55 Asettamalla työttömät henkilöt perusteettoman vallankäytön kohteiksi ja viranomaiset vallankäyt- täjiksi pyrittiin herättämään sympatiaa työttömiä henkilöitä kohtaan ja suuttumusta viranomaisia tai vaihtoehtoisesti aktiivimallia kohtaan. Tämä muotoutui kahlitsevan työttömyyden tulkintare- pertuaarin funktioksi. Vastakkainasettelua luotiin näiden toimijoiden välillä hyödyntämällä reto- riikkaa, jonka avulla työttömät henkilöt esitettiin yksinomaan nöyrinä ja alistettuina ja viranomai- set epäinhimillisinä alistajina.
56 Silloin viriää aina pieni liekki toivolle, haaveilee kaikesta siitä mitä voisi olla vain joutuakseen taas pettymään. (Kirjoittaja 25)
Erityisesti syyllisyyden tunteet värittivät työttömyyden affektiivista kokemusta toivottoman työttö- myyden repertuaarissa. Price Tangneyn, Stuewigin & Mashekin (2007) mukaan syyllisyyttä voidaan pitää tunteena, johon kytkeytyy vahva moraalinen ulottuvuus, jolloin yksilö peilaa omaa toimin- taansa sosiaalisen ympäristönsä arvostuksiin ”oikein” ja ”väärin” toimimisesta. Syyllisyyden taus- talla on usein kokemus siitä, ettei ole täyttänyt sosiaalisesti muotoutuneita ja legitimoituja moraa- lisia odotuksia toimintaan liittyen. Tämä voi aiheuttaa suoranaista psyykkistä kipua yksilössä. (Mt.) Tulkintarepertuaarista oli havaittavissa se, että työttömyys näyttäytyi negatiivisena asiana. Työttö- myyttä pidettiin työttömän itsensä syynä ja työttömyyden syyksi arvioitiin henkilökohtaiset nega- tiiviset ominaisuudet. Tämä aiheutti kirjoittajissa syyllisyydentunteita, mikä vahvisti epätoivoa, kun omiin taitoihin oli vaikeaa luottaa. Seuraavassa katkelmassa tiivistyy toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarin keskeistä affektiivisuutta sekä sitä, miten se linkittyy jatkuviin epäonnistumi- sen kokemuksiin:
Epäonnistumisen tunne, syyllisyys, tyhjyys, ahdistuneisuus. Ne ovat kaikki minulle hyvin tuttuja.
Syytän itseäni monista epäonnistumisista, vihaan herkkyyttäni, inhoan itseäni ja sitä etten ole rohkeampi, reippaampi, parempi. (Kirjoittaja 3)
Toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarissa tuotettiin luuserin ja täydellisten subjektipo- sitioita. Kirjoittajat positioivat itsensä työnhaussa epäonnistuneiksi luusereiksi ja syyllistivät itse- ään tilanteestaan, kuten edellä tuli ilmi. Luuserin positioon ei asetettu muita työttömiä henkilöitä.
Tämän voi tulkita kertovan siitä, miten tässä positiossa halutaan korostaa sitä huonommuuden kokemusta, joka kirjoittajilla oli itsestään. Toivottomuutta ilmaistiin luuserin subjektiposition ra- kentumisessa kuvailemalla sitä, kuinka työllistymisen eteen tehtiin paljon töitä, mutta se ei silti johtanut mihinkään. Tähän liittyi useimmiten itsesyytöksiä, itsetunnon ja omanarvontunteen ale- nemista. Työttömyydestä aiheutuva psyykkinen kuormittuminen heijastui vahvasti myös muille elämän osa-alueille kuin uudelleentyöllistymisen haasteisiin. Työttömyyden on osoitettu olevan myös aikaisemmissa tutkimuksissa riskitekijä yksilön heikentyneeseen itsetuntoon (McKee-Ryan ym., 2005). Luuserin subjektiposition affektiivista sävyä havainnollistaa seuraava katkelma. Itsensä
57 kuvaileminen ”ihmisjäte”-metaforan kautta vahvisti kirjoittajan argumenttia siitä, kuinka hänen it- seluottamuksensa oli heikentynyt jatkuvien pettymysten seurauksena:
Mutta kun koskaan ei oikein tärpännyt, aloin uskoa siihen, etten todellisuudessa olekaan kovin hyvä, yhtään missään. Tunsin itseni ihmisjätteeksi. En osannut, enkä osaa muuttaa osaamistani toimeentuloksi. En enää usko itseeni, enkä suhtaudu intohimoisesti mihinkään. (Kirjoittaja 18)
Muille työnhakijoille ja ansiotyössä oleville ihmisille rakennettiin täydellisten subjektipositioita.
Tätä positiota rakennettiin jatkuvassa yhteistyössä luuserin subjektiposition rakentumisen kanssa.
Samalla, kun kirjoittajat asemoivat itsensä epäonnistujiksi, he korostivat omaa epäonnistujan ase- maansa asettamalla muut ihmiset elämässä onnistujiksi. Täydellisten subjektipositiota tuotettiin esimerkiksi ilmaisemalla, että tähän positioon lukeutuvat ihmiset olivat ”superihmisiä” tai käyttä- mällä kielikuvaa ”rusinat pullassa”, jotka työnantajat valkkaavat. Tätä ihmisryhmää kohtaan osoi- tettiin ihailua ja kateutta.
Erontekoa luuserin ja täydellisen positioiden välillä luotiin jyrkällä vastakkainasettelulla korosta- malla omia negatiivisiksi arvioituja ominaisuuksia. Täydellisten subjektipositio tuotti työssäkäy- vistä ja toisista työnhakijoista sellaista mielikuvaa, että he olivat elämässä ylipäätään onnistuneita ja hyvinvoivia. Heitä kuvattiin esimerkiksi ”tehokkaina”, ”verkostoituneina”, ”kauniina”, ”huolitel- tuina” ja ”arvoa tuottavina”. Seuraavassa otteessa kirjoittaja 15 rakensi täydellisen subjektipo- sitiota liittämällä positiivisia ominaisuuksia työnhaussa pärjääviin ihmisiin. Lisäksi hän luo kont- rastia tälle tuomalla esiin, ettei itse pysty samanlaiseen suoritukseen:
Jokaisella kurssilla kuulin, miten joku tekee vielä enemmän - oli video-CV:t, tehtäväkohtaiset idealistat ja lukemattomia tapoja verkostoitua ja panostaa someen - vielä enemmän ja parem- min kuin mitä itse tein. (Kirjoittaja 15)
Toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarin kehollista olotilaa voi kuvata lamaantumisen kä- sitteen kautta. Kirjoituksissa kuvailtiin, kuinka jatkuvat epäonnistumiset ja toistuvat pettymykset johtivat usein syvään epätoivoon ja lamaantumiseen. Lamaantunutta olotilaa kuvattiin esimerkiksi sanomalla, että ”en suhtaudu intohimoisesti mihinkään” tai ”koko ihmisyys on lukossa”. Työttö-
58 myyden toivottomuus linkittyi tässä yhteydessä myös vahvasti psyykkisen pahoinvoinnin kuvai- luun. Työttömyyden merkityksenannot rakentuivat siten tässä repertuaarissa pitkälti masennuk- sen, ahdistuneisuuden ja itsetuhoisten ajatusten kuvailun kautta. Seuraavassa aineisto-otteessa on kirjoittaja 25:n merkityksenantoja työttömyyden toivottomuuteen ja mielenterveyden haastei- siin liittyen:
Olen siis päätynyt elämään ilman toivoa. Miksi sitä kuvitella mitään kun voi elää vain yksiker- taista pientä elämäänsä, ei tarvitse ainakaan pettyä. Oletan että tulevaisuudessa kaikille yh- teistä eläkettä ei ole, ja perusturva muutenkin on minimissään, joten odotan että tämä pieni elämä myös päättyy itsemurhaan jossain neljän-viidenkymmenen vuoden päästä kun ei enää jaksa pärjätä. (Kirjoittaja 25)
Työttömyyden on osoitettu olevan kuormittava kokemus erityisesti yksilön psyykkiselle hyvinvoin- nille (McKee-Ryan ym., 2005; Paul & Moser, 2009). Työttömyys on myös yksi tekijä, joka lisää itse- murhariskin todennäköisyyttä (Amiri, 2022). Toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarissa työttömyys näyttäytyi vahvasti mielenterveyden haasteiden kautta. Syyllisyys omasta tilanteesta ja toistuvat pettymykset näyttivät vaikuttavan itsesyytöksiin ja itsetunnon ja omanarvontunteen alenemiseen. Matala itsetunto lisää masennukseen sairastumisen riskiä (Sowislo & Orth, 2013), joten ei ole yllättävää, että pettymykset työllistymisen epäonnistumisessa vaikuttavat lopulta myös työttömien henkilöiden mielenterveyden heikkenemiseen. Työttömyyden (ja köyhyyden) rapaut- tavaa vaikutusta yksilön mielenterveyteen kuvattiin myös aalto-metaforaa hyödyntämällä seuraa- vasti:
Köyhyys ja työttömyys ovat kuin aalto, joka tasaisesti kuluttaa ihmisyyden rosoista peruskalliota, aina vaan sileämmäksi, kunnes sillä ei ole enää suojaavaa pintarakennetta. (Kirjoittaja 18)
Toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarin avulla tuotettiin kokonaisvaltaisesti negatiivista mielikuvaa työttömyyden kokemuksesta. Repertuaarin sanasto painottui psyykkisen pahoinvoin- nin ja pettymysten kuvailuun, jolloin siihen rakentui hyvin negatiivisesti värittynyttä affektiivi- suutta. Toivottoman työttömyyden tulkintarepertuaarissa kirjoittajat korostivat omaa huonom- muuttaan suhteessa muihin ihmisiin, joten repertuaarin funktiona voidaan pitää itsensä väheksy-
59 mistä. Toisaalta taas työttömyyden merkitys rakentui jatkuvien pettymysten ja psyykkisen pahoin- voinnin ympärille, jolloin repertuaarin funktiona voidaan pitää jonkinasteista avunhuutoa ja sen osoittamista, miten vahvasti työttömyys kytkeytyy hyvinvoinnin heikkenemiseen.