös vastaajien tulkinnoissa ympäristöstä. Vastaajien tulkinnat ympäristöstä liittyivät vahvasti muiden kuviteltuun negatiiviseen reaktioon. Vastauksissa korostui jännittäjän vääristynyt käsitys ja pelko siitä, että muut arvostelevat jännittäjää tai tajuavat ettei jännittäjä kuulu joukkoon. Vastauksissa korostui siis eronteko, jossa vastaaja kategorisoi itsensä erilaiseksi suhteessa muihin. Toisaalta kielteiset tunteet kuvasivat myös ahdistusta, epäonnistumista sekä häpeää, joita sosiaaliseen jännittämiseen usein liittyy.
”Vaikka olin kohtalaisen tyytyväinen paperiini, esityksen jälkeen mieli oli muuttunut: paperi on huono ja niin olen minäkin. Mielessä pyörivät ainakin seuraavat kysymykset: "Mitä jos tyrin?" "Mitä jos toiset pitävät minua tyhmänä?" "Mitä jos toiset huomaavat, että olen tyhmä?"
”…pelkäsin epäonnistuvani tentissä ja "paljastavani", miten huono ja tyhmä oikeasti olen…Jotenkin ajattelin, että tulevaisuuteni on pilalla, jos en nyt onnistu. Minun lisäkseni tenttivastauksiani ei näe kuin kurssin opettaja, mutta jotenkin mieleni onnistui rakentamaan skenaarioita, joissa täysi epäonnistumiseni tentissä selviäisi myös muille vuosikurssilaisilleni.”
Kielteiseksi kategorisoiduissa vastauksissa kuvailtiin myös jännittäjän ylikorostunutta itsetietoisuutta ja vääristynyttä käsitystä siitä, kuinka kaikki huomio keskittyy jännittäjään. Usein ylikorostunut itsetietoisuus vahvisti jännittämisen kokemusta ja teki tilanteesta entistä ahdistavamman.
”Seminaarissa pelkäsin nöyryytystä ja häpesin itseäni. Muiden huomion kohteena oleminen oli vaivaannuttavaa ja punastuin. Keskityin jatkuvasti siihen, mitä sanon, missä asennossa istun, millaisen vaikutelman annan ja niin edelleen”
Vastaajat kertoivat myös jännittämiseen liittyvistä fyysisistä oireista. Vastaajat kokivat fyysiset oireet erityisen ikävinä. Fyysiset oireet usein vahvistivat vastaajien kokemaa ahdistusta. Fyysiset
oireet myös korostivat jännittäjän pelkoa muiden tulkinnoista. Vastaajat pelkäsivät, että fyysisten oireiden myötä muut ”viimeistään” tajuaisivat kuinka kiusallinen vastaaja on.
”Esiintymisen pitäminen: Ensin ei tunnu miltään, kunnes oma vuoroni lähenee. Hengitys tiivistyy, vatsassa kiertää…En syö mitään ennen esitystä koko päivänä tai pysty keskittyä mihinkään muuhun. Koitan toistella paniikkikohtauksiin tarkoitettuja vinkkejä ja ajatella eritavalla, mutta se on mahdotonta. Päässä vaan jyskyttää pakokauhu…Joka solu haluaa juosta pois tilanteesta, paeta. Vuoroni tulee. Mietin että oksennan tai ratkean itkemään tähän paikkaan. Ajatukset katoaa, pysyn sanoissa jota olen kirjottanut ylös tai on dioilla. Näytän varmasti robotilta mutta en nyt pysty parempaan. Pelkään että tarinani ja takelteluni näkyy ja ihmiset miettivät mikä kummajainen olen…”
”Sydän alkoi hakata kovaa, hengitys tihentyi ja hikoilutti. Pelkäsin, että ne vaikuttavat ajattelukykyyni ja ulosantiini, jolloin vastaukseni olisi tyhmä ja lisäksi muut kuulisivat jännitykseni. Nämä puolestaan voisivat aiheuttaa minulle häpeää ja huonommuudentunnetta…Koin siis turvallisemmaksi ja paremmaksi olla hiljaa. Tämä on itselleni hyvin tyypillinen ja usein toistuva kokemus yliopistomaailmassa.”
Vastaajat kuvasivat kielteisissä kokemuksissa myös sosiaalisen jännittämisen laaja-alaisia vaikutuksia muihin elämän osa-alueisiin. Toisaalta vastaajat kuvasivat kielteisissä kokemuksissaan myös sosiaalisen jännittämisen vakavuutta ilmiönä sekä sitä, kuinka hallitseva jännittämisen kokemus on. Vastauksissa korostui erityisesti jännittämisen etukäteinen murehtiminen.
”…Jännitys ei rajoittunut vain seminaaripäivään vaan yleistyi koskemaan koko lukukautta…Seminaarityötä tehdessä en voinut olla ajattelematta tulevaa esitystä mikä viritti kehoon jännityksen ja pelon reaktioita. Pelkkä ajatus tulevasta seminaarista riitti laukaisemaan fyysiset reaktiot, hankalat tunteet ja ajatukset. Hikoilu, sydämen sykkeen nousu, koko kehon jännittyminen, päänsärky sekä niska- ja hartiakivut kuuluivat lyhyen
aikavälin oireisiin, pitkän aikavälin oireita olivat sen sijaan stressi, levottomuus, unettomuus ja ärtymys.”
”…vaikutti niin että olin kuukausia ennen seminaaria niin ahdistunut, että se haittasi elämääni. Jouduin hakemaan apua jännittämiseen ja sain tarvittavaa sykettä laskevaa ja jännitysoireita helpottavaa lääkettä sekä vahvempaa ahdistuslääkettä. Jännittäminen vaikutti minuun niin että sain useita ahdistuskohtauksia seminaaria edeltävällä viikolla, ja ajattelin jopa, että mieluummin kuolisin ennen tuota päivää, kun joutuisin esittelemään työni.”
Kielteiseksi kategorisoiduissa kokemuksissa vastaajat myös pohtivat ja tekivät huomioita omasta toiminnastaan jännittävän tilanteen aikana. Vastauksien rivien välistä oli luettavissa myötätuntoa sekä ymmärrystä siitä, etteivät omat ajatukset välttämättä ole todellisia. Oman ajattelun ja toiminnan reflektointi on tärkeää sosiaalisen jännittämisen käsittelemisen kannalta. Nämä kokemukset olivat tulkittavissa kielteiseksi, mutta jännittämiseen liittyvät kielteiset tunteet eivät hallinneet kokonaan jännittämisen kokemusta.
”Kun minun piti esitellä kandityöni tuloksia, jännitin tilaisuutta varmaan puoli vuotta etukäteen…Ja näin jälkikäteen kun miettii, on aika liioiteltua pelätä niin paljon kysymyksiä. Ainahan niihin voi vastata vain tyyliin: hyvä kysymys, enpä ole tarkastellut tuota tms. Ja yleisö on kuitenkin tuollaisissa tilanteissa esiintyjän puolella - muutkin seminaariryhmässä joutuvat esiintymään ja tietävät että se on jännittävää…”
Kielteiset kokemukset kuvasivat siis sosiaaliseen jännittämiseen liittyviä kielteisiä tunteita.
Kokemuksissa kielteiset tunteet ilmenivät vastaajien kielteisinä ajatuksina itsestä, kielteisinä tulkintoina muiden mielipiteistä sekä kielteisinä ajatuksina jännittämisen fyysisistä oireista.
Vastaajien kokemuksissa jännitys ja fyysiset oireet erottelijat vastaajan muista. Erityisesti vastaajat pelkäsivät paljastuvansa muille jännityksestä sekä näin paljastuvansa myös muille omasta eroavaisuudestaan suhteessa muihin. Fyysisten oireiden koettiin vauhdittavan jännittämisen
kokemusta. Tunteiden näkökulmasta jännittämiseen liittyi ahdistusta, häpeää sekä huonommuuden tunteita.
Neutraalit kokemukset
Neutraalit kokemukset kuvasivat jännittämistä nimensä mukaisesti neutraalisti. Neutraali vastaus erottui kielteisistä vastauksista käytetyn kuvailun mukaan. Neutraalia kokemusta kuvailevassa vastauksessa kielteiset tunteet eivät näytelleet pääroolia, vaan sosiaalisen jännittämisen kokemusta kuvailtiin neutraaliin sävyyn. Kokemuksen kuvailussa käytettiin myös kielteisiä ilmaisuja, mutta kuvailun pääpaino oli selvästi neutraali.
Neutraaleihin kokemuksiin liittyi usein fyysisiä oireita, mutta ei niinkään kielteisiä tunteita. Lisäksi jännittämisen syyksi rajattiin jokin yksittäinen tilanne, joka liittyi esimerkiksi jonkin taidon puutteeseen. Vastaajat eivät siis laaja-alaisemmin kuvailleet ajatuksia itsestään tai muiden mielipiteistä, vaan rajasivat jännittämisen syyn esimerkiksi englannin kielen osaamattomuuteen.
Neutraaleissa kokemuksissa kuvailtiin siis melko arkisia tilanteita, joissa sosiaalinen jännittäminen johtui jostakin yksittäisestä ja melko neutraalista syystä.
Neutraalit tilanteet liittyivät siis erityisesti johonkin tiettyyn tilanteeseen. Neutraaleissa tilanteissa ei myöskään kuvailtu juurikaan kielteisiä tuntemuksia, vaan kuvailun sävy oli melko neutraali.
Vastauksista jäi myös epäselväksi oliko jännittäminen säännöllistä vai liittyikö jännittäminen nimenomaisesti vain tähän yhteen kertaan. Neutraali vastaus antoi myös olettaa, että jännittäminen ei ole vastaajalle sinänsä ongelma, vaan jännittäminen rajattiin johonkin yksittäiseen tilanteeseen. Jännittämisen kokemus ei liittynyt niinkään esillä olemiseen.
Myönteiset kokemukset
Myönteisiä kokemuksia oli selvä vähemmistö. Myönteisiksi teemoiteltuja vastauksia oli yhteensä kolme. Myönteisissä vastauksissa ilmaistiin, ettei jännittämisen kokemus ole hallitseva.
Myönteisissä kokemuksissa vastaajat usein kuvasivat jotakin kielteistä, mutta lopputulemana oli kuitenkin myönteinen kokemus jännittämisestä. Näissä kokemuksissa korostuivat vastaajien onnistumisen kokemukset sekä kokemukset jännityksen vähäisyydestä. Kokemusten kontrasti
kielteisiin kokemuksiin oli valtava, joten siksi myönteiset kokemukset esitellään omana kokemuskategorianaan.
Myönteisissä kokemuksissa koettiin, että tilannetta oli mahdollista hallita. Lisäksi myönteisten kokemusten vastaajat kuvasivat suoriutuvansa jännittävästä tilanteesta hyvin.
”Yleensä puheen tai presentaation pitäminen jännittää, mutta ennen tohtoriväitökseni lektion ja väitöstilaisuuden läpikäymistä kävin lyhyen esiintymiskoulutuksen ja pärjäsin tilanteessa melko hyvin…”
”Jännitän aina esiintymistilanteita. Yleensä jännitys ei etukäteen ole kovin hallitsevaa. Esitys saattaa pyöriä paljon mielessä, mutta etukäteen ei esimerkiksi ole fyysisiä reaktioita… Jännitys raukeaa usein heti esiintymisen jälkeen, jolloin ensin tulee voittajafiilis...”
Yksi myönteisistä kokemuksista sivusi myös jännittävän tilanteen epämukavuutta, mutta kokemuksen yleinen vire oli selvästi myönteinen. Kokemuksen kuvailussa korostui oman itsensä kannustaminen sekä haastaminen, joka on esimerkiksi Mielenterveystalon omahoito-oppaan mukaan yksi tärkeimpiä keinoja jännittämisen taltuttamisessa.
”Olen vähän kuin päättänyt osallistua luennoilla, vaikka se onkin vaikeaa.
Uskon kuitenkin, että se helpottuu ajan kanssa. Kun keksin luennolla, jotain omasta mielestäni mielekästä sanottavaa, sydämeni alkaa hakkaamaan, koska tiedän, että kohta painan mikrofonikuvaketta Zoomissa. Se vaatii aina vähän itseni pakottamista, mutta päätökseni takia asia ei ikään kuin ole enää neuvoteltavissa; minä osallistun vaikka jännittää… Puheenvuoron jälkeen sydän hakkaa vielä jonkin aikaa. Tunnetilani riippuu siitä miten kommenttini tai kysymykseni on otettu vastaan. Usein olen helpottunut ja tyytyväinen itseeni kun uskalsin taas haastaa itseäni.”
Myönteisiä kokemuksia oli vastanneiden määrään verrattuna selvä vähemmistö. Myönteisissä kokemuksissa korostui ylpeys ja ilo onnistuneesta esiintymisestä tai kokemus jännittävän
tilanteen hallittavuudesta. Yhdessä myönteisistä kokemuksista korostui myös haasteiden merkitys jännittämisen taltuttamisessa.
Sosiaalisen jännittämisen merkitykset ja syyt sosiaalisen jännittämisen taustalla
Kysymykseen sosiaalisen jännittämisen merkityksistä ja syistä vastasi 84 vastaaja kyselyyn osallistuneista 85:sta vastaajasta. Tämän osion vastauksien kokoamisen apuna käytin myös erilaisia pääkategorioita, joita vastauksissa usein nimettiin. Vastaukset pitivät useimmiten sisällään useita pääkategorioita, joten vaikka vastauksia on analyysin vuoksi eroteltu eri kategorioihin, se ei tarkoita, etteikö vastaus olisi pitänyt sisällään eri kategorioihin luokiteltuja jännittämisen syitä tai merkityksiä. Jaottelin sosiaalisen jännittämisen syitä ja merkityksiä siis seuraavien pääkategorioiden avulla; elämäntapahtumat, luokkaviittaukset, periytyvyys sekä mielenterveyden häiriöt, yksilön ominaiset piirteet sekä ajattelut mallit.
Elämäntapahtumat
Kun vastaajat kuvailivat syitä sosiaalisen jännittämisen taustalla, esille nousivat usein aiemmat elämäntapahtumat. Elämäntapahtumat liittyivät yleisesti esiintymiseen liittyviin kielteisiin kokemuksiin, kasvatukseen tai kiusaamiseen.
Kasvatus ja kokemukset lapsuudesta tulivat esille usein vastaajien pohdinnoissa. Lapsuuden vuorovaikutus vaikuttaa sosiaalisen jännittämisen ilmenemiseen myös aikuisiällä. Muun muassa Marttusen ja Karlssonin (2013, s. 28) mukaan lapsuudessa opitut mallit sekä sisäistetyt arvot vaikuttavat yksilöön myös aikuisiällä. Vastaajat kuvailivat lapsuuden kokemuksia, jotka liittyivät vanhempien asettamiin odotuksiin. Esille nousivat myös vastaajien vanhempien reaktiot ujouteen liittyen.
”…Vanhempien suhtautuminen lapsuuden ujoihin hetkiin. Ylisuojelevaisuus on esimerkiksi tällainen tilanne, jossa lasta tukisi oman pelon voittaminen puhumisen kautta kun on ensin takerrellut sanoissa tai ollut hiljaa on saatettu sivuuttaa vanhemman pelasta alla asenteella. Vanhempi hyökkää
pelastamaan omat kasvonsa ja vastaa lapsen puolesta sivuuttaen lapsen kokonaan.”
”Minulle on opetettu koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan kotona, että vain paras suoritus kelpaa ja epäonnistumisia on syytä hävetä - jos olen huono jossain asiassa, olen myös huono ihminen”.
”Lapsena minua ei juuri kehuttu eikä rohkaistu olemaan esillä.
Juhlatilanteissa (esim. opiskelijatapahtumissa) pelkään jääväni ulkopuoliseksi, ulkopuolisuuden tunne on minulla hyvin voimakas ja tuskallinen…”
Vastaajat kertoivat myös kiusatuksi tulemisen kokemuksista. Vastaajat mielsivät kiusaamisen osaksi sosiaalisen jännittämisen kehittymistä ja pitivät kiusaamista yhtenä sosiaalisen jännittämisen juurisyistä. Kokemus kiusaamisesta vaikutti vastaajien itsetuntoon sekä itsearvostukseen, jonka vuoksi esillä oleminen koettiin hankalaksi. Toisaalta kiusaaminen aiheutti myös suoranaista pelkoa siitä, millaisena näyttäytyy toisten silmissä. Vastaajat kokivat, että pelko ja ahdistus muiden tulkintoihin liittyen oli yksi osasyy sosiaalisen jännittämisen taustalla. Vastaaja siis näki itsensä sosiaalisissa tilanteissa kiusaajiensa silmin, joka toimi sosiaalisen jännittämisen laukaisevana tekijänä. Kiusaaminen usein muovasi yksilön kuvan itsestä kielteiseksi, joten esiintymiseen liittyi vahvasti myös pelko muille paljastumisesta.
”…Negatiiviset kokemukset erityisesti muiden reaktioista omaan jännittämiseen. Koulussa jännittämisen ja lukkoon meneminen saivat aikaan vihaisia sanoja, syyttämistä, ulkopuolelle jättämistä, vähättelyä ja suoranaista pelkoa itsessäni, mikä ei todellakaan auttanut helpottamaan jännitystä.”
”…uskomus lapsesta asti siitä, että en ole kuten muut ja etten kuulu joukkoon. Lisäksi on jäänyt mm. ala-asteelta muistiin, kun esim. omaa kävelytyyliä on kommentoitu ja naureskeltu, jonka seurauksena tarkkailen
paljon itseäni ja uskon edelleen, etten osaa kävellä ”oikein” tai että kävelen oudosti.”
”Minua kiusattiin ala-asteella. Olin kavereideni mielestä äänekäs, outo, herkkä ja intensiivinen, ja siksi minut suljettiin lopulta kaveriporukkani ulkopuolelle. Minulle on jäänyt tästä paljon arpia, kuten ahdistus siitä, että puhun liikaa, olen liian äänekäs, tai että olen liian intensiivinen ihmisille.
Minulla on vaikeuksia luottaa siihen, että minusta oikeasti pidetään, ja tulkitsen ihmisten pienetkin eleet herkästi sellaisiksi, että he kokevat minut ärsyttäväksi tai epämiellyttäväksi…”
Elämäntapahtumat jännittämisen taustalla liittyivät siis lapsuuden kokemuksiin sekä kiusaamiseen. Vastaajien mukaan kiusaaminen ja lapsuuden kokemukset vaikuttivat sosiaalisen jännittämisen taustalla epäsuorasti sekä suorasti. Vastaajat kertoivat, että elämäntapahtumat olivat muovanneet vastaajien käsitystä itsestä sekä muista ja näin vauhdittanut sosiaalisen jännittämisen puhkeamista sekä syventymistä.
Luokkaviittaukset
Vastauksissa nousivat esille myös ajatukset oman sosiaalisen taustan vaikutuksista sosiaaliseen jännittämiseen. Luokkakokemus nimettiin yhteensä kahdessa vastauksista. Tutkielmani kannalta ne muodostavat kuitenkin tärkeän näkökulman siitä, että myös ympäristö ja ympäristöön liittyvät oletukset voivat vaikuttaa sosiaalisen jännittämisen taustalla. Esimerkiksi Käyhkö (2014) esitteli artikkelissaan työläistaustaisten naisien kokemuksia yliopistosta. Tässä tutkimuksessa osallistuneiden kokemuksissa korostui tarve todistaa muille, että kuuluu yliopistoon. Naisia kalvoi ajatus siitä, että paljastuisi muille omasta taustastaan tai siitä, ettei kuulu oikeasti joukkoon.
Luokkakokemukset liittyivät erityisesti yliopiston toimintatapojen vierauteen. Luokkakokemuksen ajateltiin vaikuttavan siihen osaako käyttäytyä tai toimia oikealla tavalla. Toisaalta kokemus oman menneisyyden eriäväisyydestä ilmeni vastaajille myös ulkopuolisuuden tunteena sekä epäsuorasti pelkona paljastumisesta.
”Luulen jännityksen johtuvan osalta siitä, ettei tunne kuuluvansa yliopistoon oman taustan vuoksi. Klassinen asetelma, ensimmäinen suvusta yliopistossa. Ei ole kotoa saatua mallia siitä, miten tulee käyttäytyä, milloin saa puhua ym.”
”…sosiaalinen tausta ei myöskään akateeminen, joten yliopistomaailma käytäntöineen totutusta poikkeava”
Periytyvyys ja mielenterveyden häiriöt
Tämän pääkategorian vastaukset korostivat sosiaalisen jännittämisen juurisyynä jonkin toisen mielenterveyden häiriön diagnoosia tai sosiaalisen jännittämisen periytyvyyttä. Sosiaalisen jännittämisen koettiin olevan myös seurausta jostakin toisesta mielenterveyden häiriöstä.
Periytyvyys liittyi kirjaimellisesti siihen, että vastaaja koki omaavansa merkittävän alttiuden sosiaaliselle jännittämiselle geneettisesti ja tästä syystä myös kärsi sosiaalisesta jännittämisestä.
”Luulen, että syy on pitkälti geneettinen. Sisarukseni vaikuttavat välttelevän tietynlaisia sosiaalisia tilanteita hekin, vanhemmillani on molemmilla lääkitystä vaativa ahdistuneisuushäiriö…”
”…esimerkiksi äitini on kertonut, että hänelläkin oli voimakkaita jännityksen oireita koulunkäyntinsä aikana. Siskollani on ollut vastaavanlaisia kokemuksia ja jopa pyörtynyt pari kertaa. Siksi ajattelen, että jännitys voisi olla periytyvää tai että on jännitystä aiheuttavia häiriöitä, jotka ovat periytyviä.”
Periytyvyyden ja mielenterveyden häiriöiden koettiin yleisesti olevan kuitenkin vain osasyy sosiaaliselle jännittämiselle. Tämän kategorian vastauksissa korostui eri kategorioiden päällekkäisyys. Tämän kategorian vastauksiin liittyi siis usein myös muitakin selityksiä.
Yksilölle ominaiset piirteet
Enemmistössä vastauksista sosiaalinen jännittäminen liitettiin yksilön piirteisiin. Tämän pääkategorian vastaukset nivoutuivat usein yhteen ajatusmallit -kategorian kanssa. Tässä pääkategoriassa sosiaalisen jännittämisen koettiin johtuvan yksilölle ominaisista persoonallisuuden piirteistä. Yleisimmin nimetyt persoonallisuuden piirteet olivat ujous, herkkyys, perfektionismi ja suorittajakeskeisyys. Vastaajien mukaan omien persoonallisten ominaisuuksien koettiin olevan syy sille, miksi kärsi sosiaalisesta jännittämisestä. Sosiaalinen jännittäminen koettiin siis sisäänrakennettuna asiana, jonka ajateltiin vaikuttavan vääjäämättä sosiaalisen jännittämisen ilmenemiseen yksilön elämässä.
Ujous koettiin usein persoonallisuuden piirteeksi, joka vaikutti sosiaalisen jännittämisen taustalla.
Ujouden koettiin vaikuttavan esillä olemisen epämukavuuteen, mutta toisaalta myös epämukavuuteen sosialisoida muiden kanssa.
”En osaa tarkkaan määritellä tiettyjä tekijöitä, luulen että jännitys johtuu enemmän luonteestani. Olen lapsena ollut todella ujo enkä vieläkään ole kovin ulospäinsuuntautunut uusien ihmisten tai tilanteiden kanssa”
Useimmissa vastauksissa korostui suorittamisen, perfektionismin sekä sosiaalisen jännittämisen välinen vahva suhde. Perfektionismin koettiin olevan piirre, joka vaikutti vahvasti sosiaalisen jännittämisen puhkeamiseen sekä sen ilmenemiseen. Korkeat ja kovat tavoitteet asettivat vastaajan sellaiseen tilanteeseen, jossa tavoitteisiin yltäminen tuntui mahdottomalta. Itselle asetetut korkeat standardit loivat jännittäjälle paineita ja näin syvensivät jännittämistä sekä epäonnistumisen pelkoa. Pelko ja häpeä epäonnistumisesta liittyi vahvasti myös siihen, että epäonnistuu muiden silmissä.
”Olen tunnollinen ja perfektionismiin taipuvainen. Tällöin epärealistisenkin korkeat itselle asetetut tavoitteet voivat johtaa armottomaan itsekritiikkiin ja pettymykseen itseä kohtaan.”
”Luulen jännitykseni johtuvan omista korkeista odotuksista itseäni kohtaan.
Pelkään, että epäonnistuessa minua pidetään huonona ja epäonnistumisen tunteeseen sisältyy häpeää”
”… ja monestakin syystä olen luonteeltani melkoinen ylisuorittaja.
Tavoittelen lähes aina kaikessa täydellisyyttä, ja jos asiat eivät mene odotusteni mukaan, tuntuu, että tuotan pettymyksen kaikille”
Ajattelun mallit
Ajattelun mallit -kategoria sisältää vastauksia, joissa vastaajat kuvailivat erilaisia ajattelun malleja, joita heidän kokemuksensa mukaan sosiaaliseen jännittämiseen liittyy. Ajattelussa esiintyvät mallit liittyivät usein itseen tai ympärillä oleviin ihmisiin. Ajattelun mallit pitivät sisällään tyypillisiä vääristyneitä käsityksiä jännittäjästä. Ajattelun mallit olivat usein kielteissävytteisiä ja ne usein arvioivat myös jännittäjää kielteisesti. Toisaalta vääristyneet käsitykset ulottuivat usein myös ympärillä oleviin ihmisiin. Vastaajat tulkitsivat usein muiden eleitä ja ilmeitä niin, että ne viestisivät jotain negatiivistä jännittäjästä.
Itseen liittyvät kielteiset käsitykset liittyivät usein omaan osamaattomuuteen tai huonommuuteen.
Kielteisiin käsityksiin liittyi myös kokemuksia häpeästä. Kielteiset ajatukset liittyivät vahvasti myös sosiaaliseen vertailuun ja kokemukseen siitä, että muut ovat parempia. Tyypillistä siis jälleen oli, että vastaajat loivat erontekoa itsen ja muiden välille.
”Olen kokenut helposti olevani huonompi kuin muut ja verrannut itseäni muihin. Olen myös herkkä häpeämään ja yhdistän jännitykseeni voimakkaasti häpeän tunteet… Lähtökohtaisesti häpeän itseäni, joten yritän suorittaa sosiaalisia tilanteita ja analysoida loputtomiin sitä, kuinka pärjään sosiaalisesti. Ei ole ihme, että jännitän, kun sosiaalisiin tilanteisiin kytkeytyy näin suuri paine. Määritän oman arvoni helposti suoritusten kautta ja vertaan itseäni muihin.”
”… ja siitä, etten usko olevani hyvä, fiksu ja vakavasti otettava, jos epäonnistun. Ja siksi en voi epäonnistua. Jään murehtimaan esiintymisiä pitkäksi aikaa ja saatan muistaa jonkin nolon kokemuksen vuosien takaa,
joka palaa suoraan häpeänä kehoon. En osaa päästää irti niistä kerroista kun olen epäonnistunut, mutta ne kerrat kun onnistun, unohdan tai vähättelen niitä”
”Jännittävissä tilanteissa pääni täyttyy ajatuksesta, että olen huonompi ja tyhmempi kuin muut, enkä ole tarpeeksi arvokas esimerkiksi liittymään keskusteluun, koska minulla ei ole mitään asianmukaista tai ketään kiinnostavaa sanottavaa. Olen epävarma kaikesta mitä sanon tai teen.”
Paljastumisen pelko, toisin sanoen huijarisyndrooma, oli teema, joka toistui usein vastaajien kokemuksissa. Vastaajat siis pelkäsivät, että paljastuvat omasta ”tyhmyydestään” tai
”noloudestaan” muille. Jännittäminen ja etenkin jännittämisen paljastuminen muille, asetti jännittäjän haavoittuvaan asemaan, jossa pelkäsi paljastuvansa muille. Ajatus paljastumisesta muille koettiin nöyryyttävänä. Toisaalta paljastuminen merkitsi vastaajille myös pelkoa siitä, että muut näkisivät vastaajan sillä tavoin, kuin vastaaja näkee itse itsensä.
”Pelkään, että tilanteissa joissa minun täytyisi osoittaa muille omaa osaamistani tai tietämystäni jostain akateemisen maailman aiheesta, paljastunkin muille vain huijariksi.”
”Ajattelen jännitykseni johtuvan pääosin epävarmuudesta: osaanko asiani riittävän hyvin, olenko riittävän fiksu, osaanko esittää asiani selkeästi, osaanko käyttäytyä oikein, tulenko hyväksytyksi, suhtaudutaanko minuun myönteisesti.”
”Jännittämisen taustalla on huono itsetunto ja itseluottamuksen puute, kokemus siitä, ettei minusta pidetä eikä minua arvosteta, ja tarve vaikuttaa muiden silmissä fiksulta, pätevältä, mielenkiintoiselta ja mukavalta.”
Vastauksissa korostuivat myös pelko ja ahdistus siitä, ettei voi kontrolloida muiden muodostamaa tulkintaa itsestä. Muiden näkemyksen kontrolloinnin avulla vastaajat kokivat, että pystyivät suojelemaan itseään paljastumiselta. Kun tätä vaihtoehtoa ei ollut, joutuivat vastaajat ahdistavaan
tilanteeseen, jossa päällimmäisenä ajatuksena oli paljastuminen muille omasta huonommuudesta tai kiusallisuudesta.
”Olen kympin tyttö, olen hyvä kaikessa, muut katsovat oudosti jos en tiedä jotain. Kun sitten tulee tilanne mitä en hallitse tai missä en ole automaattisesti hyvä, en halua tehdä sitä, en halua edes yrittää. Siinä on liian iso riski nolata itsensä ja sitten en ole enää hyvä kaikessa ja minulla ei ole mitään identiteettiä, näin kärjistettynä...”
”…Epävarmuus, pelko, odotusten alittaminen, kontrollin menetys. Voin olla epävarma itsestäni ja miten muut näkevät minut, joka luo jännitystä...”
Vastauksissa korostui odotettavasti myös pelko muiden mielipiteistä. Vastaajia ahdisti erityisesti se, miten muut näkevät jännittäjän. Epävarmuus omista heikkouksista heijastui siis tulkintoihin muiden ajatuksista. Toisaalta pelättiin myös, ettei täytä tilanteen asettamia odotuksia ja joutuu näin epämukavaan asemaan.
”…ihmisiä kuuntelemassa ja kokemus siitä, että muut arvioivat itseä…
Jännitystä muodostuu myös silloin kun on uhka siitä etteivät odotukset oikein kohtaa, esim. että vastapuoli odottaa jotain parempaa ja hienompaa kuin mitä itse on pöytään tuomassa.”
”Lisäksi tiedän olevani todella vaativa itseäni kohtaan, mikä aiheuttaa valtavia suorituspaineita sosiaalisissa tilanteissa. Pelkään, että muut ihmiset pitävät minua tyhmänä eivätkä hyväksy minua. Toisin sanoen heijastan omaa epävarmuuttani käsitykseeni muista ihmisistä.”
Keinot jännittämisen hallintaan
Kysymykseen, jossa tarkasteltiin sosiaalisen jännittämisen hallinnan keinoja vastasi 85 vastaajaa, eli kaikki kyselyyn osallistuneet. Keinoja jännittämisen hallitsemiseksi oli useita. Hillitsemisen keinot liittyivät usein tilanteen hallitsemiseen sekä myönteisiin ajatuksiin, joiden avulla pyrittiin
näkemään jännittävä tilanne realistisesti, välittämättä kielteisistä ajatuksista. Lääkitys, somaattisen hermoston rauhoittamisharjoitukset sekä vertaistuki esiintyivät myös vastauksissa useasti. Toisaalta yhdeksi keinoksi nimettiin aikuistuminen.
Toisaalta vastauksissa oli nähtävissä myös toinen ääripää, jossa hallinnan keinona käytettiin esimerkiksi alkoholia tai yksinkertaisesti todettiin, että jännitystä on vaikeaa saada kuriin eikä keinoja jännittämisen hallitsemiseksi ole. Seuraavissa kappaleissa esittelen hallinnan keinoja tarkemmin omina kategorioinaan.
Lääkitys
Lääkitys mainittiin usein sosiaalisen jännittämisen hallinnan keinona. Lääkityksen koettiin auttavan erityisesti fyysisiä oireita, mutta toisaalta lääkitys auttoi myös suhteellistamaan jännittävää tilannetta. Lääkkeiden avulla tilanne tuntui hallittavammalta ja siedettävämmältä. Kun fyysiset oireet lakkasivat, oli jännittäjän helpompi keskittyä itse tilanteeseen. Toisin sanoen, kun fyysiset oireet estyivät, vahvisti se jännittäjän ajatusta siitä, että jännitys ei ole niin näkyvää ja toisaalta, että jännitys on myös hallittavissa.
Tilanteen hallitseminen
Vastaajat kuvasivat yhtenä hallinnan keinona myös tilanteen kontrolloinnin. Keinot tilanteen hallitsemiseksi liittyivät usein huolelliseen valmistautumiseen ja tilanteen läpi käymiseen.
Tärkeässä roolissa olivat myös ennakointi ja varautuminen. Ennakoinnin ja varautumisen koettiin helpottavan jännitystä, sillä silloin vastaajat kokivat pystyvänsä varautumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joita jännittävä tilanne voisi tuoda mukanaan. Ennakoinnin ja varautumisen taustalla vaikutti pelko siitä, että joutuu nolatuksi muiden edessä.
”Ennen jännittävää tilannetta suunnittelen etukäteen, miten minun kannattaa tilanteessa toimia ja sanoa sekä muistelen aiempia onnistumisia samassa tilanteessa.”