Näkemyksiä Yhdysvalloissa

Myös Yhdysvalloissa katsotaan, että vanhempien riidan ratkaiseminen parantaa lapsen hyvinvoin- tia. Toisinaan, kun vanhemmat ovat tasaveroisia vanhemmuudessa, on tehty ratkaisuja, jotka pe- rustuvat seikkoihin, joilla ei lapsen edun kannalta ei ole merkitystä. Esimerkiksi se seikka, että äiti on hoitanut lasta kolme kuukautta lapsen ollessa vauva, on ollut määräävä tekijä ratkaisun perus- telussa, vaikka huoltajuuskiistaa käydään, kun lapsi on 12-vuotias. On myös havaittu, että epävar- muus tuloksesta ja asian pitkittyminen aiheuttaa lapsessa mm. ahdistuneisuutta, masentunei- suutta, sosiaalista ahdistuneisuutta ja pakko-oirehäiriöitä. ¹⁷⁵ Yhdysvalloissa on viime vuosina alettu katsoa, että lapsen etu menee ns. sukupuoli-ratkaisujen ylitse. Nykyään ei enää katsota, että

173 Semple 2010, s. 289-290, 305-316, 335.

174 Godbout, Parent ja Saint-Jaques 2015, s. 273, 291-293.

175 Ngaosuvan 2018, s. 584 ja 590.

lapsen pitäisi elää äitinsä kanssa. Esimerkiksi Wisconsissa on vuonna 2000 säädetty, että lapsella on oikeus olla molempien vanhempiensa kanssa, ellei sitä ole todettu lapsen fyysiselle tai henki- selle terveydelle haitalliseksi. Myös Yhdysvalloissa on katsottu, että lapsen osallisuus tulee ottaa huomioon. ¹⁷⁶

Ngaosuvan on Yhdysvalloissa pohtinut kuinka tulisi ratkaista huolto- ja tapaamisriidat silloin, kun vanhemmat ovat vanhemmuudessaan tasaveroisia ja esittää Suomen oikeuskäytännölle vieraan ajatuksen asian ratkaisemiseksi. Hän pohtii, että vanhempien voittomahdollisuuksien tasaaminen voisi olla hyödyllistä ja asian voisi ratkaista ns. ”kolikkoa heittämällä”. Vasta-argumenttina tähän on sanottu, että lapsen edun mukaista näissä tilanteissa olisi parempi antaa lapsen päättää asiasta kuin arpomalla tulos. On myös katsottu, että lasten päättämismahdollisuutta puoltaa YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Ngaosuvan katsoo, että lasten näkemysten huomioon ottamisessa ja lapsen kuulemisessa on huomattavia haasteita. Hän katsoo, että lapset eivät pysty antamaan merkityk- sellistä tietoa, etenkään jos ovat liian nuoria tai kypsymättömiä, ja tämä johtaa liian pitkiin arvioin- teihin lapsen kypsyydestä ja kehityksestä, josta ei ole hyötyä huoltajuus- ja tapaamisriidan ratkai- sussa. Toisaalta hän myös toteaa, että tosinaan esim. 15 vuotiaat kykenevät luotettavasti näke- myksensä esittämään ja tällöin ne täytyy ottaa huomioon. Kaiken kaikkiaan Ngaosuvan katsoo, että ”kolikon heittäminen” on hyvä vaihtoehto, kun vanhemmat ovat tasaveroisia ja heidän ristirii- tansa sulkevat pois yhteishuollon. ¹⁷⁷

176 Brown, Cancian, Cook, Meyer 2014, s. 1382 ja1384.

177 Ngaosuvan 2018, s. 587, 591-593.

8 Johtopäätökset

Lapsenhuoltolain säätämisen alusta saakka on ollut pohdittavana mitkä seikat huolto- ja tapaa- misriitaratkaisuissa saavat enemmän painoarvoa. Savolainen on vuonna 1984 pohtinut, ettei laista saada vastausta onko etusijalle laitettava vaihtoehto, joka turvaa lapsen vakaan ja turvallisen kasvuympäristön vai vaihtoehto, joka tarjoaa monipuolisemmin virikkeitä ja koulutusmahdolli- suuksia. Vai olisiko painotettava ratkaisua, joka oletettavasti takaa lapselle paremmin älylliset ke- hitysmahdollisuudet vai ratkaisua, joka antaa lapselle emotionaalisesti tasapainoisen kehityksen.

Entä, jos punninnassa on fyysinen terveys ja harrastukset tai henkinen ja emotionaalinen kehitys?

178 Nähdäkseni samojen kysymysten kanssa painitaan edelleen 2000-luvulla.

Lapsenhuoltolaki uudistettiin vuonna 2019. Lakiuudistuksen keskeisenä tavoitteena oli täsmentää ja lisätä säännöksiä koskien lapsen oikeuksia ja etua. Lapsenhuoltolain 10 §:n mukaan tuomiois- tuimen on ratkaistava huolto- ja tapaamisriita-asia ensisijaisesti lapsen edun mukaisesti ottaen huomioon 1 § ja 2 §:ssä säädetyt seikat, kuten lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen, oikeus läheiseen suhteeseen molempien vanhempiensa kanssa, lapsen oikeus osal- listua lasta itseään koskevien asioiden käsittelyyn sekä oikeus saada etunsa ensisijaisesti huomi- oon otetuksi. Lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen so- siaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka kos- kevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on lapsioikeudellinen pe- rusarvo ja tavoitteena on, että lasta koskevissa asioissa lapsen oikeudet tulevat mahdollisimman täysimääräisesti toteutettua.

Tutkielmassani olen tarkastellut, millaisia seikkoja tuomioistuimen tulee ottaa huomioon tehdes- sään ratkaisua lapsen edun mukaisesti huolto- ja tapaamisriidoissa. Tavoitteena on ollut selvittää miten lapsen etua tulisi tulkita näissä ratkaisuissa. Tutkielman aihe on tärkeä, koska huoltorii- doissa usein riidellään siitä, mikä on lapsen todellinen etu ja miten sitä pitäisi tulkita sekä ottaa huomioon päätöksen teossa.

178 Savolainen 1984, s. 81.

Jaoin tutkielmani osiin lapsioikeuden periaatteiden mukaan. Tarkastelin miten lapsenhuoltolain 1

§ ja 2 §:ssä nämä periaatteet näyttäytyvät ja mitä tuomioistuimen tulisi huomioida tehdessään ratkaisua lapsen edun mukaisesti. Lapsella ensinäkin on oikeus kehitykseen, kasvatukseen ja hy- vinvointiin. Lapsenoikeuksien sopimuksen 18 artiklan mukaan vanhemmilla on päävastuu lapsen kasvatuksesta. Vanhempien on toimittava lapsen edun mukaisesti. Tehtäessä ratkaisua lapsen edun mukaisesti on otettava huomioon, että vanhempien kykyyn toimia huolehtivana vanhem- pana vaikuttaa moni asia, kuten esimerkiksi päihteet ja mielenterveysongelmat sekä vanhemman oma elämäntilanne. Tilannetta täytyy punnita lapsen näkökulmasta ja pohtia tilannetta tulevai- suuteen suuntaavasti. Katsoisin, että myös lapsen ikä vaikuttaa siihen, miten käytännön vanhem- muutta painotetaan suhteessa lapsen tarpeelle saada turvaa, hellyyttä, kiintymystä ja ymmärtä- mystä sekä miten aikuinen on läsnä lapsen todellisessa elämässä. Tuomioistuimen on siis löydet- tävä asian konkreettinen sisältö, jotta voi tehdä ratkaisun lapsen edun näkökulmasta. Sen on myös ymmärrettävä asiaa poikkitieteellisesti ottaen huomioon kulttuuriset, moraaliset, kasvatustieteel- liset ja psykologiset tekijät. Näihin seikkoihin tuomioistuin yleensä saa tukea pyytämästään olo- suhdeselvityksestä.

Lapsella on oikeus myös suojeluun. Suojeluperiaatteeseen kuuluu, että lasta on suojattava kai- kelta hänen hyvinvoinnilleen haitalliselta kohtelulta. Vanhempien on nähtävä lapsi sellaisenaan kuin hän on, jotta he kykenevät vastaamaan lapsen suojelun tarpeeseen. Heillä täytyy olla myös kykyä empatiaan lasta kohtaan ja kykyä realistiseen käsitykseen lapsen valmiuksista sekä kykyä suhtautua lapseen positiivisesti. Tehtäessä päätöstä lapsen edun mukaisesti, on kriteerinä pidet- tävä lapsen kokemusta vanhemman toiminnasta ja pidettävä keskiössä lapsen näkökulma. Myös suojeluperiaatteen seikkoja punnittaessa täytyy ratkaisijan katsoa tulevaisuuteen ja punnita lap- sen aiempia ja tämän hetkisiä kokemuksia sekä niiden vaikutusta lapsen kehitykseen ja turvalli- suuden tunteeseen tulevaisuudessa.

Lapsella on oikeus tuntea molemmat vanhempansa syntymästään saakka, mikäli se on mahdol- lista. Hänellä on oikeus saada molempien vanhempiensa kanssa läheinen ja myönteinen suhde.

Molempien vanhempien on myötävaikutettava tämän oikeuden toteutumiseen. On katsottu, että

se vanhempi, joka kykenee lapsen ja toisen vanhemman suhteen myötävaikuttamiseen parem- min, kykenee huolehtimaan lapsen tarpeista paremmin. Ratkaisussa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, miten vanhemmat kykenevät asettamaan omat tarpeensa taka-alalle ja nostamaan lapsen tarpeet etusijalle. Kun tuomioistuin pohtii asumista tai huoltomuotoa, on sen punnittava lapsen näkökulmasta vanhempien mahdollista haitallisesti toimimista sekä kykyä olla toisen van- hemman kanssa tekemisissä, vaikka vanhempien välillä olisi riitaisuuksia. Ratkaistaessa huolto- muotoa tai esimerkiksi vuoroasumisen vaihtoehtoa, tuomioistuimen tulee tehdä ennuste van- hempien yhteistoimintakyvystä tulevaisuudessa. Yhteishuolto voi tulla kyseeseen riitaisissakin ta- pauksissa esimerkiksi silloin, kun toisen vanhemman motiivi yksinhuoltajuudelle on halu erottaa toinen vanhempi lapsen elämästä kokonaan tai rajoittaa lapsen ja toisen vanhemman yhdessä- oloa. Tuomioistuimen tulee huomioida myös vanhempien arkielämä ja heidän olosuhteet sekä lapsen ja vanhemman suhde. Tapaamisoikeuden ja lapsen asumisen tulee edesauttaa lapsen oi- keutta turvalliseen kehitykseen.

Lapsella on oikeus osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn ja päätöksentekoon. Niin van- hempien kuin tuomioistuimen on päätöstä tehdessään otettava huomioon lapsen mielipide ja toi- vomukset. Tuomioistuimen on myös punnittava, miten vanhemmat huomioivat lapsen osallisuu- den; onko vanhemman toiminta itsevaltaista ja lapsen näkemyksiä mitätöivää tai asetetaanko lapsi päätöksentekijän rooliin vai kuunteleeko vanhempi lasta, mutta ottaa aikuisena vastuun pää- töksenteosta. Tuomioistuimen punnitessa lapsen omia näkemyksiä, tulee sen huomioida lapsen asema vanhempien välillä, lapsen ikä- ja kehitystaso sekä asiassa saadut muut seikat suhteessa lapsen näkemykseen.

Lapsella on oikeus saada etunsa ensisijaisesti huomioon otetuksi. Lapsen etu -käsitteenä on vai- kea yksiselitteisesti ja tyhjentävästi määritellä. Se on aina tapauskohtaisesti arvioitava. Kuitenkin huolto- ja tapaamisriidoissa lapsen etu saadaan selville asiassa ilmenevien seikkojen myötä peila- ten niitä lapsen oikeuksiin. Lapsenhuoltolain 1 § ja 2 §:ssä on erittäin hyvin määritelty mitä asioita ratkaisussa tulee huomioida. Hakalehto on todennut, että ”Lapsen etu on lapsen kaikkien oikeuksien