Kuristaminen

5 Erityiskysymykset

Suoritin kesällä 2022 harjoittelun juristin tehtävissä Itä-Suomen poliisilaitoksen pääpoliisiasemal- la Kuopiossa, työskentelin harjoittelun ajan esikäsittely-yksikössä tutkijana. Ajatus tähän tutkiel- maan lähti yhdestä rajoituspalaverista, jossa olin mukana.

Rajoituspalaverissa on paikalla syyttäjä ja tutkijat, jotka esittelevät syyttäjälle tapauksia, joita pohtivat rajoitettaviksi erilaisin perustein. Tapaus, josta tämän tutkielman tutkimuskysymys on herännyt, oli seuraavanlainen: tutkija kysyi syyttäjältä, voisiko rajoittaa parisuhdeväkivaltata- pauksen, jossa aviomies oli kuristanut vaimoaan ja nyt vaimo eli asianomistaja haluaisi perua vaatimuksensa. Syyttäjä kysyi tutkijalta: kuristiko mies vaimoaan vai tarttuiko kaulasta kiinni?

Syyttäjä pyysi tutkijaa selvittämään asian, ja sanoi, että jos mies oli vain tarttunut vaimoaan kau- lasta kiinni, tapauksen voisi esittää rajoitettavaksi.

Edellä kuvattu keskustelu hämmensi minua kaikin puolin. Se kuinka tutkija pohti selkeän pari- suhdeväkivaltatapauksen rajoittamista ja se, miten syyttäjä tarjosi tutkijalle keinon, jolla tapauk- sen voisi rajoittaa. Jäin pohtimaan syyttäjän esittämää kysymystä ja mietin, mitä eroa on kuris- tamisella ja kaulasta kiinni tarttumisella, erityisesti kun on kyse tapauksesta, jossa oli vahvasti syytä epäillä parisuhdeväkivaltaa.

Yllä mainitun tapauksen vuoksi, päädyin pohtimaan tässä tutkielmassa myös sitä, mitä on kuris- taminen, miten siihen suhtaudutaan korkeimman oikeuden ratkaisuissa ja voiko kuristamisella ja kaulasta kiinni tarttumisella olla jotain eroa, kun pohditaan sen vaikutusta tapauksen rajoittami- seen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin mainittava, että kaiken kuristamisen tarkoituksena ei tietenkään ole aiheuttaa hengenvaarallista tilaa, jos se tapahtuu yhteisymmärryksessä, esimerkiksi kun kyse on sadomasokistisesta seksistä. Yhdessä sovittu kuristaminen, johon liittyy yhteiset sopimukset käytettävistä turvasanoista, joilla kuristaminen lopetetaan, eivät liity parisuhdeväkivaltatapauk- siin.

On yleistä, että uhreille, joita on kuristettu, esitetään kysymys: onko kaulalla jälkiä? Tai paikalle mennyt partio kirjaa raporttiin ylös, onko uhrilla näkyviä jälkiä pahoinpitelystä. Seuraavaksi käsi- tellään sitä, miten ja minkälaisia vammoja tai jälkiä kuristamisesta jää:

Käsin kuristamalla kaulan alueelle ei välttämättä synny muita merkkejä kuin haaleita mustelmia.

Kuoleman jälkeen kaulan ja kasvojen alueelle voi kuitenkin ilmestyä syanoosia tai pistemäisiä verenpurkaumia. Välineellä kuristaminen aiheuttaa useimmiten kaulan alueelle myös välineen aiheuttamia hankaumia ja välineen muotoisia mustelmia.¹³²

Kurkunpäähän kohdistuvat tylpät vammat ovat yleisimpiä ja tyypillisesti aiheutuvat iskuista ur- heilukontaktissa, liikenteessä, pahoinpitelyn tai muun onnettomuuden seurauksena tai kuristu- misesta väkivallan tai hirttäytymisen takia. Vamman seurauksena syntyy tyypillisesti vaurioita kaulan ja kurkunpään tukirakenteisiin ja laajat sisäiset hematoomat voivat olla mahdollisia, vaik- ka ulkoiset merkit olisivatkin vähäiset.¹³³

Kuristamisesta ei siis välttämättä synny ulkoisesti havaittavia jälkiä tai ne voivat syntyä myö- hemmin. Vauriot voivat myös olla sisäisesti laajempia, kuin mitä ulkoisesti on havaittavissa. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, ettei kuristamisesta aiheutuneille jäljille voida laskea erityisen suurta painoarvoa teon vakavuutta tai ylipäätään teon tapahtunutta arvioitaessa.

132 Penttilä 2000, s. 221–223.

133 Mäkitie – Juutilainen, Duodecim 2010/ nro15

Seuraavaksi käyn läpi neljä korkeimman oikeuden ratkaisua, joissa kaikissa on rikoksen yhtenä tekomuotona ollut kuristaminen.

5.1.1 KKO 1998:1

Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli kysymys avopuolisoiden välillä tapahtuneen kuristamiseen liittyneen hengenvaaran merkitys harkittaessa sitä, oliko vastaaja syyllistynyt tapon yritykseen vai pahoinpitelyyn.

Tapauksessa oli kyse siitä, että A oli kuristanut B:tä usean sekunnin ajan vuoroin kaksin käsin ja vuoroin housun vyöllä kaulasta niin voimakkaasti, että B oli menettänyt tajuntansa. A oli lopetta- nut kuristamisen omasta aloitteestaan ja B oli hetkellisen tajunnan menetyksen jälkeen palannut tajuihinsa.

Korkein oikeus punnitsi sitä, oliko A syytteessä tarkoitetussa tilanteessa yrittänyt tappaa B:n eli onko A:n täytynyt ymmärtää, että hänen kuristaessaan B:tä varsin todennäköisenä seurauksena olisi tämän kuolema. Korkein oikeus ratkaisussaan perusteli, ettei A:lla ollut ollut aikomusta tap- paa B:tä, koska A ei ollut voinut tietää kuristamisen voivan johtaa B:n kuolemaan eli tapon yrityk- sen tunnusmerkistön täyttymiseen tarvittiin hengenvaarallisen tilan aiheutuminen ja korkein oikeus katsoi, ettei B:lle ollut aiheutunut hengenvaarallista tilaa. Korkein oikeus päätyi ratkai- suun, jonka mukaan A:n ei voitu olettaa ymmärtävän, että kuristaminen voisi johtaa kuolemaan.

Sen sijaan korkein oikeus joutui pohtimaan, täyttyykö tapauksessa törkeän pahoinpitelyn tun- nusmerkistö, jonka tekomuodon täyttyminen vaati myös hengenvaarallisen tilan.

Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 21 luvun 6 §:n mukaan arvostellen A olisi tuomittava törke- ästä pahoinpitelystä, mutta kun teko tuomitsemishetkellä voimassa olevan lain mukaan täyttää vain tavallisen pahoinpitelyn tunnusmerkistön, piti korkeimman oikeuden soveltaa tätä lakia lie- vempänä.

Tämän tutkielman kannalta kyseinen korkeimman oikeuden ratkaisu on tärkeä sen vuoksi, että korkein oikeus päätöksessään luokittelee kaksin käsin tapahtuneen usean sekunnin kestävän

kuristamisen vahingollisemmaksi kuin vyöllä kuristamisen ja pitää tekoa pahoinpitelynä ja ennen kaikkea, korkein oikeus joutui tekemään punnintaa törkeän tekomuodon täyttymisestä.

Oikeusneuvos Wirlander esitti eriävän mielipiteen, josta tähän tutkielmaan oleellinen kanta oli se, että Wirlanderin mielestä A:n oli täytynyt yleisen elämänkokemuksen perusteella ymmärtää, että hänen toteuttamansa kuristamisen hyvin varteenotettavana seurauksena olisi voinut olla B:n kuolema.

Oikeusneuvos Suhonen esitti eriävän kannan liittyen pahoinpitelyn törkeysarviointiin. Suhosen mukaan, A:n oli täytynyt tietää, että voimakas ja jatkuva kurkusta kuristaminen on hengenvaaral- lista ja näin ollen A on aiheuttanut hengenvaarallisen tilan tahallaan. Suhonen katsoi, että pa- hoinpitely on kokonaisuutenakin arvostellen törkeä ja A on syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.

Tapauksessa on kuultu asiantuntijana lääninoikeuslääkäri Martti Tenhua, jonka mukaan kaulalta kuristaminen on lopputuloksesta riippumatta aina katsottava hengenvaaralliseksi väkivallan muodoksi ja kuristaminen aiheuttaa sekä teoreettisen että konkreettisen hengenvaaran.

5.1.2 KKO 1998:2

Tapauksessa oli kysymys siitä, että C oli kuristanut D:tä ja lyhytaikaisen kurkusta kuristamisen seurauksena D:lle oli aiheutunut sydänpysähdys ja sydänpysähdys oli aiheuttanut D:lle kuole- man. Korkeimman oikeuden punninta keskittyi tapauksessa siihen, oliko yleisessä tiedossa ly- hytaikaisen kuristamisen seurauksena tapahtuva sydänpysähdys eli täyttyikö tapauksessa tapon vai pahoinpitelyn ja törkeän kuolemantuottamuksen tunnusmerkistö.

Korkein oikeus kuuli todistajana oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen tehnyttä oikeuslääkä- riä, jonka mukaan kurkusta kuristaminen on aina hengenvaarallista. Lisäksi oikeuslääkärin mu- kaan kuristamiskuolema voi johtua useasta syystä: kuolema voi ensinnäkin johtua siitä, että ku- ristettaessa hengitystiet tukkeutuvat eikä uhri saa hengitettyä. Toisaalta kuristamisen yhteydessä pään alueelle menevä verenkierto voi estyä. Vähäisempi käsin puristaminen estää laskimoveren- kierron ja kovempi puristaminen valtimoverenkierron. Kaulavaltimoa painettaessa verenpaineen

nousu voi aiheuttaa paineaistinsolujen välityksin hermorefleksejä, jotka vaikuttavat sydämen rytmin hidastumiseen tai sydämen pysähtymiseen ja tällainen hermorefleksikaaren kautta ta- pahtuva sydämen pysähdyttäminen aiheuttaa hyvin nopean kuoleman.

Korkeimman oikeuden mukaan sydänpysähdyksen mahdollisuus lyhytaikaisen kuristamisen seurauksena ei ole ollut yleisesti tiedossa ja tämän vuoksi A:lla ei ole ollut tahallisuuden edellyt- tämää tietoisuutta siitä, että B:n kuolema olisi hänen suorittamansa kuristamisen varsin toden- näköinen seuraus. A:n tuomioksi luettiin pahoinpitely ja törkeä kuolemantuottamus.

Tämän tutkielman aiheen kannalta tärkeä osa päätöksen perusteluissa on se, että korkein oikeus korosti yleisesti olevan tiedossa, että kurkusta kuristaminen voi olla hengenvaarallista ja tämä A:n olisi pitänyt käsittää.

Myös Heikki Jaatinen korosti tätä KKO:n ratkaisut kommentein teoksessa. Jaatisen mukaan, ky- seinen ratkaisu jatkaa KKO:n linjaa, joka koskee tahallisuuden ja tuottamuksen välistä rajankäyn- tiä. Tekijän oma tosiasiallinen tilannearvio on otettu ohjenuoraksi, koska tahallisuutta ei voida koskaan perustaa sen varaan, että tekijän olisi pitänyt mieltää seuraus todennäköisek-

si. Keskeisenä on siis vain ja ainoastaan pidettävä sitä, mitä tekijä on teon tehdessään tekohet- kellä mieltänyt teon aikaisissa olosuhteissa.¹³⁴

5.1.3 KKO 2014:91

Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2014:91) oli kyse raiskauksesta, jonka yhteydessä A oli kuristanut X:ää. Korkeimman oikeuden mukaan, kuristamisesta aiheutuneiden vammojen lievyyttä ei voitu pitää ratkaisevana rangaistuksen mittaamisharkinnassa, koska X oli A:n menet- telyn vuoksi joutunut alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan loukanneeseen rais- kaukseen. Korkeimman oikeuden mukaan A:n syyksi luettua rikosta on perusteltua pitää koko-

134 KKO:n ratkaisut kommentein KKO 1998:2

naisuutena arvioiden varsin vahingollisena ja vaarallisena, koska edellä todettu rikoksen tekota- pa ja sen kohdistuminen sattumanvaraisesti ennalta tuntemattomaan henkilöön osoittavat A:ssa myös varsin suurta syyllisyyttä.

Yllä mainittua korkeimman oikeuden ratkaisua ja siinä lausuttua voisi perustellusti soveltaa pari- suhdeväkivaltatapauksiin, joissa uhria on kuristettu. Kuristamista, ilman yhteistä suostumusta, voidaan aiemmin käsiteltyjen korkeimman oikeuden ratkaisujen mukaan pitää aina varsin vahin- gollisena ja vaarallisena tekona.

Parisuhdeväkivallassa on kyse siitä, että toinen osapuoli käyttää väkivaltaa ja näin ollen voi olla sekä fyysisesti, että henkisesti valta-asemassa. Tällöin parisuhteessa tapahtuva kuristaminen loukkaa sekä henkisesti että fyysisesti uhria, vaikka kuristamisesta aiheutuvat fyysiset vammat olisivat lievät, henkiset vammat jo yhden kuristamisen jälkeen ovat suuret. Uhri on joutunut henkisesti alisteiseen asemaan ja tämä kuvaa parisuhdeväkivallalle ominaista piirrettä ja sitä, miksi se on niin vahingollista. Tämän vuoksi, arvioitaessa parisuhdeväkivaltaa ja siinä tapahtunei- ta tekoja, on aina otettava huomioon se, että kyse ei ole vain fyysisestä teosta ja rangaistuksen ankaruutta mitatessa, ei rangaistus saisi ainakaan olla lievempi.

5.1.4 KKO 2019:106

Tapauksessa oli kyse siitä, että puolisot A ja B, olivat yhteisessä kodissa ajautuneet riitaan. A oli tappelutilanteessa lyönyt B:tä nyrkillä rintaan, kuristanut B:tä kaulasta sekä pitänyt B:tä lattialla allaan otteessaan siten, että B:n hengitys oli estynyt ja tälle oli aiheutunut aivojen hapenpuute- vaurio. B menehtyi vammoihinsa. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi jäi se, oliko A:n täytynyt käsittää, että hänen käyttämänsä väkivallan varsin todennäköisenä seurauksena olisi B:n kuole- ma.

Korkein oikeus viittasi hallituksen esitykseen (HE 44/2002 vp) jonka mukaan, tahallisuusvastuun voidaan katsoa alkavan jo siinä tilanteessa, jossa seurauksen syntyminen on tekijän motivaatios-

sa vaihtoehto, jota hän pitää todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Todennäköi- syyttä ei arvioida tilastollisena seurauksena vaan tahallisuuden todennäköisyys on arvioitava subjektiivisena eli tekijän näkökulmasta tekohetkellä¹³⁵.

Oikeudessa kuultiin asiantuntijana kuolemansyyntutkimuksen tehnyttä oikeuslääkäriä, jonka lausunnon mukaan aivot voivat olla ilman happea kolmesta kuuteen minuuttiin, minkä jälkeen aivot eivät enää palaudu. Kamppailutilanteessa lihakset vaativat lisää happea, mikä voi nopeut- taa prosessia. Sen sijaan, jos valtimoveren virtaus lakkaa, ihminen menettää tajuntansa noin kymmenen sekunnin kuluessa.¹³⁶

Korkein oikeus totesi olevan yleisesti tiedossa, että kurkusta kuristaminen voi olla hengenvaaral- lista ja johtaa kuolemaan joko siitä syystä, että hengitystiet tukkeutuvat tai verenkierto pään alu- eelle estyy. Korkein oikeus otti ratkaisussaan huomioon A:n ja B:n välisen fyysisen kokoeron, A oli kookas 184 cm pitkä ja 99 kg painava mies ja B taas pienikokoinen 154 cm pitkä ja 57 kg pai- nava nainen. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan A oli uskottavasti kertonut, että hänen tarkoituksenaan oli ollut rauhoittaa tilanne ja pitää B:tä aloillaan poliisien tuloon saakka. Kor- keimman oikeuden mukaan A:n kertoma puoltaa sitä, että A ei pitänyt B:n kuolemaa menette- lynsä todennäköisenä seurauksena.

A:n todennäköisyystahallisuutta puoltavat seikat taas ovat ratkaisun mukaan ne, kun A:n väkival- ta on ennen kaikkea kohdistunut B:n kaulan alueelle useita kertoja ja A on jatkanut useiden mi- nuuttien kuristamista siitä huolimatta, vaikka B on huutanut, ettei saa henkeä.

Korkein oikeus katsoi, että A:n oli täytynyt pitää B:n kuolemaa tekonsa varsin todennäköisenä seurauksena ja teko oli luettava A:n syyksi tappona.

135 HE 44/2015 vp, s. 84

136 KKO 2019:106

Tämä käsitelty korkeimman oikeuden ratkaisu oli siinä mielessä tämän tutkimuksen kannalta merkittävä, että korkein oikeus antoi päätöksen, jonka mukaan tekijä voi ymmärtää, että kuris- taminen voi johtaa kuolemaan. Tämä päätös poikkeaa edellä käsitellystä KKO 1998:1 päätökses- tä, jossa tekijän ei katsottu voineen ymmärtää, että kuristaminen voisi johtaa kuolemaan.

KKO:n ratkaisut kommentein teoksessa tätä ratkaisua on Heikki Kallio kommentoinut myös siitä näkökulmasta, minkälaisilla kriteereillä tapon aiheuttamaa todennäköisyystahallisuuden täytty- mistä tulisi arvioida. Kommentin mukaan, tällaisia korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmeneviä kriteereitä ovat teossa mahdollisesti käytetty tekoväline, tekijän voimankäyttökyky, väkivallan kesto ja voimakkuus sekä se, mihin kohtaan väkivalta on kohdistettu, lisäksi uhrin fyysiset omi- naisuudet, havainnot uhrin käyttäytymisestä sekä väkivallan jatkaminen uhrin avunpyynnöistä huolimatta.¹³⁷

Johtopäätöksenä kaikista edellä käsittelyistä neljästä korkeimman oikeuden ratkaisusta voidaan sanoa, että korkeimman oikeuden kannan mukaan tekijän on ymmärrettävä kuristamisen olevan vakava väkivallan muoto ja se voi johtaa kuolemaan. Yhdessäkään ratkaisuista ei käsitelty tai edes punnittu kuristamisen ja kaulasta kiinni tarttumisen eroa, uskallan siis väittää, että jos kor- kein oikeus ei ratkaisuissaan pohdi moista, ei sitä pitäisi pohtia myöskään syyttäjän.