4.2.1 Vanhempien välinen fyysinen väkivalta
Lapsen oikeuksista tärkeimpiä oikeuksia on oikeus elää turvallisessa ja väkivallattomassa kasvu- ympäristössä. Tällä oikeudella on myös erittäin paljon vaikutusta, miten lapsen muut oikeudet to- teutuvat. 55 Lapsen turvallinen kasvuympäristö taataan sillä, että vanhempi on emotionaalisesti läsnä, hän huolehtii lapsen perustarpeista sekä toimii lapselle hyvänä mallina ja samaistumiskoh- teena 56. Lapsenhuoltolain 1 § velvoittaa vanhempia suojelemaan lasta myös muiden henkilöiden lapseen kohdistamalta väkivallalta ja huonolta kohtelulta. Tämä kattaa myös sen, että vanhempien on suojeltava lasta joutumasta kokemaan vanhempien välistä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Teh- täessä ratkaisua lapsen edun mukaisesti, HTL 10.3 §:n mukaan täytyy ottaa huomioon myös van- hempien kyky ottaa yhdessä vastuu suojella lasta kaikenlaiselta väkivallalta.
Seuraavasta ratkaisusta voidaan päätellä, että myös lapsen läsnäolo vanhempien väkivaltatilan- teessa on lasta vahingoittavaa ja lapsen aidolle pelolle ja ahdistukselle tulee antaa merkitystä rat- kaisua punnitessa. Helsingin hovioikeuden ratkaisussa 25.09.2001: S01/1186 pohdittiin mikä mer- kitys tulee antaa sille, että lapsi on ollut läsnä vanhempien välisessä väkivalta tilanteessa.
Käräjäoikeudessa lapsi oli määrätty äidin yksinhuoltoon ja asumaan äidille. Käräjä- oikeus oli hylännyt kaikki isän tapaamisoikeusvaatimukset. Isä oli tuomittu äitiin kohdistuvasta vakavasta väkivallan teosta pitkään ehdottomaan vankeusrangais-
54 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 61.
55 Toivonen ja Pollari 2021, s. 98.
56 Politi ja Söderholm 2012, s.79.
tukseen tapon yrityksestä. Lapsi oli ollut läsnä tässä väkivaltatapahtumassa. Tapah- tuman aikaan lapsi oli ollut neljä vuotias eikä ollut tavannut isäänsä sen jälkeen, mutta oli ollut häneen puhelimitse yhteydessä. Käräjäoikeuden oikeudenkäynnin alkaessa lapsi oli seitsemän vuotias. Käräjäoikeus pohti lapsen tulevaisuudessa vie- raantuvan isästään, jos tapaamisoikeutta ei vahvisteta. Käräjäoikeus punnitsi asiaa myös siitä näkökulmasta, että lapsen koettua väkivaltatilanteita vanhempien välillä, ovat ne aiheuttaneet lapsessa traumaa ja tämän vuoksi tapaamisoikeuden vahvis- taminen voisi olla lapsen edun vastaista. Lapsi ei tuonut ilmi, että hän pelkäisi isän vahingoittavan häntä. Lapsi kuitenkin pelkäsi ulkomaalaisen isän kaappaavan hä- net toiseen maahan ja erottavan hänet äidistään. Lapsen aito pelko ja ahdistus oli- vat riittävä peruste sille, että käräjäoikeus ei vahvistanut lapselle isän tapaamisoi- keutta ilman valvontaa. Hovioikeudessa päätöstä ei muutettu.57
Lapsen etuna on, että häntä suojellaan kaikenlaiselta väkivallalta. Lapsen ollessa neljä vuotias, ai- heuttaa tällainen vanhempien välinen väkivaltatilanne hänelle traumaa, kuten käräjäoikeus oli asi- assa todennut. Vaikka lapsi ei välttämättä osaa sanoittaa kaikkia pelkojaan, tulee mielestäni tuo- mioistuimen painavasti ottaa huomioon lapsen kaltoinkohtelusta aiheutuneet kokemukset ja pe- lot. Tässä ratkaisussa nämä pelot ja ahdistus olivat nousseet ratkaisussa etusijalle ja ne olivat hyvin esillä ratkaisun perusteluissa.
Lapsenhuoltolain tarkoituksena on turvata lapselle hänelle kuuluvat oikeudet, mutta perheessä tapahtuvien lapsen oikeuksien loukkaamisesta tai oikeuksien toteutumatta jättämisestä ei ole lap- senhuoltolaissa säädetty sanktioita. Laissa ei ole turvattu lapselle keinoja vaatia vanhemmiltaan oikeuksiensa toteuttamista, paitsi tilanteissa, joissa täyttyy lastensuojelulliset tai rikosoikeudelliset puuttumisen kriteerit. Lapsen suojeluperiaate takaa lapselle oikeuden saada kehittyä turvallisessa kasvuympäristössä ja suojaamisen hänen kehitystään haittaavilta tekijöiltä, mm. väkivallalta ja huonolta kohtelulta. 58
57 Valjakka 2002, s. 80 – 81.
58 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 60 ja 66.
Huoltoriidoissa usein perheväkivalta nousee esiin eri tavoin. Väitteet väkivallasta ovat tavallisia huoltoriitojen tuomioistuin käsittelyissä ja niiden tarkoituksenhakuisuus on toisinaan vain saada toinen osapuoli näyttämään huonolta. Väitteet on otettava kuitenkin aina vakavasti, vaikka todis- teita väitteiden tueksi ei olisikaan esittää. Huoltoriita-asia on indispositiivinen ja tuomioistuimen on hankittava tarpeellinen selvitys, jotta se kykenee tekemään ratkaisun lapsen edun mukaisesti.
Toisinaan tuomioistuimia on kritisoitu siitä, etteivät ne ole ottaneet tarpeeksi kantaa väkivaltaväit- teisiin, todisteisiin ja väkivallan merkityksestä lapsen etuun. Aiemmin on ollut vallalla ajatus, ettei vanhempien välinen väkivalta vaikuta vanhemmuuteen eikä sitä tarvitse näin ollen ottaa huomi- oon huoltoriitaratkaisuissa. Väkivallan vaikutus lapseen on kuitenkin monitahoinen. Esimerkiksi väkivallan näkeminen ja altistuminen väkivaltaiselle ilmapiirille on yhtä vahingollista lapselle kuin lapsi itse kokisi henkilökohtaisesti väkivaltaa. Kokemukset väkivallasta vaikuttavat monin tavoin lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen. Lapsen oireet voivat olla hyvin moninaisia ja ristiriitai- sia. 59
Huomioon täytyy ottaa myös mahdollisuus, ettei vanhempien välinen väkivalta aina lopu eroon ja se voi jatkua lapsen tapaamisoikeuden kautta. Ero toisinaan vahvistaa ja lisää väkivallan uhkaa.
Vanhempien välinen väkivalta voi myös lisätä lapseen kohdistuvan väkivallan riskiä. Huomioon on otettava, että vanhemman kyky toimia vastuullisena vanhempana on rajoittunut, jos hän käyttää väkivaltaa. Lisäksi hän on lapselle vahingollinen roolimalli. Toisaalta myös väkivaltaa kokeneen vanhemman vanhemmuus saattaa heikentyä, kun hänen toimintakykynsä on alentunut väkivallan seurauksena eikä hän tunne oloaan turvalliseksi. Näin ollen hän ei välttämättä kykene turvaamaan lapsellekaan turvallisuuden tunnetta. Aaltonen toteaa, että ratkaisussa tulee kiinnittää huomiota, kuinka vanhemmat suhtautuvat omaan toimintaansa. Etusijalle täytyy asettaa vanhempi, joka ei käytä väkivaltaa tai jos kumpikin on siihen syyllistynyt, se vanhempi, joka ymmärtää toimintansa haitallisen vaikutuksen lapseen ja on lähtenyt hakemaan apua ongelmiinsa. 60
59 Mattila 2013, s. 113-115, 121–122 ja 125.
60 Aaltonen 2020, s. 65 ja 69.
4.2.2 Huoltoriidan pitkittämisen vaikutus
Huoltoriidat saattavat toisinaan jatkua loputtomiin. Huoltoriitoja, jotka laitetaan yhä uudelleen vi- reille heti tuomioistuimen antaman ratkaisun jälkeen, kutsutaan patologisoituneiksi huoltorii- doiksi. Nämä saattavat jatkua siihen asti, kunnes lapsi on täysi-ikäinen. 61 Tällaisessa tilanteessa voisikin kysyä toteutuuko lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, jos toinen vanhempi tai pahimmassa tapauksessa molemmat vanhemmat keskittyvät viemään asiaa jatkuvasti tuomiois- tuimeen ja on jatkuvassa taisteluvalmiudessa toista vanhempaa vastaan? Gottberg toteaa, että tällaisissa tapauksissa on toisinaan syytä tarkastella tilannetta lastensuojelulain (417/2007) anta- min mahdollisuuksin 62. Lastensuojelulain 2 §:ssä säädetään, että ” Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään.”. Katsoisin, että vanhempien laiminlyödessä tämän velvolli- suutensa, on lastensuojelun asiakkuuden kriteerit täytetty. Gottberg pohtii asiaa vielä niin, että vanhempien psyykkinen suhtautuminen saattaa muodostaa vakavamman uhan lapsen suotui- salle kehitykselle ja henkiselle terveydelle kuin väkivaltaiset tai päihteiden väärinkäytön olosuh- teet. Lapsen oikeus lapsuuteen ja turvallisuuteen kyseenalaistuu, kun he joutuvat riidan objektiksi ja vanhempien hallitsemattoman riidan keskiöön. 63
Selvää on, että huoltoriidan pitkittyessä ja riidan vieminen toistuvasti tuomioistuimen käsiteltä- väksi, on se lapsen edun vastaista. Lapsen eläessä jatkuvassa konfliktitilanteessa, toisinaan useita vuosia, tilanne voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen mielenterveyteen. Vaarana näissä tilanteissa on, että lapsen etu päätöksenteossa unohtuu ja toistuvat oikeuskäsittelyt saattavatkin muodostua vanhempien keskinäisten riitojen purkutieksi eikä enää tavoitella lapsen etua ja hänen oikeuk- siensa turvaamista. 64 Kuten jo edellä on todettu, näissä tilanteissa ei turvata lapsen oikeutta tur- valliseen kasvuympäristöön, jos vanhempi käy jatkuvaa oikeustaistoa toista vanhempaa vastaan.
61 Gottberg 2012, s. 55-56.
62 Gottberg 2012, s. 56.
63 Gottberg 2012, s. 56.
64 Valjakka 2002, s. 58.
Hakalehto ja Toivonen toteavat, että tuomioistuimissa lapsen suojelu vanhempien väliseltä kon- fliktilta onkin saanut osallisuusperiaatetta korostuneemman aseman. Mutta suojeluperiaate voi mennä muiden lapsen oikeuksien yli yksitäistapauksissa vain, jos suojelun tarve on todellinen ja oikeasuhtainen. 65 Toisinaan ns. status quo -opin (olosuhteet on mahdollisuuksien mukaan pyrit- tävä säilyttämään muuttumattomina) tuoma ajatustapa on lapsen edun vastainen ja jopa perus- ja ihmisoikeuksien vastainen. Valjakka toteaa, kun lapsi jää lähivanhemmalle, joka kykenee pitkit- tämään huolto- ja tapaamisriitakonfliktia, ei status quo -katsantokanta ole lapsen edun mukainen.
66 Savolainen toteaa, että lapsen kehityksen kannalta suurempi merkitys on läheisen ihmissuh- teen jatkuvuudella kuin fyysisen ympäristön muuttumattomuudella 67.
65 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 57.
66 Valjakka 2002, s. 54.
67 Savolainen 1984, s. 96.