Taloudellinen tehokkuusdiskurssi ja elinkaariajattelu

Yks asia, minkä mä oon oppinu tässä näistä vihreän infrasturuktuurin asioista, on että kasvul- lista maata pitää saada säilytettyä. Siis niinkun oikeeta, ehjää, kasvullista maata. Että ei pis- tetä… se on helppo semmosena ajatuksena, että pannaan ne autot piiloon sinne pihan alle.

Siitä ei ikinä tuu muuta kun kansipiha, siinä ei koskaan tuu kasvaan isoa tammea, ei kahensa- dan vuoden päästäkään siinä oo isoa tammea.

Niin, tavallaan just et jos tehdään jotain alueen maankäytön periaatteita, sellasta yleistä, niin periaatehan voi olla, että maksimoidaan se maaperän, miten sä sanoit… luonnollinen…

Niin, että kasvullista maata säilytetään siitä huolimatta, että tossa on aika kovat tehokkuusta- votteet.

Niin, nimenomaan, että keskitetään ne autopaikat.

Niin, koska tommonen tavote johtaa just siihen keskitettyyn pysäköintiin.

Että tehdään niinkun kerroksiin niitä autopaikkoja ja pitäis saada sitä päällekäiskäyttöä.

No, mutta siis kyse on rahasta, mä vastasin tuolla, että rahahan tän ratkasee, että ei oo varaa teh- dä kaikkea mitä haluaa.

Taitaa olla justiin se, että ei tunnisteta niitä tulevaisuuden arvoja.

Tällä hetkellä viheralueiden taloudellisessa arvossa korostuvat niiden rakennuskustannukset.

Suunnittelijoiden mielestä olisikin tärkeää kehittää kustannusten laskemista niin, viheraluei- den tuottamia välillisiä hyötyjä olisi helpompi vertailla suoran rahallisen tuoton kanssa, jota kaupunki saa esimerkiksi rakennusoikeutta ja tonttimaata myymällä.

Tää meiän kaavatalouslaskenta, mitä kaupungissa tehdään, niin niissä laskelmissa tuodaan esiin nimenomaan viheralueiden kustannukset, paljonko ne maksaa, mutta kyllä se ensarvosen tärkeetä, että me saadaan sille vihreelle ikään kuin se arvokin jollain tapaa laskettua. Kun tällä hetkellä meiän kaavatalouslaskelmasta puuttuu aivan täysin. Siellä niinku tuottosampaa on rakentaa asuntoja ja teollisuustontteja ku hyvää viheraluetta. Jos näin karrikoidusti voi sa- noa.

No tohon voi näppärästi tarttua, että mä oon tosiaan ollu vähän eri vinkkeleistä tätä kaupun- kisuunnittelua ja -rakentamista kattomassa. Viime vuodet mä oon ollu tuola talouden puolella ja… niinku tietenkin allekirjotan sen, että tää euro on se, kuitenkin mun mielestä se vahvin konsultti ja ne asiat mitkä on suoraan euroina määritettävissä, niin ne on helppoja ja nää ker- rannaisvaikutukset on tosi vaikeita. Että vaikka, mitä nyt sanois… kaikki ne tunnustaa, mutta niitten mukanaolo näissä laskelmissa...että on ne nyt sitten vaikka kerrannaisia jostain liikku- misesta tai virkistyksestä tai sitten siitä että kuinka...se ehkä jollain tavalla ymmärretään, kuinka työpaikat luo sitä taloudellista virtaa, mutta sitäkin on niin pirun vaikee näissä kau- pungin talouslaskelmissa laskee… Että me pystytään laskeen se että ton verran tarvii euroja, että rakennetaan, ja ton verran me saadaan suoria tuloja, kun me myydään sitä rakennusoi- keutta. Mut sitten nää kaikki… kaikki on tosi vaikeita…

Haluttomuutta ja epäilyä kuitenkin ymmärrettiin tilanteissa, jossa uusista ratkaisuista ei ole saatavilla vielä tarpeeksi tietoa ja urakkaan ryhtymisestä ei ole odotettavissa taloudellisen ris- kin ylittävää hyötyä.

Tavallaan se on hirveen ymmärrettävää se uusien ratkaisujen epäily sillä, jolla on se kustan- nusvastuu.

Siinä on ehkä se referenssitiedon...et sitä tarvis itsekin enemmän tuntea tarkemmin niitä toteu- tuneita ratkaisuja.

Viherkattotutkimuksessahan esimerkiks todettiin se, että viherkatoista on paljon yleistä hyö- tyä, mutta kustannukset koituu rakentajille, ja heille siitä ei oo sitä hyötyä, että se on ihan sel- vä, että niitä ei haluta rakentaa.

Plus et oikeesti, kyllähän se on riski, niinkun se viherkatto sillä lailla, että esimerkiks siellä Ikanossa, missä on ne viherkatot tehty, kun me oltiin siellä käymässä, ja ne sano että ensim- mäisenä talvena ne jäänhakkaajat hajotti sen katon.

Viheralueiden kunnossapito vaatii resursseja, joita supistettaessa myös alueen alkuperäinen tarkoitus ja sen tuottamat toiminnot heikentyvät. Haastateltavat peräänkuuluttivat suunnitte- luun entistä vahvemmin elinkaariajattelua, jossa alueiden investointeihin lasketaan nykyistä tarkemmin mukaan kunnossapidon vaativat resurssit, jotta kustannuksien kokonaismääristä ollaan tarkemmin perillä. Samalla voisi lisääntyä ymmärrys kunnossapidon välttämättömyy- destä viheralueiden niille tarkoitetun toiminnan säilyvyydessä.

Niin, ja sitten tähän kunnossapitoon liittyy vielä mun mielestä se, mikä on mietityttänyt… ei oo arvostelua puistopuolta kohtaan, mutta oon huomannu se, että Tampereella on ollu hienoja puistoja, mitkä kustannussyistä tehdään uusia puistoja, ei riitäkään rahaa niille, ja semmosia kustannustekijöitä joita niissä on, niitä vähennetään. Ja niin käy pihojen kohdalla, eli kun puut kasvaa, niin ne leikataan pois ja sitten onkin paljas piha. Siis se idea mikä on ollu alku- peräsessä vaiheessa, niin se latistuu.

Niin, eli ne arvovalinnat ei kanna sitten.

Niin, ei kanna sinne asti. Se on siihen kunnossapitoon yks tekijä.

Tiedämme X:n kanssa. Tosin se on taas rahotus... se on resurssikysymys.

Mutta tähänkin mää niinkun talousmiehenä tohon kyselyynkin kirjottelin, että sitten pitää löy- tää ratkasuita, sellasia ratkasuita, mitä me pystytään ylläpitään. Että tottakai se, että lisää re- sursseja, mutta se on mun mielestä liian helppo vastaus, vaan sitten pitäis lähteä, että minkä- laisilla ratkasuilla me saadaan hyvää aikaseks ja pystyttäis kuitenkin kunnossapitään.

Eli elinkaarisuunnittelua.

Sitähän me tehdään koko ajan, mutta ei rakennuskaan kuule pitkään kestä ilman isännöintiä.

Ei se ilman hoitovastikkeita pysy pystyssä, siellä tekniikka pettää. Samat lait pätee yleisillä alueilla. Et mää niinkun ihmettelen sitä, että sitä ei voida tunnustaa, että kyllä se vaatii ylläpi- toa myöskin, että se pysyy kunnossa. Ei sekään ole ilmasta.

Eli haasteena on sillon tavallaan, että paitsi että ne arvovalinnat ei kanna, niin sit myöskään ei nähdä sitä kokonaisuutta.

No sanotaan näin, että ehkä ne elinkaarilaskelmat pitäis tehdä tälläsiin hankkeisiin, jotka tois oikeesti sen totuuden esiin, että paljonko tää homma maksaa. Jokaisessa investointipäätökses- sä meillä pitäis olla kunnossapito sidottuna, että me nähtäis paljonko se homma maksaa yllä- pidossa.

Niin, että se voi olla, että sielä toteutusvaiheessa joku halvempi ratkasu voi olla pitkällä täh- täimellä kallis.

Niin, että se ei kestä sitten sitä kulutusta. Se tulee todennäkösesti kymmenen vuoden sisään uudelleeninvestointitarpeeseen, jos se on, sitaateissa, "halvasti tehty". Että kyllä sekin mak-

saa. Mutta kun eihän… tässä niinkun suljetaan silmät siltä kokonaisuudelta, että elinkaarilas- kelmat pitäis tehdä tässä vaiheessa… täällä jo.

Mut että tietenkinhän tässä on se, että toi kone aina pyörähtää vähän tietenkin toisesta mitta- kaavasta, että kun näitä paloja suunnitellaan… Mutta tietenkin nyt kun aluetta mietitään, niin täähän on tietenkin se kuitenkin herkkä vaihe, kun koko aluetta ja muodostetaan niitä perus- teita, että mitkä linjaukset tuolla tehdään, niin tottakai aina voi säätää, mutta kyllä ne sitten dominoi vielä 2035 mitä nyt tehdään, että… olkaamme viisaita tässä vaiheessa.