73 Autuas työttömyys
(6 kpl)
Totuuden löytäneet (työttömät), orjat (työssäkäyvät)
Onnellisuus, huo- lettomuus, opti- mismi, sääli ja suru ”orjia” koh- taan, pettymys yhteiskuntaan
Kehollinen olotila:
keveys
Keskeinen sisältö:
palkkatyön arvon kyseenalaistami- nen
Sanasto: merki- tyksellisyys, usko itseen, aitous
Metaforat: orjuus, oravanpyörä
Muut retoriset keinot: kysymyk- set, kategorisointi
Työttömän elämä on aitoa ja merki- tyksellistä ja yksilö on itse vastuussa omasta onnes- taan, jonka voi löytää palkka- työstä irtautu- malla ja muiden työssäkäyvien tu- lisi havahtua myös tähän todel- lisuuteen.
Funktio: työttö- myyden ylistys
74 Tunnistamissani tulkintarepertuaareissa ihannetyöttömän sääntö ilmeni siten, että se toimii ikään kuin jatkuvasti ajatuksissa olevana taustana tai viitekehyksenä, kun työttömyyttä kokeneet henki- löt rakensivat ymmärrystä työttömyydestä. Ihannetyötön oli hyvin usein se vertauskohta, jota vas- ten kirjoittajat asettivat yksilöllisempiä affektiivis-diskursiivisia käytäntöjään eli merkityksenmuo- dostamisen tapojaan kytkeytyen työttömyyteen.
Työttömyyttä kokeneiden kirjoituksissa ihannetyötön näyttäytyi henkilönä, joka oli valmis teke- mään mitä vain työllistymisensä eteen. Hän osoitti jatkuvasti aktiivisuuttaan työnhaun suhteen ja oli myös myönteinen vaihtamaan asuinpaikkakuntaansa työllistymisensä edistämiseksi. Ihanne- työtön näyttäytyi nöyränä ja häpeällisenä tilanteensa vuoksi. Ihannetyötön ei ollut laiska ja tätä täytyi osoittaa esimerkiksi siten, että työttömänä ollessaan henkilö ei vie lapsiaan päivähoitoon, vaan hoitaa heidät itse työnhaun lomassa. Kaiken kaikkiaan ihannetyöttömän täytyi osoittaa muille, että työllistyminen oli hänen ensisijainen tavoitteensa ja hän ei saanut ilmaista tyytyväi- syyttä elämäntilanteestaan.
Ihannetyöttömän affektiivis-diskursiivista sääntöä rakennettiin faktan konstruoimisen retorisilla keinoilla. Faktan konstruoimisella viitataan siihen, miten käsiteltävä asiaa tai ilmiö esitetään fak- tana tai totuutena, jolloin muita vaihtoehtoja ei edes harkita (Juhila, 2016b). Yhtymäkohta affektii- vis-diskursiivisten sääntöjen muotoutumiseen on siten havaittavissa. Sosiaalisiin ympäristöihin muotoutuu sääntöjä, jotka voivat olla niin vakiintuneita, että niitä on haastavaa edes havaita ja sen vuoksi kyseenalaistaa (Wetherell ym., 2015). Työttömyyttä kokeneiden kirjoituksissa ihannetyöttö- män sääntöä toisinnettiin ja sen asemaa vahvistetiin hyödyntämällä vaihtoehdottomuuden reto- riikkaa. Michel Foucaltia mukaillen Jokinen (2016, s. 341) kutsuu tällaista faktan konstruoimista
”sosiaalisen todellisuuden konstruktiivisen luonteen hämärtymiseksi ja vaihtoehtoisten todelli- suuksien jäsennystapojen vaientumiseksi”.
Ihannetyöttömän säännön diskursiivinen uusintaminen voidaan siten rinnastaa faktan konstruoi- miseksi. Kirjoituksissa tätä toteutettiin erilaisten retoristen keinojen avulla, kuten esimerkiksi kon- sensukseen vetoamalla. Konsensusta rakennetaan käyttämällä ilmauksia, joista on tulkittavissa, että todella moni allekirjoittaa väitteen paikkaansa pitäväksi, ja se ei siten ole vain yksilöllinen mie- lipide käsiteltävästä asiasta (Potter, 1996, s. 159–162). Konsensukseen vetoaminen retorisena kei- nona on erityisen vakuuttavaa silloin, kun asia esitetään itsestään selvänä toteamuksena (Jokinen,
75 2016), kuten esimerkiksi seuraavassa otteessa itsestäänselvyyttä ilmaistiin sanomalla ”yleinen olettamushan on”:
Yleinen olettamushan on, että työttömällä on ja pitää olla aikaa vain työttömyyden ympärillä pyöriville asioille. (Kirjoittaja 2)
Kirjoittajat kuvailivat paljon työttömyyttä sen kautta, miten he olettivat, että suomalaisessa kult- tuurissa työttömät ihmiset nähdään. Nämä oletukset esitettiin jälleen kuin luonnollisina faktoina käyttämällä konsensuksen rakentamisen (Potter, 1996, s. 158–162) retoriikkaa. Puhujat etäännyt- tivät itsensä argumentista käyttämällä passiivimuotoista lause-rakennetta. Tämä liitettiin vielä ääri-ilmaisujen (Potter, 1996, s. 187) käyttöön, mikä vahvistaa argumentin voimaa ja sanoman ky- seenalaistamattomuutta. Seuraavissa tekstikatkelmissa ilmaistiin suomalaisessa kulttuurissa val- litsevia jäsennyksiä työttömistä ihmisistä. Passiivirakenteita ovat ”puhutaan” ja ”leimataan” ja ääri- ilmaisuja ”aina” ja ”kaikki”:
Harvat meistä taitavat vetelehtiä päivät pitkät kauppakeskuksissa ja toreillakaan, vaikka aina puhutaan, että sieltä niitä työttömiä löytyy. (Kirjoittaja 6)
Kaikki työttömät leimataan vanhoiksi juopoiksi, mutta eivät he kaikki sitä ole. (Kirjoittaja 4)
Edellisissä aineisto-otteissa rakennettiin suomalaisesta kulttuurista sellaista mielikuvaa, joka nä- kee työttömät ”juoppoina” tai ”vetelehtijöinä”. Molempiin ilmauksiin kytkeytyy epäsuora viittaus siihen, että työttömiin ihmisiin liitetään runsasta alkoholinkäyttöä ja laiskuutta.
Työttömyyttä merkityksellistävissä tulkintarepertuaareissa kuvattiin joko ihannetyöttömän sään- töön mukautumista tai sen kyseenalaistamista. Näitä ilmaistiin kuvailemalla omaa toimintaa työt- tömänä ihmisenä peilaten sitä siihen, mitä kirjoittaja oletti, että häneltä odotettiin. Odotuksiin lii- tettiin selkeästi se, että työttömän ihmisen täytyi olla aktiivinen ja reipas. Aktiivisuuden vastakoh- tana pidettiin laiskuutta. Siten ihannetyöttömän sääntöä rakennettiin kuvailemalla myös sellaista toimintaa, jonka mukaisesti työttömän henkilön ei ollut yleisesti hyväksyttyä toimia.
76 Mukautuminen ihannetyöttömän sääntöön tuli ilmi erityisesti kahlitsevan, syrjäyttävän ja toivot- toman työttömyyden repertuaareissa. Tällöin mukautumista ilmaistiin osoittamalla omaa aktiivi- suutta. Ihannetyöttömän affektiivis-diskursiivisen säännön mukaisesti työtön henkilö profiloitiin nöyräksi, jolloin sääntöön mukautumista pidettiin normatiivisempana vaihtoehtona. Seuraavissa aineisto-otteissa omaa toimintaa käsiteltiin suhteuttamalla sitä oletuksiin, joita kirjoittajilla oli kol- lektiivisesta mielipiteestä työttömistä henkilöistä:
Haluathan sinä tietenkin olla mukana rakentamassa Suomea? Näin minä kysyn itseltäni ja näin minulta kysytään tv-uutisissa harva se ilta, kun siellä työministeriä ja asiantuntijoita haastatel- laan. Kyllä minä haluan! Totta kai! Ja ainahan tekevä työtä löytää, vain laiskat ja saamattomat jäävät kotiin makaamaan. (Kirjoittaja 8)
Olin edelleenkin yhtä mallikelpoinen työtön kuin nuorempanakin, aina valmiina lähtemään muualle työn tai koulutuksen perään. (Kirjoittaja 4)
Ihannetyöttömän sääntöön ei kuitenkaan aina mukauduttu. Erityisesti autuaan työttömyyden tul- kintarepertuaarissa ilmaistiin vastahakoisuutta ja kyseenalaistamista sen suhteen, millaista toi- mintaa työttömältä ihmiseltä yleisesti odotetaan. Seuraavassa aineisto-otteessa kyseenalaistami- nen nousi esiin siten, että kirjoittaja esitti oletuksen työn merkittävästä arvosta suomalaisessa kulttuurissa samalla ilmaisten, ettei itse samaistu tähän:
En kykene tunnetasolla enkä muutenkaan samastumaan suomalaiseen työhulluuteen. (Kirjoit- taja 6)
Kaikki kirjoittajat eivät siis mukautuneet ihannetyöttömän sääntöön ja toteuttaneet itseään siihen liitettyjen odotusten mukaisesti. Ihannetyöttömän sääntö kuitenkin aina tunnistettiin ja kyseen- alaistaminen tapahtui siihen peilaten. Tämä voi kertoa siitä, kuinka vahvan ja vakiintuneen aseman ihannetyöttömän sääntö on saavuttanut. Kirjoittaja 6 ilmaisi eksplisiittisesti niitä ominaisuuksia, joita ihannetyöttömään liitetään samalla tuoden ilmi, ettei itse toimi samankaltaisesti työttömän statuksesta huolimatta. Vaikka kirjoittaja kyseenalaisti totuttuja tapoja, samalla hän uudisti ihan- netyöttömän sääntöä esittämällä sen faktana. ”Ehdottomasti” oli ääri-ilmaisullinen retorinen keino, jolla faktaa konstruoitiin tässä yhteydessä:
77 En ole se ahkera ja motivoitunut ihannetyötön, koska koen työnhaun omalla kohdallani enim- mäkseen ajan haaskauksena. Tämä on ehdottomasti niitä asioita, joita työtön ei saa myöntää julkisesti. (Kirjoittaja 6)
Ihannetyöttömän sääntöön liitettiin myös oletuksia ”oikeanlaisesta” ja ”vääränlaisesta” affektiivi- suudesta. Sääntöä toisinnettiin kuvailemalla sitä, millaisia tunteita työttömän henkilön asemaan on normatiivisesti sallittua liittää. Kirjoittaja 8 ilmaisi ihannetyöttömän sääntöä sanomalla ”näin ei saa tehdä”:
Mutta hyvä minun on edelleenkin olla, ja siksi halusin kertoa tämä onnellisen työttömän tarinan, kun tuntuu vieläkin, että näin ei saa tehdä, ettei työtön saa onnellinen olla. (Kirjoittaja 8)
Billigin (1987, s. 222–227) mukaan tällainen retoriikka on vakuuttavaa osiltaan sen vuoksi, että pu- huja tunnistaa yleisönsä mielipiteet ja mukauttaa omaa argumenttiaan sen mukaisesti. Kun yksilö havaitsee, että hänen näkemyksensä jostakin asiasta on poikkeava verrattuna kuulijoiden mielipi- teisiin, hän voi pyrkiä vakuuttamaan muut sitomalla oman argumenttinsa yleisölle tuttuun tai hei- dän hyväksymäänsä mielipiteeseen. Tällöin hän häivyttää jyrkän eronteon oman argumenttinsa ja vasta-argumenttien väliltä, jolloin hänen näkemyksensä ei näyttäydy kuulijoille niin kiistanalai- sena. Esimerkiksi kirjoittaja 8:n tekstistä voi tulkita, että hän ymmärtää sen, miten hänen argu- menttinsa voi olla vastaanottavan yleisön näkemyksessä kyseenalainen. Tämän vuoksi hän peh- mentää sanomaa viittaamalla siihen, kuinka hän ymmärtää itsekin tämän.
Lisäksi ihannetyöttömän sääntöön liitettiin oletus siitä, että työttömän henkilön täytyy päästä eroon työttömän henkilön yhteiskunnallisesta statuksesta uudelleen työllistymisellä tai koulutuk- sen pariin hankkiutumalla. Tämä nousi esille tulkintarepertuaareissa, joissa työttömyys asetettiin yksilön negatiivisten ominaisuuksien syyksi. Näissä repertuaareissa ihannetyöttömän sääntöön pyrittiin mukautumaan ilmaisemalla, että epäonnistuminen sääntöön liittyvien odotusten suhteen aiheutti häpeää. Seuraavassa katkelmassa kirjoittaja kuvasi sitä, kuinka työttömyysetuuksien vas- taanottaminen aiheutti hänessä häpeää:
Joka ikinen kuukausi täyttäessäni Kelan työttömyyskorvaushakemuksen tunnen häpeää ja inhoa itseäni kohtaan. Miksi olen yhteiskunnalle tällainen menoerä? (Kirjoittaja 3)
78 Lisäksi työttömyydestä aiheutuvaa häpeää ulotettiin työttömän henkilön itsensä lisäksi myös lähi- piirille. Seuraavassa aineisto-otteessa kirjoittaja kuvasi ihannetyöttömän sääntöä ja sen toteutta- misessa epäonnistumista seuraavanlaisesti:
Omasta mielestäni olin kuin lammas, joka oli ottanut yhden väärän askeleen, luiskahtanut lika- kaivoon ja värjäytynyt mustaksi. Kohtaloni olisi pysytellä hiljaa kuilussa, piilossa muiden kat- seilta, ettei kukaan vaan joutuisi häpeämään. (Kirjoittaja 11)
Edellisissä aineisto-otteissa kirjoittajat asemoivat itseään affektiivis-diskursiivisiin subjektipositioi- hin, joihin he liittivät häpeää sekä itsensä että lähipiirinsä osalta. Itsensä kuvailu metaforilla ”me- noerä” ja ”musta lammas” oli retorinen keino, jolla vahvistettiin negatiivisen mielikuvan rakentu- mista. Lisäksi tähän sisältyy oletus siitä, että työttömän henkilön status on matala suomalaisessa yhteiskunnassa, joten sitä täytyy hävetä. Ihannetyöttömän affektiivis-diskursiivista sääntöä raken- nettiin siten asettamalla tietynlaisia affektiivisia odotuksia työttömien henkilöiden toiminnalle.
79