2.6.1 Järjestämisvastuu
Tällä hetkellä tutkielmaa tehdessäni sosiaali- ja terveydenhuollon ja näin ollen myös vanhusten- huollon järjestämisvastuu on vielä kunnilla (vanhan sosiaalihuoltolain (710/1982) 5.1 §). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirtyy kokonaisuudessaan kunnilta hyvinvointialueille
88 STM 2017, s. 22. Vuosille 2017–2019 annetun suosituksen mukaan vähimmäismitoitustaso tehostetun palveluasumisen toimintayksikössä on ollut vähintään 0,50 työntekijää asiakasta kohti.
89 HE 4/2020 vp, s. 5.
90 Toteutuneella henkilömitoituksella tarkoitetaan vanhuspalvelulain 20.3 §:n mukaisesti toimintayksikössä paikalla olevien välitöntä asiakastyötä tekevien 3 a §:ssä tarkoitettujen työntekijöiden työpanosta suh- teessa toimintayksikköön viiden seurantajakson aikana olevien asiakkaiden määrään. Välillistä työtä ei huomioida henkilömitoituksessa. Hallituksen esityksessä 231/2021 vp on ehdotettu muutoksia henkilömi- toitukseen. Esityksessä ehdotetaan, että ympärivuorokautisen hoidon henkilömitoituksessa ei otettaisi enää huomioon kotiavustajia eikä hoitoapulaisia välittömään asiakastyöhön osallistuvina, koska näille van- hoille nimikkeille ei ole määritelty minkäänlaisia alan koulutusvaatimuksia. He 231/2021 vp, s. 37.
1.1.2023 alkaen (soten voimaanpanolaki 4.1 §).91 Käsittelen järjestämisvastuuta tutkielmassani voimassa olevan lain mukaan, eli tarkistelen kunnan järjestämisvastuuta.
Kunnan järjestämisvastuulla tarkoitetaan kunnan vastuuta lailla säädettyjen palvelujen ja velvolli- suuksien toteuttamisesta.92 Kunta voi järjestää sille laissa säädetyt tehtävät itse tai sopia järjestä- misvastuun siirtämisestä toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle (KuntaL 8.1 §). Sosiaalihuollon jär- jestämisvastuussa oleva kunta tai kuntayhtymä vastaa järjestettävien palveluiden ja muiden toi- menpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta sekä viranomaisille kuuluvan toimivallan käyttämi- sestä (KuntaL 8.2 §). Kunta vastaa tehtävästä vain siltä osin, kun kyse on kunnalle kuuluvasta teh- tävästä. Esimerkiksi sosiaalihuollon valvonnasta vastaa omalta osaltaan myös aluehallintoviras- tot, joten sosiaalihuollon valvonta kokonaisuudessaan ei kuulu kunnan vastuulle.93 Kunta ei voi kuitenkaan jättää järjestämättä sille sosiaalihuoltolain 14 §:ssä säädettyjä palveluja.94
Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelu- ja valtionosuuslain (733/1992) 4 § (1309/2003), 1 mo- mentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät viidellä eri tavalla: hoitamalla toiminnan itse; sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa; olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä; hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palveluntuottajalta;
taikka antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti. Myös kuntalain 9 § 1 momentissa on säädetty, että kunta voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen pe- rustuen muulta palvelujen tuottajalta. Kunnan hankkiessa palvelut muulta palvelujen tuottajalta
91 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on suuri kokonaisuus, joka sisältää esimerkiksi 11 uutta lakia ja teknisiä muutoksia yli 100 muuhun lakiin. Lait tulevat voimaan porrastetusti. Lue Soteuudistus, kohta Lain- säädäntö, https://soteuudistus.fi/lainsaadanto.
92 HE 268/2014 vp, s. 139. Ks. myös Voutilainen – Muukkonen 2021, s. 6.
93 HE 268/2014 vp, s. 139.
94 Muukkonen 2020, s. 47
sillä säilyy kuitenkin laissa säädetty järjestämisvastuu (KuntaL 9.3 §).95 Hankkiessa palvelut yksi- tyiseltä tuottajalta kunnan on varmistuttava, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta (laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitte- lusta ja valtionosuuksista 4.3 §).
2.6.2 Yksityiset palveluntuottajat vanhustenhuollon toteuttajana
Lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen kuuluu edellä mainitun mukaisesti kunnille. Kunnat voivat kuitenkin toteuttaa järjestämisvastuutaan hankkimalla sosiaali- ja ter- veyspalveluita yksityisiltä palvelujen tuottajilta sen lisäksi, että voivat tuottaa kyseiset palvelut itse (KuntaL 9.1 §).96 Perustuslain 19.1 § velvoittaa julkista valtaa takaamaan jokaisella, joka ei ky- kene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, oikeuden välttämättömään toi- meentuloon ja huolenpitoon. Perustuslain mukaan julkisen vallan onkin turvattava jokaiselle riittä- vät sosiaali- ja terveyspalvelut (PL 19.3 §). Kyseisessä säännöksessä ei kuitenkaan määritellä sosi- aali- ja terveyspalvelujen järjestämistapaa. Näin ollen säännös ei edellytä, että julkisyhteisöjen on itse huolehdittava kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisesta. Lain esitöiden mukaan säännöksestä seuraa kuitenkin vaatimus siitä, että lainsäädännöllä huolehditaan riittävien palve- lujen turvaamisesta, ja että julkisenvallan on turvattava sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus.97
Perustuslain 124 §:n mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Lain tasolla ei ole määritelty julkista hallintotehtävää, mutta lain esitöiden mukaan sillä viitataan ”verraten laajaan hallinnollis- ten tehtävien kokonaisuuteen, johon kuuluu esimerkiksi lakien toimeenpanoon sekä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja koskevaan päätöksentekoon liittyviä
95 Muukkosen mukaan järjestäjän kannalta on oleellisinta pystyä kaikissa tilanteissa järjestämään järjestä- jän vastuulla olevat palvelut siten, että lainsäädännön turvaamat perus- ja ihmisoikeudet tulevat toteute- tuiksi huolimatta siitä, mikä taho palvelut tuottavat. Muukkonen 2020, s. 52.
96 Ks. Tuori – Kotkas 2016, s. 67–68.
97 HE 309/1993 vp, s. 71.
tehtäviä”.98 Julkisena hallintotehtävänä voidaan pitää myös palvelutehtäviä. Perustuslain 124 §:n alaan kuuluvat myös sosiaalipalvelujen tuottaminen, kun palvelun järjestäminen on lailla osoitettu julkisen vallan tehtäväksi, jolloin näin ollen toimintaan liittyy julkisen vallan käyttämistä.99 Kunta- lain (410/2015, KuntaL) 9 §:n 1 momentin mukaan kunta tai kuntayhtymä voi tuottaa järjestämisvas- tuulleen kuuluvat palvelut itse tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelujen tuottajalta.
Perustuslain 124 §:n säännöstä korostaa kuntalain 9.2 §, jonka mukaan julkisen hallintotehtävän kunta voi antaa muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä säädetään erikseen lailla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (733/1992, STOVL) 4 §:ssä (30.12.2003/1309) säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan järjestämisestä.
Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät hankkimalla palveluja val- tiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuotta- jalta (STOVL 4.1,4 §). Näin ollen kunnan sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut täyttävät perustuslain 124 §:n vaatimuksen siitä, että julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle on mahdollista vain lailla tai lain nojalla, sillä kuntalaki ja STOVL oikeuttavat kunnan hankkimaan nämä palvelut myös yksityiseltä palvelun tuottajalta.100
Vaikka kunta voikin yksityistää järjestämisvastuulleen kuuluvia tehtäviä perustuslain 124 §:n mu- kaan, kunta ei kuitenkaan voi yksityistää järjestämisvastuutaan. Kunnan hankkiessa laissa säädet- tyjä palveluja muulta palvelujen tuottajalta, sillä säilyy 8 §:n 2 momentissa tarkoitettu järjestämis- vastuu (KuntaL 9.3 §).101 Tehtävien hoidosta järjestämisvastuussa oleva kunta vastaa järjestettä- vien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta, viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä sekä myös rahoituksesta (KuntaL 8.2 ja 8.3 §). Näin ollen kunnan tulee jo pelkästään järjestämisvastuunsa perusteella suorittaa valvontaa yksityisiltä palveluntuottajilta ostamistaan palveluista.102
98 HE 1/1998 vp, s. 7.
99 Keravuori-Rusanen 2008, s. 233.
100 Huhtanen 2012, s. 85.
101 Harjula – Prättälä 2015, s. 199.
102 Ks. myös EAO 4944/2019, s. 32. Sakslin painottaa kannanotossaan, ettei turvaamisvelvoitetta saa jättää toteuttamatta sen tähden, että kunta on ulkoistanut palvelun, vaan kunta on velvollinen pitämään huolen siitä, että kykenee kiireellisissäkin tilanteissa tarvittaviin välittömiin toimenpiteisiin.