51 Työttömänä olemisen järjettömyyttä kohtaan ilmaistiinkin usein pikemminkin huvittuneisuutta ja sarkasmia. Pääasiallisena diskursiivisena keinona tähän oli retoristen kysymysten esittäminen.
Näillä pyrittiin alleviivaamaan sitä, miten epäloogisesti eri tahot toimivat ja palvelut eivät ole synk- ronoituneet yhteen. Seuraavassa katkelmassa toiminnan järjettömyyttä alleviivataan sarkasmin keinoin kuvaamalla ensin absurdia tilannetta ja sen jälkeen esittämällä retorinen kysymys ”miten minä voisin tietää…”:
Tätä linjaa tukee vielä te-palvelut, jonka toimintaan tuhlataan valtavat määrät rahaa, että hen- kilökuntaa riittäisi tarpeeksi soittelemaan työttömille, ja esittämään samoja, toinen toistaan tur- hempia kysymyksiä, esim. ”näetkö itsesi töissä kolmen kuukauden päästä TAI mitä aiot tehdä?”
Mitä tällaisista soitoista on hyötyä työllistymisen kannalta? Kerran kun en osannut vastata an- nettuun kysymykseen kyllä tai ei, niin virkailija harmistui, ja tiukkasi minua vastaamaan näillä vaihtoehdoilla. Muu vastaus ei kelvannut. ”Minun täytyy laittaa tänne että KYLLÄ tai EI”, hän kivahti. Miten minä voisin tietää olenko työllistynyt kolmen kuukauden sisällä vain en, kun mi- nulle ei ole suotu ennustaja-eukon lahjaa! (Kirjoittaja 2)
Myös Steel ja Rinne (2019) ovat tunnistaneet, että työttömyyttä ja siihen liittyviä työllistämistoi- menpiteiden epäloogisuutta kohtaan ilmaistaan sarkasmia. Sarkastinen suhtautuminen voikin si- ten olla yksi strateginen selviytymiskeino kuormittavaan elämäntilanteeseen.
Järjettömän työttömyyden tulkintarepertuaaria tuottamalla kirjoittajat pyrkivät vakuuttamaan yleisön työllisyyspalveluiden, -politiikan ja -järjestelmien epäloogisuudesta. Käytetyllä sanastolla korostettiin järjestelmien järjettömyyttä ja oman toimijuuden puuttumista. Hämmästyneisyyttä mobilisoitiin sarkastisten kysymysten esittämisellä. Repertuaarin funktioksi muotoutui työllisyys- toimien epäloogisuuden osoittaminen.
52 kälti puheella, joka käsitteli työllisyyspolitiikkaa ja -palveluita. Tässä yhteydessä repertuaariin kyt- keytyvä sanasto ja affektiivisuus oli kuitenkin erilaista verrattuna edelliseen. Työllisyystahojen toi- mintaa ei esitetty niinkään järjettöminä toimina, joita olisi ihmetelty huvittuneena ja turhautu- neena. Repertuaarin affektiivinen sävy oli radikaalimpi kuin järjettömän työttömyyden repertuaa- rissa ja työttömyys esitettiin ensisijaisesti työttömiä nöyryyttävänä ja viranomaisten vallan väärin- käyttönä.
Aineiston keräämisajankohtana oli voimassa Sipilän hallituksen (2015–2019) työllisyyspoliittinen aktiivimalli, jonka käsittely nousi voimakkaasti esille tämän tulkintarepertuaarin rakentamisessa.
Aktiivimallin perusperiaate oli se, että työttömien henkilöiden täytyi osoittaa aktiivisuutensa työl- listymisensä eteen tietyin ehdoin ja jos tämä ei toteutunut, sitä seurasi sanktioita työttö- myysetuuksien leikkauksien muodossa. Aktiivimallin osoitettiin lisäävän työttömien henkilöiden osallisuutta työllisyyspalveluihin, mutta sen vaikutus työllisyysasteen kasvamiseen jäi epäselväksi.
(Kyyrä, Naumanen, Pesola, Uusitalo & Ylikännö, 2019, s. 1–3.)
Kahlitsevan työttömyyden tulkintarepertuaarissa aktiivimalli koettiin työttömiä henkilöitä alista- vana ja kahlitsevana toimena. Tähän kytkeytyi suuttumuksen ja vihan tunteita sekä nujerrettua olotilaa. Kahlitsevan työttömyyden repertuaarissa työllisyystoimien viranomaiset esitettiin hyvin negatiivisessa valossa. Tätä mielikuvaa rakennettiin kuvaamalla heidät epäluotettavina. Seuraa- vissa aineisto-otteissa kuvatiin repertuaarille ominaisia näkemyksiä työttömyydestä ja siihen kyt- keytyvistä epäluotettavista viranomaisista:
Itseäni suututtaa eniten se, millä tavoin suunniteltu päivärahojen leikkaus naamioitiin ja sitä alettiin kutsua aktiivimalliksi. (Kirjoittaja 3)
Silloin tuli mieleen, että töitä voi hakea tai olla hakematta, lopputulos on kuitenkin aina sama.
Työttömän tie oli täynnä työvoimaviranomaisten sinne virittämiä ansoja, ja minä astuin niistä jokaiseen. (Kirjoittaja 4)
Kahlitsevan työttömyyden tulkintarepertuaarissa hyödynnettiin paljon affektiivisesti latautuneita sanoja, kuten alistaminen, nöyryyttäminen, rankaiseminen ja kyykytys. Näillä kuvattiin viranomais- ten toimia työttömiä henkilöitä kohtaan. Kokemus työttömyydestä oli työttömiä alistava, koska
53 viralliset tahot eivät kohdelleet työttömiä inhimillisesti ja kunnioittavasti. Kyykyttäminen on puhe- kielinen metafora, jolla kuvataan yhteiskunnan ja työttömien henkilöiden välistä jännitteistä suh- detta ja sitä, kuinka työllisyyspoliittisilla toimilla voidaan hallita työttömien henkilöiden toimintaa.
Työttömyys esitettiin ensisijassa nöyryyttävänä kokemuksena työllisyystahojen toiminnan vuoksi.
Tässä repertuaarissa työttömyyden nöyryyttävä vaikutus ei siten linkittynyt esimerkiksi taloudel- listen resurssien niukkuuteen, kuten turvattoman työttömyyden repertuaarissa (ks. luku 5.5). Nöy- ryyttäväksi tekijäksi asetettiin työllisyystahojen ja viranomaisten toiminta, josta puuttui työttömien henkilöiden arvostaminen:
Te-toimiston ja Kelan kieli on alentavaa ja vieraannuttavaa. (Kirjoittaja 15)
Kaikkein köyhimpiä ja heikoimmassa asemassa olevia nöyryytetään, kyykytetään ja he joutuvat tappelemaan byrokratian kanssa. (Kirjoittaja 9)
Myös kokemukset viranomaisista ja työllistämistahoista poikkesivat verrattuna esimerkiksi järjet- tömän työttömyyden repertuaarin kokemuksiin. Kahlitsevan työttömyyden repertuaarissa tuotet- tiin kahdenlaisia subjektipositioita, jotka nimesin nujerretuiksi ja kontrolloijiksi. Työttömät asetettiin nujerrettujen positioon, koska heidät kuvattiin jatkuvasti alistettuina ja pakotettuina toimimaan siten, kuten työllistymistä edistävät tahot määräävät. Nämä tahot siten asetettiin vastakkaiseen kontrolloijien positioon.
Työttömyyden affektiivinen kokemus kietoutui siten tässä repertuaarissa hyvin vahvasti vallan dy- namiikkaan ja sen kuvailuun. Repertuaarissa viranomaiset esitettiin kontrolloijien asemassa, jo- hon sisältyi valtaa. Vallankäyttöä kuvattiin tiukkana kontrollina suhteessa työttömien ihmisten toi- mintaan. Viranomaisten hallinnoimaa kontrollia ilmaistiin metaforilla, kuten esimerkiksi ”valvova silmä”, ”työvoimahallinnon tiukka ote” tai ”minua on juoksutettu TE-toimistoon”. Työttömät ihmi- set puolestaan asetettiin nujerrettujen positioon. Tätä rakennettiin pitkälti kuvailemalla sitä, mil- laista työttömän arki on kontrollin ja vallankäytön alaisena. Työtön esitettiin siten, että hän on jatkuvasti kahlittu kotiin odottamaan nöyränä viranomaisten yhteydenottoja. Seuraavissa ai- neisto-otteissa rakennetaan työttömille nujerrettujen subjektipositiota:
54 TE-toimisto orjuuttaa, vaatii, kahlitsee. Työttömän pitää olla 24 tuntia tavoitettavissa… (Kirjoit- taja 7)
Yleinen olettamushan on, että työttömällä on ja pitää olla aikaa vain työttömyyden ympärillä pyöriville asioille. Lopun aikaa hänen sitten tulee olla nöyränä kotona, odottaen päätöksiä, il- moituksia ja yhteydenottoja mistä milloinkin. -- Olotila alkaa muistuttaa ehdonalaisvankeutta.
(Kirjoittaja 2)
Erontekoa toimijoiden välille luotiin toistamalla usein pakko-sanaa eri yhteyksissä, kuten ”työtön on pakotettu menemään TE-toimistoon”, ”pakko olla tavoitettavissa” tai ”työttömiä ajetaan pakko- rakoon”. Tämä loi mielikuvaa siitä, ettei työttömällä yksinkertaisesti ole muita vaihtoehtoja kuin alistua kontrolloijien vallankäyttöön. Myös Peterien ym. (2019) toteuttamassa haastattelututki- muksessa australialaiset työttömät kokivat, että aktivointipoliittiset toimenpiteet olivat kontrol- loivia, joten ilmiötä ei voida pelkistää vain Suomen kontekstiin.
Kahlitsevan työttömyyden tulkintarepertuaarissa työttömät henkilöt asetettiin nujerrettujen sub- jektipositioon. Tähän ei kytkeytynyt kuitenkaan esimerkiksi lamaantumisen tunteita, vaan pikem- minkin suuttumuksen ja inhon osoittamista. Työttömyys suututti, koska vallitseva työllisyyspoli- tiikka koettiin epäoikeudenmukaiseksi. Suuttumista ilmaistiin tässä repertuaarissa esimerkiksi sa- nomalla, että ”suhtauduin vihamielisesti viranomaisiin”. Kirjoittaja 6 kuvasi tunteitaan työttömyy- teen ja aktiivimalliin liittyen seuraavasti:
Tilanne inhottaa minua, koska en missään tapauksessa hyväksy aktiivimallia, eikä työllistymise- nikään johdu mielestäni aktiivimallista vaan omista suhteistani. (Kirjoittaja 6)
Tälle repertuaarille ominainen suuttumus voidaan rinnastaa ”oikeamieliseksi vihaksi”. Tällöin suut- tumuksentunne kohdistuu useimmiten kohteeseen, joka on rikkonut jollakin tavalla moraalivaati- muksia. Myös inhontunne jotakin henkilöä tai asiaa kohtaan voi syntyä tilanteissa, joissa ihmisen arvokkuutta on loukattu jollakin tavalla. (Price Tangney, Stuewig & Mashek, 2007.) Kahlitsevan työt- tömyyden tulkintarepertuaarissa rakennettiin tällaista moraalikäsityksiin pohjautuvaa affektiivi- suutta. Esimerkiksi viranomaisten nöyryyttävä ja alistava vallankäyttö voidaan rinnastaa työttö- mien henkilöiden arvokkuuden loukkaamiseksi, mikä saa aikaan inhoa ja suuttumusta.
55 Asettamalla työttömät henkilöt perusteettoman vallankäytön kohteiksi ja viranomaiset vallankäyt- täjiksi pyrittiin herättämään sympatiaa työttömiä henkilöitä kohtaan ja suuttumusta viranomaisia tai vaihtoehtoisesti aktiivimallia kohtaan. Tämä muotoutui kahlitsevan työttömyyden tulkintare- pertuaarin funktioksi. Vastakkainasettelua luotiin näiden toimijoiden välillä hyödyntämällä reto- riikkaa, jonka avulla työttömät henkilöt esitettiin yksinomaan nöyrinä ja alistettuina ja viranomai- set epäinhimillisinä alistajina.