39
40 Taulukko 1. Teemat
Teeman nimi Teeman keskeiset sisällöt
Työttömyyden syy Irtisanominen, sairastuminen, yhteiskunnan
rakenteet, omat valinnat
Työnhaku Työllistymisen haasteet, millaiset ihmiset pär-
jäävät työnhaussa, kokemukset työnantajien rekrytointikäytännöistä, uudelleen työllistymi- nen
Työn merkitys Palkka vs. merkityksellisyyden kokemus, mitä
ansiotyö tarjoaa itselle, työn arvo suomalai- sessa yhteiskunnassa, työn kautta saatu arvos- tus ja sosiaaliset suhteet
Toimeentulo Rahapuhe, taloudelliset huolet vs. taloudelli-
nen pärjääminen, niukan toimeentulon vaiku- tukset
Terveys Psyykkisen ja fyysisen terveyden haasteet, ter-
veyttä edistävät toiminnot työttömyysjakson aikana
Viranomaiset Kokemukset työllisyyspalveluista ja tukijärjes- telmästä, työllisyyspolitiikka, aktiivimalli, päät- täjät
41 4.3.1 Affektiivis-diskursiiviset tulkintarepertuaarit ja subjektipositiot
Teemojen erittelyn jälkeen siirryin analysoimaan sitä, miten työttömyydestä puhutaan ja millainen rooli affektilla on tässä merkityksenmuodostamisen prosessissa. Metodologisina työkaluina sovel- sin affektiivis-diskursiivisen tulkintarepertuaarin ja subjektiposition käsitteitä. Tulkintarepertuaa- rien analyysi paljastaa mikro- ja makrotason välisen suhteen dynamiikkaa (Edley, 2001), mikä on otollista ollessani kiinnostunut siitä, kuinka työttömyydelle annetut yksilölliset merkitykset muo- vautuvat kulttuuristen tekijöiden myötävaikutuksessa. Affektiivis-diskursiiviset tulkintarepertuaa- rit ovat affektiivis-diskursiivisia käytäntöjä, joissa kielellinen merkityksenanto ja affektit kietoutuvat toisiinsa.
Tulkintarepertuaarien tunnistamisen avaintekijä on huolellinen aineistoon tutustuminen (Edley, 2001; Potter & Wetherell, 1987, s. 168), joten luin kirjoitukset läpi useaan kertaan. Kiinnitin huo- miota puhetapojen säännönmukaisuuksiin ja siihen, millaisista kielellisistä tekijöistä säännönmu- kaisuudet muotoutuivat. Koodasin aineistoon usein toistuvaa sanastoa ja retorisia keinoja, joiden tunnistamisessa nojauduin Potteriin (1996), Billigiin (1987) ja Jokiseen (2016). Tyypillisin retorinen keino aineistossa oli metaforien hyödyntäminen. Metaforien avulla kerrotaan jonkin asian luon- teesta käyttämällä vertauskuvaa (Jokinen, 2016, s. 360–362). Esimerkiksi työttömyyden aiheutta- maa vieraantumista muusta sosiaalisesta ympäristöstä kuvattiin aineistossa ”kuplaksi”, joka erot- taa itsen muista.
Tulkintarepertuaarien analyysissa säännönmukaisuuksien havaitsemisen lisäksi on tärkeää pyrkiä tunnistamaan kielenkäytön vaihtelevuutta (Suoninen, 2016). Lisäksi yksilöt hyödyntävät erilaisia tulkintarepertuaareja vaihtelevasti tilanteesta ja intresseistä riippuen (Potter & Wetherell, 1987, s.
156; Suoninen, 2016), mikä ilmeni myös aineistossani. Kirjoittajat merkityksellistivät työttömyyden kokemusta joustavasti ja ajoittain ristiriitaisestikin. Lisäksi tulkintarepertuaarien tunnistamisen apuna hyödynsin kysymyksiä, kuten millainen mielikuva työttömyydestä rakentuu tässä yhteydessä tai millaisia sosiaalisia seurauksia tällä kielenkäytöllä voisi olla (Potter & Wetherell, 1987, s. 168). Toi- sin sanoen pyrin tunnistamaan tulkintarepertuaarien funktioita. Kirjasin huomioitani puhetapojen yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista Wordin kommenttityökalua käyttäen. Kielenkäytön eri keinoja merkitsin aineistoon eri väreillä.
42 Tulkintarepertuaarien tunnistamiseen linkittyy subjektipositiot, joita repertuaareissa tuotetaan.
Subjektipositioita voi eritellä aineistosta esimerkiksi siten, että havainnoidaan eri tulkintarepertu- aarien vihjeitä siitä, kehen niillä epäsuorasti viitataan (Edley, 2001). Analysoidessani aineistosta löytyviä subjektipositioita mietin esimerkiksi sitä, millainen puhuja on kussakin yhteydessä ja ke- nelle tai mitä asiaa kohtaan hän esittää näkemyksiään. Pohdin myös sitä, millaisia erontekoja teks- teissä tehtiin eri ihmisryhmien välille ja millaisia nämä ryhmät olivat. Havaitsin myös analyysin edetessä, että subjektipositioihin kytkeytyvää affektiivisuutta pystyi tunnistamaan arvioimalla sitä, kenen syyksi työttömyystilanne kussakin tulkintarepertuaarissa arvioitiin. Affektiivisuus oli eri- laista silloin, kun työttömyydestä syytettiin omia epäonnistumisia verrattuna siihen, kun sitä seli- tettiin rakenteellisten tekijöiden kautta.
Lisäksi affektiivis-diskursiivisen lähestymistavan periaatteiden mukaisesti erontekojen tarkaste- lussa on tärkeää huomioida sitä, millaista affektiivista liikehdintää eronteoissa tuotetaan ja millai- sen affektiivisen sanaston avulla luokitellaan ihmisiä ”meihin” ja ”muihin” (Wetherell 2015a; Wet- herell ym., 2015). Lisäksi affektiivis-diskursiivisten subjektipositioiden tunnistamisen apuna käytin asemointien moraalisen sävyn (Sakki & Martikainen, 2022; Wetherell ym., 2015) ja kategorisoinnin (Potter, 1996) tarkastelua. Kategorisoinnin avulla arvioidaan jotakin kohdetta esimerkiksi kuvaa- malla sitä ”hyväksi” tai ”huonoksi” (mts. 111–112).
4.3.2 Affektiivisuuden tunnistaminen puheesta
Tutkielmani erityisenä mielenkiinnonkohteena oli työttömyyteen kytkeytyvä affektiivisuus, joten analyysini läpileikkaavana näkökulmana oli tunteisiin ja kehollisuuteen linkittyvät ilmaukset. Sel- keiden ja valmiiksi nimettyjen tunteiden koodaaminen aineistoon oli helppoa. Tällaisia ilmauksia olivat esimerkiksi ”olen kateellinen”, ”koen syyllisyyttä”, ”minua hävettää” tai ”olen onnellinen”. Af- fektiivisuuden erittely ei kuitenkaan ollut täysin suoraviivaista.
Esimerkiksi Rinne ja Olsson (2020) ovat nostaneet esille sen, miten analysoitavasta tekstistä voi olla haastavaa löytää eksplisiittisiä affektiivisten kokemusten ilmauksia. Affektiivisuutta ei aina il- maista selkeästi, jos kielestä ei löydy vastaavia sanoja tai luokituksia. Tällöin niitä voidaan kuvailla hyödyntämällä kieltä muuten. (Mt.) Myös Wetherell (2012) painottaa, että affektiivisuuden havait- seminen ja kuvailu ei ole yksiselitteistä. Ihminen on kehollinen olento, mikä johtaa siihen, että
43 kaikki toiminta on tietyllä tapaa affektiivista. Affektiivisuuden erittely voi helpottua, jos keskittää analyysin sellaisiin toimintoihin, joissa ”keho on ollut tungettelevampi kuin se normaalisti on”.
(Mts. 96–97.) Edwards (1999) puolestaan on huomauttanut tunnediskursseja käsittelevässä tutki- muksessaan, että metaforat ovat yksi merkittävimpiä kielellisiä keinoja erilaisten tunnetilojen ku- vaamiseen. Esimerkiksi vihan tunteesta voidaan puhua ”punaisen näkemisenä” eli tunnetta voi- daan ilmaista epäsuorasti kuvailemalla kehollista tilaa ja aistihavaintoja.
Affektiivisuuden tunnistamisessa täytyi siten olla herkkänä erilaisille kiertoilmauksille. Esimerkiksi seuraavan kirjoittaja 12:n aineisto-otteen nimesin kateudeksi/katkeruudeksi: ”Huomasin vihaa- vani ihmisiä, jotka kävivät töissä, pukeutuivat kauniisiin vaatteisiin, laittoivat huulipunaa ja tekivät jotain merkityksellistä. Samaan aikaan minä katsoin sitä kaunista, vihaamaani ihmisletkaa asun- toni ikkunasta, söin kynsiä iltapalaksi ja haaveilin ikiomasta työpaikasta.” Affektiivisuuden epäsuo- ria ilmauksia tunnistin myös kielikuvista, jotka kytkeytyivät kehollisuuteen. Tässä yhteydessä ky- syin aineistolta miltä työttömyys tuntuu kehossa aistihavaintojen kautta. Esimerkiksi työttömyyden aiheuttamaa ahdistusta ilmaistiin metaforalla ”vatsassa oli kilo jääpaloja” tai taloudellista stressiä kuvattiin sanonnalla: ”hermot olivat kireinä”.
Lisäksi epäsuoraa affektiivisuutta tunnistin suuntaamalla huomiota siihen, millaisilla sanavalin- noilla eri toimijoita kuvattiin. Tämä auttoi affektiivis-diskursiivisten subjektipositioiden analyysissä.
Esimerkiksi poliittisia päättäjiä esitettiin ”valtakunnan hoopoina”, ”täysnarsisteina” tai ”korruptoi- tuneina”, jolloin näistä ilmaisuista pystyi tulkitsemaan sitä, millaisia tunteita kirjoittaja ilmaisi heitä kohtaan. Kaikki edellä mainitut ilmaisut edustivat tulkintani mukaan pettymyksen tunnetta, joka kohdistui poliittisten toimijoiden toimintaan, mutta esimerkiksi ”täysnarsisti” on sävyltään radikaa- limpi kuin ”valtakunnan hoopo”.
Affektiivis-diskursiivisten tulkintarepertuaarien hahmottaminen oli alkuun haastavaa. Useiden lu- kukertojen ja pitkäjänteisen koodaamisen avulla teksteistä alkoi kuitenkin nousta vähitellen esille selkeitä affektiivis-diskursiivisia merkityksellistämisen tapoja kytkeytyen työttömyyteen. Omassa analyysissäni suuntasin huomiota jokaisella lukukerralla eri asioihin eli välillä keskityin esimerkiksi affektiivisuutta ilmaiseviin metaforiin ja välillä muihin diskursiivisiin keinoihin. Aloitin aineiston lu-
44 kemisen eri lukukerroilla eri kohdista, jotta kaikki kirjoitukset saivat samanarvoista huomiota. Ana- lyysin kulku ei ollut siten suoraviivaista yksittäisestä vaiheesta toiseen liikkumista vaan pikemmin- kin kehämäistä jatkuvaa prosessia, joissa eri toiminnot sijoittuivat välillä päällekkäin.
Tunnistin aineistosta kuusi erilaista työttömyyteen kytkeytyvä affektiivis-diskursiivista tulkintare- pertuaaria. Nimesin repertuaarit järjettömäksi työttömyydeksi, kahlitsevaksi työttömyydeksi, toivotto- maksi työttömyydeksi, syrjäyttäväksi työttömyydeksi, turvattomaksi työttömyydeksi ja autuaaksi työttö- myydeksi. Tulkintarepertuaarien ominaispiirteet, subjektipositiot ja näihin kytkeytyvää affektiivi- suutta käsitellään luvussa 5. Tulkintarepertuaarien hahmottumisen jälkeen havaitsin, että niiden rakentumista yhdisti käsitys ihannetyöttömästä ihmisestä. Tulkitsin tämän Wetherellin ym. (2015) oppien mukaisesti olevan vakiintunut affektiivis-diskursiivinen sääntö (affective discursive canon) suomalaisessa työttömyyden kontekstissa. Nimesin säännön ihannetyöttömäksi ja esitelen sen ala- luvussa 5.7.