Yhteydenpidon merkityksellisyys

5 Perheyhteyden periaate tapaamisoikeudesta ja huoltomuodosta

päätettäessä

turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Korkein oikeus totesi, että tapaa- misoikeus voidaan evätä kokonaan yleensä vain, jos tarve suojata lasta sitä vaatii tai muutoin tapaamisoikeus on lapsen edun vastaista. Tällaisesta seikasta ei tässä tapauksessa ollut kyse. Esittelijä Elisa Mäntysaaren mietinnössä todettiin, että asia ei rajoitu vain kansalliseen lainsäädäntöön, vaan tapauksessa tulee huomioida Eu- roopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa säädetty perhe-elämän suoja ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytäntö. Mietinnössä to- dettiin, että perhe-elämän suojaa koskeva säännös velvoittaa viranomaisia toimin- nassaan ja ratkaisuissaan. Korkein oikeus vahvisti, että lapsella on oikeus tavata isäänsä valvotusti ja tapaamiset tulee järjestää sosiaalitoimen toimesta.

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden ratkaisuissa on mielenkiintoista havaita, että vielä 2000-luvulla lapsen oikeutta luoda ja ylläpitää suhdetta molempiin vanhempiinsa ei ole pidetty painoarvoltaan merkittävänä, vaan asiassa on laitettu kunnan rakenteelliset toimintavajavaisuudet painoarvol- taan suuremmaksi. Korkein oikeus on kuitenkin hyvin todennut, ettei rakenteelliset asiat voi mennä lapsen edun edelle.

Perheyhteyden periaate on yksi vahvimmista lapsioikeuden periaatteista, ja tämä näkyy vahvasti huolto- ja tapaamisasioita koskevassa lapsenhuoltolain sääntelyssä. Vanhempien vapaus päättää yhteisesti mahdollisimman pitkälle tapaamisasioista katsotaan olevan lapsen edun mukaista. ⁶⁹ Tapaamisriitoihin liittyy usein hyvin voimakkaita tunteita ja vanhempien välit voivat olla erittäin tulehtuneet. Tämä voi vaikuttaa siihen, että vanhemmat näkevät vain heidän tasapuolisen oikeu- den lapseensa eikä lapsen oikeutta vanhempiinsa. ⁷⁰

Lapsenhuoltolain 2 §:n mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoi- keuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin. Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötä- vaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä

69 Hakalehto 2018, s. 217.

70 Mattila 2013, s. 128.

kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.

Lain tarkoituksena on kieltää lapsen manipulointi ja vaikuttaminen lapsen ajatuksiin epäasialli- sesti. Lain pyrkimyksenä on edesauttaa vanhempien ymmärtämystä siitä, että lapsen oikeus ta- vata vanhempaansa on lapsen kehityksen kannalta myönteistä ja lapselle tärkeää. ⁷¹ Pykälän tar- koituksena on edesauttaa vanhempia ymmärtämään tapaamisoikeuden tärkeys lapselle. Tarkoi- tuksena on, että vanhemmat huomioivat myös sen seikan, että tapaamisoikeuden estäminen tai sen vaikeuttaminen on lapselle haitallista. Tapaamisoikeuden toteutumisen myötävaikuttaminen on molempien vanhempien tehtävä ja velvollisuus. ⁷²

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1992:107 hovioikeus oli punninnut asiassa tapaamisten estä- misen merkitystä. Korkein oikeus ei ottanut kantaa tähän asiaan, vaan palautti asian käsittelyn maistraattiin menettelyvirheen vuoksi. Hovioikeuden ratkaisussa merkittäväksi seikaksi muodos- tui äidin vieraannuttamis-yritys.

Hovioikeus oli vahvistanut isälle ja lapselle tapaamisoikeuden. Äidille oli asetettu uhkasakko, koska hän toistuvasti oli estänyt lapsen ja isän tapaamisia. Äiti oli väit- tänyt lapsen olevan kipeänä tai lapsi ei itse halunnut lähteä tapaamisiin. Asiassa järjestettiin selvitys, jossa ilmeni äidin haluttomuus tapaamisten edistämisen suh- teen. Äidillä ei ollut aikomustakaan edesauttaa tapaamisoikeuden toteutumista.

Selvityksessä ilmeni myös, että äidin väitteet tapaamisten estymisten syistä eivät pitäneet paikkaansa ja että lapsi halusi tavata isäänsä. Lapsi oli niin kehittynyt, että hänen mielipiteeseensä voitiin kiinnittää huomiota. Ilmeni myös, että lapsi äidin läsnä ollessa vastusti tapaamisia, mutta äidin poistuttua tapaamiset sujuivat hyvin.

Hovioikeus perusteli ratkaisuaan uhkasakosta sillä, ettei äiti huoltajana kyennyt käyttäytymään lapsen edun mukaisesti.

Mielestäni hovioikeus oli hyvin perustellut lapsen edun olevan yhteys molempiin vanhempiinsa ja että äiti tarkoituksellisesti oli ollut myötävaikuttamatta lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpi-

71 HE 88/2018 vp, s. 22.

72 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 35.

toon. Lapsen etuna on saada tuntea läheisyyttä molemmilta vanhemmiltaan ja saada vapaasti ha- luta olla molempien vanhempiensa kanssa ilman, että hänen täytyy tuntea syyllisyyttä tästä halus- taan.

Myötävaikuttaminen tarkoittaa myös sitä, että vanhemmat ymmärtävät, ettei laissa tarkoitettu myötävaikuttaminen tarkoita vain tapaamisten sallimista. Se on osaltaan myös sitä, että vanhempi antaa emotionaalista tukea lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. ⁷³ Lapsenhuoltolaki edellyttää vanhemman huolehtivan lapsen ja toisen vanhemman yhteydenpidosta, vaikka se ei vanhem- malle olisikaan mieluisaa. Hakalehto ja Toivonen toteavat, että lapsen edun mukaista ei yleensä ole sellainen ratkaisu, jossa lapsen asuminen määrätään sille vanhemmalle, joka ei kykene huo- lehtimaan lapsen ja toisen vanhemman suhteen ylläpitämisestä. ⁷⁴ Koska perustavoitteena on lap- sen ja vanhemman myönteinen ja läheinen ihmissuhde, on ratkaisijan punnitessa eri vaihtoehtoja asetettava periaatteessa etusijalle se vanhempi, joka kykenee parhaiten turvaamaan lapselle lä- heiset ja myönteiset ihmissuhteen kumpaankin vanhempaansa ⁷⁵.

Aaltonen laajentaa tätä näkemystä toteamalla, että ”lähtökohtaisesti se vanhemmista, joka pyrkii säilyttämään lapsen aiemman läheisverkoston siitä riippumatta, kumman vanhemman lähipiiriin lap- selle läheiset henkilöt kuuluvat, osoittaa menettelyllään sopivuutta lapsen lähihuoltajaksi.” ⁷⁶. Tuomio- istuimen ratkaisua tehdessään on otettava huomioon nämä seikat ja punnittava vanhempien ky- kyä asettaa lapsen tarpeet omien ristiriitojensa edelle ⁷⁷. Hallituksen esityksessä on todettu, että lapsen tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on myös tärkeää muiden tärkeiden ih- missuhteiden vaaliminen, kuten esimerkiksi suhde lähisukulaisiin, isovanhempiin ja sisaruksiin.

Tämän vuoksi laissa ei puhuta vain vanhempien ja lapsen suhteesta, vaan tärkeistä ihmissuh- teista.⁷⁸

73 Aaltonen 2020, s. 130.

74 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 52.

75 Savolainen 1984, s. 87.

76 Aaltonen 2020, s. 92.

77 Hakalehto ja Toivonen 2021, s. 35

78 HE 88/2018 vp, s. 18 ja 34.

Tapauksessa KKO 2016:61 tuomioistuin muutti hovioikeuden päätöksen ehtoja, jotta päätös to- teuttaisi lapsen etua paremmin. Tapauksessa oli kiinnitetty huomiota siihen, että äiti ei toteuttanut läheisten suhteiden myötävaikuttamisvelvoitetta. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että lapsen etu on ensinäkin tavata isäänsä ja toiseksi lapsen ja isän suhteen jatkuvuuden ja suhteen uudel- leen luomisen turvaamiseksi tapaamiset on hyvä toteuttaa aluksi valvottuina.

Kyse oli lapsen ja isän tapaamisista, jotka äiti esti. Hovioikeudessa lapsen ja isän tapaamiset oli porrastettu ajallisesti, koska lapsen edun mukaista oli aloittaa tapaa- miset pikkuhiljaa lapsen ja isän yhteydenpidon erkaantumisen vuoksi. Lapsi oli ta- vannut isänsä viimeksi vuonna 2011. Hovioikeus totesi, että äiti oli estänyt lapsen ja isän tapaamiset ja oli halunnut sulkea isän ja isän suvun kokonaan pois lapsen elämästä. Hovioikeus oli todennut, että lapsella on oikeus tavata isäänsä eikä pe- rusteita tapaamisten estämiselle ollut. Jotta lapsen ja isän yhteydenpitoa ei mene- tettäisiin kokonaan, katsoi hovioikeus, että tapaamiset on saatava käyntiin. Hovioi- keuden päätöstä oli tarkoitus alkaa toteuttaa toukokuussa 2013. Aluksi isän oli tar- koitus tavata lasta tietyn aikaa valvotusti ja sen jälkeen tietyn aikaa isänäidin luona.

Tämän jälkeen tarkoitus oli, että lapsi tapaa isäänsä isän luona päivätapaamisina tietyn aikaa, jonka jälkeen tapaamiset olisivat jatkuneet viikonlopputapaamisina isän luona.

Isä haki käräjäoikeudesta täytäntöönpanoa, koska äiti ei noudattanut hovioikeuden päätöstä. Käräjäoikeus totesi, että lapsen ja isän perusluottamus oli kunnossa eikä tapaamisille ollut estettä. Päätöksessä oli huomioitu lapsen mahdollinen tuleva vie- raantuminen isästä ja näin ollen täytäntöönpanomääräys oli annettava, jotta lap- sen tapaamisoikeuksia ei enää loukattaisiin. Käräjäoikeus kuitenkin katsoi, ettei porrastettuun päätökseen ja valvottuihin tapaamisiin ollut tarvetta. Käräjäoikeus ei katsonut asiaa lapsen näkökulmasta ja pohtinut oliko valvomattomat viikonloppu- tapaamiset lapsen edun mukaisia. Käräjäoikeus velvoitti sakon uhalla äidin salli- maan lapsen ja isän tapaamiset hovioikeuden päätöksen mukaisiin viikonlopputa- paamisiin.

Äiti valitti hovioikeuteen ja vaati, ettei vuoden 2013 hovioikeuden päätöstä määrätä sakon uhalla pantavaksi täytäntöön. Toissijaisesti äiti vaati, että tapaamiset alkavat

porrastetusti ja valvotusti hänen vaatimassaan tapaamispaikassa. Isä vaati äidin vaatimusta hylättävän ja jos tapaamiset määrätään valvotuiksi, niin valvojana olisi muu taho kuin äidin esittämä. Hovioikeus totesi, ettei vuoden 2013 hovioikeuden päätös ollut lapsen edun vastainen, joten vaatimus sen täytäntöönpanomääräyk- sen kumoamisesta hylättiin. Hovioikeus pohti, että vuoden 2013 hovioikeuden ajal- lisesti määräämät porrastetut ehdot olivat menettäneet merkityksensä, koska äiti oli tapaamiset estänyt. Samoin kuin käräjäoikeus, ei hovioikeuskaan pohtinut asiaa siitä näkökulmasta oliko lapsen edun mukaista aloittaa heti valvomattomat viikon- lopputapaamiset. Asiassa pohdittiin vain päätöksen ajallisia määreitä. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Äiti valitti korkeimpaan oikeuteen. Hänellä ja isällä oli edelleen samat vaatimukset kuin hovioikeuteen. Korkeimmassa oikeudessa todettiin, että lapsi muistaa vielä isänsä ja haluaa häntä tavata, mutta julkisessa paikassa. Lapsen katsottiin olevan tarpeeksi kehittynyt, jolloin hänen tahtoonsa voitiin kiinnittää huomiota. Päätök- sessä pohdittiin, että tapaamisoikeuden ehtojen muuttamisella voidaan saada rat- kaisevia viitteitä siitä, että ovatko äidin pelot perusteltuja ja ehkäistä vieraantu- mista. Korkein oikeus katsoi, että lapsen edun mukaista on muuttaa vuoden 2013 hovioikeuden päätöstä niin, että hovioikeuden ajalliset ehdot muutetaan määrälli- siksi ehdoiksi, jotta tapaamiset turvataan ja ne voidaan jatkossa laajentaa portait- tain valvomattomiin tapaamisiin. Korkein oikeus päätti, että tapaamiset ovat aluksi valvottuja ja tapaamisten toteuduttua tarvittavan määrän laajentuvat ne pikkuhil- jaa kohti valvomattomia viikonlopputapaamisia. Tätä ratkaisua perusteltiin sillä, että olosuhdeselvityksessä saatujen tietojen ja sovittelijan havaintojen perusteella lapsen turvallisuuden tunteen ja lapsen ja isän suhteen uudelleen luomisen takia tapaamiset on hyvä aloittaa pikkuhiljaa turvatussa ympäristössä.

On erikoista, että tuomioistuimen aiempaa näkemystä valvottujen tapaamisten tarpeellisuudesta lapsen ja isän suhteen erkaantumisen vuoksi ei enää huomioitu käräjäoikeudessa ja hovioikeu- dessa, vaan ajateltiin lapsen voivan yhtäkkiä alkaa isäänsä tapaamaan ilman tukea. Korkein oikeus on hyvin todennut, että lapsen ja isän suhteen uudelleen luomisen kannalta on tapaamiset hyvä

aloittaa pikkuhiljaa lapsen edun mukaisesti. Lapset tarvitsevat aikaa tottua uusiin tilanteisiin. Kat- son, että on huomioitava lapsen tarve saada aikaa tutustua ja luoda rauhassa suhdetta vanhem- paansa, jotta lapsen suhdetta vanhempaansa edesautetaan.