47
5 TULOKSET
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni tulokset. Tunnistamani tulkintarepertuaarit ankkuroituivat vahvasti kirjoittajien omakohtaisiin kokemuksiin työttömyydestä. Havainnollistan tuloksiani ai- neisto-otteiden avulla. Lisäksi pyrin aineisto-otteiden esittelyn avulla vahvistamaan tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja analyysin luotettavuutta. Otteisiin tekemäni muutokset olen merkannut hakasul- keilla. Muutoksia olen tehnyt kirjoittajien anonymiteetin suojelemiseksi eli yksityiskohtaiset tai tunnistettavat tiedot on muutettu. Jos aineisto-otteessa on ollut havainnollistamisen kannalta epä- olennaista tekstiä lauseiden välillä, se on poistettu ja merkitty kahdella väliviivalla. Jos otteen vii- meinen lause on jatkunut havainnollistamisen kannalta epäolennaisesti, se on merkitty kolmella pisteellä. Tulosten yhteenveto on tiivistetty taulukkoon 2, joka löytyy sivulta 70.
48 olemista kuvattiin haastavaksi, koska vallitsevat työllistämistahot ja -järjestelmät eivät vastanneet työttömien henkilöiden todellisia avuntarpeita. Tämä aiheutti työttömyyttä kokeneissa henkilöissä hämmästystä, ihmettelyä ja turhautumista, kuten seuraavassa aineisto-otteessa kuvataan:
Voisi sanoa, että tämä kaikki turhautti. Jossain vaiheessa koko toiminnan älyttömyys vain saa- vutti sellaisen pisteen, että mikään ei enää ihmetyttänyt. (Kirjoittaja 9)
Lisäksi epäloogisuus järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaarissa kytkeytyi usein siihen, että kirjoittajat eivät identifioituneet ensisijassa työttömiksi henkilöiksi. He kokivat, että työttömyyden syynä oli pitkäaikainen fyysinen tai psyykkinen sairaus, joka teki heidät työkyvyttömiksi henkilöiksi, jolloin heidän ei tulisi olla avoimien työmarkkinoiden käytettävissä ollenkaan. Viranomaistahojen näkemys poikkesi kuitenkin heidän omastaan, jolloin heitä ei tunnustettu työkyvyttömiksi. Tämä ristiriita kytkeytyi hämmästyksen tunteeseen ja ajoittaiseen turhautumiseen. Kirjoittaja 20 tiivisti käsityksensä ristiriitaisesta tilanteestaan seuraavasti:
Itse en miellä itseäni työttömäksi, sillä oman alani töitä olisi tarjolla paljon kunhan olisi ter- veyttä. (Kirjoittaja 20)
Kerättären ym. (2016) mukaan Suomessa on kehitettävää sen osalta, kuinka viralliset tahot ja jär- jestelmät tunnistavat pitkäaikaistyöttömien henkilöiden todellista työkykyä. Suomen korkeat pit- käaikaistyöttömyysluvut ovat mahdollisesti osittain virheellisiä sen vuoksi, että niiden piiriin lukeu- tuu henkilöitä, joiden tulisi todellisuudessa olla esimerkiksi sairauseläkkeellä.
Lisäksi työttömyyteen liittyvää järjettömyyttä ilmaistiin usein systeemiä kuvailevilla metaforilla.
Työttömän henkilön täytyy esimerkiksi kyetä sisäistämään haastavat ja joskus ristiriitaisetkin oh- jeet sosiaalitukijärjestelmien toiminnasta. Tätä epäloogista ja kompleksista byrokratiaa kuvattiin metaforilla, kuten ”lomakerumba”, ”tukiviidakko” tai ”toimenpideruljanssi”. Metafora on oivallinen retorinen keino silloin, kun argumentoija pyrkii ilmaisemaan jotakin monimutkaista asiaa yksin- kertaisessa muodossa. Metaforat ovat kulttuurisesti jäsentyneitä, joten sosiaaliset toimijat pysty- vät tehokkaasti jakamaan tietoa jostakin asiasta tai ilmiöstä niiden avulla, kun he pyrkivät johonkin tavoitteeseen argumentoinnillaan. (Jokinen, 2016.) Seuraavissa aineisto-otteissa tiivistyy se, kuinka
49 työttömyyttä merkityksellistettiin ensikädessä haastavan tukijärjestelmän kautta. Sen järjettö- myyttä alleviivattiin metaforien, kuten ”sosiaalitukien viidakko”, käytöllä:
Itse katson aina tulevaan ja mennyt on kokemus tulevissa karikoissa, mutta en voinut käsittää mitä suomalainen sosiaalitukien viidakko pitää sisällään. (Kirjoittaja 17)
Loogisuuteni ei vain ole jostain syystä kehittynyt samaa tahtia lomake-eksperttiyteni kanssa. Kun erikoislääkäri yliopistollisesta keskussairaalasta kerta toisensa jälkeen kirjoittaa sairauslomaa niin luulisi keskussairaalatasoisten sairauslomatodistusten olevan tämän maan huippupape- reita. Niin ei ole, vaan Kelan päätökset elävät ihan omaa elämäänsä. En aina tiedä itkeäkö vai nauraa. (Kirjoittaja 20)
Järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaarissa tuotettiin kahta erilaista subjektipositiota, jotka nimesin toimenpiteiden objektin ja vastuunpakoilijoiden positioiksi. Kirjoittajat positioivat itsensä ja muut työttömät useimmiten toimenpiteiden kohteiksi, joilla ei ollut toimijuutta omaan tilanteensa hallintaan. Työttömistä käytettiin usein sellaisia kielikuvia, kuten ”vain numero tilastoissa” tai ”siir- reltävä bitti”, joilla pyrittiin häivyttämään toimijuus ja inhimillisyys työttömien henkilöiden koh- dalla. Tällä pyrittiin korostamaan argumenttia siitä, että työttömät henkilöt positioidaan myös työl- listävien tahojen toimesta toimenpiteiden kohteiksi sen sijaan, että heidät nähtäisiin aktiivisina osallistujina tilanteen edistämiseksi. Toimijuuden menettämisen kokemusta kuvailtiin turhautta- vana. Seuraavassa aineisto-otteessa kuvaillaan työttömien ihmisten toimenpiteiden objekti -sub- jektipositiota:
Toimenpiteisiin osallistuminen toisaalta tekee työttömistä entistä selvemmin toimenpiteiden kohteita, ei niinkään oman elämänsä tekijöitä, joita tarvittaisiin yhteisessä kamppailussa. (Kir- joittaja 4)
Myös Steelin ja Rinteen (2019) artikkelissa tuli samansuuntaisesti ilmi se, että työttömiä henkilöitä positioidaan ja samalla he itse positioivat itseään objekteiksi suhteessa työllistämistahoihin ja työl- lisyyspoliittisiin toimenpiteisiin. Työttömyyden affektiivinen kokemus värittyi tässä yhteydessä voi- mattomuutena.
50 Järjettömän työttömyyden repertuaaria läpi leikkasi hämmästys ja ihmettely. Hämmennyksen tun- netta vahvisti ristiriita siinä, etteivät viranomaisetkaan ottaneet vastuuta työttömän henkilön asi- oiden hoidosta. Samanaikaisesti kokemus kuitenkin oli se, ettei työttömällä itselläänkään ollut val- taa omien asioidensa päätöksiin. Poliittisille päättäjille ja työvoimahallinnon asiantuntijoille raken- nettiin siten vastuunpakoilijoiden subjektipositiota. Hämmästystä ilmaistiin ihmettelemällä sitä, että - odotusten vastaisesti - viranomaiset eivät auttaneet työtöntä henkilöä, kuten seuraavassa otteessa käy ilmi:
Asioitani hoitava virkailija ei osoittanut asioitteni hoitamista – siis omaa työtään, jonka tekemi- sestä hänelle ymmärtääkseni maksettiin – minkäänlaista mielenkiintoa. (Kirjoittaja 11)
Järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaarissa työttömyyttä kuvattiin pallo-metaforan kautta.
Työtön henkilö rinnastettiin palloksi, jota pompotellaan eri tahojen välillä ja hänen täytyy vain tyy- tyä rooliinsa. Pallo-metafora kuvaa otollisesti myös toimenpiteiden kohteen ja vastuunpakoilijoi- den positioita. Työttömillä itsellään ei ole toimijuutta, mutta samanaikaisesti kukaan muukaan ei halua ottaa vastuuta heidän tilanteensa edistämiseksi. Metafora retorisena keinona tässä yhtey- dessä on vakuuttava sen vuoksi, että se välittää oivallisesti argumentin konnotaatiota (Juhila, 2016), joka voidaan tulkita myös affektiivisena sävynä. Seuraavassa katkelmassa kirjoittaja kuvaa työttömän asemaa, johon kytkeytyy voimattomuutta tilanteensa edessä:
Koen olevani pallo jota pompotellaan paikasta toiseen eikä kukaan ota koppia. -- Mikään viran- omainen ei ota vastuuta vaan heittää pallon aina seuraavalle. (Kirjoittaja 20)
Kuten edellä on jo esitetty, järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaaria väritti erityisesti häm- mästyksen ja turhautumisen ilmaisut. Hämmästystä aiheutti ristiriita odotusten ja toteutuneiden käytäntöjen välillä. Affektiivinen sävy ei kuitenkaan ollut ahdistunut tai epätoivoinen vaan omaa tilannetta kuvattiin usein optimistisesti. Kirjoittajat kuvasivat, etteivät olleet lannistuneita siitä huo- limatta, että he olivat usein voimattomia työllisyystoimien edessä. Lisäksi tässä repertuaarissa työttömyyttä kokeneet henkilöt eivät ilmaisseet häpeää tilanteestaan, vaikka häpeäntunne on noussut useissa työttömyystutkimuksissa vahvasti esiin (ks. esim. Garg ym., 2021; Hult, Saaranen
& Pietilä, 2016; Reneflot & Evensen, 2014).
51 Työttömänä olemisen järjettömyyttä kohtaan ilmaistiinkin usein pikemminkin huvittuneisuutta ja sarkasmia. Pääasiallisena diskursiivisena keinona tähän oli retoristen kysymysten esittäminen.
Näillä pyrittiin alleviivaamaan sitä, miten epäloogisesti eri tahot toimivat ja palvelut eivät ole synk- ronoituneet yhteen. Seuraavassa katkelmassa toiminnan järjettömyyttä alleviivataan sarkasmin keinoin kuvaamalla ensin absurdia tilannetta ja sen jälkeen esittämällä retorinen kysymys ”miten minä voisin tietää…”:
Tätä linjaa tukee vielä te-palvelut, jonka toimintaan tuhlataan valtavat määrät rahaa, että hen- kilökuntaa riittäisi tarpeeksi soittelemaan työttömille, ja esittämään samoja, toinen toistaan tur- hempia kysymyksiä, esim. ”näetkö itsesi töissä kolmen kuukauden päästä TAI mitä aiot tehdä?”
Mitä tällaisista soitoista on hyötyä työllistymisen kannalta? Kerran kun en osannut vastata an- nettuun kysymykseen kyllä tai ei, niin virkailija harmistui, ja tiukkasi minua vastaamaan näillä vaihtoehdoilla. Muu vastaus ei kelvannut. ”Minun täytyy laittaa tänne että KYLLÄ tai EI”, hän kivahti. Miten minä voisin tietää olenko työllistynyt kolmen kuukauden sisällä vain en, kun mi- nulle ei ole suotu ennustaja-eukon lahjaa! (Kirjoittaja 2)
Myös Steel ja Rinne (2019) ovat tunnistaneet, että työttömyyttä ja siihen liittyviä työllistämistoi- menpiteiden epäloogisuutta kohtaan ilmaistaan sarkasmia. Sarkastinen suhtautuminen voikin si- ten olla yksi strateginen selviytymiskeino kuormittavaan elämäntilanteeseen.
Järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaaria tuottamalla kirjoittajat pyrkivät vakuuttamaan yleisön työllisyyspalveluiden, -politiikan ja -järjestelmien epäloogisuudesta. Käytetyllä sanastolla korostettiin järjestelmien järjettömyyttä ja oman toimijuuden puuttumista. Hämmästyneisyyttä mobilisoitiin sarkastisten kysymysten esittämisellä. Repertuaarin funktioksi muotoutui työllisyys- toimien epäloogisuuden osoittaminen.