CRC/C/GC/8, yleinen huomautus nro. YK:n lapsen oikeuksien komitean (2006) 8 artiklan mukaan lapsen oikeus tulla suojeltavaksi ruumiillisilta kurituksilta ja muilta julmilta tai halventavilta rangaistuksen muodoilta (mukaan lukien artikla 19, 28 artiklan 2 kohta ja 37 artikla). CRC/C/GC/14, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleinen kommentti nro. 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa huomioon ensisijaisena (3 §:n 1 kohta).
Tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimuskysymys
10 YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan "termi 'ensisijaisesti huomioitu' tarkoittaa, että lapsen etua ei tule tarkastella samalla tasolla muiden huomioon otettavien tekijöiden kanssa." 11. Opinnäytetyöni tavoitteena on löytää vastauksia siihen, miten lapsen etua tulisi tulkita huolto- ja tapaamisriitoja ratkaistaessa ja mitä lapsen etu tarkoittaa huolto- ja tapaamisoikeudesta päätettäessä.
Tutkimusmetodi ja aiheen rajaus
Valittu aihe liittyy vahvasti hallituksen esitykseen eduskunnassa lasten huolto- ja tapaamisoikeuslain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 88/2018 vp) sekä YK:n lastenoikeuskomitean raportteihin. Keskityn tutkimuksessani HTL:n 10 §:n sisältöön, jonka mukaan tuomioistuimen on ratkaistava huoltajuus- ja tapaamisriidat ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti.
Tutkielman rakenne
Hoitolain 1 §:ssä säännellään lapsen oikeutta tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin, lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioon ottamista, lapsen oikeutta myönteisiin ja läheisiin ihmissuhteisiin sekä oikeutta hyvään hoitoon ja koulutukseen. Samassa artiklassa säännellään myös lapsen oikeutta turvallisuuteen, suojeluun, valvontaan, läheisyyteen ja hoitoon sekä oikeutta kannustavaan ja kehitystä edistävään kasvu- ja koulutusympäristöön.
Yhteishuolto ja yksinhuolto
Tapaamisoikeus ja vuoroasuminen
Valvotut ja tuetut tapaamiset
Olosuhdeselvitys
Lapsen etu lapsen tasapainoisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa
Vanhempien yhdessäoloaikana kumpikaan vanhemmuudesta ei ollut toista parempi tai huonompi, ja vanhempien suhteen molemmin puolin esiintyi väkivaltaa, joka ei kohdistunut lapsiin. Lasten asuinpaikka ei vaikuttanut lasten muihin elämänpiireihin, kuten ystäviin, kouluun ja päiväkotiin, koska vanhempien välinen etäisyys ei ollut suuri.
Lapsen etu kasvatuksessa ja kasvussa aikuisuuteen
Äiti ja äidin puoliso olivat suunnitelleet lapsen ostoa yhdessä ja pariskuntana hoitaneet ja kasvattaneet lasta syntymästä lähtien. Korkein oikeus totesi, että äidin puoliso yhdessä äidin kanssa toimi tasavertaisesti lapsen tosiasiallisena vanhempana lapsen hedelmöittymisestä lähtien.
Lapsen etu ja lapsen kohtelu
Kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja väkivalta
Hovioikeus ja Korkein oikeus katsoivat, että äidin perustelut ja terveydenhuollon ammattilaisten näkemykset eivät olleet riittäviä perusteita olla palauttamatta lasta. Korkein oikeus totesi, että asiassa ei ollut selvyyttä siitä, käyttikö isä väkivaltaa äitiä kohtaan lapsen läsnäollessa, ja siksi ei ole tiedossa, olisiko väkivallalla voinut olla vahinkoa lapselle. Korkein oikeus katsoi, että kokouksia puoltavat tekijät olivat suuremmat kuin niitä vastaan.
Korkein oikeus katsoi, että koska lapsi on nyt seitsemänvuotias, hänen mielipiteelleen ei voida antaa painoarvoa. Korkein oikeus totesi, että tapaamisia on valvottava kahdesti kuukaudessa, jotta lapsen ja isän suhde voi kehittyä läheiseksi, ja valvonnan tarve on tarkistettava jatkossa.
Henkinen väkivalta
Tätä korkeimman oikeuden päätöstä arvioitaessa voidaan myös kysyä, kuinka lapsen arvioidaan saavan jatkossa lämpimän suhteen isältään, jos isä ei ole kiinnostunut lapseen tutustumisesta. Valtioneuvoston esityksessä todettiin, että lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen tahallista häirintää ja vahingoittamista voidaan joissain tilanteissa pitää väkivaltana. Aaltonen toteaa, että vaikka tällainen käytös olisikin väkivaltaa, tuomioistuimen ei pitäisi ottaa kantaa siihen, onko kyseessä vieraantumista, koska ilmiölle ei ole vielä annettu luotettavaa määritelmää.
52 Vastaavasti väkivaltaa ei ole määritelty lakitoimikunnan raportissa, mutta huomautetaan, että säännöksessä mainittu "kaikenlainen väkivalta" tulee ymmärtää laajasti ja tarkoituksena oli korostaa vahvaa signaalia siitä, että väkivalta on rangaistavaa. Hakalehto ja Toivonen pitävät valitettavana, että lastenhoitolain 10 §:ssä ei mainita pahoinpitelyä seikkana jokaisessa päätöksessä.
Lapsen etu turvallisessa kasvuympäristössä
Vanhempien välinen fyysinen väkivalta
Lapsi oli tapahtumahetkellä neljävuotias eikä ollut tavannut isäänsä sen jälkeen, mutta oli ollut häneen yhteydessä puhelimitse. Kun lapsi on neljävuotias, tällainen vanhempien välinen väkivaltainen tilanne aiheuttaa hänelle trauman, kuten tuomioistuin oli asiassa todennut. Vaikka lapsi ei välttämättä osaa ilmaista kaikkia pelkojaan, tuomioistuimen tulisi mielestäni ottaa vahvasti huomioon lapsen pahoinpitelyn aiheuttamat kokemukset ja pelot.
Aikaisemmin vallitsi mielipide, että vanhempien välinen väkivalta ei vaikuttanut vanhemmuuteen, joten sitä ei tarvinnut ottaa huomioon huoltajuuskiistaa ratkaistaessa. On myös otettava huomioon se mahdollisuus, että vanhempien välinen väkivalta ei aina pääty eroon ja että se voi jatkua lapsen tapaamisoikeuden kautta.
Huoltoriidan pitkittämisen vaikutus
Valjakka huomauttaa, että kun lapsi jätetään läheisen vanhemman luo, joka pystyy pidentämään huoltajuus- ja tapaamisriitoja, status quo -lähestymistapa ei ole lapsen edun mukaista.
Tapaamisoikeus ja lapsen etu
- Yhteydenpidon merkityksellisyys
- Tapaamisten rajoittaminen
- Muuton vaikutus lapsen ja vanhemman yhteydenpitoon
- Vuoroasumisen merkitys
Käsitykseni mukaan hovioikeus perusteli hyvin lapsen kiinnostusta olla yhteydessä molempiin vanhempiin ja sen, että äiti ei tarkoituksella myötävaikuttanut lapsen yhteydenpitoon toiseen vanhempaan. Se edistää myös sitä, että vanhempi antaa henkistä tukea lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle. Hovioikeudessa lapsen ja isän tapaamiset sekoitettiin ajoissa, koska tapaamisten aloittaminen pikkuhiljaa oli lapsen edun mukaista lapsen ja isän välisen yhteyden eron vuoksi.
Korkein oikeus on selkeästi todennut, että tapaamiset ovat hyviä luomaan uudelleen lapsen ja isän suhdetta. Huoltajan, joka uskoo, että lapsi ja muut vanhempainkokoukset vahingoittavat lasta, tulee viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Lapsen etu huoltajuusmuotoa pohdittaessa
Hovioikeus on korostanut, että lapsella on oikeus viettää yhtä aikaa molempien vanhempien kanssa ja koska avoliitto ei olisi lapsen edun vastaista, tähän ratkaisuun on päästävä lapsen edun täysimääräiseksi toteuttamiseksi. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että HTL:n 1 §:n mukaan lapselle on taattava positiiviset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti hänen vanhempiensa kanssa, ja koska lasten ja isän välinen suhde on säilynyt hyvänä eikä ole todistettu, että isä on kyvytön hoitamaan huoltajan velvollisuutta, elatus ja toimeentulo on osoitettava isälle. Samalla piti arvioida, pitäisikö lasten ja isän suhteelle vai lasten ja tädin väliselle suhteelle antaa enemmän painoarvoa.
Koska Korkein oikeus totesi, että lapsen ja erityisesti vanhemman suhdetta on suojeltava HTL:n 1 §:n nojalla, asia on tältä osin selvä. Tapauksissa, joissa lapsella on kaksi samanarvoista huoltajaa, on vaikea arvioida, mikä ratkaisu todella täyttää lapsen edut parhaalla mahdollisella tavalla.
Vanhemman toiminta ja lapsen mielipiteen huomioiminen suhteessa lapsen etuun 47
Korkein oikeus jatkoi perustelujaan, jonka mukaan HTL:n 14 §:n tarkoituksena on estää lapsen joutuminen huoltajuuskiistaan, koska näin ei ole. Perusteluissa todettiin, että ei ole lapsen edun mukaista saada ratkaisua, jossa vanhempien mahdollisten erimielisyyksien seurauksena vastuu tapaamisista ja niiden toteuttamisesta jäisi lapselle. Käsitykseni mukaan hovioikeus on päätöksessään arvioinut hyvin lapsen etua ja pyrkinyt löytämään ratkaisun, joka on lapsen edun mukainen, mutta ratkaisun sisältö itsessään ei ole lapsen edun mukainen. lapsi. .
Korkein oikeus katsoi, että lapsen edun mukainen ratkaisu ei ole sellainen, jossa tapaamisvastuu jää lapselle. Hovioikeus katsoi, että lasten näkemyksille tulee antaa painoarvoa, koska lapset olivat saavuttaneet vaaditun iän ja kehitystason ja tapauksen tosiseikkojen perusteella paluu Yhdysvaltoihin ei ollut lasten edun mukaista.
Lapsen edun merkitys
Lapsen oikeus etuuksiensa etusijalle on ainoa lapsilainsäädännön periaate, joka ei ole ristiriidassa muiden periaatteiden kanssa. Lapsen edun ensisijaisuuden periaate voi mielestäni myös helpottaa päätöksentekijän työtä, sillä hän voi keskittyä lapsen näkökulmaan. Hovioikeus käsitteli ratkaisuaan lapsen edun näkökulmasta ja käytännön näkökulmasta, kun kyseessä oli kaksi tasa-arvoista vanhempaa.
Hakalehto uskoo, että pelkkä lapsen edun huomioiminen ei riitä, vaan on korostettava, että lapsen edun priorisoinnin tulee olla pääasiallinen päätöksentekoperuste. Näin lapsen oikeuksien täysimääräinen toteutuminen tulee mahdolliseksi ja ratkaisun ja sen vaihtoehtojen vaikutus lapsen oikeuksiin otetaan huomioon.
Lapsen edun arviointi vanhempien toiminnassa
Lapsen edun arviointi ja näkyminen ratkaisun perusteluissa
Näiden kriteerien lisäksi katson, että kun tuomioistuin tekee ratkaisun lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta, sen tulee ottaa huomioon myös se, miten vanhemmat täyttävät velvollisuutensa asettaa lapsen etu toiminnassaan etusijalle. Koska ymmärrys lapsen edun sisällöstä on ikään liittyvää, lapsen edun arviointiin vaikuttavat arvomaailma ja itse päätöksentekijän subjektiivinen näkökulma. Vaikka tuomareiden etiikkaan ja ammattitaitoon kuuluu pyrkimys objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen, heidän henkilökohtaiset näkemyksensä voivat vaikuttaa yksittäistapauksissa lapsen edun arviointiin, koska käsite on niin tulkinnanvarainen.
Päätöksentekijän tulee siksi korostaa perustelussaan, mitkä tekijät on huomioitu punnituksessa ja miten nämä tekijät on arvioitu lapsen edun perusteella. Päätös on suunnattu tulevaisuuteen, ja siksi asianosaisten on tärkeää tietää, miksi tuomioistuin on korostanut tiettyjä olosuhteita ja miksi se on katsonut kyseessä olevan päätöksen lapsen edun mukaiseksi.
Olosuhdeselvityksestä ilmenevä lapsen etu ratkaisun perustelun tukena
Sovittelijan mielestä lasten edun mukaista olisi, että he ovat säännöllisesti yhteydessä molempiin vanhempiin ja että tapaamiset tapahtuvat lapsille luonnollisissa olosuhteissa tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa. Korkein oikeus totesi, että käräjäoikeuden päätöksestä ei ilmennyt, miksi se oli jättänyt huomiotta sovittelijan ja vanhempien näkemykset lapsen kiinnostuksesta olla yhteydessä molempiin vanhempiin. Tuomioistuimen tulisi mielestäni arvioida kertomuksessa saatuja tietoja vahvasti ja arvioida niiden perusteella päätöstään lapsen parhaan edun näkökulmasta.
Kyselyssä otettiin huomioon, että isä pystyy äitiä paremmin asettamaan lapsen tarpeet omiensa edelle ja näkemään, mikä on lapsen etua. Hovioikeus totesi, että oli lapsen edun mukaista olla vaihtamatta vakituista asuinpaikkaansa äitinsä kanssa.
Kansainvälinen katsanto lapsen etuun
Näkemyksiä Ruotsissa
Uskotaan, että lapsen etu on määritettävä tapauskohtaisesti, mikä voi johtaa lapsen oikeuksien negatiiviseen toteutumiseen, jos päätöksentekijällä on niin paljon liikkumavaraa. Ruotsissa, kuten Suomessakin, oletetaan, että lopullinen vastuu päätöksenteosta on tuomioistuimella ja että sen on arvioitava, onko lapsen etu kussakin yksittäistapauksessa sellaisena kuin lapsi sen näkee. Ruotsissa, kuten Suomessa, katsotaan, että käsite "lapsen etu" muuttuu ajan myötä, ja sen tulisi aina perustua kulloinkin saatavilla oleviin tietoihin.
Ruotsissa todettiin myös, että lapsilisän arvioinnin tulee perustua tapauskohtaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon lapsen yksilölliset olosuhteet. Lyhyesti sanottuna lapsi on päähenkilö häntä vastaan käytävässä prosessissa, joten parhaan päätöksen tekemisen tulee perustua lapsen edun mukaiseen harkintaan.
Näkemyksiä Kanadassa
170 Myös Ruotsissa on kiinnitetty huomiota siihen, miten lapsia tulee kuulla ja miten lapsen näkemyksiä tulee pitää tärkeänä. Kanadassa on esitetty erilaisia näkemyksiä erityisesti siitä, olisiko uudistuksista enemmän hyötyä kuin haittaa lasten ja vanhempien välisten suhteiden vahvistamisen ja säilyttämisen kannalta. Kanadassa on myös todettu, että lapsen etua arvioitaessa tulee arvioida useita lapsen tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä, kuten lapsen vakauden tarjoaminen, lapsen suojeleminen vanhempien konflikteilta ja muu riskiä aiheuttava käyttäytyminen. lapselle, kuten väkivalta kotona ja päihteiden väärinkäyttö.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että tärkeimmät tekijät ratkaisussa ovat lapsen suhde ja kontakti molempiin vanhempiin. Todettiin, että tämä on tärkeämpi ja merkityksellisempi tekijä lapsen edun toteutumisessa kuin esimerkiksi lapsen asennon fyysinen vakaus.
Näkemyksiä Yhdysvalloissa
Vasta-argumentiksi tälle on sanottu, että näissä tilanteissa olisi parempi antaa lapsen päättää asiasta kuin tehdä lopputulos lapsen edun mukaisesti. Väitöskirjassani tarkastelin, millaisia tekijöitä tuomioistuimen tulee ottaa huomioon tehdessään lapsen edun mukaista päätöstä huolto- ja tapaamisriidoissa. Lapsen edun mukaista päätöstä tehtäessä on otettava huomioon, että vanhempien kykyyn toimia hoitavana vanhempana vaikuttaa moni asia, mm. päihteiden väärinkäyttö ja mielenterveysongelmat sekä vanhemman oma elämäntilanne.
Tuomioistuimen on siis selvitettävä asian konkreettinen sisältö voidakseen tehdä päätöksen lapsen edun näkökulmasta. Kun päätös tehdään lapsen edun mukaisesti, lapsen kokemus vanhemman toiminnasta on otettava kriteerinä ja lapsen näkökulma on pidettävä keskellä.
