MAR- asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan mukaan MAR- asetuksen 8 ja 14 artiklaa sovellettaessa pelkästään sen perusteella, että henkilöllä on sisäpiiritietoa, ei ole katsottava, että mainittu hen- kilö on käyttänyt kyseistä tietoa ja siten tehnyt sisäpiirikauppoja hankinnan tai luovutuksen pe- rusteella, jos kyseinen henkilö toteuttaa liiketoimen hankkiakseen tai luovuttaakseen rahoitusvä- lineitä ja kyseinen liiketoimi toteutetaan erääntyneen velvoitteen täyttämiseksi vilpittömässä mielessä eikä sisäpiirikauppoja koskevan kiellon kiertämiseksi, ja kyseinen velvoite johtuu toi- meksiannosta tai sopimuksesta, joka tehtiin ennen kuin kyseisellä henkilöllä oli hallussaan sisä- piiritietoa.
Artiklan sanamuodon perusteella lähtökohtana johdannaissopimuksien arvioinnille käyttökiellon poikkeustilanteina toimii se, että johdannaissopimus, joka velvoittaa tiettynä hetkenä tietyn kohde-etuuden ostamiseen, myymiseen taikka joko maksamaan tai saamaan erotuksen raha- suorituksena, on sopimuksen tekohetken jälkeen haltuun saadusta sisäpiirintiedosta riippu- matta sallittu suorittaa johdannaissopimuksen sulkeutuessa. 219 Edellytys tälle on, että sitoumuk- sen antamisen hetkellä toimijalla ei ole ollut hallussaan sisäpiirintietoa, jos tilanteeseen ei so- vellu muut MAR- asetuksen 9 artiklan mukaiset lailliset toimintatavat. Lähtökohta on velvoitteen toteuttamisen hyväksymisen osalta lakiin perustuva ja selkeä, jota tukee lisäksi sopimusoikeudel- linen sopimussidonnaisuuden periaate.
Selvää on se, että sisäpiirintiedon käyttökiellon poikkeustilanteiden tulkintaongelmat ovat joh- dannaissopimusten osalta tiiviisti kytköksissä sopimusten velvoittavuuteen. Johdannaissopimuk- sista, jotka velvoittavat sopimuksen molempia osapuolia sovelletaan käyttökiellon poikkeusta kumpaankin sopimusosapuoleen, koska tehty sopimus velvoittaa molempia osapuolia toimi- maan sopimuksen tekohetkellä sovitulla tavalla.
219 Ks. Kurenmaa 2003, s. 177.
Molemminpuolisesti velvoittavan johdannaissopimukseen osalta on siis ratkaisevaa, onko toimi- joilla ollut sisäpiirintietoa sitoumuksen antamisen hetkellä. Vaikka toinen sopimusosapuoli saisi- kin haltuunsa sisäpiirintietoa sitoumuksen antamisen ja johdannaissopimuksen toteuttamisen välisenä aikana, ei se aiheuta sisäpiirintiedon käyttökiellon näkökulmasta tulkintaongelmia.
Tämä johtuu siitä, että silloin molemminpuolisesti velvoitetut osapuolet ovat joka tapauksessa velvoitettuja johdannaissopimuksen toteuttamiseen. Jos taas toisella sopimusosapuolella on jo molempia osapuolia velvoittavan johdannaissopimuksen tekohetkellä sisäpiirintietoa, täytyy se tulkita luonnollisesti sisäpiirintiedon käyttökiellon rikkomiseksi.
Käyttökiellon poikkeusten osalta johdannaissopimukset, jotka velvoittavat sopijaosapuolia yksi- puolisesti eroavat Knutsin mukaan ratkaisevalla tavalla molemminpuolisesti velvoittavista joh- dannaissopimuksista.220 Tämä johtuu siitä, että yksipuolisesti veloittavat johdannaissopimukset asettavat toiselle sopimusosapuolelle ehdollisen sopimusaseman, joka antaa valinnan mahdolli- suuden päättää sopimuksen toteutusvaihtoehdoista, kuinka sopimus toteutetaan. Yksipuolinen mahdollisuus valita sopimuksen vaihtoehdoista suotuisin saattaa mahdollistaa sitoumuksen an- tamisen jälkeen haltuun saadun sisäpiirintiedon väärinkäytön ehdollisessa sopimusasemassa olevalle osapuolelle, jolloin vaihtoehdoista voidaan toteuttaa se, kumman sisäpiirintieto osoittaa kannattavammaksi.221
Suurin tulkinnallinen mielenkiinto kohdistuukin käyttökiellon epävarsinaisten poikkeustilantei- den osalta yksipuolisesti velvoittavien johdannaissopimusten soveltumiseen käyttökiellon poik- keustilanteina. Nykyään kumotun arvopaperimarkkinalain (297/2005, AML) 5 luvun 2 §:n 5 mo- mentissa käyttökiellon poikkeus määritettiin johdannaissopimusten osalta väljästi:
220 Myös Kurenmaa nostaa väitöskirjassaan esiin oikeudellisesti haasteellisena tulkintatilanteena johdan- naissopimukset, joissa optio-oikeuden kautta muodostuu ehdolliselle sopimusosapuolelle kaksi erillistä ja vapaata tahdontoiminnan hetkeä. Kurenmaa 2003, s. 177.
221 Parkkonen – Knuts 2014, s. 352–353.
”Mitä tässä pykälässä säädetään, ei rajoita henkilön oikeutta käydä kauppaa arvopapereilla, jos arvo- paperien hankinta tai luovutus perustuu sopimukseen, joka on tehty ennen kuin henkilö sai kyseistä arvopaperia koskevaa sisäpiirintietoa.”
Nykyään vastaava määrittely käyttökiellon poikkeukselle johdannaissopimuksen osalta ilmenee MAR- asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdasta, jonka sanamuoto ei varsinaisesti huomioi edeltä- jäänsä verrattuna merkittävästi selkeämmin yksipuolisesti velvoittavan johdannaissopimuksen ehdollisessa sopimusasemassa olevalle sopimusosapuolelle aiheutuvaa riskiä mahdollisesta si- säpiirintiedon käyttökiellon rikkomisesta.
3. Tämän asetuksen 8 ja 14 artiklaa sovellettaessa pelkästään sen perusteella, että henkilöllä on sisäpiiritietoa, ei ole katsottava, että mainittu henkilö on käyttänyt kyseistä tietoa ja siten tehnyt sisä- piirikauppoja hankinnan tai luovutuksen perusteella, jos kyseinen henkilö toteuttaa liiketoimen hankkiakseen tai luovuttaakseen rahoitusvälineitä ja kyseinen liiketoimi toteutetaan erääntyneen velvoitteen täyttämiseksi vilpittömässä mielessä eikä sisäpiirikauppoja koskevan kiellon kiertä- miseksi, ja
a) kyseinen velvoite johtuu toimeksiannosta tai sopimuksesta, joka tehtiin ennen kuin kyseisellä henkilöllä oli hallussaan sisäpiiritietoa.
Näyttäisi kuitenkin siltä, että MAR- asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan sanamuoto jättää kumot- tua arvopaperimarkkinalain säännöstä selkeämmän tulkinnanvaran sen osalta, voitaisiinko yksi- puolisesti velvoittavan johdannaissopimuksen ehdollisessa sopimusasemassa olevan ja valinnan mahdollisuuden omaavan osapuolen sopimuksen toteutustavan valinta sisäpiirintiedon tuotta- man edun perusteella tulkita sisäpiirintiedon väärinkäytöksi, jos sopijaosapuoli saatuaan ennen johdannaissopimuksen toteuttamista saa haltuunsa sisäpiirintietoa ja käyttää sitä hyväkseen vil- pillisessä mielessä. Tietoinen sisäpiirintietoon perustettu toiminta täyttänee lähtökohtaisesti vaa-
timuksen vilpillisestä mielestä ja saattaa sisältää tavoitteen sisäpiirintiedon käyttökiellon kiertä- misestä.222 Lisäksi artiklassa puhutaan liiketoimen toteuttamisesta erääntyneen velvoitteen täyt- tämiseksi. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että yksipuolisesti velvoittavassa johdannaissopi- muksessa myös velvoitteen toteuttaminen kohdistuu yksipuolisesti sopimusosapuolelle, jota so- pimus velvoittaa. Lain valmistelutöissä on esitetty lisäksi kanta, jossa niin ikään edellytetään, että käyttökiellon poikkeus soveltuu nimenomaan johdannaissopimuksen perusteella syntyneen vel- voitteen täyttämiseen.223 Tulkintani mukaan artiklan sanamuoto edellyttää itsessään harkintaa sen osalta, onko johdannaissopimus tulkittava MAR- asetuksen 8 artiklan mukaiseksi sisäpiiri- kaupaksi vai tuleeko toimintaa pitää MAR- asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan mukaisena lailli- sena toimintatapana. Tällainen tulkintatilanne voi toteutua mitä ilmeisimmin kuitenkin vain yksi- puolisesti velvoittavien johdannaissopimusten osalta.
Pelkästään arvopaperimarkkinalain (297/2005) 5 luvun 2 §:n 5 momentin sekä MAR- asetuksen 9.3. artiklan a) alakohdan sanamuotoja vertailemalla voidaan todeta, että MAR- asetuksessa on lainsäätäjän toimesta säädetty täsmällisemmin niitä kriteereitä, joilla johdannaissopimuksiin pe- rustuvia liiketoimia voidaan tulkita laillisiksi toimiksi sellaisessakin tilanteessa, jossa ehdollisessa asemassa olevalla sopimusosapuolella on hallussaan sisäpiiritietoa. Käsitykseni mukaan MAR- asetuksessa säädetyt kriteerit eivät kuitenkaan aiempaan oikeustilaan verrattuna merkittävästi edistä sen arvioimista, olisiko yksittäinen johdannaissopimukseen perustuva liiketoimi katsot- tava sisäpiirintiedon väärinkäytöksi. Kuitenkin oma arvonsa on sillä, että sanotut kriteerit on sää- döstasolla määritelty EU- lainsäädännössä kumottua kansallista säännöstä yksityiskohtaisem- min.
222 Tosin aivan yhtä hyvin on mahdollista, että ehdollisessa sopimusasemassa oleva sijoittaja tulkitsee vil- pittömin mielin olevansa johdannaissopimuksen perusteella oikeutettu toteuttamaan sopimuksen hal- tuunsa saamasta sisäpiirintiedosta huolimatta. Mahdollisuus tämän kaltaiseen tulkintaan on suuri tilan- teissa, jossa myös oikeustieteilijöiden näkemykset yksipuolisesti velvoittavien johdannaissopimusten eh- dollisessa sopimusasemassa olevien toiminnan soveltuvuudesta käyttökiellon poikkeuksiksi eroavat toisis- taan.
223 Knuts 2011, s. 161.
Knuts on lähtenyt MAR- asetusta edeltäneen arvopaperimarkkinalain (297/2005) 5 luvun 2 §:n 5 momentin tulkinnassaan siitä, että ainoastaan pelkän muodollisen tulkinnan seurauksena ei yk- sipuolisesti velvoittavan johdannaissopimuksen ehdollisessa sopimusasemassa olevaan osapuo- leen voida soveltaa käyttökiellon epävarsinaista poikkeusta.224 Kyseisen näkemyksen voidaan katsoa puoltavan käsitystä, jonka mukaan käyttökiellon poikkeus koskisi varmuudella johdan- naissopimusten osalta vain molemminpuolisesti ja ehdottomasti velvoitettuja osapuolia. Knuts painottaa, että harkinta on tehtävä tapauskohtaisesti ja jokaisen johdannaissopimuksen oikeu- dellisten tunnusmerkistöjen yhteisvaikutus huomioiden. Vain yhdistämällä oikeudelliset tunnus- merkistöt voitaisiin selvittää mitkä yhdistelmät voivat tulla arvioiduksi käyttökiellon poikkeusti- lanteina ja mitkä kuuluisivat rikosoikeudellisen käyttökiellon piiriin. Knuts vastaa kritiikkiin käyt- tökiellon soveltamisen kohtuuttomuudesta muun muassa sillä, että laillinen toimintatapa sovel- tuu hänen tulkintansa mukaan vain kannattamattomiin johdannaisiin, jolloin ehdollisesti velvoi- tettu sopimusosapuoli menettää sisäpiiririskin konkretisoituessa vain sisäpiirintiedon myötä syn- tyneen hyödyn, koska ilman kyseistä sisäpiirintietoa järkevä sijoittaja ei lähtökohtaisesti toteut- taisi kannattamatonta johdannaissopimustaan.225 Knutsin kannanotot ovat huolellisesti perustel- tuja ja niissä on jäsennelty seikkaperäisesti ja vakuuttavasti johdannaissopimusten soveltumista ja soveltumattomuutta käyttökiellon poikkeuksiksi huomioiden johdannaissopimusten oikeudel- liset tunnusmerkistöt.226 Knutsin ajattelu näyttäisi sisältävän kuitenkin ajatuksen siitä, että joh- dannaissopimukseen sijoittamiseen liittyvän riskin lisäksi ehdollisen sopimusosapuolen kannet- tavaksi tulisi lähtökohtaisesti myös riski siitä tosiasiasta, että johdannaissopimuksen aikana hal- tuun saatu sisäpiirintieto saattaisi estää johdannaissopimuksen toteuttamisen kokonaan. Tällai- sessa tilanteessa lopputulos voisi muodostua kohtuuttomaksi vilpittömässä mielessä johdan- naissopimukseen sitoutuneen osapuolen näkökulmasta.227
224 Parkkonen – Knuts 2014, s. 352. Vastaavaan tulkintaan on päätynyt, Kurenmaa 2003, s. 177.
225 Knuts 2011, s. 165.
226 Ks. laajemmin oikeudellisten tunnusmerkistöjen vaikutuksesta Knutsin tulkinnassa. Knuts 2011, s. 151–
171.
227 Hansenin mukaan osapuolet pyrkivät tekemään vain sellaisia liiketoimia, jotka ovat heille todella edulli- sia, jonka takia heidän on ymmärrettävä asemansa ennen kauppaa ja sen jälkeen. Hansen 2012, s. 2–3.
Vilpittömin mielin johdannaissopimukseen sitoutunut osapuoli ymmärtänee lähtökohtaisesti johdannais- sopimukseen sitouduttuaan saavansa tulevista tiedoistaan riippumatta hyödyntää esimerkiksi optio-oi- keuttaan johdannaissopimuksen toteutuksessa.
Häyrynen ja Kurenmaa ovat esittäneet johdannaissopimuksiin soveltuvien käyttökiellon poik- keustilanteiden osalta kotimaisessa oikeuskirjallisuudessa Knutsin tulkinnasta poikkeavia kan- nanottoja. Yhteistä heidän esittämilleen kannanotoille on ollut se, että molemmat ovat lopulta katsoneet myös yksipuolisesti velvoittavan johdannaissopimuksen ehdollisessa sopimusase- massa olevan sopimusosapuolen voivan toteuttaa johdannaissopimuksen haltuun saadusta ja hyödynnettävästä sisäpiirintiedosta huolimatta. Häyrynen on puoltanut ehdollisen sopimusosa- puolen oikeutta päättää sopimuksen toteutuksesta haltuun tulleesta sisäpiirintiedosta huoli- matta painottamalla johdannaismarkkinoiden toimivuuden turvaamisen tärkeyttä. Kurenmaan tulkinnan perusteluna on sitä vastoin korostunut johdannaissopimuksiin kohdistuvan käyttökiel- lon poikkeuksen osalta ajatus siitä, että käyttökiellon soveltuminen tilanteissa, joissa sitoumus sopimukseen on annettu vilpittömin mielin, johtaisi ehdollisessa sopimusasemassa olevan sopi- musosapuolen kohtuuttomaan tilanteeseen.228
Kurenmaan tulkinta on mielestäni helpommin hyväksyttävissä, varsinkin kun huomioidaan, että sopimusosapuolilla on sopimuksen tekohetkellä tiedossa sopimuksen ehdot ja näin ollen myös toteutuksen vaihtoehdot. Jos käyttökiellon poikkeus ei olisi sovellettavissa yksipuolisesti velvoit- taviin johdannaissopimuksiin, joihin olisi sitouduttu vilpittömin mielin ja ilman sisäpiirintietoa, voisi ehdollisessa sopimusasemassa oleva sopimusosapuoli joutua pidättäytymään ääritapauk- sessa sopimuksen toteuttamisessa toteutusvaihtoehdosta, johon hänellä on sopimusperustei- nen oikeus vain sen vuoksi, että hän on tavalla tai toisella saanut sattumalta haltuunsa sisäpiirin- tietoa. On myös täysin mahdollista, että optio-oikeuden omaava osapuoli päätyisi selvästi myös ilman haltuun saamaansa sisäpiirintietoa samaan valintaan sopimuksen toteutusvaihtoehdon osalta. Tällöin käyttökiellon soveltaminen olisi lopputuloksena ilmeisen kohtuuton, eikä palvelisi tulkintani mukaan MAR- asetuksen tarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla.
228 Häyrynen 2009, 151 ja Kurenmaa 2003, s. 177.
Yksipuolisestivelvoittavassa johdannaissopimuksessa ehdollisessa sopimusasemassa oleva osa- puoli on sisäpiirintiedon käyttökiellon näkökulmasta tarkastellen oikeudellisesti tulkinnanvarai- sessa asemassa. Lähtökohtana valinnanmahdollisuuden omaavalle sopimusosapuolelle jää vä- hintään kaksi eri vaihtoehtoa sopimuksen toteuttamiseksi, jolloin sisäpiirintiedon turvin valittu johdannaissopimuksen toteuttamistapa ei välttämättä sovellu MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) ala- kohdan mukaiseksi lailliseksi toimintatavaksi, vaan sitä saatetaan joutua tulkitsemaan rikoslain 51 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman sisäpiirintiedon käyttökiellon vastaisena tilan- teena.229 Tilanne on oikeudellisesti haasteellinen, juuri siksi, että kuvatun kaltaisissa tilanteissa ehdollisen aseman sopimusosapuoli saa toisen tahdontoiminnan mahdollisuuden tilanteessa, jossa hänellä on käytettävissään sisäpiirintietoa.
Kuten asiasta on jo todettu MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan sanamuoto antaa tulkintani mukaan edelleen tilaa Knutsin omaksumalle tulkinnalle, jossa vilpittömin mielin solmittu yksi- puolisesti velvoittava johdannaissopimus voidaan tulkita kuuluvan käyttökiellon piiriin. Tulkinnan vastapuolella painaa kuitenkin kohtuullisuusnäkökulma, sopimussidonnaisuuden periaate ja markkinalähtöinen tehokkuusnäkökulma, jotka puoltaisivat sitä kantaa, että myös yksipuolisesti velvoittaviin johdannaissopimuksiin tulisi soveltaa sisäpiirintiedon käyttökiellon poikkeusta myös ehdollisessa sopimusasemassa olevan sopimusosapuolen osalta. Kun sopimuksen toteuttami- nen perustuu vilpittömin mielin solmittuun johdannaissopimukseen, vaatisi tilanne hyvin vah- voja perusteluita sen osalta, että johdannaissopimuksen toteuttamisella loukattaisiin sijoittajien tuntemaa luottamusta arvopaperimarkkinoita kohtaan. Tulkinnanvaraista on myös se, kumman sijoittajat kokevat toimivia ja luotettavia markkinoita horjuttavana seikkana. Sen, että johdan- naissopimus saadaan toteuttaa haltuun saadusta sisäpiirintiedosta huolimatta, vai sen että vil- pittömin mielin solmittua johdannaissopimusta ei saataisi toteuttaa normaalisti.
229 Parkkonen – Knuts 2014, s. 352–353.
Pidän kuitenkin MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan sanamuodon muotoilua erikoisena siinä tapauksessa, jossa sillä ei olisi haluttu varata mahdollisuutta tulkinnalle, jossa myös vilpittö- min mielin solmitun johdannaissopimuksen toteutus voitaisiin katsoa kielletyksi sisäpiirintiedon käytöksi.
7 Johtopäätökset
Tutkielmassa on ollut tarkoituksena analysoida johdannaissopimusten asemaa käyttökiellon poikkeustilanteina vallitsevassa oikeustilassa. Apukysymyksinä tutkielmassa on analysoitu ja sys- tematisoitu sisäpiirintiedon määritelmää sekä sisäpiirintiedon käyttökiellon positiivista ulottu- vuutta.
Sisäpiirintiedon määrittämisen on perustuttava jokaisen yksittäisen tapauksen tosiseikat ja omi- naisuudet huomioivaan kokonaisarviointiin sisäpiirintiedon osatekijöiden täyttymisen osalta. Ra- hoitusvälineeseen tai liikkeeseenlaskijaan liittyvän tiedon on oltava aina julkaisematonta, riittä- vän täsmällistä ja olennaista, jotta se täyttää MAR-asetuksen sisäpiirintiedolle esittämät edelly- tykset. Sisäpiirintiedoksi käy sen lähteestä tai tiedon luonteesta riippumatta mikä tahansa sellai- nen tieto, joka täyttää mainitut edellytykset lukuun ottamatta rikoksella hankittuja tietoja. Itsetie- toa käytettynä oman sijoituspäätöksen tukena tulee arvioida MAR-asetuksen mukaan laillisena toimintatapana.
Sisäpiirintiedon käyttökiellon positiivinen ulottuvuus on hyvin laaja. Tavallisesti sisäpiirintiedon väärinkäyttöön syyllistyy ammattimainen markkinatoimija. Rikoslaissa ei ole kuitenkaan rajattu sisäpiirintiedon väärinkäytön tekijäpiiriä mitenkään, joten kenen tahansa arvopaperimarkkinoilla toimivan on mahdollista syyllistyä toiminnallaan sisäpiirintiedon väärinkäyttöön. Sijoitusinstru- menttien osalta sovelletaan laajentavaa tulkintaa ja väljä sääntely mahdollistaa sen, että jatku- vasti kehitettävillä uusilla sijoitusinstrumenteilla ei päästä lähtökohtaisesti kiertämään sisäpiirin- tiedon väärinkäyttösääntelyä. Kuten sijoitusinstrumenttien, myös sisäpiirin käyttökieltoon sisälty- viin transaktioihin sovelletaan kiellettyjen hankintojen ja luovutusten osalta laajaa tulkintaa. Juuri sisäpiirintiedon käyttökiellon positiivisen ulottuvuuden laajuus on johtanut lainsäätäjän tarpee- seen säätää markkinoiden väärinkäyttöasetukseen myös laillisia toimintatapoja.
Myös varsinainen tutkimuskysymys käsitteli johdannaissopimusten soveltumista MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan mukaiseksi lailliseksi toimintatavaksi, josta olen käyttänyt tässä tutkiel- massa oikeuskirjallisuudessa omaksuttua termiä käyttökiellon poikkeus.
Jotta johdannaissopimus voisi soveltua sisäpiirintiedon poikkeustilanteeksi, on sen MAR-asetuk- sen mukaan täytettävä seuraavat kriteerit:
- Kyseinen henkilö toteuttaa liiketoimen hankkiakseen tai luovuttaakseen rahoitusvälineitä.
- Kyseinen liiketoimi toteutetaan erääntyneen velvoitteen täyttämiseksi.
- Liiketoimi on tehty vilpittömässä mielessä.
- Liiketoimea ei ole tehty sisäpiirikauppoja koskevan kiellon kiertämiseksi.
- Kyseinen velvoite johtuu toimeksiannosta tai sopimuksesta, joka tehtiin ennen kuin kysei- sellä henkilöllä oli hallussaan sisäpiiritietoa.
Johdannaissopimuksista on eroteltavissa tietyt oikeudelliset tunnusmerkistöt, jotka voidaan ja- kaa sopimuksen velvoittavuuteen, sopimuksen arvostukseen, sopimuksen toteutustapaan sekä sopimuksen toteutuskohteen luonteeseen. Näiden oikeudellisten tunnusmerkistöjen muodosta- malle kokonaisuudelle on annettava painoarvoa, kun tulkitaan johdannaissopimusten soveltu- mista rikoslain käyttökiellon poikkeustilanteiksi.
Markkinoilla on tarjolla monenlaisia johdannaissopimuksia ja ne voivat erota toisistaan oikeudel- lisilta ominaisuuksiltaan. Oikeudellisten ominaisuuksien osalta sopimuksen velvoittavuus näyt- täisi nousevan keskeiseen asemaan, kun tarkastellaan johdannaissopimuksen soveltumista käyt- tökiellon poikkeukseksi tai vastaavasti kielletyksi ja käyttökiellon vastaiseksi poikkeukseksi, mutta myös esimerkiksi johdannaissopimuksen kannattavuudella tai kannattamattomuudella on oma painoarvonsa, kun tarkastellaan johdannaissopimuksen toteuttamisen soveltumista sisäpiirintie- don käyttökiellon poikkeustilanteeksi. MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan sanamuodon tul- kinta johtaa osaltani päätelmään, jonka mukaan vilpittömin mielin solmitut molemminpuolisesti velvoittavat johdannaissopimukset tulee tulkita sanotun artiklan tarkoittamiksi laillisiksi toiminta- tavoiksi, jolloin kyseiset johdannaissopimukset soveltuvat käyttökiellon poikkeuksiksi siitä huoli- matta, vaikka toimija saisi haltuunsa sisäpiirintietoa johdannaissopimuksen tekohetken ja toteu- tushetken välisenä aikana.
Tutkielman tarkastelu onkin keskittynyt olennaisilta osin yksipuolisesti velvoittavien johdannais- sopimusten tulkintaan tilanteissa, joissa sopimuksen tekohetken jälkeen haltuun saatua sisäpii- rintietoa päästään hyödyntämään yksipuolisesti johdannaissopimuksen toteutustavan valin- nassa. MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan sanamuoto asettaa tulkintani mukaan johtopää- tösten alussa erittelemäni selkeät edellytykset sille, milloin johdannaissopimukset tulee tulkita käyttökiellon poikkeuksiksi. Tiukka sanamuodon mukainen tulkinta johtaa siihen johtopäätök- seen, että vilpittömin mielin ja vailla sisäpiirintietoa solmitun johdannaissopimuksen toteuttami- sen soveltuvuutta kielletyksi sisäpiirinkaupaksi ei voida varmuudella poissulkea.
Perusteluina esittämälleni kannanotolle totean, että solmimishetken jälkeen haltuun saadun si- säpiirintiedon tietoinen hyväksi käyttäminen voi täyttää MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan mukaisen vaatimuksen toimijan vilpillisestä mielestä ja saattaa niin ikään sisältää tavoitteen sisä- piirintiedon käyttökiellon kiertämisestä. Lisäksi artiklan edellyttämä liiketoimen toteuttaminen erääntyneen velvoitteen täyttämiseksi kohdistuu sanamuodon mukaan vain yksipuolisesti velvoi- tettuun osapuoleen. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty kannanottoja, jotka katsovat perustelluksi soveltaa käyttökiellon poikkeusta kaikkiin niihin johdannaissopimuksiin, jotka on solmittu vilpit- tömin mielin ja vailla päätökseen vaikuttanutta sisäpiirintietoa. Valittua kannanottoa on perus- teltu johdannaissopimukseen sitoutuneeseen ja valinnan mahdollisuuden omaavaan osapuo- leen kohdistuvalla kohtuuttomuudella sekä markkinalähtöisellä tehokkuusargumentilla. Se, että yksipuolisesti velvoittavien johdannaissopimusten osalta MAR-asetukseen on jätetty lainkäyttä- jälle mahdollisuus tulkita vilpittömin mielin solmittu johdannaissopimus joko käyttökiellon poik- keustilanteeksi tai kielletyksi sisäpiirinkaupaksi tarkoittanee tulkintani mukaan sitä, että johdan- naissopimusten soveltuminen MAR-asetuksen 9.3 artiklan a) alakohdan mukaisiksi laillisiksi toi- mintatavoiksi edellyttäisi yksipuolisesti velvoittavien johdannaissopimusten osalta johdannaisso- pimusten oikeudelliset ominaisuudet ja markkinoiden väärinkäyttösääntelyn tarkoituksen huo- mioivaa tulkintaa lainkäyttäjältä. Lainsäätäjän olisi mahdollista arvioida nykyistä perusteellisem- min johdannaissopimusten asemaa sisäpiirintiedon käyttökiellon poikkeustilanteina huomioiden johdannaissopimusten oikeudelliset erityispiirteet erityisesti yksipuolisesti velvoittavien johdan- naissopimusten ehdollisessa sopimusasemassa olevan osapuolen näkökulmasta.