Esitutkintalaissa säädetään perusteista, joilla syyttäjä voi harkinnanvaraisesti rajoittaa esitutkin- nan. Esitutkinnan voi jättää toimittamatta tai sitä rajoittaa: a) prosessuaalisilla perusteilla, joita ovat: ei näyttöä, ei rikosta, ei syyteoikeutta tai syyteoikeus vanhentunut tai b) kustannusperus- teisilla perusteilla ja c) muilla harkinnanvaraisilla perusteilla, joita ovat: vähäisyys, nuoruus, koh- tuus ja konkurrenssi. Esitutkintalain 3 luvun 10 § mukaan, syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityk- sestä päättää, ettei esitutkintaa toimiteta tai että se lopetetaan, jos syyttäjä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun (689/1997, ROL) lain 1 luvun 7 tai 8 §:n taikka muun vastaavan lainkohdan nojalla tulisi jättämään syytteen nostamatta eikä tärkeä yleinen tai yksityinen etu vaadi syytteen nostamista.
ROL 1 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan, syyttäjän on nostettava syyte, jos on olemassa todennä- köisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Syyttäjä nostaa siis syytteen, mikäli hän selvi- tetyn näytön perusteella tulee siihen johtopäätökseen, että on olemassa todennäköisiä syitä epäillyn syyllisyyden tueksi ja kun taas todennäköisiä syitä ei ole, syyttäjän täytyy tehdä syyttä- mättäjättämispäätös ei näyttöä -perusteella73.
Tässä tutkielmassa keskitytään kohtuus- ja vähäisyysperusteisiin sekä ei näyttöä- perusteeseen koska niitä käytetään rajoitusperusteina useimmiten parisuhdeväkivaltatapauksissa.
Muut edellä mainitut rajoitusperusteet on rajattu tämän tutkielman ulkopuolelle.
72 Poliisihallituksen ohje ID-19165250, s. 17
73 Ojanperä 2006, s. 386
3.3.1 Vähäisyys
ROL 1 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan, syyttäjä saa jättää syytteen nostamatta:
1) jos epäillystä rikoksesta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakko ja sitä on sen haitallisuus tai siitä ilmenevä rikoksesta epäillyn syyllisyys huomioon ottaen kokonaisuutena arvostellen pidettävä vähäisenä; sekä
2) epäillystä rikoksesta, josta epäilty ei ollut tekohetkellä täyttänyt kahdeksaatoista vuotta ja josta ei olisi odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta van- keutta ja jonka katsotaan johtuneen pikemmin ymmärtämättömyydestä tai harkitsemattomuu- desta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan.
Syyttäjän tulee perustaa päätöksensä kokonaisarviointiin, jossa otetaan huomioon sekä teon haitallisuus, jolla tarkoitetaan teon vahingollisuutta ja vaarallisuutta, että tekijän syyllisyys, joka otetaan huomioon sellaisena kuin se ilmenee itse rikoksesta. Rikoksen vähäisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös siihen, onko kyseessä olevaa rikosta pidettävä kyseisen rikosla- jin normaalitapaukseen verrattuna vähäisenä.74
Vähäisyysperusteen käyttö ei ole parisuhdeväkivaltatapausten kohdalla yleistä, mutta sitä kui- tenkin esiintyy. Vähäisyysperusteen taustaa on tärkeää avata tässä yhteydessä lisää ja siitä kir- joittaa loistavasti Valo Vatjus-Anttila rajoittamista koskevassa artikkelissaan.
Vatjus-Anttilan mukaan vähäisyysperusteen taustalla on ajatus siitä, että yhteiskunnalle vähän haitallisen mutta runsaslukuisen rikollisuuden torjumiseen ei nähty syytä suunnata suhteellisesti yhtä paljon resursseja kuin vakavampien rikosten torjuntaan. Jos kaikkia rikostyyppejä torjuttai- siin suhteellisesti yhtä paljon, tällöin resurssien käyttö painottuisi liikaa vähäisiin rikoksiin – ja koska vähäisiä rikoksia on enemmän, ne söisivät resursseja myös vakavammilta rikoksilta. Taus- taperusteen tavoitteena oli mahdollistaa luopuminen vähäisissä rikoksissa niin, että vakavam-
74 Jokela 2008, s. 226
pien rikosten käsittelyyn tarvittavat resurssit kyettäisiin turvaamaan. Vähäisyysperuste liittyy asi- an laatuun ja sen myötä vähäiseen rangaistusintressiin.75
Vähäisyysperusteen taustalla on siis lainsäätäjän tahto siitä, ettei kokonaisuutena vähäiseksi ar- voitua rikosta katsota tarkoituksenmukaiseksi tutkia ja tutkinnan jälkeen siirtää syyteharkintaan.
Kyse on resurssien oikein hyödyntämisestä, kuten Vatjus-Anttila edellä toteaa.
Hallituksen esityksen (222/2010vp) mukaan, arvioitaessa rikoksen vähäisyyttä, keskeistä on ri- koksen vahingollisuuden tai vaarallisuuden arvioiminen. On kuitenkin huomioitava, että sakolla rangaistava rikoskin voi aiheuttaa huomattavia haitallisia seurauksia. Vähäisyyttä arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi rikollisen menettelyn toistuvuuteen. Esimerkkinä toistu- vuudesta voidaan mainita parisuhdeväkivaltaa koskevat tapaukset, jotka tekoina eivät välttämät- tä johda sakkoa ankarampaan rangaistukseen, mutta joita toistuvuuden vuoksi ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisinä.76 Tarkoituksena olisi pyrkiä siihen, ettei ratkaisua esitut- kinnan toimittamatta jättämisestä tai lopettamisesta vähäisyyden perusteella tehtäisi puutteelli- sen selvityksen perusteella77.
3.3.2 Kohtuus
ROL 1 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan, jollei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi, syyt- täjä saa 7:ssä säädettyjen syiden lisäksi jättää syytteen nostamatta myös mikäli:
1) oikeudenkäyntiä ja rangaistusta olisi pidettävä kohtuuttomina tai tarkoituksettomina ottaen huomioon rikoksesta epäillyn ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto tai muu epäillyn toi- minta tekonsa vaikutusten estämiseksi tai poistamiseksi, hänen henkilökohtaiset olonsa, teosta hänelle aiheutuvat muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat.
75 Vatjus-Anttila 2021, s. 1020
76 HE 222/2010 vp, s. 185
77 HE 222/2010 vp, s. 185
Kohtuusperusteen käyttö on parisuhdeväkivaltatapausten rajoittamisessa yleisin peruste. Vatjus- Anttilan mukaan rankaisemisen tuntuessa kohtuuttomalta, kohtuusajattelu ja aineelliseen oi- keudenmukaisuuteen liittyvät näkökohdat ”poistavat” rangaistusintressin. Tällöin tilanteiden voi- daan ajatella olevan sellaisia, että rankaiseminen saattaisi olla jopa yleisen oikeustajunnan vas- taista. Kun luopumisen voidaan katsoa olevan rankaisemista hyödyllisempää, silloin perusteen mukainen tarkoituksenmukaisuusargumentaatio puoltaa luopumista. Esimerkiksi erityisien en- nalta ehkäisevien näkökohtien, sovinnon ja vahinkojen hyvittämisen turvaamiseksi on ajoittain järkevää pidättäytyä rangaistuksen käytöstä. Tällöin rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän rangaistusintressi tietyllä tapaa kumoutuu suuremman tarkoituksenmukaisuuden myötä.78
Kohtuusperusteen soveltamisalaa eli käyttöä ei ole rajattu vain lieviin rikoksiin. Jos käsillä olevan tapauksen rikos on laadultaan vakava, silloin esitutkinnan rajoittaminen edellyttää erityisen pai- navia poikkeuksellisia olosuhteita. Mikäli tekijään tai tekoon liittyy useita erityisiä seikkoja, tulee syyttäjän arvioida niiden yhteisvaikutukset.79
Usein parisuhdeväkivaltatapauksissa kohtuusperustetta käytetään sen vuoksi, että tapauksen osapuolet ovat käyneet sovittelussa tai sopineet tapahtuneen jo keskenään. Tällöin esikäsittelys- tä vastuussa olevan tutkinnanjohtajan on loogista ja lainsäätäjän tahdon mukaista, rajoittaa ta- paus kohtuusperusteella. Lainsäätäjän tahto on, niin kuin edellä on todettu tms/näkyy, että so- vinnon ja vahinkojen hyvittämiseksi on ajoittain järkevää pidättäytyä rangaistuksen käytöstä eli viemästä asiaa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
3.3.3 Ei näyttöä -peruste
Esikäsittelyn aikana tutkinnanjohtaja voi esittää tapausta syyttäjälle rajoitettavaksi myös esitut- kintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella prosessuaalisella ei näyttöä -perusteella. Puuttu-
78 Vatjus-Anttila 2021, s. 1021
79 VKS:2016:6
va näyttö voi koskea tapahtunutta rikosta tai rikoksesta epäillyn syyllisyyttä käsillä olevaan rikok- seen80.
Ei näyttöä -perusteen käyttämisessä on tapauksesta jo tehdyn tutkinnan tai toimenpiteiden va- lossa oltava nähtävillä, että on ”varsin todennäköistä, että syyttäjä jättäisi syytteen nostamatta”
näytön riittämättömyyden perusteella. Toisin sanoen todennäköisten syiden kertyminen arvioi- daan esitutkintaa toimittavan viranomaisen puolesta varsin epätodennäköiseksi. Tästä voidaan havaita, että ajatusrakenteeltaan näyttöperusteinen rajoittamisharkinta poikkeaa olennaisesti muusta prosessuaalisesta esitutkinnan rajoittamisesta. Esitutkinnan rajoittamispäätös perustuu tilanteeseen, jossa tehdään etukäteisarvio eräänlaiseen ”kaksoistodennäköisyyteen” tukeutuen.
”Kaksoistodennäköisyydessä” arvioidaan mahdollisesti saatavilla olevan näytön mahdollista riit- tävyyttä eli samalla kertaa arvioidaan sekä saatavuuden todennäköisyyttä että riittävyyden to- dennäköisyyttä. 81
Saatavuuden todennäköisyydelle ei aseteta mitään erityistä kriteeriä, mutta lisänäytön saaminen on arvioitava epätodennäköiseksi. Arvio lisänäytön saatavuudesta voidaan perustaa vain selvitet- tävänä olevan tapauksen piirteisiin ja esitutkinnan yleisiin kokemussääntöihin.82
Esikäsittelyvaiheessa tehtävään ei näyttöä -perusteiseen rajoittamispäätökseen syyttäjällä on käytettävissä vain kirjallinen tutkinnanjohtajalta saatu materiaali. Mahdollisesti ennen kirjallisen materiaalin saamista, syyttäjä ja tutkinnanjohtaja ovat voineet käydä keskustelua tapauksen so- veltumisesta rajoitettavaksi esimerkiksi poliisin ja syyttäjän yhteisessä rajoituspalaverissa. Syyttä- jällä voi siis olla tapausta arvioidessaan edellä mainitun kaltaisen keskustelun lisäksi tutkinnan- johtajalta saatu kirjallinen rajoitusesitys ja mahdollisesti sovittelusta lähetetty myönteinen tai kielteinen sovittelupäätös.
80 VKS:2016:6
81 Nissinen 2007, s. 61
82 Nissinen 2007, s. 61