Pääkirjoitus
Outi tammela ja mika Nuutila
Duodecim 2008;124:356–7
T
ulisiko vanhempien määräysvaltaa sikiöön ja syntyvään lapseen lakisääteisesti rajoittaa syntymässä olevan yksilön edun nimessä?Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959 sanoo kauniisti: lapsen on saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa ennen syntymäänsä ja syntymän jälkeen. Suomen Lää‑
käriliiton julistuksessa (1996) syntymättömän oikeuksista todetaan edelleen, että synnytysai‑
kaa, ‑paikkaa ja ‑tapaa valittaessa on ensisijaise‑
na pidettävä synnyttäjän ja syntyvän lapsen tur‑
vallisuutta. Nykymaailmassa ja nyky‑Suomessa tämä valitettavasti jää edelleen monta kertaa merkityksettömäksi sanahelinäksi, mistä viime aikoina on saatu konkreettisia esimerkkejä.
Sikiö on osa äitiä ja äidin itsemääräämis‑
oikeuksien alainen syntymähetkeen asti. Äidillä on siis kaikki valta päättää sikiön kohtalosta ja vaikuttaa kohdussaan kehittyvän ihmisyksilön ennusteeseen omalla käyttäytymisellään lapsen maailmaan tuloon asti.
Raskaana oleva äiti voi elää ja käyttäytyä piittaamatta sikiön edusta. Hänellä on täysi oi‑
keus laiminlyödä raskaudenaikainen seuranta, jossa havaittaisiin sikiöön tai raskauteen liittyvä, puuttumista vaativa ongelma. Tällöin sikiöltä evätään esimerkiksi mahdollisuus hyötyä ennen‑
aikaisen synnytyksen ehkäisytoimista, kuten en‑
nustetta parantavasta glukokortikoidihoidosta, ja syntymisestä paikassa, jossa on tarjolla asian‑
mukaiset resurssit syntymänjälkeiseen hoitoon.
Äiti voi raskauden aikana tupakoida, käyttää alkoholia ja lääkkeitä tai huolehtia huonosti esi‑
merkiksi diabeteksensa hoitotasapainosta jou‑
tumatta edesvastuuseen siitä, että hän elämän‑
tavoillaan voi aiheuttaa lapselle ennenaikaisen syntymän, synnynnäisen vaikean epämuodostu‑
man, kehitysvamman tai vaikeita huumeviero‑
tusoireita syntymän jälkeen.
Suomessa arviolta 6 % raskaana olevista nai‑
sista on alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden ongelmakäyttäjiä, mikä merkitsee noin 3 600 lapsen syntymistä vuosittain päihdeongelmaisil‑
le äideille (Pajulo 2001). Vuosittain maassamme syntyy noin 230 lasta, joiden oireet ja löydökset oikeuttavat fetaalialkoholisyndrooman tai fetaa‑
lialkoholiefektin diagnoosiin (Koponen 2006).
Vielä synnytyshetkellä vanhemmat voivat rat‑
kaisevasti huonontaa sikiön ennustetta, jos hei‑
dän toiveensa synnytyksen hoidosta ovat ristirii‑
dassa syntyvän lapsen edun kanssa. He saattavat vaatia synnytystapaa, joka ei ole sikiön kannal‑
ta lääketieteellisesti optimaalinen. Synnytyspai‑
kaksi voidaan haluta pientä sairaalaa, joka kyllä tarjoaa kodinomaisuutta ja miellyttäviä olosuh‑
teita mutta ei hätäsektiovalmiutta eikä ympäri‑
vuorokautista lastenlääkäripäivystystä. Uhka‑
rohkeimmat päättävät synnyttää kotona, jopa ilman terveydenhuollon ammattihenkilön apua, ja pahimmassa tapauksessa näin aiheuttaa syn‑
tymässä olevan lapsen vammautumisen tai jopa kuoleman.
Yksilönvapauden kunnioittamisessa on jo menty liian pitkälle! Hollannissa suuri osa muista kuin riskisynnytyksistä on aikaisemmin hoidettu kotona, mutta kotisynnytysten osuus pieneni siellä 1960‑luvun 69 %:sta 1990‑luvun alkuun mennessä 31 %:iin ja on vähenemässä edelleen (Wiegers ym. 1996). Tämä johtuu mm.
siitä että noin joka viides synnyttäjä joutuu siir‑
tymään kotoa sairaalaan synnytyksen aikana (Wiegers 1998). Hätäsektiovalmiutta, lastenlää‑
käripäivystystä ja veripalvelua ei ole saatavissa kotiin.
Onko sikiöllä oikeuksia?
Syntymättömän lapsen asemasta tarvitaan arvokeskustelua
O. tammela ja m. Nuutila
357 Toisaalta on myös kysytty, voidaanko sikiön
ja äidin oikeuksia tarkastella toisistaan erillään?
Oikeusoppineet ovat olleet pitkälti sitä mieltä, että sikiön oikeuksista ei voitaisi puhua mainit‑
sematta äidin oikeuksia – ja tietysti päinvastoin (Turunen 1996). Edelleen on kysytty, ovatko si‑
kiön ja äidin oikeudet sittenkään toisilleen vas‑
takkaisia, ja vedottu siihen, että raskaana oleval‑
la naisella on yleensä suuri mielenkiinto sikiön‑
sä hyvinvointia kohtaan ja juuri hän on pätevin tekemään omaa sikiötänsä koskevia päätöksiä (Burrell 2003). Pitääkö olla lainsäädäntö vain joidenkin surullisten poikkeustapausten elimi‑
noimiseksi?
Nyt tarvitaan arvokeskustelua siitä, mitä voi‑
daan tehdä YK:n lapsen oikeuksien julistuksen tavoitteiden toteuttamiseksi? Sikiölle ja syn‑
tymässä olevalle lapselle tulee vaatia oikeutta mahdollisimman hyvään ennusteeseen takaa‑
malla asianmukainen hoito ennen hänen syn‑
tymäänsä ja syntyessään. Tahdosta riippumat‑
tomaan hoitoon voidaan lähettää potilas, joka on vaarallinen joko itselleen tai toisille. Eikö sikiön terveydelle uhkaa aiheuttava äidin käyt‑
täytyminen, jollaista esimerkiksi alkoholistiäidin raskausaika hankalimmillaan on, ole rinnastet‑
tavissa tähän ja näin ollen aihe pakkotoimiin?
Sikiön ja äidinkin edun nimissä tähän tulisi ääri‑
tapauksissa olla mahdollisuus.
Äidin vaikea päihdeongelma on yleensä tilan‑
ne, jossa äidillä ei ole voimia eikä kykyä hallita omaa käyttäytymistään. Raskauksia, synnytyk‑
siä ja vastasyntyneitä hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten on kuitenkin vaikea ymmärtää niitä vanhempia, jotka tieten tahtoen, vastoin lääkäriltä saamaansa tietoa, kääntävät selkänsä näyttöön perustuvalle lääketieteelle ja päätyvät syntyvän lapsen kannalta enemmän tarpeetto‑
mia riskejä sisältävään valintaan raskauden tai synnytyksen hoidossa. Ammattilaisen etiikka on näissä tilanteissa ehdottomasti sikiön puolella.
Pakkohoitoa parempia ja tehokkaampia tapo‑
ja toimia sikiön oikeuksien hyväksi on olemassa.
Näitä ovat yleinen terveysvalistus ja laaja tiedon levittäminen siitä, mitä raskauden seurannalta, raskausongelmien hoidolta, synnytyspaikalta ja synnytyksen hoidolta tulee edellyttää, jotta kaikki tapahtuisi sekä äidin että sikiön kannalta asianmukaisesti ja mahdollisimman turvallisesti.
Synnyttäjille täytyy antaa enemmän tietoa riski‑
synnytyksistä ja kertoa mm. siitä, minkälaiset synnytystavat saattaisivat kulloinkin tulla kysee‑
seen. Raskaana olevien naisten oikea ja kiihko‑
ton valistus mm. päihteistä ja kotisynnytyksistä on parasta sikiön oikeuksien vaalimista.
Kirjallisuutta
Declaration of the Rights of the Child G.a. res. 1386 (XiV), 14 u.N. GaOR Supp. (No. 16) at 19, u.N. Doc. a/4354 (1959).
Burrell R. Naisia ja sikiöitä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Helsinki 2003.
koponen am. Sikiökautena päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Helsinki 2006.
Pajulo m. Päihderiippuvuus ja varhainen äitiys. Väitöskirja. ann univ turkuensis D 439. turun yliopisto 2001.
turunen R. Sikiön oikeudet – ja äidin. Suom lääkäril 1996;51:726–8.
Syntymättömän oikeudet. Suomen lääkäriliitto 1996. www.laakariliitto.fi Wiegers ta, keirse mj, van der Zee j, Berghs GaH. Outcome of planned
home and planned hospital births in low risk pregnancies: pro- spective study in midwifery practices in the Netherlands. Bmj 1996;313:1309–13.
Wiegers ta, van der Zee j, keirse mj. transfer from home to hos- pital: what is the effect on the experience of childbirth? Birth 1998;25:19–24.
OUTI TAMMELA, dosentti, osastonylilääkäri Suomen Perinatologisen Seuran puheenjohtaja TAYS:n lastentautien klinikka
PL 2000, 33521 Tampere
MIKA NUUTILA, LKT, erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Suomen Perinatologisen Seuran varapuheenjohtaja HYKS:n naistenklinikka
PL 140, 00029 HUS
Onko sikiöllä oikeuksia?
SidonnaiSuudet:
OUTI TAMMELA on viimeisten kahden vuoden aikana matkustanut ja osallistunut kahteen ulkomaiseen kongressiin lääkealan yrityksen maksamana (kummallakin kerralla Leiras/Nycomed).
MIKA NUUTILALLA ei ilmoitettavia sidonnaisuuksia.
