Tuomioistuin voi tarvittaessa hankkia olosuhdeselvityksen kunnan sosiaalilautakunnalta saadak- seen tietoja perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikutta- vista seikoista. Selvityksen tekijöiden on selvityksessään myös keskusteltava lapsen kanssa, ellei se ole lapsen ikä- ja kehitystaso huomioon ottaen mahdotonta, selvästi tarpeetonta tai lapsi ei keskusteluun suostu. Keskustelussa on tarkoituksena selvittää lapsen näkemys ja toivomukset.
(HTL 16 §)
Selvityksen tekijät ovat merkittävässä roolissa lapsen huoltoa- ja tapaamisoikeutta koskevien asi- oiden tuomioistuinkäsittelyissä. Selvitys tukee tuomioistuimen ratkaisutoimintaa, mutta ei tee rat- kaisua tuomioistuimen puolesta. Selvityksen avulla tuomioistuimella on käytettävissään ammatti- laisten näkemykset lapsen tilanteesta, vanhempien tilanteista, lapsen kasvuolosuhteista, lapsen ja vanhempien välisestä suhteesta sekä toisinaan myös ammattilaisen näkemys ratkaisuvaihtoeh- doista, jotka tukevat lapsen etua. 168
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2017:54 asia oli palautettu hovioikeuden käsiteltäväksi, koska käräjäoikeudessa ei oltu otettu huomioon sovittelijan näkemyksiä lapsen edusta. Vaikkakaan ta- pauksessa ei ollut kyse sosiaalilautakunnan selvityksestä, katson, että sovittelija on yhtälailla teh- nyt ammattimaista arvioita lapsen edusta ja tämän takia se olisi pitänyt ottaa huomioon käräjäoi- keuden ratkaisussa.
Lapsi oli määrätty isän yksinhuoltoon. Vanhempien syvän epäluottamuksen joh- dosta oli määrätty, että äidin jättäessä lapset palauttamatta sovittuna aikana isälle, lasten ja äidin tapaamiset muuttuvat valvotuiksi. Ainoastaan, jos äidillä oli esittää ulkopuolisen terveydenhuollon ammattilaisen toteama hyväksyttävä syy palautta- matta jättämiselle sovittuna ajankohtana, tapaamiset eivät muutu valvotuiksi. Äiti oli ensimmäisellä valvomattomalla viikonlopputapaamisella havainnut toisen lap- sen poskessa mustelman ja kertonut lasten ilmaisseen isän lyöneen heitä. Äiti oli
168 Hansson-Anttonen ym. 2021, s. 17-19.
vienyt lapset lääkäriin ja oli myöhästynyt palautusajankohdasta 3,5 tuntia. Isä oli tämän jälkeen ilmoittanut äidille, että tapaamiset muuttuvat valvotuiksi.
Äiti vaati käräjäoikeudelta, että isää velvoitetaan sakon uhalla noudattamaan ta- paamisoikeutta koskevaa päätöstä ja että tulkinnanvaraista ehtoa valvotuista ta- paamisista täsmennetään. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa oltu näytetty sellaista vahvistavaa seikkaa, että isä pahoinpitelisi lapsia ja vanhempien syvän luottamus- pulan takia ehto valvotuista tapaamisista olisi tarpeellinen. Käräjäoikeus totesi, että äidin jättäessä palauttamatta lapset sovittuna ajankohtana, tulee tapaamiset jat- kossa olla valvottuja. Hovioikeus ei myöntänyt äidille jatkokäsittelylupaa.
Korkein oikeus totesi, että ehtokohdan ollessa tulkinnanvarainen ja molempien vanhempien ehdotettua käräjäoikeudessa ehtokohdan täsmentämistä niin, että valvotuista tapaamisista siirrytään vaiheittain normaalitapaamisiin, olisi hovioikeu- den pitänyt myöntää jatkokäsittelylupa muutosperusteella. Sovittelija oli tuonut kä- räjäoikeuden käsittelyssä esille, että vanhempien keskustelu sovittelussa oli hyvää ja rakentavaa. Sovittelijan näkemyksen mukaan lasten edun mukaista olisi, että he voisivat olla säännöllisesti yhteydessä molempien vanhempien kanssa ja että ta- paamiset toteutuisivat lapsille luonnollisissa olosuhteissa tuttujen ja turvallisten ih- misten kanssa. Korkein oikeus totesi, ettei käräjäoikeuden päätöksestä ilmennyt miksi se ei ollut antanut merkitystä sovittelijan ja vanhempien näkemyksille lapsen edusta pitää yhteyttä molempien vanhempien kanssa. Korkein oikeus katsoi, että tapaamisoikeuksiin tehtävät rajoitukset tulee arvioida tiukasti. Korkein oikeus myönsi jatkokäsittelyluvan ja palautti asian hovioikeuteen.
Olosuhdeselvityksestä saadaan hyvää ja arvokasta kasvatus- ja terveydenhoitoalan ammattilais- ten näkemystä lapsen edusta. Mielestäni tuomioistuimen tulisi vahvasti ottaa huomioon selvityk- sessä saadut tiedot ja niiden avulla punnita ratkaisuaan lapsen edun näkökulmasta. Toisinaan am- mattilaisten näkemys sivuutetaan ja lapsen hyvinvointi saattaa radikaalisti kärsiä. Nähdäkseni täl-
laiseen on ollut suuri vaara korkeimman oikeuden ratkaisussa 1996:151, joka aiemmin on esi- telty169. Ratkaisussa psykologin ja psykiatrin näkemyksille ei annettu painoarvoa, vaikka heidän näkemyksensä perustuivat tutkittuun tietoon. Tosiasia on se, että tuomioistuimen on tehtävä rat- kaisunsa itsenäisesti, mutta vaarallista on se, jos se ei ota huomioon lapsiasioihin perehtyneiden ammattilaisten näkemyksiä huomioon.
Toisinaan olosuhdeselvityksessä selvityksen tekijät eivät ole kyenneet perustelemaan kannanot- tojaan riittävästi eikä riittävän selkeästi. Rovaniemen hovioikeuden ratkaisusta 18.02.2000 93 ku- vastuu, ettei asiassa aina voida antaa ratkaisevaa painoarvoa sosiaalilautakunnan selvitykselle.
Kyseisessä ratkaisussa oli punnittu selvityksestä saatuja tietoja muihin saatuihin tietoihin ja pää- dytty toisenlaiseen ratkaisuun kuin selvityksen tekijöiden näkemys oli.
Lapsi asui vahvistetun sopimuksen mukaisesti äidin luona ja tapasi isäänsä vähin- tään 14 vuorokautta kuukaudesta. Vanhemmat olivat samaa mieltä siitä, että ta- paamissopimusta tulee muuttaa lapsen aloittaessa koulun ja koulunkäynnin tulee tapahtua pääasiallisesti jommankumman vanhemman luota.
Isä vaati käräjäoikeudessa lapsen asumista itselleen. Sosiaali- ja terveyslautakun- nan selvityksen mukaan isä oli kykenevämpi asettamaan lapselle turvalliset rajat ja on johdonmukaisempi kasvatuksessaan kuin äiti. Selvityksessä oli katsottu, että isä kykenee äitiä paremmin asettamaan lapsen tarpeet omien tarpeidensa edelle ja näkemään mikä on lapsen edun mukaista. Selvityksessä oli katsottu, että lapsen olisi parempi asua isänsä luona. Käräjäoikeudessa oli kuultu kolmea todistajaa, jotka olivat olleet läheisesti mukana lapsen elämässä lapsen syntymästä saakka.
Näiden todistajien mukaan äidin ja lapsen suhteet ovat läheiset ja lämpimät. Hei- dän näkemyksensä mukaan äidin kasvatusperiaatteet ovat johdonmukaiset ja sel- keät, hän huolehtii lapsesta hyvin, viettää paljon aikaansa tämän kanssa ja osaa asettaa lapselle tarpeen mukaan myös rajat. Käräjäoikeudessa todettiin, että mo- lemmat vanhemmat ovat yhtä kykeneviä huolehtimaan lapsesta. Käräjäoikeudessa todettiin, ettei asiassa ole tullut sellaisia seikkoja esille, että äiti yrittäisi vaikeuttaa
169 Ks. luku 4, s.20-21.
tai tulla vaikeuttamaan lapsen ja isän suhdetta. Käräjäoikeus totesi, ettei selvityk- sessä esitetyt seikat ole riittävä peruste muuttaa lapsen asumista isälle.
Hovioikeudessa oli kuultu sosiaali- ja terveyslautakunnan selvityksen tekijöitä. Ho- vioikeudessa todettiin, että selvityksen tekijöiden todistajalausunnoista ei voida ve- tää sellaisia perusteltuja johtopäätöksiä, että isä olisi äitiä parempi kasvattaja. Ho- vioikeus katsoi, että käräjäoikeudessa kuultujen kolmen todistajan lausunnot tuke- vat tätä päätelmää. Hovioikeus totesi, että molemmat vanhemmat ovat yhtä hyviä kasvattajia. Hovioikeus totesi, että lapsen edun mukaista on, ettei hänen vakiintu- nutta asumista äidin luona lähdetä muuttamaan. Hovioikeus katsoi, että lapsen edun mukaista on, että hänen olosuhteensa pysyvät vakaina. Hovioikeus ei muut- tanut käräjäoikeuden päätöstä.
Hovioikeuden ratkaisusta näkyy se, että jos selvityksessä ei ole vahvasti perusteltu selvityksen te- kijöiden näkemyksiä, voidaan heidät kutsua kuultavaksi. Jos selvityksen tekijät eivät kykene kuul- tavinakaan tuomaan perustellusti näkemyksiään esille, ei tuomioistuin voi antaa heidän näkemyk- silleen painoarvoa enempää kuin muille asiassa saaduille tiedoille. Näin ollen voidaan katsoa, että vaikka selvityksessä saadut tiedot antavat tietoa lapsen edusta, mutta jos lapsen etua ei kyetä sel- keästi tuomaan esille, ei tuomioistuin voi antaa näille näkemyksille merkittävää painoarvoa.