84 Ihannetyöttömän affektiivis-diskursiivista sääntöä voidaankin pitää ilmentymänä siitä, kuinka työt- tömyyttä merkityksellistetään kulttuuristen odotusten mukaisesti. Toisaalta voidaan ajatella vaih- toehtoisesti niin, että ihannetyöttömän käsitys ei heijastele suoraan ympäröivän kulttuurin odo- tuksia kytkeytyen työttömiin ihmisiin vaan se on pikemminkin oletus niistä. Esimerkiksi Helkama (2015, luku 5) on nostanut esille sen, että suomalaisten henkilökohtaisissa arvoissa työ ei yllä niin korkealle kuin sen yleisesti kuvitellaan yltävän. Mielikuva siitä, kuinka tärkeää työ suomalaisille on, pohjautuu pikemminkin stereotypiaan ahkerasta suomalaisesta kuin siihen, mitä suomalaiset pi- tävät todellisuudessa arvossaan. Huomionarvoista on kuitenkin se, että työttömän henkilön yh- teiskunnalliseen asemaan liitetään usein negatiivisia käsityksiä. Esimerkiksi asema avoimilla työ- markkinoilla on työttömällä henkilöllä huonompi kuin työsuhteessa olevalla, mikä voi kertoa työt- tömyyden aiheuttamasta stigmasta ja syrjinnästä (Norlander, Ho, Shih, Walters & Pittinsky, 2020).
85 ohjeiden ymmärtämistä vaan pikemminkin rohkeutta tehdä omia ratkaisuja tiettyjen reunaehto- jen puitteissa. Olen pyrkinyt kuvaamaan analyysin etenemistä mahdollisimman läpinäkyvästi, jotta nämä tekemäni valinnat välittyvät myös ulkopuolisille. Nostin esille esimerkkejä tulkinnois- tani analyysiluvussa, jotta päättelyäni olisi mahdollisimman helppoa seurata. Tulosluvussa hyö- dynsin tulkintojen havainnollistamisen apuna useita eri aineisto-otteita, mikä osaltaan on lisännyt tutkimuksen avoimuutta.
Kuten laadullisessa tutkimuksessa yleisesti (Aaltio & Puusa, 2020), ei tässäkään tutkimuksessa py- ritty tulosten yleistettävyyteen. Tutkimuksen tulokset olisivat mahdollisesti toisenlaisia riippuen esimerkiksi aineistosta, sen keruuajankohdasta tai -tavasta. Tulokset heijastelevat vuoden 2018 ajankuvaa ja työllisyyspoliittista ilmapiiriä. Esimerkiksi kahlitsevan työttömyyden tulkintarepertu- aari toistui aineistossa kahdeksan kertaa, jolloin kirjoittajat hyödynsivät sitä toisiksi eniten muo- dostaessaan merkitystä työttömyydestä. Repertuaari perustui työttömien henkilöiden kokemuk- sille Sipilän hallituksen aktiivimallista. Jos tutkimus toteutettaisiin vastaavanlaisesti eri ajankoh- dassa, olisi mielenkiintoista tarkastella sitä, nousisiko työttömyyden kahlitsevuus samankaltaisesti esille.
Tutkija ei voi irtaantua koskaan täysin omista ennakko-oletuksistaan ja ympäröivän kulttuurin jä- sennyksistä (Juhila, 2016a). Tässä tutkimuksessa olen pyrkinyt aktiivisesti reflektoimaan omia ole- tuksiani ja siten minimoimaan niiden vaikutukset analyysiin ja tuloksiin. Huomionarvoista on kui- tenkin se, että tulkintojani on ohjaillut se, millaiseen kulttuuriseen ympäristöön olen sosiaalistu- nut. Esimerkiksi se, millaista affektiivisuutta olen aineistosta havainnut ei ole täysin objektiivista vaan pohjautuu tulkintoihini ja niihin affektiivis-diskursiivisiin käytäntöihin, jotka ovat minulle tut- tuja. Lisäksi tulkintani kirjoittajien affektiivisuudesta eivät välttämättä vastaa sitä, miten he ovat itse tilanteen kokeneet.
Tulosten perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että työttömyyspuhe on hyvin affektiivisesti värit- tynyttä ja affektia ja diskurssia oli otollista käsitellä tässä yhteydessä toisiinsa vahvasti kietoutu- neina Wetherellin (2012) tapaan. Jokaisesta tunnistamastani tulkintarepertuaarista pystyi havait- semaan niille ominaisen affektiivisen sävyn. Tulkintarepertuaareista nousi esille erityisesti sellaista
86 affektiivisuutta, joka voidaan tulkita perustuvan moraaliselle arvioinnille. Esimerkiksi häpeä, syyl- lisyys ja viha ovat tunteita, jotka voivat kytkeytyä siihen, mitä arvioidaan oikeaksi ja vääräksi erilai- sissa ympäristöissä.
Yleisesti ottaen tämän tutkimuksen tuloksissa on paljon samankaltaisuuksia aikaisempaan Suo- messa toteutettuun työttömyystutkimukseen. Esimerkiksi Osallistava terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen (Promeq) -hankkeen parissa toteutetun tutkimuksen tuloksista voidaan havaita useita samankaltaisia teemoja. Tutkimusta toteutettiin vuosien 2016–2019 aikana. Kyseisessä tut- kimuksessa todettiin, että Suomessa pitkäaikaistyöttömillä henkilöillä työttömyyteen kytkeytyi yk- sinäisyyden kokemuksia, taloudellisia vaikeuksia ja he tunsivat usein epäluottamusta poliitikkoja ja muuta julkishallintoa kohtaan. (Mäntysaari, 2019.) Hyödyntämäni aineisto oli kerätty samoihin aikoihin kuin edellä mainittu hanke on toteutettu, mikä voi selittää samankaltaisien teemojen esille nousua. Affektiivis-diskursiivinen tutkimusote yhdistettynä retoriseen analyysiin oli kuitenkin edullinen sen vuoksi, että se paljasti monivivahteisempaa ulottuvuutta kyseisten teemojen luon- teesta. Tunnistamissani työttömyyden tulkintarepertuaareissa yksinäisyys nousi vahvasti esille syrjäyttävän työttömyyden repertuaarissa, jolloin yksinäisyys rinnastettiin kokonaisvaltaiseen yh- teiskunnan toiminnoista erkaantumiseen. Yksinäisyys ja syrjäytyminen sekoittui pelon ja jännityk- sen tunteisiin. Köyhyyden teema puolestaan oli kantava tekijä turvattoman työttömyyden reper- tuaarin rakentumisessa. Tällöin se linkittyi myös keholliseen olotilaan nälän, väsymyksen ja vilun tunteista, kun taloudellinen tilanne rajoitti ihmisen perustarpeiden turvaamista. Taloudellinen ti- lanne sai aikaan myös häpeää. Päättäjiä kohtaan osoitettiin epäluottamusta erityisesti järjettömän työttömyyden repertuaarissa asettamalla heidät vastuunpakoilijoiden subjektipositioon ja kahlit- sevan työttömyyden repertuaarissa asettamalla heidät kontrolloijien positioon.
Aikaisemman tutkimuksen perusteella (Garg ym., 2021; Hult, Saaranen & Pietilä, 2016) työttömyys kytkeytyy erityisesti häpeän tunteeseen. Analyysi osoitti, että myös tässä aineistossa häpeä nousi esiin useassa kohtaa. Affektiivis-diskursiivinen tutkimusote oli tässä yhteydessä otollinen sen vuoksi, että sen avulla oli mahdollista tarkastella sitä, miten häpeän merkitys ja taustat vaihtelivat riippuen tulkintarepertuaarista. Tämä osoittaa myös affektiivisuuden kontekstuaalisen ja relatio- naalisen (Burkitt, 2014; Wetherell, 2012) luonteen. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voi-
87 daan todeta, että häpeäntunteen taustalla on monisyisempiä tekijöitä kuin ”vain” työttömyys. Syr- jäyttävän työttömyyden repertuaarissa häpeä liitettiin yhteiskunnallisen aseman häpeämiseen, mikä edisti työttömän yksilön syrjäytymistä yhteiskunnan toiminnoista. Turvattoman työttömyy- den tulkintarepertuaarissa häpeän tunne ankkuroitui puolestaan heikkoon taloudelliseen tilan- teeseen.
Tämän tutkielman yksi tavoitteista olikin se, että affektiivis-diskursiivista otetta hyödyntämällä pys- tyisin syventämään ymmärrystä siitä, millaisena työttömyys näyttäytyy sitä kokeneiden henkilöi- den merkityksenannoissa ja käytännöissä. Katsaus aikaisempaan työttömyyden tunnetutkimuk- seen osoitti, että työttömyyteen kytkeytyvän affektiivisuuden yksityiskohtaisemmalle tarkastelulle on tilausta. Affektiivis-diskursiivisen lähestymistavan avulla on ollut mahdollista käsitellä työttö- myyteen kytkeytyvää affektiivisuutta huomioiden sekä mikro- että makrotason tekijöitä. Tutkimuk- seni tuloksissa nousi esille työttömyyden kulttuuristen käsitysten vaikutus siihen, miten työttö- myyttä merkityksellistettiin.
Huolimatta siitä, että tämä tutkimus onnistui tavoitteissaan, on siinä myös rajoituksia, jotka täytyy tuoda esille. Tämän tutkimuksen rajoitukset ilmenevät erityisesti siinä, kuinka onnistuneesti pys- tyin tunnistamaan kehollista merkityksenmuodostamista työttömyyteen liittyen. Tutkimuksen yksi tavoitteista oli se, että pyrin tunnistamaan sitä, kuinka keholliset olotilat ja tuntemukset vaikutta- vat työttömyyden merkityksen muodostamisen prosessiin. Kirjoitusaineisto ja diskursiivisiin me- todeihin painottuneet menetelmät eivät olleet niin soveltuvia kehollisen orientaation tarkasteluun kuin olin alun perin ajatellut. Turvattoman työttömyyden tulkintarepertuaarissa ymmärrys työttö- myydestä rakentui jonkin verran aistikokemusten ja siten kehollisen olotilan muovaamana, mutta muissa tulkintarepertuaareissa se ei noussut kovin vahvasti esille. Toisaalta tämänkaltaista af- fektiivisuutta tulisi mahdollisesti enemmän esiin, jos aineiston keruun aikana sitä pyrittäisiin akti- voimaan. Tämän tutkimuksen osalta allekirjoitan kuitenkin Cañadan ym. (2021) näkemyksen siitä, että affektiivis-diskursiiviset menetelmät ovat otollisempia silloin, kuin tarkastelun fokuksessa on diskursiivinen merkityksenmuodostaminen ja affektien kytkeytyminen tähän prosessiin.
88