Tiedonkulku ja sitouttaminen suunnittelusta loppukäyttöön

saa. Mutta kun eihän… tässä niinkun suljetaan silmät siltä kokonaisuudelta, että elinkaarilas- kelmat pitäis tehdä tässä vaiheessa… täällä jo.

Mut että tietenkinhän tässä on se, että toi kone aina pyörähtää vähän tietenkin toisesta mitta- kaavasta, että kun näitä paloja suunnitellaan… Mutta tietenkin nyt kun aluetta mietitään, niin täähän on tietenkin se kuitenkin herkkä vaihe, kun koko aluetta ja muodostetaan niitä perus- teita, että mitkä linjaukset tuolla tehdään, niin tottakai aina voi säätää, mutta kyllä ne sitten dominoi vielä 2035 mitä nyt tehdään, että… olkaamme viisaita tässä vaiheessa.

Ja mä kysyin, että voidaanko me jatkossa nojata siihen ja viedä viestiä, että kaupunginhallitus vaatii tätä laatua, niin ei siellä kukaan kiistäny sitä, mut emmä tiedä mistä sieltä esikunnasta taas tulee se, että mahdollistakaa nyt tää hanke tai tää hanke. Mutta että kaupunginhallituskin kuitenkin yleisellä tasolla…

Toisaalta sieltä sitten tulee, että kaiken pitäis olla mahdollisimman nopeutettua ja sujuvoitet- tua, jollon kaikki tälläset, että ruvetaan vaatiin, niin hidastaa sitä prosessia, kun se rakentaja sanoo, että pitäis nyt nopeesti saada se tönö sinne ja myytyä...

Niin, vaatimuksia kyllä tulee, muttei löydetä ikään kuin työkaluja niitten toteuttamiseen. Tää se valitettava totuus on.

Että nythän tulee tiettyä viestiä, niinkun taisin tässä jo kertoa, että kaupunginhallituksessa ne muutamat puheenvuorot, että pitää pitää tavoitteista kiinni...ja sitten mä oon kuitenkin jonkun nähny, että sitten tulee sitä viestiä, että tällänen halu olis tehdä ja tää pitäis saada aikaseks.

Niin se tulee siitä saman pöydän ympäriltä ne… ja että nyt pitäis vaan, että tällä firmalla on se halu, niin ettekste nyt saa tätä aikaseks.

Poliittisilla päätöksillä ja ’suhmuroinneilla’ voi olla vaikutusta myös kaavoittajien tahtotilaan.

Että kyllähän tää kulminoituu siihen, että jos ei niitä oo pystytty hyödyntään ja käyttään, niin meillä ei oo todellista tahtotilaa niitten asioitten eteenpäin viemiseen. Valitettavasti. Että jos me ei uskalleta kaavoihin pistää, että määrätään niitä tekeen tai selostuksiin taikka johonkin, niin meiltä puuttuu se tahtotila. Pitää kattoa peiliin varmaan sitten itse kunkin. Vai jätetäänkö ne sitten pois jossain tuolla poliittisessa suhmuroinneissa mitä käydään, että me ei voida lii- kaa ohjeistaa kaavoja taikka rakennusliikkeitä toteuttaan tiettyjä ratkasuja? Että kulminoituu- ko se siihen? Heitänpä vaan tämmösen kysymyksen.

Kaavoitusprosessin aikana peräänkuulutettiin läpi eri suunnitteluportaiden jatkuvaa kantavaa kokonaisuuden hallintaa. Viheralueiden suunnittelu vaatii huomiota jokaisessa vaiheessa, ja askelmien ohittaminen prosessin sujuvoittamisen varjolla johtaa helposti kokonaiskuvan ka- dottamiseen.

Mut kyllähän tässäkin tarvitaan sellasta kokonaisnäkemystä, että jos halutaan tietty laatutaso tai tietty ilme, niin sitten jonkinnäkösellä, onko se sitten…

Rakennustapaohje tai…

… tai laajennetulla lähiympäristösuunnitelmalla tai jollain tavalla, nää kaikki on sellasia, että ne tarvii eri vaiheissa jo sitä suunnittelua.

Jos yleiskaavan pohjalta lähdetään tekeen asemakaavaa, jos tää koko laaja alue vielä jakau- tuu vielä neljään-viiteen eri asemakaavaan, niin mikä on se työkalu, missä se kokonaisuus pi- detään hallinnassa? Jos meillä ei oo yleissuunnitelmia siinä välissä, jotka ikään kuin linjaa sen koko alueen suunnittelua, jonka pohjalta lähdetään tekeen sitten asemakaavasuunnittelua.

Ei sitä voi missään nimessä ohittaa, elikä se polku ei voi täältä hypätä suoraan tonne. Jossa- kin vaiheessa ne on tehtävä se koko alueen yleissuunnittelu.

Niin, kyllä tässä, jos sen verran saa kommentoida, se vaara piilee, että tässä kun

tehdään...siis se Tampereen kaupungin tavote, että kun kaavotusta pitää sujuvoittaa ja teh- dään erittäin suurpiirteistä yleiskaavaa ja se poistaa sitten voimassaolon näistä osayleiskaa- voista, jotka on tehty todella tarkasti moneen paikkaan… niin se, että jos ei niitä yleissuunni- telmia tehdä sitten tarvittavalla vakavuudella, että lähetään suoraan asemakaavavaiheeseen, niin siinä kyllä sellanen pelko piilee, että siinä lähtee lapsi pesuveden mukana...että meillä jää yks tarkasteluporras siitä välistä pois, jossa luodaan vasta ne kehykset sille asemakaavo- tukselle…

Kokonaisuuden hallitsemiseksi olisi tärkeää varmistaa tiedonkulku eri suunnitteluportaiden välillä. Ongelmana voi olla suunnittelijoiden vaihtuminen kaavoitusprosessin aikana, mikä voi aiheuttaa tiedonkulkuun katkoksia. Näistä puolestaan voi aiheutua tarkoituksettomia muutok- sia kaavoitusratkaisuihin, mikä voi muuttaa alueiden koko luonnetta. Katkoksia voidaan vält- tää pyrkiä välttämään kommunikaatiota ja yhteistyötä parantamalla.

Se porukka, joka tätä toteuttaa tätä Hiedanrantaa, niin sen pitäis olla koko ajan mukana sii- nä… tää niinkun viherinfra ja ekosysteemipalvelut, että nää on osa sitä kokonaisuutta ja kai- kissa vaiheissa tarkastellaan. Sillon se ei oo tavallaan mikään kustannustekijä, vaan se on nä- kökulma, joka otetaan huomioon.

Niin oli sellanen pointti, että jos yleiskaavassa on mietitty vaikka, että joku on ekologinen yh- teys, mutta että miten se välittyy asemakaavottajille.Tässähän nyt, kun me tehdään niin tiivistä yhteistyötä, niin se ei oo se ongelma, mutta jos jossain kohteissa se kapenee sen takia, että kaavottaja ajattelee, että tän on tarkotus olla jalankulkijoiden yhteys, jollon se voi olla ka- peempi… Ja yleiskaavassa se on nähty ekologisena yhteytenä, jolloin sen luonne muuttuu ta- vallaan sen takia, että se tieto ei siirry…

Kaavoitustekniseksi ratkaisuksi, jolla viheralueiden säilymistä ja toteutumista voidaan paran- taa, nähtiin useamman arvon löytäminen alueelle. Pelkäksi virkistysalueeksi merkattu viher- alue on suuremmassa vaarassa kaventua, kuin moniarvoinen alue, jonka toteuttaminen suunni-

tellun kaltaisena palvelee useampaa tarkoitusta. Tällaisten lisätoimintojen aktiivinen etsimi- nen alueelle suunnitteluvaiheessa nähtiin perusteltuna.

Mehän on pohdittu täällä semmosta moniarvoaluejuttua. Että jos meillä on sopivia viher- alueita, mitkä on ihan toimivia, mut jos niillä on yks peruste. Että se on vaan nyt virkistys- alue...eikä sillä oo mitään muuta sisältöä. Mut heti kun siihen tulee sellanen jyrkkä rinne, siel- lä on tällänen joku puro siellä. Sitten siinä on joku kulttuurimuisto liittyy siihen. Elikkä jos sieltä samasta viheralueesta löytyy kolme, neljä sellasta aika hyvää argumenttia, minkä takia se pitää säilyttää, niin se varmistaa sen paremmin, kuin semmonen, että se on vaan vihera- lueeks merkattu tähän, koska kyllä se sillon… siis se riski, että se vaan kapenee ja sen voima vähenee.

Pitääkö kaavottajan sillon löytää siihen niitä… ikäänkuin suunnitella niitä lisätoimintoja?

No kyllä, näin pitäis mun mielestä. Ja toi oli hyvä ehdotus, että siellä on viheryhteys ja sit että sieltä on tarve tähän kevyen liikenteen…

Sillon siinä on jo tavallaan kaks, että se on virkistysaluetta ja siinä on se reitti. Tai sit jos sii- hen saadaan vielä, jos se vaikka sattuis olemaan jotain vanhaa peltoaluetta, että sais jotain muuta maisemallista, arvokasta aluetta merkintänä siihen tai muuta. Meillä on ainakin sella- nen kokemus, että mitä enemmän siinä on sitä, just tätä yleiskaavan merkintää, niin sitä pa- remmin me pystytään perusteleen se.

Jos ja kun viheralueet on saatu suunniteltua tarkoituksenmukaisesti, voi esteeksi nousta vielä rakennusvaihe. Niin rakennuttajan kuin rakentajankin toiminnassa tunnistettiin syitä, jotka voivat olla viheralueiden suunnitellun toteutumisen esteenä. Tahtotilan löytäminen rakentajien puolelta saattaa helposti osoittautua vaikeaksi tehtäväksi.

Mut mä muistan aina tästä tahtotila-asiasta sen Lipstikan, kun siellä oli suunniteltu sinne kes- kelle pikku katu ja siihen varattu sitten hulevesipainanteet. Ja ne oli kaavassa. Sit mä olin jos- sain urakkasuunnittelukokouksessa ja olin sillai, että missä nää nyt on nää hulevesipainan- teet. Sit ne kadunsuunnitteluinsinöörit on vaan, että ei tänne mitään sellasia ole tulossa. Jo- tenkin sellasena täydellisen aneemisena toteaa, ettei tänne mitään sellasia... "Mutta, mutta kun, kun ne on kaavassa" Ja ei mitään... Et just tavallaan se, että onko se sitä koulutusta vai mitä siellä tarvittais, niinkun että, jos ei oo… kun mun mielestä kaikkialla muualla Vantaalla on sellasia ihmisiä, jotka on innostuneita ja halukkaita viemään asioita eteenpäin ja siitähän se on kiinni, et tapahtuuko jotain. Ni sit kun sielä on ketjussa yks, joka on "ei tänne mitään sellasta tuu…", niin ei se asia etene…

Toi niinkun vaatii niiltä rakentajiltakin sitten, että ne laittaa ne viherkatot ja ne suuntaa ne parvekkeet sillai...ilmansuuntaan ja...et siinä vaaditaan ohjausta, että ne...ei se vaikee oo, mutta se vaatii tahtoa myös siltä rakentajalta. Siinä on aina vaikeus saada ne haluamaan.

Tahtotilan puuttuminen voi johtua uskalluksesta lähteä toteuttamaan ratkaisuja, joista ei ole aikaisempien kokemusten mukanaan tuomaa varmuutta ja valmiita käytännön ratkaisuja. Yh- teisen näkemyksen löytäminen ja sitoutuminen uusien ratkaisujen kokeiluun voi olla hanka- laa, jos ei suunnittelupuolellakaan ole valmiita vastauksia toteuttavan puolen ennakkoluuloi- hin ja epäilyksiin.

Mä mietin, että onko toi tavallaan tohon toteuttavaan tasoon ja osaamiseenkin… ei liity taval- laan näihin, mutta liittyy aika pitkälti just se, että rakennusvaiheessa ei uskalleta sitten lähteä niihin, että jos ei oo siitä omasta… omissa hankkeissa kokemusta, niin sit se liittyy enemmän siihen, että ei uskalleta mennä, pelätään sitä epäonnistumista eikä haeta sitä sit jostain muualta, missä sitä ehkä olis tarjolla.

Se ei oo ees uusien asioiden vierastaminen, se on vaan että ei vois vähempää kiinnostaa.

Varmaan se on just iso kysymys siinä, kun me mennään toteutukseen, että meneekö ne ajatuk- set myös sinne ja ne menee siellä läpi. Tuleeko siellä ennakkoluuloja, tuleeko siellä väärinkä- sityksiä ja… no, ollaanko me osattu esittää oikeita ratkasuja, että ihan…

Semmosta tiedon puutetta… Just niinkun viherkattojen osaltakin… huomaa, että me ei osata antaa niille tyhjentäviä vastauksia, että tehkää näin ja näin, siellä on tehty näin… et se on se ongelma, et me ei saada vakuutettua niitä, koska ei meillä oo itelläkään niihin niitä vastauk- sia.

Rakennusvalvonnalta toivottiin myös jämäkämpää otetta, etteivät uudet elementit lienny van- hoiksi ja tavanomaisiksi ratkaisuiksi, joiden rakentaminen on usein helpompaa ja halvempaa, mutta jotka eivät toteuta uusien menetelmien suunniteltua tehtävää.

Ja kyllähän sielläkin [Vuoreksessa] on tehty just sitä, että rakennussunnitteluvaiheessa teh- dään pintapysäköintiä ja pihoista lähtee puolet pois.

Sinänsä ku toi on kaupungin maata, niinkun Vuoreksessakin, että siinä tontin luovutuksessa tietenkin pidetään kiinni, mutta te tiedätte, että se rakentaja tekee tuloksen siinä, että mitä eni- ten se saa höylättyä pois, että…

Joo, sitten jos kysytään kiinteistötoimelta, että josko ruvettais tontinluovutusehtoihin laitta- maan, niin nehän sanoo, että ei sinne mitään… ne halua sellasia…

Valvonta, se on se haaste. Että se toteutetaan nimenomaan sillä tapaa, kuin se on suunniteltu, että jos meillä on tavoitteet tuolla olemassa, mutta meiän valvonta pettää, niin se on ihan tur- haa työtä.

Niin ja se kun kaupungillakin on, että rakennutetaan sitä, että sehän on justiin siinä, että sen suunnittelun tavotteet menee läpi siellä toteutusvaiheessa. Että siellä ei tehdä mitään sellasia valintoja. Siellä kuitenkin rakennuttajatkin tekee. Että mä haluaisin sen rakennuttamisen, että se on yhtä lailla valvontaan.

Et valvonta menee läpi skaalan koko kentän, kaikille osa-alueille. Et se on sekä yksityisissä pihoissa, yksityisissä rakennuksissa että julkisissa tiloissa.

Lopuksi painotettiin vielä viheralueiden loppukäyttäjien, kaupunkilaisten roolia uusien ratkai- sujen ketjussa. Asukkaiden kuuleminen suunnitteluvaiheessa antaa mahdollisuuden tiedottaa hyvissä ajoin suunnitteluista muutoksista ja ongelmista, joihin niillä pyritään hakemaan rat- kaisua. Samalla asukastieto voidaan valjastaa suunnittelun apuvälineeksi, luodaan myös yh- dessä tekemisen ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiiriä. Alueiden asukkaiden sitouttamisessa viherrakenteen tarkoituksenmukaisiksi käyttäjiksi voi auttaa tiedottaminen ja ymmärryksen luominen alueen viherympäristön merkityksestä ja erityispiirteistä.

Tästä asukkaitten sanomismahdollisuudesta, niin vaikka tää on niin näin pieni alue...siinä oli alunperin ajatus, että tää yleiskaava niin, että viedään suoraan ehdotuksena. Sitten kun rupe- sin sitä miettimään… että kyl se viedään luonnoksena, jollon me voidaan oikeesti sanoa, että nyt on...että tämmöstä meinataan, miltä kuulostaa, ja nyt voi kaikkeen vielä vaikuttaa. Että kun päättäjät ei ole päättäneet vielä, vaan tämä on luonnos, mitä keskustellaan ja sitten teh- dään ehdotus vasta. Pientaloalueitten asukkaat on yleensä niitä, jotka on kaikissa kaavoissa äänekkäimpiä, eli heillä on eniten oma lehmä ojassa ja omaa reviiriä puolustettavana. Eli niitten kanssa täytyy pärjätä, ja heille täytyy antaa semmonen oikee mahdollisuus puhua. Mut jos he saa ton rekkojen hallitseman alueen muuttumaan asuntoalueeksi naapurinaan, niin sieltä on kuulunu aika myönteisiä periaatekaikuja.

Mut sit tietysti varmaan ihan, että toi… jos noille omakotitaloasukkaille tulee sellanen tietoi- suus, että hei, me asutaankin tälläsellä alueella, että tässä on erityinen arvo...niin varmaan sekin, että jos ottaa sen asian omakseen…

Kyllä se tiedottaminen niistä ratkasuista mitä sinne on rakennettu, on se sitten hulevettä, on se sitten öttiäispuistoa, on se sitten niittyä tai mitä vaan, niin siinä mielessä tiedottaminen pi- tää kantaa tuolta alusta loppuun asti, että asukkaat ymmärtää minkä takia ne siellä on ole- massa. Ettei sitä vaan sanota, että toi on tommonen rytökärpän pesä, että minkä takia täällä tämmönen alue on.